Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Euroopan liittovaltiokehitys vastatuulessa

Vuoden 2012 keväällä Espanjan ja Italian valtiolainakorot olivat rajussa nousussa. Näitä maita uhkasi samanlainen rahoitusumpikuja kuin mitä oli juuri tapahtunut Kyproksella; sekä sitä ennen Portugalissa, Irlannissa ja Kreikassa. Hätääntyneet eurojohtajat laativat selkeät askelmerkit liittovaltiolle pelastaakseen yhteisvaluutan.

Pelkät merkit ja puheet riittivät rauhoittamaan markkinat. Markkinapaineen poistuessa hiljalleen alkoi pohjoisten euromaiden johtajien mielikin muuttua. The Wall Street Journalin artikkeli raottaa ovea kulissien taakse. Nyt pohjoisen alueen päättäjät kertovat, että jokainen huolehtikoon omistaan.

Tiekartta liittovaltiolle

Kesällä 2012 pelättiin yhteisvaluutan hajoamistakin. Huomattiin, että 17 maan yhteinen rahapolitiikka, mutta 17 eri talouspolitiikkaa, oli epävakaa yhdistelmä. Epätasapainot ilmenivät korkeista velkamääristä, kohollaan olevasta työttömyydestä ja huojuvista pankeista.

Tehdyt toimet eivät ole riittäneet. Näihin lukeutuvat yhteinen vakausrahasto ja sovittu budjettikuri. Tärkeä osansa on myös EKP:n esittemällä OMT:llä, joka on euromaiden velkakirjojen – tarvittaessa rajaton – osto-ohjelma. Sitä ei tosin olla käytetty. Tiiviimmän integraation saralla uupuu kuitenkin monia sellaisia elementtejä, joita nähdään Yhdysvalloissa. WSJ:n artikkelin grafiikka kertoo karusti sen, miten Yhdysvallat on toipunut talouskasvunsa kanssa, mutta Eurooppa jatkaa kutistumistaan.

Puuttuvia elementtejä ovat yhteinen budjetti, yhteiset velkakirjat, yhteinen finanssialan valvontaelin ja yhteinen pankkitilien talletussuoja. Tärkeimmät puuttuvat palaset johtavat siihen, ettei alijäämäiset euromaat saa taloudellista tukea ylijäämäisiltä euromailta. Yhteisellä budjetilla siirrettäisiin varoja kriisimaihin. Tällainen tulonsiirto rahotettaisiin sitten yhteisillä velkakirjoilla, eurobondeilla.

EKP:n johtokunnan saksalaisjäsen Jörg Asmussen toteaakin, että jos tätä integraatiota ei suoriteta loppuun, tulevat maat jäämään alttiiksi taloudellisille sokeille.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy alkoikin suunnittella liittovaltiota, ja luoda nämä puuttuvat elementit. Monet ekonomistit molemmin puolin Atlanttia pitivät Van Rompuyn tiekarttaa nimenomaan tavoitteena muodostaa euroalueesta liittovaltio Yhdysvaltojen tapaan. Van Rompuyn suunnitelmista lähdettiin toteuttamaan ensimmäistä kulmakiveä, pankkiunionia.

Kesällä 2012 Saksan liittokansleri Angela Merkel taipui eurokriisin roihuessa valtoimenaan. Pankkiunionin tarkoitus oli saada pankkikriisin partaalla horjuville maille taloudellista apua. Vastineeksi kriisimaat lupautuivat tiukempaan taloudelliseen ohjaukseen.

Savun hälvettyä...

Akuutin markkinakaaoksen peräännyttyä loppukesllä 2012 pitivät Suomen, Hollannin ja Saksan valtiovarainministerit omin päin kokouksen syykuussa Helsingissä. Kolmikko yhteistuumin kertoi, ettei yhteisvastuu tule kysymykseenkään jo aiheutuneista pankkien pääomavajeista. Juuri näistä lymyilevistä vajeista rahoittajat ovat olleet huolissaan.

Pankkiunionin yksi ratkaiseva tukipilari oli kaadettu. Korkea-arvoinen italialaisvirkamies kertoikin, että sodassa saavutettu voitto hävittiin sissisodankäynnin vuoksi, viitaten Merkelin taipumiseen ja Helsingin kokoukseen.

Julkistalouden integraation Merkel tyrmäsi joulukuussa 2012 eurojohtajien kokouksessa. Van Rompuyn liittovaltion tiekartta oli Merkelin mielestä vain ”muistio”. Kokouksessa läsnäolleet kertoivat, että Merkel hylkäsi suorilta idean yhteisestä euroalueen budjetista. Merkel tarkensi tarkoittaneensa, että hän on valmis pienimuotoiseen taloudelliseen tukeen talousuudistuksia vastaan, mutta ei missään nimessä yhteiseen budjettiin, jolla voisi hoitaa esimerkiksi euroalueen laajuista työmarkkinatukea tai suuria elvytysvaroja taantumien taltuttamiseen. Illallisella Merkel oli kertonut kollegoilleen, että Saksa on jo riittävästi osoittanut solidaarisuutta osallistumalla Euroopan vakausrahastoihin.

Tästä käänteestä tyrmistynyt Van Rompuy lähti hakemaan tukea Ranskan presidentti François Hollandelta. Paikallaolleiden mukaan Hollande ei kuitenkaan lähtenyt tukemaan Van Rompuyn ehdotusta. Hollanden mielestä Van Rompuyn tiekartta oli realiteetit huomioonottaen pikemminkin pitkän ajan suunnitelma.

Tänä vuonna Merkel murensi entisestään Van Rompuyn ideaa. Taustalla lienee se, että kansalaismielipiteet ovat kääntyneet entistä enemmän poliittisen vallan keskittämistä vastaan. Saksassa nähtiin, että Euroopan komissio on hyvin kärkäs jakamaan saksalaisten varat korviaan myöden veloissa oleville eteläisille kriisimaille.

Saksa ei tosin ole yksin kansalaistensa puristuksessa. Hollannin ja Ison-Britannian päättäjät ovat niin ikään puun ja kuoren välissä. Ranskassa eurovaaligallupeissa kärjessä on eurovastainen Kansallinen rintama.

Saksan näkemykset tuleviin europäättäjien kokouksiin on selkeä: tiukempaa talouskuria. Tällainen näkyy esimerkiksi haluna suitsia yksikkötyökustannuksia, vaikka näitä kustannuksia ei nähdäkään aivan yksiselitteisen hyvinä mittareina. Ranskan presidentti Hollanden neuvonantaja puolestaan haluaa ”sosiaalista yhteenkuuluvuutta”, mikä tarkoittanee höllempää linjaa.

Lokakuun alun yhteiskokouksen jälkeen pohjoisen euroalueen valtuutettu kertoi, että eteläiset euromaat ovat kiinnostuneet vain Saksan rahoista. Hän kertoi eteläisten euromaiden edustajien olevan ”dollarinkuvat silmissä”. Eteläisen maan edustaja taas kertoi, että pohjoinen euroalue haluaa vain kuria ja kontrollia. Hän kertoi tämän olevan ”poliittisesti ja taloudellisesti kestämätöntä”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kirjoitus on alkujaan naputeltu YK:n päivänä 24.10. kuluvaa vuotta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Erikoista EU:n liittovaltiokehityksen ja eurokriisin avaamisessa näyttää olevan tuo jatkuva edestakainen "lyhyillä ja pitkillä valoilla" ajaminen. Neuvotellaan toisaalta henkilötasolla (ikään kuin asiat olisivat muutamasta yksilöstä kiinni) ja sitten taas laajapohjaisten raskaiden kokousten tasolla, jolloin hämäräksi jää, kuka oikeastaan kantaa sitä vastuuta mielekkäiden ratkaisujen kehittelyssä?

Merkel & Hollande. Van Rompuy & Hollande. ECB (Draghi) & EU-komissio. Eteläinen j& pohjoinen euroalue, Saksa vs. Ranska jne.

Valtuudet ja mandaatit sekä demokratian vaatimukset ja taloudelliset realiteetit parveilevat sekavina ja epäselvinä. Siksi kysyn:
Keiden agendalla (aidosti) on ns. liittovaltiokehitys ja keillä on todellinen vastuu talouden kuntoon saattamisesta? Nythän tilanne tuntuu välillä vain valuvan kuin sattuman kauppaa.

Muuttaisiko siis MEP vaali aidosti jotakin, kävi miten kävi? Alkaako ECB:n "ostamme kaiken" -lupaus liudentua tehottomaksi markkinoilla? Kestääkö pohjoisen kantti yhteisvastuullisuuden puolestapuhujien hiillostusta?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Erinomainen havainto, ja oivallinen kysymys. En oikeastaan voi vastata kuin omasta puolestani.

Liittovaltiokehityksen ideaahan voidaan pitää "pitkän linjan salaliittoteoriana"; tai minulle luontevampana ajatuksena talouskaaoksen eteneminen yhteisvaluutta-alueella juuri niin, kuten asiasta aikanaan varoitettiin jo 90-luvun puolella, ja nimenomaan tästä pelästyneenä on tehty hätäliikkeitä, jotka osaltaan pyrkivät kriisimaiden osalta tulonsiirtounioniin - mutta ylijäämämaissa taas status quon ylläpitämiseen.

Sivuhuomautus tässä vaiheessa: Draghi on itse kertonut, ettei "ostetaan mitä vain" voi korvata pääoman puutetta (maksukykyongelma), mutta sen tarkoitus on auttaa likviditeettipulaan (maksuvalmiusongelma).

Liittovaltiokehityksessä vastatuulen aiheuttavat eurooppalaiset. Tästä syystä esimerkiksi Barroso avautui. Näen asian niin, että liittovaltioon hivuttautuminen yritetään tehdä vauvanaskelin niin, ettei perussopimusta jouduttaisi kirjoittamaan uudelleen. Realinen uhka (riippuu tietysti näkökulmasta!) on, että se kaatuisi jäsenmaiden kansanäänestyksissä ja/tai parlamenteissa.

Hivuttautuminen vie kuitenkin aikaa, ja kuten ehkä moni saattaa huomata: aika on juuri se luksus, jota Euroopalla ei ole. Ei tässä voi espanjalaisnuorukaisia rohkaista sanomalla, että sinnittele nyt vain työttömänä tuonne 2032 asti niin sitten ehkä työllistyt.

Koska sekä nopea muodonmuutos ei onnistu (kansanäänestykset), eikä hivuttautuminen hiljalleen, jää jäljelle nykyinen status quo, joka on kenties hitaimmillekin osoittanut, ettei kriisi ole poistunut mihinkään useammassakaan vuodessa, kun Yhdysvalloissa tonttia putsattiin urakalla. Ja vaikka herra Evans-Pritchardin kirjoitustyylistä pidäkään niin suosittelen vilkaisemaan tämän kolumnin graafeja. Kielitaidottomille kolumnissa esitetyt graafit järjestyksessä:

  • Euron ja Japanin jenin välinen valuuttakurssi ajan funktiona.
  • Euroalueen ja Yhdysvaltain työttömyysasteet (euroalue sinisellä).
  • Saksan teollisuustuotanto ajan funktiona.
  • Italian teollisuustuotanto ajan funktiona.

Euroalue hajoaa omaan mahdottomuuteensa Saksan johtamalla yhteisellä talouspolitiikalla. Saksaa ovat nyt kritisoineet (minun ja muutaman muun persuhenkisen ohella) sellaiset pikkupopulistit kuin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriö.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Viime aikoina on alkanut näkyä lukuja(mm WSJ), joiden mukaan Yhdysvaltojen talous olisi toipumassa. Tämä on vähintäänkin tulkinnanvarainen asia.

"Toipumisen" takana on FED:in massiivinen setelinpainanta. FED ostaa liikepankeilta kuukausittain 85 miljardia dollaria liittovaltion kirjoittamia velkakirjoja ja on jatkanut sitä jo viiden vuoden ajan. Lisäksi FED on pitänyt korot nollassa niinkuin EKP:kin. Niinsanottu toipuminen voi yhtä hyvin olla tämän ylilääkityksen aiheuttamia ilmavaivoja, kehittyviä uusia asunto- ja osakekurssikuplia.

Kun elokuussa FED yritti kokeilla, onko potilaalla mitään omia elintoimintoja, regoivat talousmittarit hälyttävästi ja elvytystä oli heti jatkettava. FED totesi, että talous on liian heikossa kunnossa kestääkseen yhtään elvytyksen vähentämistä.

Niinsanotut taloustieteilijät ovat neuvottomia; heidän aapisissaan ei nykyistä epidemiaa kuvata saatika sitten sen parantavaa hoitoa. Pankit kyllä käärivät rahaa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tuohon 85 miljardin dollariin kuukausivauthiin sisältyy myös arvopaperistettuja vakuudellisia asuntoluottoja (Mortgage-Backed Securities), eli se ei sisällä pelkästään liittovaltion setelirahoitusta.

Kysymys kuuluu: samapa kai se on, miten se toipuminen mekanismiltaan toimii, kunhan se toimii? Yhdysvaltain dollareita ja velkapapereita myydään tolkuttomasti myös muualle pitkin planeettaa. Eihän se ole tyhmä, joka pyytää?

Siitä olen samaa mieltä, että finanssimaailma on varsinaisten narkkareiden valtakunta. Käsittelin tätä asiaa helmikuussa 2012 täällä Puheenvuorossa.

Huomautettakoon tuosta kirjoituksesta muutaman kehittyvän maan talouskaaoksesta tässä aiemmin tänä vuonna. Valtavat omaisuusmassat säntäilivät kriisivuosina näihin sijoittajien mielestä hyviin tuottaviin kohteisiin, joissa oli kasvupotentiaalia. Kun Fed vihjaisi ohjelmien loppumisesta, syntyi valtaisa pääomapako.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Ranska taitaa kuitenkin olla lopulta ratkaisijan roolissa. Jos tosiaan meinaavat jotain liittovaltiota, niin käytännössä kai marssijärjestys on se, että Saksa ja Ranska valmistelevat kulissien takana perustuslain. Sen pohjalta ehkä mentäisiin sitten ainakin jossain määrin "ota tai jätä" periaatteella.

Toinen hyvä vaihtoehto Ranskalle olisi EKP:n kaappaaminen. Onkohan siinä mitään teknistä estettä, vai onnistuisiko esimerkiksi tuollainen:
http://marketmonetarist.com/2013/11/01/end-the-eur...
"“Effective today the ECB will start to undertake monetary operations to ensure that euro zone M3 growth will average 10% every year until the euro zone output gap has been closed. The ECB will allow inflation to temporarily overshoot the normal 2% inflation.
..."

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ranskalaiset lienevät ratkaisijan roolissa, mutta mikä onkaan se ratkaisu? Jospa kysytään gallupeissa piikkipaikalle nousseen Marine Le Penin ratkaisumallia? Hänellähän suosio on nousujohteinen, kun taas istuvalla presidentti Hollandella hieman nuutumaan päin. =)

Olen ehkä aiemminkin kertonut, että kriisimaiden "vallankaappaus" EKP:ssa voisi toimia, mutta herra Draghi oli Italian valtiovarainministerinä kuuntelemassa Bundesbankin teesejä syyskuussa 1992. Tietänet itse, mitä silloin tapahtuikaan.

Kerrottakoon toki muille: Bundesbank käytännössä romutti Euroopan valuuttaputkileikin. Suomi muuten tuli tuolloin ensimmäisenä maaliin. Italia ja Iso-Britannia tulivat n. viikon meitä perässä. Sellaista se on tuollaisten lilliputtivaluuttojen kanssa, kuten knallipäiden punta. =D

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Jotenkin tragi-koomista "harakka peltikatolla" symboliikkaa:
1) Se, mitä EU-/€urofiilit haluavat, sitä taas eivät halua (kuin korkeintaan osittain) eurooppalaiset.
2) Se, mitä eurooppalaiset haluavat, se taas hajottaa osan (euro) tai koko eurofiilienrakennelman.
Toki edellyttäen, ettei demokratiaa dumpata eikä pakkoa tai kiristystä käytetä ;-)

Saksan ja Italian tuotantokäppyrät ovat kuin peilejä samoin kuin USA.n ja euroalueen työttömyysluvut.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #8

Rajut edellytykset. Voisiko yksikään eurosivistysvaltio toimia noin jyrkkien reunaehtojen mukaan?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #9

Edellytykset reunaehtojen syntymiselle näyttävät lisääntyneen:
Ranskasta on uutisoitu mm. "populistien" eli Le Pen'in puolueen kannatuksen nousua. Kun YLE-aamun uutisissa todettin Hollandén kannatuksen pudonneen 26%:iin, syiksi nimettiin mm. 1) veronkorotukset, 2) työttömyys ja 3) epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka.

Eikö olisi aika huolestuttavaa, ellei veronkorotuksilla, työttömyydellä ja epäonnistuneella siirtolaispolitiikalla olisi mitään vaiktutusta kansalaisiin, olipa maa mikä tahansa? Sen ymmärtämiseksi ei tarvita edes populismia.

Nyt vain miettimään noiden asioiden isoja yhteyksiä: Miksi veroja on pitänyt korottaa, miksi työttömyys on alkanut muuttua ongelmaksi ja miten mm. ihmisten vapaa liikkuvuus on johtanut floppiin? (Velkaantumistahan uutisessa ei mainittu...)

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Niin, tilanne on edennyt jo siihen pisteeseen, että oikeasta liittovaltiosta on varmasti vaikeaa rakentavassa hengessä neuvotella. Ehkä sitä olisi voinut yrittää heti alussa, kun mitään vahinkoja ei vielä ollut aiheutettu.

Saksa on varmasti kova luu, ja Buban maine pelottava. Nyt asiat kuitenkin ovat siinä pisteessä, että isoilla mailla kuten Espanja ja Italia ei ole oikeastaan mitään menetettävää. Jos nykyinen regiimi saa jatkaa, on Italia jo ohittanut pisteen, josta ei ole enää paluuta. Espanja on puolivälissä toivotonta deflatorista sopeutustaan. Kyllä siellä jo nyt ymmärretään homman olevan hyödytöntä ja koko kuningaskunnan olevan vaarassa hajota. Kapinaan tarvitaan enää vain johtaja ja hyvä suunnitelma.

Millä Saksa voi viimekädessä uhata. Ei oikeastaan muulla kuin omaan valuuttaan lähdöllä. Mutta miksi sen pitäisi niin kovasti pelottaa kapinallisia, luulen että se pelottaa enemmän Hans-Werneriä:
http://www.eurocrisismonitor.com/

Toteuttaisiko Saksa (todennäköisen) uhkauksensa erota, jos EKP:ssä kaapattaisiin valta. Ehkäpä "kriisimaiden" tarvitsema rahapolitiikka tarkoittaisi Saksassa 6-8% inflaatiota muutaman vuoden ajan, ei kai se nyt niin paha rasti olisi.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #21

6-8 prosentin inflaatio... kerropa tämä saksalaisille. :D Kaksi sanaa kolmesta heidän vastauksessaan sisältää Weimarin.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hmm, mahtaakohan SJP:kin myöntää pääministerin "reilun integraation" tarkoittavan euroalueen yhteistä budjettia (ja Brysselin liittovaltiovarainministeriön laatimana), yhteisiä velkakirjoja (eurobondeja), yhteistä finanssialan valvontaelintä, sekä yhteistä talletussuojaa?

Näin on pakko tulkita, sillä tätähän kokoomusjohtoinen hallitus suomalaisille ajaa.

Osahan liputtaa täysin avoimesti liittovaltion puolesta, kuten täällä Puheenvuorossakin Ari Alsio ja vihreiden Börje Uimonen. Tämä on hyvin tärkeää: että seuraavilla vaalikierroksilla suomalaiset tietävät oleelliset vaihtoehdot, ja pystyvät muodostamaan selkeän näkemyksen siitä, miten tulee toimia. Sitten mennään vain sen enemmistön mukaan. Kunnioitan tässä mielessä Alsion ja Uimosen avointa kantaa, vaikka olenkin eri mieltä heidän kanssaan.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Merkel tarkensi tarkoittaneensa, että hän on valmis pienimuotoiseen taloudelliseen tukeen talousuudistuksia vastaan, mutta ei missään nimessä yhteiseen budjettiin, jolla voisi hoitaa esimerkiksi euroalueen laajuista työmarkkinatukea tai suuria elvytysvaroja taantumien taltuttamiseen.

Miten mahtaa Saksan kohdalla loppujen lopuksi käyvän jos Merkel saa hallituskaveriksi sosialidemokraatit? Tuo 'apupuolueeksi' pyrkivä kun on luvannut vaalilupauksenaan auttaa kriisimaita solidaarisuuden nimissä. Tuo kaiketi tarkoittanee lisää tukipaketteja, niin Kreikalle kuin muillekin kriisimaille. EVM tulisi tällöin kaipaamaan lisää rovetta pääomaan. Haluaako Merkel luovuttaa saksalaisten verorahoja enää enempää?

Katisen antamat viime aikaiset lausunnot (Hesarissa kirjoitus, jota en juuri nyt löytänyt) ovat kyllä sellaista ympäri-ämpärilausuntoja ettei niistä ota selvää erkkikään. Jos kuitenkin asiaa hiukan tarkemmin ajattelee siltä näkökulmalta kuinka hanakkaasti hallitus on ollut muita maita jeesaamassa, niin kyllä loppuasetelmana on ainakin Kataisella kiinteä liittovaltio. Liittovaltion hyvä virka kiikarissa niin ikään.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Onhan sekin mahdollista, että ollaan kahta mieltä, eli "toisaalta" ja "toisaalta". Sen myötä voidaan aina "mennä eteenpäin" ja tehdä sopimuksia, joita ei ole tarkoituskaan noudattaa, kun tajutaan taas jälkikäteen, että "maalikin liikkuu..."
Kyllä eurooppalaisten ihmisten hyväuskoisuutta nyt koetellaan oikein olan takaa.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Seppo, aivan. Tehdään kuten olen kommentissani 15 todennut. Saksalaisten uutisoinnin mukaan EVM tarvitsee vierelleen sisaryhtiön jotta pankkeja voidaan rahoittaa kupruista. Kiihkeät neuvottelut meneillään. Muuten miksihän meidän uutisverkostot eivät ole millään muotoa nyt uutisoineet neuvotteluista kuten saksalaiset?

Suomalaisia veronmaksajia pidetään ennalta kaikissa asioissa pimeässä. Vasta sitten kun on tehty ratkaisut, niin niistä kerrotaan jotain. Ei välttämättä edes kaikkea. Kuten kävi vakuussopimustenkin kohdalla. Niin salaista että...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #16

Suomen kanta Berliinin hovipalatsikoirana on sama kuin Saksan kanta. Siksi täällä odotellaan, että mitä saa kirjoittaa kenenkin olevan mistäkin mitäkin mieltä. :)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Katsotaanpa. Saksalaisilla on mitta täynnä. Itävallassa, jossa työttömyys on euroalueen alhaisin, sai viidenneksen potin puolue sloganeilla "Itävalta ensin". Jos siis SPD lähtisi runnomaan täysimittaista tulonsiirtounionia niin se tietäisi heidän loppuaan poliittisessa kentässä. Olen aivan varma, että Merkel osaa markkinoida tämän olevan SPD:n linja. Hän kaataa hallituksen, pidetään uudet vaalit ja sitten CDU/CSU on suurin yksinkertaisella enemmistöllä.

Kataisen ympäripyöreys johtuu tismalleen samantapaisista syistä. Hänen etsikkoaikansa päättyi siihen, kun Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi kannatusmittauksissa. Nyt hän ei voi oikein enää hajottaa hallitusta ja järjestää uusintavaaleja.

Kokoomuksen linja on muuttunut siksi "sissisotamaiseksi", ja liittovaltiota ajetaan mielummin hiljalleen vaivihkaa pienin askelin toivoen, ettei juuri kukaan huomaa, ja ettei perussopimusta tarvitse muuttaa.

Pääihmettelynaiheeni on tämä: Euroopassa, siis taivastelun säestämänä sanottuna Euroopassa pelätään vaaleja. Pelätään demokratiaa.

Ikävä sanoa, mutta tämä kuullostaa enemmän sellaiselta Pohjois-Korean touhulta.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Näyttää myös eteläisien maiden kansalaisilla, muillakin kuin kreikkalaisilla, olevan tarve osoittaa julkisesti mieltä marssien milteipä nyttemmin viikottain. En ole huomannut että meillä olisi uutisoitu italialaisten mielenosoitusmarsseista työttömyyttä ja huonosti hoidettua taloutta vastaan. Taitaa olla toimittajillemme tavanomaista (tosin ei meille), niin tavanomaista ettei siitä kannata uutisoida kansalaisiamme.

Onhan niitä mielenosoitusmarsseja esiintynyt toistuvasti myös Espanjassa ja Portugalissa.Kreikassa melkeinpä päivittäin jonkinlaista mielenosoitusta.

Tuo Saksan hallitustilanne on kyllä mielenkiintoinen. Sosiaalidemokraatit pitävät jäsenäänestyksen siitä hyväksytäänkö Merkelin asettamat reunaehdot vai ei. Luin tai kuulin jostain uutisoidun jotta Merkel olisi lähestynyt yhä enemmän vasemmistolaista ajattelutapaa, siis sdp:läistäkin solidaarisuutta, joten kaikki lienee mahdollista.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #20

Euroopan komissiokin osallistuu tähän "pehmenemiseen" sekin, joskin mielestäni aivan syystä.

Tapa, jolla aiemmin on EU:ssa laskettu ns. rakenteellista työttömyyttä (kuullostaako tutulta myös suomalaisittain?) on ollut pitkän aikaa päin honkia. Se ei ole komissiota kuitenkaan häirinnyt. Mutta nyt, kun heidän laskelmiensa mukaan Espanjan tuotanto on lähellä täyskapasiteettia, ja itse asiassa Irlannilla tuotanto olisi jo yli 100 prosentin kapasiteetin, niin lukuja on kerta kaikkiaan pakko muuttaa. Eihän tällainen ole mahdollista.

Uudella laskutavalla myönnetään, että syklisillä tekijöillä on enemmän vaikutusta työttömyyteen.

Tällä voi olla dramaattiset seuraamukset siitä, kun esimerkiksi Espanjan "rakenteellista alijäämää" punnitaan. Se onkin paljon pienempi kuin aiemmin on laskettu, ja siten voi vähentää tuntuvasti "rakenteisiin puuttumista".

Tässä tuo komission raportti (laitan varmuuden vuoksi, vaikka en uskokaan ihan jokaisen lukijan ahmivan tuota pakettia antaumuksella alusta loppuun) :D

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #20

Merkelin pehmenemisestä uutisoi nyt ainakin New York Times.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

@H.M. Aivan.
Siksikö demokratian kehdossa, siis Euroopassa on alettu NYT pelätä demokratiaa, kun sitä on demokratian nimissä näverretty juuriltaan kohtalaisen määrätietoisesti?

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Ranskassa ainakin on lämmintä.

http://translate.googleusercontent.com/translate_c...

Hollandea savustetaan jo ulos kolostaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Se on muuten Ranskassa sitten hieman toisenlainen tämä kulttuuri, jos asiat ns. ottaa päähän. Suomessa puidaan kättä hienovaraisesti nyrkkiin taskussa niin, ettei kukaan vahingossakaan näe. Ranskassa raahataan giljotiinia torille.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Onhan siellä väkeä, mutta 30 000 mielenosoittajaa soihtuineen ja kivineen on silti suurimäärä.

Kyllä ne saksalaisetkin vielä tekee samat. Ja onhan ne jo jonkin verran jo mieltään osoittaneet.
Mutta nyt ollaan käyty keskiluokan kukkarolle, niin saadaan tosiaan sipseineen kohta seurata sitä TV.stä, muuhunhan meistä ei ole tosiaan.

http://translate.googleusercontent.com/translate_c...

Pentti Järvi

Nuo Google-käännökset ovat helmiä ja saavat huonotkin uutiset hymyilemään.

Toimituksen poiminnat