Nyt taipuu jo Saksakin

Näin nopeasti sitä tilanteet muuttuvat. Saksasta annettiin Ranskalle viestiä, jotta älkää nyt turhan päiten liian kovalla tempolla budjettivajeitanne kiristelkö. Sitä ei voi kuin hämmästellä, miten nopeasti Euroopan taloustilanteen hahmottaminen on tapahtunut aivan viime päivinä. Sen sijaan, että tässä nostaisi sormeaan pystyyn mitä minä sanoin -hengessä niin suhtautumiseni suunnanmuutokseen on pikemminkin ilahtunut. Tiukka talouskuri keskellä lamaa kärvistelevien euromaiden kohdalla on nyt saanut useamman vuoden ajan näyttää kyntensä. Se nyt ei ainakaan toiminut.

Niille 65% suomalaisista, jotka tähän uutiseen ovat varmasti pettyneitä, voisin yrittää ihan tilastotietojen avulla selvittää, miksi tuo politiikka on ollut virheellistä. Ajatustasolla se varmastikin toimii, ja ”järkikin sen sanoo, ettei velkaa velan päälle”. Tosiasiallisesti kaikki ei mennytkään ihan niinkuin piti. Kriisimaiden velkaisuus on kuitenkin kasvanut, koska kysyntä on romahtanut. On huomattava kaksi eri asiaa: Kreikka säästää, tai että kaikki säästävät yhtäaikaa. Kysynnän romahtamisen seurauksena ei työvoimallekaan ole ollut tarvetta. En ole asiaa tutkinut, mutta rohkenen epäillä, ettei esimerkiksi kreikkalaisten oliivien kysyntä Suomessakaan olisi kasvanut sadoilla prosenteilla. Työttömyyden lisääntyessä ostovoima romahtaa ja kysyntä sakkaa entistä pahemmin. Sosiaaliturvamaksut nousevat, ja se on puolestaan omiaan lisäämään valtion rahoitusvajetta. Suomeksi: lisää tukipaketteja entisten perään.

Euroopan näkymät voivat tällaisesta suunnanmuutoksesta hyvinkin parantua. Samalla haluaisin muistuttaa kaikkia siitä, että esimerkiksi hieman yli 10 vuotta sitten kun Saksan liittokansleri Gerhard Schröder ajoi esimerkiksi työreformeja Saksaan ylläpitääkseen Saksan kilpailukykyä niin arvatkaapa mitä Schröder tuumi budjettikurista samaan aikaan? Aivan oikein, hän viis veisasi siitä. Oheiseen kuvaan olen lisännyt huomautuksen punaisella noista vuosista. Sattumoisin samana vuonna 2003 Saksa rikkoi myös Maastrichtin sopimusta velkamäärästä.

Kaikki olisi hyvin yhtä pikkuriikkistä ongelmatekijää huomioonottamatta. Euroa.

Mikään ei ole tämän suhteen muuttunut: euro on kreikkalaisille edelleen kuin yliarvostettu ulkomaan valuutta. Siitä syystä heidän velkaisuusasteensa on huono juttu. Nimittäin omalla valuutalla kun on paljon helpompi maksella lainoja takaisin. Hieman lisää kierroksia painokoneeseen ja kyllä se siitä. Se toinen vaihtoehto on joutua maksukyvyttömäksi. Kreikalla tuskin on mitään toiveita saada markkinoilta lainaa tällaisen peikon roikkuessa niskassa.

Jättiveloille voidaan tehdä kolme asiaa. Velat voidaan maksaa, mutta jos nyt olemme kuitenkin realisteja esimerkiksi Kreikan kohdalla niin tämä ei ole relevantti vaihtoehto. Ne kaksi muuta vaihtoehtoa on joko alaskirjata lainoja tai sitten yhteisvastuullistaa, eli sysätä jonkun muun huoleksi.

Valtaosa suomalaisista vastusti yhteisvastuuta. Varmaan huomaatte, että kun vaihtoehtoja rajataan pois niin paljoa ei ole tehtävissä. Kreikankin velkoja on saneerattava rutkasti lisää. Myös niitä, jotka ovat jo yhteisvastuussa.

Tämäkään ei tosin riitä. Kuvitelkaapa olevanne jonkun suuren rahaston hoitaja. Kreikan velkoja saneerataan ja muut euromaat ottavat nekkuunsa pahoin. Entä sitten? Rupeaisitko korkosalkun hoitajana nyt ostamaan Kreikan velkaa? Etkö? No, entä jos muut euromaat lupaavat hoitaa yhteisvastuulla nuo velat, jos Kreikka ei niitä pysty hoitamaan? Ai sitten kyllä.

Tästä syystä yhteisvastuuta ei voi eurossa välttää. Valinnan tekevät suomalaiset. Kuinka tärkeä asia se euro oikein on?

susijumala
Perussuomalaiset Turku

Olen toiminut vuosia freelance-toimittajana Suomessa ja Kreikassa. Olen makrotalouden ja frappen suurkuluttaja. Turun PS:n sihteeri (5/2013-12/2013), Turun PS:n edustaja 2014. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija 2/2022 -.

Keskuspankkiaktivisti. Piensijoittaja.

Sähköpostiosoitteeni nykyisin: kts. eduskunnan verkkosivuilta sähköpostiohjeet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu