*

Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Richard Koo "yksityisten taantumasta"

Nomuran pääekonomisti Richard Koo kertoo tavoista saada ajattelumalli euroalueen velkakriisin saralla uudelle uralle. Nykyistä talouskurilinjaa ja jatkuvaa markkinahäirintää ajava malli on hermostuttaneet maksajamaita kuin "tuettavia" maita. Se on aiheuttanut ääriliikkeiden kannatuksen kasvun ympäri Eurooppaa. Vaarana on, että yhteiskuntarauhakin järkkyy. Onko Euroopalla varaa ylenkatsoa muita lähestymistapoja?

Richard Koo on vuosia käyttänyt termiään "Balance sheet recession", jolle minä en tähän kellonaikaan keksi hyvää suomennosta. Otsikossa oleva "yksityisten taantuma" ei ole hyvä, joten tämä tarvii ensin määritellä. Englanniksi se löytyy mm. täältä. Olennaiset asiat ovat:

  • Omaisuusarvokuplan poksahtaminen jättää yksityisille velkoja ja vastuita yli heidän poispyyhkäistyn varallisuuden, joka siis perustui kuplaan.
  • Yksityiset alkavat säästää, sekä lyhentävät vanhoja lainojaan pois saavuttaakseen tasapainon omassa taloudessaan.
  • Pankit saavat vanhoja luottoja takaisin, mutta kysyntää uusille luotoille ei ole. Tulovirrat ehtyvät. Korkotasoa lasketaan, mutta sekään ei auta kun tendenssi on maksaa vanhat velat pois.

Koska tällaisen maan yksityisten investointihalukkuus pysyy alhaisena niin kysynnästä vastaa vain valtio (julkinen puoli). Kriisissämme vain julkisenkin talouden pitää nykyehdoin säästää. Pääomalle ei ole luontaista jäädä kummittelemaan pankin holviin. Kulut juoksevat, joten sijoitukset menevät ulos. Pääoma karkaa.

Väärän politiikan myöntäminen

Koo tietää, ettei poliitikoilla ole tapana myöntää tehneensä virheitä. Koon katsauksessa mielenkiintoisinta olikin lukea, miten hän oli mm. Italiassa ennen pääsiäistä puhunut erinäisissä seminaareissa. Listalla olivat myös EKP ja Saksan keskuspankki. Puheet ovatkin aivan hiljattain kääntyneet EKP:n johtajan Mario Draghin ja Italian teknokraattipääministeri Mario Montin suunnalla "kasvuun". Tämä on poikkeuksellinen suunnanmuutos ja oikeastaan tyrmää täysin Saksan liittokansleri Angela Merkelin (ja Suomen tukeman) talouskurisopimuksen linjan. Empiirinen näyttö Kreikan kohdalla lienee kiistaton. Onko Euroopalla varaa toistaa sama virhe esimerkiksi Espanjan kohdalla?

Koon analyysiä "yksityisten taantumasta" tukee lähiaikoina havaitsemani luotonkysynnän romahdus, eritoten Espanjassa. Tarjontakin on toki niukkaa, koska pankit joutuvat varautumaan happamiin asuntoluottoihin, josta olen aiemmin kirjoittanut.

Koo kertoo, että epäileviin argumentteihin kuuluivat mm. "saksalaiset eivät suostu" ja "markkinat eivät usko", jos politiikka muutettaisiin niin, että luotoille olisi myös kysyntää. Osa Koon ehdotuksista ovat hengeltään protektionistisia. Esimerkiksi se, että vain luonnollisille henkilöille sallitaan ostaa valtion velkaa - ja sekin vain kotimaasta. Koon ideassa tällainen järjestely ei olisi ikuinen. Hänen mukaansa ongelmat korjaantuvat sitä mukaa, kun yksityisten henkilökohtainen talous tasapainottuu.

Koo kertookin, että kyse on avoimuudesta. Jos rehellisesti myönnetään nyt ajetun politiikan lähtökohtaisesti virheelliseksi ja markkinatoimijoille selvitetään tarkkaan, miksi tässä tehdään kurssimuutos niin markkinoilla tätä ei välttämättä tyrmätä. Kokeilla ainakin voi, vaakakupissa on paljon riskitavaraa, jos Espanjakin luisuu Kreikan ja Portugalin tielle. Markkinoilla on syytä kyllä olla varuillaan, koska sen verran tehokkaasti europäättäjät ovat menneet sohimaan hetken mielijohteesta markkinasääntöihin. Osaltaan he ovat olleet pakotettuja, koska virheellinen politiikka luo häiriötiloja. Ja kun virheitä ei voi myöntää, pitää häiriötiloihin puuttua. Tämä minuakin on häirinnyt: poliitikot ovat vain reagoineet oireisiin, eivätkä ole puuttuneet millään lailla itse taudin syihin - paitsi tekemällä niitä virheitä.

Omat pohdintani

En ole suunnitelmatalouden kannattaja - noin yleisesti sanottuna. Pidän epämiellyttävänä ajatuksina Koon protektionistisia toimia, mutta väliaikaisesti (jos se tosiaan on väliaikainen sanan varsinaisessa kontekstissa) hyväksyisin menetelmät. Koon menetelmällä ei saada poistettua euroalueen sisäisiä vinoumia, jos pääoman annetaan taas jossain kohtaa liikkua vapaasti. Kyseessä voisi olla siirtymäaika siihen, että valuuttaunioni saadaan hallitusti purettua ja markkinatalous palautettua.

Koon ideointia ei ole tarkoitettu suomalaisille, koska meillä ei ole tällä hetkellä tällaista myrkyllistä taloudentilaa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pj. Pirkko Ruohonen-Lerner totesi varjobudjetista, että se on toteutettu samalla velkaantumisella kuin hallituksenkin esitys, koska taantumassa ei pidä säästää. Suomi ei ole tällä hetkellä taantumassa, mutta meillä on suuri vaara vajota sellaiseen, jos hallituksemme itsepintaisesti pitää Kreikan jo tuhonneen talouskurisopimuksen pilkuntarkasta noudattamisesta esimerkiksi Espanjan kohdalla.

Richard Koon katsaus on päivätty 24.4.2012, ja sen saa PDF-tiedostona minulta sähköpostin liitteenä. Lähetin katsauksen myös US:n toimitukseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat