Mihin vasemmiston hyytyminen perustuu?

Porkka aiemmassa blogissaan hämmästeli demareiden tilaa. Onhan siinä omat omituisuutensa, että puoluejohtaja vaan hymyilee kuin erään eteläsuomalaisen kaupungin keksi, vaikka kuonoon tulee vaaleista toiseen. Vasemmistoliiton tila ei näytä sekään yhtään sen ruusuisemmalta, ja kannatus on matkalla häntäpäähän. Hallituspaikastakaan tuskin on kyse, sillä kun on tällaisina aikoina aina tupannut tulemaan lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Ja vaikka presidentinvaalitkaan eivät ihan nappiin menneet, niin niitäkään ei voida laskea kuin korkeintaan osasyyksi.

Puolueilla ruoditaan ensisijaisesti puolueen tiivintä kärkeä. Keskustan tekemää vaihdosta pidetään onnistuneena, mutta kyseessä voi hyvinkin olla vain tilapäinen stoppi, kun kannattajat päättävätkin antaa nykyjohdolle mahdollisuuden näyttää, mihin siitä on. Ollaan tavallaan uteliaita. En lähde arvuuttelemaan pj. Sipilän mahdollisuuksia petrata tai mokata. En niin läheltä seuraa Keskustan toimia muutenkaan. Sen sijaan kannattaa pitää mielessä se, että muutosvoima kumpaan suuntaan tahansa on auki.

Perussuomalaisten tulo poliittiselle kartalle on sekin rokottamassa kannattajakuntaa sieltä ja täältä. Eurovaalit ovat vielä tulossa niin, että muutoksia edellisiin vastaaviin on tulossa, mutta sen jälkeen asema vakiintuu ja taistelu kannatuksesta käydään tasapäisesti muiden puolueiden kanssa. Perussuomalaisten ongelma on kuin tenniksen listaykkösellä: vuoden takaisissa kisoissa pärjännyt pelaaja tarvitsee samanlaisen tuloksen myös seuraavana vuonna samasta kisasta pitääkseen paikkaansa. Mikäli puolue jää patsastelemaan ek-2011 tuloksen sokaisemana, eikä kamppaile tosiaan siitä huomiosta tuoda omaa poliittista viestiään kentälle niin tukkapölly on sitten karmiva vuoden 2015 vaaleissa. Eurovaaleissa on ilmeisesti sitten lupa puhua ihan eurovaaleina ja Euroopan talouskriisin tilasta sitten paljon näkee, miten puolue osaa ottaa tästä kaiken irti. Allekirjoittanut voi tietysti hieman vihjaista, että jotain pientä viestiä voisi häneltäkin löytyä.

Nämä ovat ne viralliset ja hyväksytyt tosiasiat. Onko vika sitten Urpilaisen tai Arhinmäen? Sanoisin, että he ovat puun ja kuoren välissä. Toisaalta painetta tuodaan esiin niin, ettei muutosvoimaa ole. Puolue on kuin savijaloilla jököttävä jättiläinen. Toisaalta taas vaaditaan puolueelta perinteitä ja vuosikymmenten arvomaailmaideologien kiivasta puolustamista. Ole siinä sitten.

Suomi kuitenkin keskiluokkaistuu koko ajan. Tällä yritetään antaa sellainen käsitys, ettei meillä ole kahta miljoonaa työläistä savupiipputeollisuudessa, joissa suurin henkilöstöjen välillä käyty mittelö on siinä onko kumman vasemmistolaispuolueen jäsenkirja teipattuna harmaaseen univormuun. Tämä muutosvastaisuuspaine tulee entistä enemmän vanhemmalta kannattajakunnalta. Kun demarit olivat 60-luvulla niin hyvää porukkaa ja saivat aikaan kaikenlaista vaikkapa työolojen parantamisessa niin mitä nyt sitten 50 vuotta myöhemmin? Ne työolot ovat edelleen hyvät, mitä muuta olisi tarjolla agendana?

Solidaarisuutta? No, jostain ihmeen syystä siellä nuoret syrjäytyvät. Ei heillä ole poliittista kotia, kun ikivanhat jäärät vaativat jäykkyyttä ja nostalgiaa. Nuorilla puheenjohtajilla yritetään luoda mielikuvaa trendikkäästä ja tässä vuosikymmenessä kiinniolevista puolueista, mutta kun se pelkästään ei riitä. Pitää olla oikeasti siellä, missä ne nuoret ovat. Täällä Turussa pääministeri Katainen kohtasi yhden nuoren (tässä kontekstissa ”nuori”). Nuori kertoi, ettei häntä ole aiemmin kuunneltu.

Mutta millä sitten ajaa näiden asiaa? Kädet levällään ihmetellään ja keskustelu käy nuorisotakuusta, risusavotoista ja jos jonkinlaisesta akrobatiasta ilman mitään järkevää keinoa kertoa näille nuorille, että tää vois olla oikeasti hyvä juttu, kokeilisitte edes.

Tässä ryhmässä on ihan valtava potentia niin puolueille kannatusluvuissa kuin koko Suomellekin. Mutta näillä opeilla, mitä vasemmisto nykyisin tarjoaa ei tätä pottia kerätä. Ei tämä pätkätyöläisten ja syrjäänvetäytyneiden armeija tule sillä tavoin työllistetyksi, että nostetaan veroja ja ajetaan kaikki investoinnit täältä pois. Päinvastoin, kuten eräs Vasemmistoliiton näkyvä jäsen pitää tällaista yrityksien lisäävää verokilpailua kaameana ilmiönä! Hällekin tiedoksi, että Mehiläisen sotkuja ei kompensoida minkään muun tekijän turvin kuin lainsäädännöllä. Siellä Vasemmistoliitto on nyt vain hallituksessa ajamassa pääomien vapaata liikkumista ja globaalisaatiota. Ehkä se hieman kirvelee, mutta syntipukit pitää kehittää jostain ja kiireellä; minkä käsienpesulta ehtii.

Vasemmistopuolueet menivät kuitenkin täysin alistettuina hallitukseen, koska sen pääpointtina oli hyväksyä jättimäinen pankkitukioperaatio täältä Länsi-Euroopalle. Sisäpoliittisesti sitten tehdään jos jonkinlaista performanssia ja kevätjuhlaliikettä yritettäessä jollain lailla profiloitua hieman erilaiseksi kuin Kokoomus. Eivät edes kaikki ne vasemmistolaismielisetkään kannattajat oikein tykkää siitä, että heidän edunvalvojansa pitävät omaa takapihaa millaisena sikolättinä tahansa, mutta pääasia siitä johtuen onkin, että Pariisin pankkikorttelissa samppanjakorkit paukkuvat.

Sisäpoliittisia haasteita on joka tapauksessa edessä ja nytkin valtioneuvoston ajasta käytetään liian paljon ulkomaiden sotkujen siivoamisessa. EU:n budjettia paisutellaan, jos nyt sitten muutama maa ei käytä veto-oikeuttaan ja vastineeksi tulee entistä vähemmän villoja. Eihän näihin asioihin nyt sporttiministerinä paljoa vaikuteta, mutta miksei Arhinmäen vastuualueena ole sitten joku ideologisesti sopivampi pesti?

Vaan on tässä haasteensa kaikilla puolueilla. Oma tontti, eli Suomi, on missä kunnossa sattuu ja jokaisen vaalin jälkeen pitää antaa konkreettista näyttöä kansalle, että tämä puolue X ajaa teidän asioitanne kaikista eniten. En usko, että Perussuomalaisetkaan nyt kovin tyytyväisiä kuntavaalien tulokseen ovat, koska valtava potentia jäi hyödyntämättä. Puolueella on vakiintumassa oma kannattajakuntansa, mutta niiden nukkuvien huomiosta pitää todella taistella. Tähän kilpailuun voisi siis olettaa vasemman laidankin puolueiden lähtevän.

Lähdetään siis kaikki mukaan, ja nostetaan nyt ensi alkuun Suomi pois tästä demokratiahorroksesta. Vasemman laidan puolueet ovat tervetulleita kilpakumppaneita. Hyvä kilpailu pistää kaikki tekemään parhaansa ja mikään muu ei suomalaisten etua paremmin voi ajaakaan.

susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen toiminut vuosia freelance-toimittajana Suomessa ja Kreikassa. Olen makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija 2/2022 -.

Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.

Sähköpostiosoitteeni nykyisin: kts. eduskunnan verkkosivuilta sähköpostiohjeet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu