Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Valtio on huolissaan vääristä asioista

Herännyt keskustelu Suomen AAA-luottoluokituksen muuttumisesta joksikin muusta luo oman kauhuskenaarionsa. Tämä mielikuva estää tehokkaasti Suomen ohella muitakin euromaita näkemään ne ratkaisut, joilla kriisi saadaan päätettyä. Se on totta, että joillain suurilla instituutionallisilla sijoittajilla on omat sääntönsä siitä, minkä verran niiden tulee omistaa AAA-papereita. Toisin sanoen, jos Suomi menettäisi luokituksensa niin joidenkin rahastojen AAA-luokitettu arvopaperimäärä putoaa alle vaaditun. Silloin pitää myydä jotain muuta pois ja ostaa parasta laatupaperia tilalle.

Maksukyvyttömyysuhka on suurin peikko

Suomen tasavalta olisi tällaisessa tilanteessa mahdollisesti yksi myyntikohde, ja se tietäisi lainakorkojen nousua. Suurin uhka euromaiden lainapaperien kysynnälle on luonnollisesti maksukyvyttömyysuhka. Mailla ei ole omaa rahapoliittista elintä, joka voisi taata maksukyvyn, eli olla ns. viimekätinen lainaaja.

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi vihjaili heinäkuussa 2012, että EKP tulisi näin tekemään estääkseen suuremman luokan talouskaaoksen. Lupaus on helpottanut aivan kiistattomasti. Markkinoilla ei ole ollut halua lähteä "testaamaan" Draghin puheen olevankin vain mahdollista bluffia. Tilanne on kuitenkin koko ajan hyvin tulenarka. Kun makroluvut eivät parane riittävästi niin ongelmaksi luonnehditut velkavuoret vain kasvavat pikkuhiljaa. Sadan miljardin velkahelpotuksenkin jälkeen Kreikalla on nyt enemmän velkaa kuin kriisin alettua. Suomessa velkaa kasaantuu miljardikaupalla vuodesta toiseen.

Julkisen talouden rahoituspuoli on sinällään hyvä ja tärkeä asia olla kunnossa. Sillä ei kuitenkaan toteuteta sitä, miten kriisistä päästään pois. Siihen tarvitaan reipasta talouskasvua. Sen myötä tulee investointeja ja työpaikkoja. Uusia tuotteita kansalaisille. Jos hieman nurinkurisesti ajattelee niin sivutuotteena kaikesta tästä syntyy verotuloja, joilla sitä velkaa voidaan hoitaa mukavammin. välttämättä ei tarvitse velkaantua lainkaan.

PTT Suomi-Ruotsi talousmaaottelusta

PTT:n Pasi Holm kertoi A-studiossa (YLE:n uutislinkki) seuraavaa: "Ruotsin palkkataso paranee nopeammin kuin Suomen. Myös Ruotsin verotulot kasvavat nopeammin kuin Suomessa. Sitä kautta Ruotsi voi kehittää yhteiskuntaansa ja hyvinvointipalvelujaan".

Palkkojen nousu Ruotsissa tietää siis enemmän verotuloja. Suomelle Holmin lääkeresepti oli seuraava: "Julkista sektoria ei ainakaan saa enää laajentaa ja palkat eivät saisi nousta niin kovasti, kuin ne ovat nousseet viimeisten vuosikymmenten aikana".

Julkinen sektori on se, joka tarvitsee sitä AAA-luokitusta. BB-luokituksien kohdalla ruvetaan vasta puhumaan roskalainoista, mutta näiden kahden väliltä löytyy monta porrasta investointiasteeksi laskettavia luottoluokkia. Harvalla yrityksellä on AAA-reittausta, mutta siitä huolimatta ne hakevat suoraa rahoitusta velkamarkkinoilta omilla velkakirjoillaan.

Euroalueen omituinen päähänpistos

Euroalue kohtasi rajun taloussokin aivan samalla tavalla kuin moni muu euroalueen ulkopuolinen eurooppalainen maa. Jostain kumman syystä nimenomaan euroalueella päätettiin, että nyt ruvetaan keskellä lamaa säästämään. Säästäminen on hyve, mutta ajankohta ei nyt vaan ole kaikista parhain.

Holm mainitsee tällaisen eron itsekin: "Komission ajatuksena on, että Ruotsin velka supistuu ja Suomen velka vain kasvaa. Se tarkoittaa sitä, että taantuma-aikoina Ruotsissa voidaan tehdä elvyttävämpää talouspolitiikkaa. Suomessa joudutaan ehkä leikkaamaan ja kiristämään tulevaisuudessa".

Ja tästä johtuu sitten se, että hyvinvointiero Ruotsiin repeää kadehdittavan suureksi. Me olemme nähneet mitä keskellä lamaa järjetön säästäminen on aiheuttanut Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa, Espanjassa ja Kyrpoksessa. Tämän saman mörön edessä painii nyt euroalueen keskikastin maat Suomi ja Hollanti. Jopa raskaan sarjan Ranskakin on ollut suurissa vaikeuksissa.

"Säästämispakko" syntyy siitä, kun muodollisesti kukaan ei halua maksaa toisen maan velkoja. Mutta yhteisellä rahapolitiikalla tällainen toisten veloista huolehtiminen (loppujen lopuksi) on käytännön sanelema pakko. Ja pakon edessä sitä on euromaat ottaneetkin kontolleen muiden euromaiden velkoja. Velkoja, jotka joutunevat joka tapauksessa silppuriin. Silppuriuhka johtuu siitä maksukyvyttömyydestä.

Jaakko ja pavunvarsi -sadussa satusankarin onnistui kiveä puristamalla rutistaa vettä. Se tuskin on kovin rohkaisevaa tietää, että juuri muita vastaavia havaintoja ei olla tehty. Ei ainakaan reaalimaailmassa.

Pääministeriämme myöden on jo tiedossa, miten järjetöntä keskellä lamaa säästäminen on. Hän on itse kertonut puolueensa jäsenlehdessä (Taloussanomien linkki) seuraavaa: "Me olemme joka kevät pysäyttäneet velkaantumisen, mutta maali liikkuu". Se on sitä fiskaalikerrointa, arvoisa pääministeri. Juuri sitä, mistä talouskomissaari Olli Rehn ei halunnut kenenkään olla tietoisia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Tapio Vehmaskoski

Nyt se sitten on edessä menoista säästäminen ja verotuksen lisääminen. Mutta kun ne työpaikat eivät lisäänny niin edessä on vähenevän palkansaajajoukon ja vielä maassa olevien yritysten kurjistaminen.

Niin kohta ei ole työpaikkoja kuin eduskunnassa.

Ehkei kuitenkaan aivan niin lisääntyneestä Bemarimäärästä johdettuna? Liekö nuo perintörahoilla ostettuja? Velalla moni kuitenkin.

Olli Polli

Voiko Suomessa vielä nostaa veroja ? Virkamiehiä kyllä löytyisi säästettäväksi...

Markku Laaksonen

Suomessa ei todella voi nostaa veroja, vaan veroaste on saatava nykyisestä n.56%:sta tuonne 48% tuntumaan. Kohde, josta säästetään on julkisen sektorin henkilöstö n. 700.000 saatettava esim. suhteellisesti Ruotsin vastaavaksi, jolloin meillä olisi n. 550.000 julkisella sektorilla. Mielummin vähemmän.

Se on poliittinen päätös jota Kepu vastustaa kuin raivo härkä viimeiseen asti. Mihin tarvitaan 300+ kuntaa,kun homman voi hoitaa 25.
Eli julkisen sektorin todella radikaali laadullinen ja määrällinen trimmauskuuri tarvitaan.
Sitä ei tehdä yhdessä yössä tai budgettiriihessä vaan vuoteen 2020 mennessä ja jatkuvana sen jälkeen, toivottavasti. Läksy on opittava.

Matias Härkönen

Säästää voi, mutta se pitää tehdä sieltä missä siitä ei ole haittaa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Onhan sekin mahdollista, mutta tämä nykyinen hallitus ajaa mielummin kaupungit lomauttelemaan opettajia kuin leikkaisivat senttiäkään vaikkapa sotalordeille maksettavasta kehitysavusta.

Liikkuva poliisikin sai lopetustuomion, jotta voidaan tunkea miljardikaupalla ulkomaisiin alaskirjauskohteisiin rahaa. Tietysti omalla velkarahalla, kuinkas muuten?

Tässä nämä tämän hetken prioriteetit.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Eihän tuo hauskaa ole.
Aikoinani olin opena lomautettuna 1 viikon ja kyllä sekin onnistui, kun kerrallaan oli vain 1/3 tai 1/4 poissa. Piti vähän siirrellä happeningeja lukujärjestyksissä ja työllistää sopivasti murkkuja... Eipähän tullut irtisanomisia silloin (1990-luvun lama-aika) ;-)
Ryhmäkoot hypähtivät hetkellisesti tuonne 40 kieppeille eli omien kouluaikojen normaalikokoihin.
Turusta leikattiin hyvinä vuosina poliisien vakansseja 420:sta 280:een samalla, kun työt sekä rikos- että muilla jonosektoreilla kasvoivat. Haittaa tuli vähän joka puolelle...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Menee ohi aiheen, mutta tuore vanha juttu: "Mistä oltiin huolissaan jo 1992?" (MIT:ssa)
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2013/08/30/hu...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kommenttiisi liittyen, kaiketi olet jo tämän lukenut?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiitos!
Enpä ollut lukenut, mutta hauskasti jenkkiekonomistien vuosien 1989-2002 arviot tulkitaan komission surveyssa, jossa [luin äkkiä summaryn] vielä v. 2009 arveltiin jenkkien näkemysten perustuvat epäeurooppalaisiin tai ns. virheellisesti(?) ymmärrettyhin EU-lähtökohtiin:

1) optimaalisesta valuutta-alueesta, 2) epähistoriallisesta lähestymistavasta (EMU) vertaamalla sitä USA:n omaan; 3) kiinteiden kurssien ja euron vaihtoehtoisuudesta ja 4) euron poliittisuudesta.

Eikös se 1) euroalueen epäoptimaalisuus ole jo myönnetty, samoin 2) on tajuttu laajat kulttuuris-taloudelliset erot (= osasyy epäoptimaalisuuteen) euroalueella, sekä 3) euroalueen ongelmallisen €-yhteiskurssin ja esim. kelluvan SKR:n erot ja 4) myös on pakosta myönnetty kiireen euroon olleen paljon enemmän poliittisperusteinen kuin taloudellinen.

Jos ymmärsin oikein niin silloin komission myöhäsyntyinen (2009) julkaisu ampuu EMU-toteutusta ns. koipeen käsitellessään amerikkalaisten ekonomistien kirjoituksia ennen vuotta 2002? Olivatko jenkit liian aikaisin oikeassa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset