*

Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Kauhuelokuvien klassikko

Joskus pienenä poikana näin usein kuumeen iskettyä saman painajaisen uudelleen ja uudelleen. Seinällä oli muutaman piirroksen sarja lapsia ja nämä lapset hyppäsivät pois tauluistaan ihan "todellisiksi" lapsiksi, piirittivät minut ja rupesivat kiusaamaan minua. Painajaisille tuttuun tyyliin itse ei voi oikein vaikuttaa asioiden kulkuun: pakoon ei vain jostain mystisestä syystä pääse ja vastarinta on hyödytöntä.

Nykyisin sairastelen todella vähän, ja pieniä flunssan oireita saatan potea ehkä joka toinen vuosi. Silloinkin oireilu jää yleensä yhteen päivään. Valitettavasti samaa ei voida sanoa euroalueesta. Painajaismaisen unen tapaan asioita ei vain voi parantaa. Tauti leviää ja monen pahoin pelkäämä painajainen on edessä: Espanja näyttää lähes varmalta vakausrahaston asiakkaalta.

Aiemmin toisiaan seuranneet tukitoimimaat yritettiin pitää visusti erillään. Esimerkiksi Irlanti ei ollut Kreikka. Tällä kertaa voidaan toki sanoa, ettei Espanja ole Irlanti. Johtuu siitä, että Espanja on sitten paljon suurempi kuin Irlanti. Eurokriisiin perehtynyt ekonomisti Megan Greene näkee monia yhtäläisyyksiä Espanjan tämänhetkisessä tilassa ja Irlannin vaiheista juuri ennen kuin Irlanti esitti avunpyyntönsä. Lisättäköön tähän, että nuotteja noudatetaan prikulleen: myös Espanja on kiivaasti kiistänyt neuvottelevansa mistään tukitoimista. Tämän vahvistaa myös vakausrahastojen tahot. Sama performanssi on koettu jokaisen kolmen tukimaan tapauksessa.

Euroalueen eturivin poliitikot hamuavat paljolti markkinoiden luottamusta. Heille tämä termi tarkoittaa yhtä kuin alhaisia lainakorkoja, jolloin voidaan vielä hieman siirtää ongelmia eteenpäin tulevaisuuteen. Greene kirjoittaakin, että epävarmuus Espanjan kohdalla on siinä, ettei maan viranomaiset velvoita pankkejaan varautumaan riittävästi odottaviin tappioihin. Hiljattain valtio määräsi 50 miljardia laitettavaksi sivuun, ja silloin LTRO:t menivätkin kaupaksi. Ongelmia pidettiin ratkaistuina, jopa Ranskan presidentti Sarkozy kävi voitonvarmana ilmoittamassa kriisin saaneen päätepisteensä. Kuin suoraan kauhuelokuvasta jotain pahaa tapahtuu juuri sankarin huokaistua helpotuksesta. Espanjan valtiolainojen jälkimarkkinakorot ovatkin kääntyneet taas nousuun ja luottoriskijohdannaisten hinta kohonnut reippaasti ja Madridin pörssin yleisindeksi mataa lähellä 2009 alun pohjalukemissa. Itse lukemat eivät kerro kuin puolet totuudesta. Hälyyttävää on muutoksen nopeus.

Jos sijoittajilla olisi parempaa tietoa Espanjan tilasta niin riskit pystyttäisiin hinnoittelemaan. Tämä olisi sitä paljon peräänkuulutettua läpinäkyvyyttä. Näyttääkin siltä, että läpinäkyvyys on vain silkkaa sananhelinää. Markkinalogiikan mukaan jos jotain tarkoituksellisesti pimitetään niin kyseessä on mitä ilmeisimmin suuret riskit. Kun niistä ei tiedetä, on parempi pysytellä kokonaan poissa. Ja näin on tapahtunutkin. Muutosnopeus huolestuttaa siksi, että silloin voi iskeä todellinen paniikki. Psykologisesti kyseessä on "myydään nyt niin kauan kuin tuotteesta (tässä tapauksessa vaikka Espanjan kuningaskunnan velkakirja tai jokin espanjalaisfirman osake) vielä jotain saa" -ilmiö.

Greene rinnastaa Espanjan ja Irlannin asuntokuplien vuoksi. Espanja luisui taantumaan jo viime vuonna, eikä tilanne näytä missään määrin helpottavan. Greene näkee kuitenkin yhden asian positiivisena: vakausrahastolla on varaa antaa tukirahaa Espanjalle, mutta vain kerran. Irlanti joutunee uusimaan vakausrahastolainansa, joten jos Espanjakin syöksyy talouskurisopimuksen täyttymisen jahtaamista kuin koira häntäänsä niin euroalueen päättäjät saavatkin kasaantua keskustelemaan vakausrahaston kapasiteetin kasvattamisesta. Nimittäin jos kaikki varat on jo korvamerkittynä, eikä uudesta rahasta ole tietoakaan niin sijoittajat tulevat pelokkaiksi peläten, ettei "yksityinen sijoittajavastuu" toteudukaan. Laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska esimerkiksi demarien vaatima sijoittajavastuu toteutettiin Kreikan kohdalla siten, että vanhat velkakirjat vaihdettiin parempiarvoisiin velkakirjoihin ja syötettiin 30 miljardia eurokansalaisten verorahoja tämän päälle. Puhumattakaan siitä, että sijoittajat olivat saaneet jo käytännössä maksukyvyttömiltä asiakkailtaan täydet korot kuluneilta vuosilta.

Myös Sober Look rinnastaa Irlannin ja Espanjan tilannetta. Sivulla on kaksi melko kaameaa tilastoa ihmeteltäväksi asti. Katsauksessa yli 20 000 zombifirmaa rakennusalalta tuo kauhuelokuvan tunnelmaa. Ja jotta kauhuelokuvasta saadaan kaikkien aikojen klassikko me tarvitsemme zombifirmojen lisäksi aaveita. Kävisikö siihen aavekaupunkien armeija?

Että terveisiä sinne Valtionvarainministeriöön ja Valtiokonttoriin, kun kerran tiedän teidänkin sieltä lukevan blogiani. =) Valtionvarainministeri tietää, miksi vakausrahastoja tullaan kasvattamaan ja Valtiokonttorissakin on käsitys siitä, miksi Suomi laskee velkakirjoja liikkeelle. Pidempää esitystä varten voi vaikka uhrata osan kahvitauosta tapittelemalla tätä:

Asia saattaa tietysti kiinnostaa myös suomalaista veronmaksaja-äänestäjää, joka ihmettelee kotimaassaan palvelujen alasajon ja verotuksen kiristymisen vauhtia. Pitäähän niitä muutenkin muokata, mutta kauhuelokuvien klassikon (kävisikö "Zombifirmat aavekaupungeissa"?) tehtailun maksaminen tuskin ainakaan vähentää meidän taakkaamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat