*

Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Miten perussuomalaisten ajojahti päättyy?

Menee ylkyn puolelle, joskin liksa on sama kuin normikirjoittelussani. Olen tässä tehnyt alustavasti vastausta Seppo Turusen erinomaiseen kysymykseen, jossa hän kysyi miten näen yhdessä Juhani Huopaisen kanssa Suomen ja Ruotsin taloustilanteen viiden vuoden kuluttua. Valitettavasti joudun pitämään Turusta vielä hetken aikaa jännityksessä. Analyysin pitkän aikavälin tuomat monet mahdolliset käänteet tekevät urakasta työlään, joskin mielenkiintoisen. Pääsen tekemään tarkistusta ja suurempaa hahmotelmaa kunhan saan tiistaisen välikysymyskeskustelun annin pureskeltua.

Kommunikoin Huopaisen kanssa juuri tätä antia. Asiat rönsyilivät hieman ja Huopainen ihmetteli vastausta kysymykseensä: "Mistä tämä johtuu, että kelluva markka nähdään edelleen niin huonossa valossa, vaikka siitä ei ole kokemusta kuin vain hetken ajan?" Oletin aavistaneeni mistä oli kysymys. Nimittäin 90-luvun alussa minä olin suoraan sanottuna talousasioissa täydellinen ummikko. Jostain kuitenkin minulle ovat jääneet assosiaatiot siitä, että kun devalvaatiossa rysähti ja markka laitettiin kellumaan niin tässä kohtaa kansalaiset heräsivät. He laskivat yhteen täydellisen rytinän ja kelluvan markan. Päättelykyky monilla riitti siihen, että nimenomaan kelluttaminen oli se demoni, joka aiheutti tämän katastrofin. Mutta en itse osannut tehdä päättelyä tuolloin, koska "kelluva valuutta" ei olisi terminä kertonut minulle tuon taivaallista siihen maailman aikaan, oli minun jostain ollut saatava tämä virheellinen käsitys rytinän ja kelluvan välillä olevasta korrelaatiosta. Sellainen voisi olla vaikka jokin uutislähetys, jossa hieman tarkoituksenhakuisesti vihjataan siihen suuntaan, että rytinä aiheutui täysin ulkopuolisista tekijöistä. Siis käsienpesua ongelmista. Tuhon ja katastrofin seurauksen arkkitehdit ylennettiin korkeampiin asemiin, kansalaisten taskut käännettiin tyhjiksi ja omaisuuden uusjako suoritettiin. Tämä tuskin olisi onnistunut valveutunutta kansaa kohtaan. Ehkä heille olisi voitu vielä syöttää pajunköyttä siitä, ettei muita vaihtoehtoja ole, mutta että valveutunut kansa olisi palkinnut heidän elintasonsa romahduttajat vielä näkyvämmille yhteiskunnallisille paikoille? Ei mene läpi, pidän kansan tarkoituksellista harhaanjohtamista todennäköisempänä vaihtoehtona.

Väittäessäni tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta kirjoitan aika lailla raskauttavasti. Perustellakin siis pitää. Näkemykseni mukaan nämä tietyt arkkitehdit eivät voineet myöntää kiinteän valuutan olleen virhe. Puolustaessaan Suomen markan vahvaa kytköstä joutui Suomen Pankki myymään omaisuuttaan. Pääomapako oli huima ja Suomi vuoti rahaa. Korkotasosta puhuttiin "vain taivas on rajana", ja se raja tuli kyllä vastaan. Kansalaiset traumaattisesti edelleen muistavat nuo korkotasot perustellessaan euroa. Euro on samalla tavalla kiinteä valuutta kuin mitä markka oli ennen 90-luvun alun devalvaatiota ja kellutuspäätöstä.

Oleellisempaa on kuitenkin tarkastella, mihin suuntaan syy vieritettiin. Koska virheen tunnustaminen olisi merkinnyt mitä ilmeisimmin uran loppua niin syntipukiksi kelpasi tässä tapauksessa mikä tahansa muu, jopa markkinavoimien hyökkäys. Hyökkäys olikin ilmeinen, mutta se johtui itsepintaisesta vahvan markan politiikasta. Joku näki, että "hei noi on niin daijuja, et me voidaan kiskoo niiltä fyrkat itsellemme", ja niin he tekivätkin.

Mitä välikysymyskeskustelussa suuresta salista tänään (mennee keskiviikon puolelle kun saan tämän tekstin valmiiksi) sai kuulla? Hiukan pilssivesi heiluu. Petaaminen syyn vierittämiseksi perussuomalaisten niskaan on mahdollisesti alkanut. En tuomitse tätä, mutta haluan että siihen kiinnitetään nyt huomiota. 90-luvun lamassa suomalaisilta puhallettiin törkeät määrät rahaa, ja tämä onnistui siksi, etteivät kansalaiset olleet tarpeeksi valveutuneita. Nytkin rahaa valuu maasta ulos, eikä valveutuneisuustila näytä yhtään sen paremmalta.

Miten perussuomalaisten ajojahti sitten päättyy? Ajojahti voi olla kieltämättä hieman kärjistetty ilmaisumuoto, mutta älkää nyt takertuko siihen - kuitenkin sisimmässänne tiedätte, mitä tarkoitan. Kun tukirahaa lapataan kaksin käsin eurooppalaisille ja jopa euroopan ulkopuolisille pankeille niin ennen pitkää luottoluokittajat hoksaavat kasaantuneet riskimme ja luottoluokituksemme mahdollisesti laskee. Tämä aiheuttaa lainarahallemme korkeampia korkokustannuksia; myös niille rahoille, jotka pitäisi käyttää tasavaltamme alijäämäisen budjetin tilkkeeksi. Samaa tapahtuu myös muissa euromaissa ja silloin on pakko pistää letkut irti. Letkujen syöttäjäpäässä olleet tahot ovat itse letkutuksen tarpeessa, mutta "auttavia tahoja" ei enää ole. Siitä seuraa rysähdys. Retoriikassa saatetaan käyttää siksi ilmaisumuotoja, kuten:

Tässä se nyt nähtiin miten rytisee, kun letkut irroitettiin.

Haluan vielä korostaa, ettei tarkoitukseni ole syyllistää ketään, vaikka em. lausahduksia käytettäisiinkin. Niitä voidaan käyttää; jos kansalaisilla ei ole parempaa tietoa kriisin syistä, nyt kriisin aikana tehtyjen päätösten suorista vaikutuksista, ei em. päätösten sivuvaikutuksista, eikä ajoissa tehtyjen vaihtoehtoisten päätöksen suorista vaikutuksista tai niiden sivuvaikutuksista.

Näin minä näen naulatuksi edustamani puolueen auringonlaskun. En aio kuitenkaan heittäytyä pelastusliiveihin ja hakeutua irti, koska omien näkemysteni mukaan yritän ajaa kaikkien suomalaisten etuja - ja olen siitä ainakin itse hyvin ylpeä. Mutta minä olen silloin hyvin surullinen mies. En pelkästään siksi, että värikkäämpi puoluekartta voisi tuoda demokraattisen uskottavuuden takaisin maahamme; vaan myös siksi, että meidän tiimi (kaikki suomalaiset) on taas hävinnyt ihan uskomattomia määriä rahaa. Aivan kuten 90-luvun rysähdyksessä. Nähtäväksi jää vain se, nostetaanko tämänkin kriisin kulminoituessa arkkitehdit arvoon arvaamattomaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

19Suosittele

19 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat