Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Kirja-arvio: Eurokriisin anatomia (kirj. Heikki Patomäki)

Heikki Patomäen kirjoittama ja Into-kustantamon julkaisema kirja "Eurokriisin anatomia" on hyvästä lukujensa jäsentelystään huolimatta kaksiosainen: ensiksi Patomäki kuljettaa lukijaansa ymmärtämään kriisien taustoja ja toisessa osassa hän pohtii ratkaisua. Ratkaisupuolella Patomäki ei rajaa ongelmaa Euroopan tasolle, saati euromaiden.

Kirja alkaa vähän oudonlaisesti metaforien tutkimisella, jolloin itse eurokriisin vuoksi kirjaan tarrautunut lukija voi huomata keskittymisensä herpaantuvan. Ilmeisesti Patomäen professoritausta on hänen huomaamattaan irtaannuttanut oletetun kohdeyleisön kirjan muusta annista. Kirja on nimittäin erinomainen hahmotellessaan syitä, miksi kriisit tavallaan ovat kytköksissä toisiinsa. Periaatteessahan yhdellä alueella alkanut kriisi aiheuttaa pääomapakoa ja paon kohteet (niin maat kuin toimialatkin) tulevat herkästi ylitankatuiksi, siis uusiksi kupliksi. Ongelma on siinä, että kun kaikki isot pääomat hakevat yhtä aikaa samaa maalia, eli kohdetta tehdä parhainta tulosta, syntyy lukuisia vinoumia.

Patomäki kyseenalaistaa euroalueesta puhuttaessa sen olevan "epäoptimaalinen valuutta-alue" ja käy tarmolla keinottelua vastaan. Itse en pystynyt havaitsemaan Patomäen tekevän eroa "haitallisen keinottelun" ja terveemmän tulevaisuuden ennakoinnin (eli spekulaation) välillä. Voi olla, että hän pitää jaottelua itsestäänselvyytenä. Maallikkolukijalle ero ei välttämättä ole riittävän selkeä, joten jonkin verran talousasioita pitää hallita saadakseen kirjasta enemmän irti. Valtaosa kirjoituksesta toki sopii aivan maallikollekin.

Euroalueen kriisistä tarjolla on hyvä paketti. Patomäki selvittää hyvin kriisin syyt ja arvelee monin muiden tavoin nykyisenlaisen "taantumassa säästetään" johtavan vain pahempiin ongelmiin. Patomäen idea Saksan nousevista palkoista olisi eräs lääke. Oma mielipiteeni on, ettei se sitä olisi. Sivuvaikutukset käyvät mielestäni siinä kohtaa rasitteeksi. Muilta osin analyysi on mielestäni oikeanlainen. Eritoten Patomäen kirjasta suora lainaus: "Euro on kaikille EMU-maille ulkomainen valuutta", jäi hyvinkin sen osuvuudesta mieleen.

Patomäki puolustaa transaktioveroa tietyillä varauksin ja asettaa lyhyeksimyynnin kielteiseen valoon. Lisäksi huutia saavat niin pysyvä vakausmekanismi EVM kuin eurobonditkin. Patomäki kritisoi näitä virallisia ehdotuksia lähinnä siksi, että ne aiheuttavat demokratiavajetta. Toiseksi Patomäki epäilee, etteivät ne välttämättä toisi kriisin kumoamiseen tarvittavia elementtejä. Toisin sanoen: riskit ja epädemokratia kasvavat varmasti, mutta vastineeksi ei välttämättä tule kuranttia tavaraa.

Patomäki näkeekin tulevaisuudessa kolme mahdollista skenaariota. Tällä hetkellä ajossa oleva linja kaatuu mahdottomuuteensa niin poliittisesti kuin taloudellisesti hänen mukaansa viimeistään vuosikymmenen vaihteessa. Muita mahdollisia skenaarioita ovat liittovaltio - ja sinällään uutena ideana saada ajoiksi globaalimpi, demokraattinen "maailman yhteisö", joskin hän myöntää suoraan viimeisen kannatuksen olevan ainakin vielä heikohkoa. Jos se myös sellaiseksi jää, voisin arvella Patomäen näkevän melko lohduttoman päätepisteen eurooppalaisten ideologiselle EMU-projektille, jolloin on myös vaarassa koko EU:n yhteinäisyys.

Lisätään tähän loppuun vielä Patomäen näkemä tarve saada selkeämpi, johdonmukaisempi ja kattavampi menetelmä hoidattaa velkakriisejä. Patomäen käyttämä viiteluettelo on eri luvuissa sangen kattava, joten hänen argumenttinsa ovat siinä mielessä ainakin perusteltuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset