Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Syrjäytymisen ehkäisemisessä on väärä marssijärjestys

Telakkatyön loputtua keskellä 2008 alkanutta kattavaa globaalia taloussotkua oli vaikeaa päästä tietynlaiseen elämänrytmiin kiinni. Vaikka edelleen olen tolkuttoman nuori ja kirkkaasti kolmekymppinen, niin itse jo kertaalleen koettu vaara syrjäytymisestä esti toisinnon. Nimittäin tämä jantteri vapautui työmarkkinoiden käyttöön armon vuonna 1992 - siis juuri parahiksi silloin, kun näiden markkinoiden veto oli huipussaan.

Silloin 90-luvun alussa en todellakaan edes ymmärtänyt, mistä kaikki niukkuus johtui. Suoranaisesti kurjuutta ei sentään esiintynyt, mutta tv-kuvissa oli ilta toisensa jälkeen taltioitua liikkuvaa kuvaa eduskuntatalon edestä, Iiro Viinanen oli jatkuvasti esillä - ja jotenkin kaikkialta aisti sen, ettei sitä esiintymistä oltaisi niin kaivattu.

Todellisuus tuli kuitenkin vastaan, vaikka silloin en ymmärtänytkään, että eurooppalaisista valuuttaleikeistä aiheutunut kaaos tämän kaiken aiheutti. Seinät nousivat vastaan joka puolella. Yksi asia kuitenkin oli puolellani: sosiaalinen paine puuttui. Tietysti lähisukulaiset toivoivat hyvän onnen joskus osuvan kohdalleni, mutta he eivät painostaneet. Ajan myötä mahdollisuuksia on sitten tullut, niitä on käytetty soveltuvin osin. Ja hengissä ollaan edelleen.

Kyllähän minutkin diagnosoitiin masentuneeksi ja varmasti joidenkin määritelmien mukaan myös syrjäytyneeksi 90-luvulta lähtien. Kun buumi ja työvoimalle oli taas tarvetta, täsmäjatkokouluttauduin. Ihmettelivät, että miksei minulla ole työhistoriaa, vaikka ikääkin jo on. Ei se niin helppoa ole. Joillain on edelleen mielikuva siitä, että tarkoituksellisesti moni vieroksuu töitä. Siis jonkun mielestä usea olisi halukas vastaanottamaan vähemmän rahaa ihan vapaaehtoisesti innosta hihkuen?

Kun jo toisen kerran eurooppalaiset valuuttaleikit löivät moukarilla päähän ja matto vedettiin varmuuden vuoksi jalkojen alta, niin tällä kertaa ei enää ollut vaaraa syrjäytymisestä. Kokemushan oli jo kertaalleen voitettu.

Tietysti jotkut asiat, kuten perheen perustamiset ja asuntolainan vuoksi alistuneeseen rengin asemaan hakeutuminen, ovat jääneet pois. Eivätkä ne varmastikaan tule toteutumaankaan. Ei se pelota. Joskus nuorempana oli eräänlainen ideologinen kuva siitä, millainen maailman tulisi olla ja miten se toimii. Ja miten siinä sitten itse toimii yhtenä osasena koko kuviota hyödyttäen. Nykyisin naurattaa sen aikainen naiivius, mutta "totta" se oli silloin.

Tämän päivän nuoria ajatellessa surettaa. Eivät he kaikki varmaankaan osaa luovia tässä talousmyrskyssä. Joillain saattaa olla kovatkin vaatimukset - jopa itsensä asettamina.

 

Nykyinen järjestelmä sääntelyineen ajaa hulluuteen

Miten nuoria voisi sitten auttaa? Ensimmäisenä mieleen tulee koko koulujärjestelmämme robottimaisuus. Ensin käydään monta vuotta erilaisia kouluja, että saadaan tietynlaiset dokumentaatiot siitä että sarjanumerolainen ddmmyy-sotu on validoitu suorittamaan kyseistä työtä. Hyvin useassa firmassa kuitenkin on poikkeavia toimintatapoja (toki hyväksyttyjä) ja täsmäkoulutus tulee sitä kautta joka tapauksessa.

Tässä on se vaara: kun useamman vuoden istuskelee nousukauden aikana koulun penkillä sitä yhtä dokumentaatiota varten ja kun sen lopulta saa, ja maailmalla rytisee niin se katkeroittaa.

Sen myönnän, että joustavampi menettelytapa johtaisi kapea-alaisempaan työväen osaamiseen, ja sen vuoksi koulujärjestelmästä pitäisi tehdä avoimempi kaikille. Jokainen voisi omalla ajallaan opiskella itsenäisestikin (jos niin haluaa) asioita - omaan tahtiinsa sovittaen rinnalle tilapäistyöt, nuoruusajan riennot ja harrastukset.

Tätä varten meillä on netti. Oppikirjallisuus löytyy sieltä, oheismateriaalin saa sinne tulostettavaksi. Diaesitykset, opetusvideot - kaikki tällainen. Käytännön taidot hoituu työpaikoilla, jonne ei vaadittaisi joka alalle hirmuista määrää sertifikaatiota.

Kuuntelin innoissani, kun kuulin nettilukiosta. Tällaisessa on potentiaalia, jos se on toteutettu oikein. Ajattelin ottaa asiasta selvää, vaikka oma lukio onkin joskus suoritettu hart.. no se on suoritettu.

 

Vähemmän sääntelyä ja byrokratiaa -  enemmän maalaisjärkeä

On olemassa aloja, joissa on yksinkertaisesti pakko toimia tietyn ohjeistuksen mukaan. Yleensä kyseessä on jokin vaara joko työläisille tai sivullisille (happokuljetukset, sähköasennukset yms.) Kyseessä voivat olla myös perustuslailliset oikeudet - esimerkiksi poliisi ei voi toimia täysin mielivaltaisesti.

Mutta tarvitseeko ravintola kymmenkunta sertifikaattia? Eikö yksi tai kaksi kuullosta järkevämmältä? Ei ravintoloitsijan intresseissä ole myrkyttää asiakkaitaan - se on varsin huonoa mainosta ravintolalle ja sitä kautta kassavirralle. Siitä huolimatta sääntelyviidakkomme olettaa, että lähtökohtaisesti näin jokainen ravintoloitsija toimii: se laittaa arsenikkia keittoihin, jos sitä ei varta vasten erikseen kielletä.

Ja tästä sääntelystä huolimatta sitä on onnistuttu rikkomaan. Ajatuksena on varmastikin luoda ultraturvallinen verkosto, jossa kansalainen voi syödä kaikissa ravintoloissa ilman huolen häivää. Tosiasiallisesti kärsijöinä ovat ne ravintoloitsijat, jotka pitävät kunnia-asianaan tarjoilla hyvää ja edullista ruokaa viihtyisässä ilmapiirissä mahdollisimman monelle asiakkaalle. He noudattavat "alan sääntöjä" vaikka niitä ei olisi kirjattukaan tai tentattukaan missään! Nyt he maksavat byrokratian ilosta vain silkkaa ylimääräistä - ja joutuvat sen kustannuksen siirtämään asiakkailleen. Ja siis samalla kun kepuliveivaajat oikovat omin päin.

Tätä samaa "mallioppilaat kärsikööt" -menetelmää on harjoitettu europankkien osalta. Tukirahaa upotetaan kaikista pahiten sössineiden kirstuihin ja vastuulliset jätetään maksajiksi.

Tämä on yksinkertaisesti väärin.

 

Työmarkkinamme ja AY-liike ovat kampakeraamiselta aikakaudelta

Eräänlainen "seitsemästä neljään" -ajattelumalli on edelleen valloillaan byrokraattien keskuudessa. En väheksy mitään työmuotoa. Vakituinen kokopäivätyön malli ei kuitenkaan sovellu yksikseen enää järjestelmän rungoksi.

En väheksy AY-liikkeen aikaansaannoksia. Työsuojelun ohella on tullut mm. hyvät työkalut ja -asut. Työterveys on hyvällä mallilla. AY-liikkeen ongelmana on se, että sen pitäisi tänä päivänä jotenkin oikeuttaa olemassaolonsa. Sen pitää oikeuttaakseen olla väen vängällä asemoituneena eri puolelle kuin "elinkeinoelämän puoli".

Tällainen olemassa olon oikeutuksen ongelma esiintyy omituisina oireina.

Uskaltaudun jopa väittämään, että AY-liike voi joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti heikentää suomalaisten työläisten sosioekonimista asemaa. On olemassaololle tärkeää tehdä selkeä raja "riistäjäyrittäjiin" ja "kunnon duunareihin" - eli maksaviin jäseniin. Tällöin he jättävät kertomatta ja valistamatta, että duunaritkin voisivat ryhtyä omistajiksi. He voisivat nauttia niistä tarinoiden mukaan ultrakeveistä pääoman tuloveroista.

He voisivat ajan myötä kartuttaa omaa eläkepuskuriaan jäsenmaksujensa sijaan sijoittamalla rahat vaikka suomalaisiin yrityksiin. Toki puskurit voivat olla muitakin yllättäviä elämäntilanteita varten.

Heidän ei tarvitse enää kuunnella "ulosliputuksista", koska suomalaiset duunarit saisivat omistajina ostotarjoukset osakkeista. Sen kuin torppaavat - ja kauppoja ei synny. Tehtaat ja työpaikat ovat ja pysyvät Suomessa. Niin yksinkertaista se on. Toki jos ostotarjous on varsin avokätinen niin siihen sitten tarraudutaan... ja unohdetaan autuaasti AY:n toistamat demonisoivat mantrat. Onneksi se muhkea tilipussi sentään hieman lohduttaa unohtamisessa.

***

Ajattelin itsekin ryhtyä taas opiskelijaksi, kun järjestäytymättömänä duunarina minun ei tarvitse miettiä opiskeluajan rahoituksen järjestymistä. Näillä näkymin pääsykokeet olisivat 40-vuotispäivilläni. Voisi kai sellaiset tasakympin merkkipaalupäivät huonomminkin viettää. Tuskin edes läpäisen pääsykokeita, mutta ainakin olen sitten yrittänyt.

Toivottavasti tämän päivän nuoret selviytyvät suuremmilta kolhuilta tämänkertaisesta eurooppalaisesta valuuttaleikistä. Minä sentään pystyn ymmärtämään heitä. Ymmärrän heitä siksi, että ei tämä eurosekoilu ole heidän vikansa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Hyvä kirjoitus.

AY-liike saattaa olla kampakeraamiselta kaudelta, mutta ei pidä automaattisesti olettaa, että se on kampakeraamisen kulttuurin syytä. Voisi väittää, että se on enemminkin vasarakirveskulttuurin aikaansaannos.

Menestystä pääsykokeeseen!

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Näin se menee.
Valtiovalta on jonkinlainen "yksisilmäinen kuningas": Samaan aikaan kun se on oleellisesti lähentynyt "yhden luukun periaatetta", se on rakentanut kaikesta muusta ihmeellisiä viidakoita, joissa ketkut pärjäävät ja rehelliset maksavat.

Samaan aikaan kun se toivoo että, "kaikki, ja varsinkin työttömät, aktivoituisivat", se itse aktiivisesti rakentaa muureja ja "mitä ei saa tehdä"-säännöksiä, höpisee epäterveellisestä kilpailusta jne..

Kun koulutus oli vielä "vapaata", eli telkkarista pystyi opiskelemaan (määrättyinä aikoina ja uusinnat vuorotyöläisille), on nyt kaikki vedetty pois - eikä tuoteta mitään - kun se on sekä halpaa (netti), että ajallisesti joustavaa (24/7).

Valtiovalta ja sen ideologit eivät hyväksy mitään sellaista koulutusta, josta ei joku pääse rahastamaan. Ja kuitenkin melkein kaikki tieto "kerätään" yliopistoissa ja muualla veronmaksajien rahoilla.
Itse harrastan tiedon keruuta ja julkaisemista, mutta tässä menee vielä kuukausia järjestelyissä, ennenkuin pääsen varsinaiseen työhön käsiksi. Työhön, joka oikeastaan kuulu valtiovallalle, koska suomen kieli kieliryhmänä on pieni ja melkoisesti omaan maahan keskittynyttä.
Vrt. englannin ja saksan kieliä, joiden tieto-taito jakautuu monen valtion kesken - ja kuitenkin he tuottavat ilmaista tietoa. Myös moni kaupallinen yliopisto tekee näin. Esimerkkinä vaikka MIT, Kreikassa varaton opetusministeriö(n alaiset henkilöt, joiden palkkaus on kovin nimellistä) jne.

Henry

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Olen erittäin samaa mieltä rahastuskulttuurista. Siksi nykyisin mielummin asetetaan tupakoitsijat etusijalle sähkötupakoitsijoihin verrattuna. Syy on selvä: verotulot - ja muiden korvaavien tuotteiden ankara lobbaus. Purukumeista leuka väsyy tunnottomaan tilaan, laastarit maksavat älyttömyyksiä jne.

Silti vesihöyryn vähäinen hengittäminen on kiellettyä mm. junissa.

Netinkin käytön suhteen kannattaa olla tarkkana. On hyvin mahdollista, että eksyy varsinaisten "harhaoppien" maailmaan, jos ei pysty olemaan riittävän lähdekriittinen. Ainakin tulisi lukea useampaa lähdettä.

Perinteisesti lähdekriittisyyden tarve on korvattu Auktoroidulla Informaatiovälineellä - Yleisradiolla. Eipä silti, ei sieltäkään ole kovin hyvällä track recordilla tullut informaatiota esimerkiksi tämän vellovan kriisin syistä. Oma arvaukseni on, että vielä vuonna 2011 ei kovinkaan yleisesti tajuttu, kuinka iso myrsky tämä oikein onkaan.

Oli niskalenkit, ja korkoeroilla tienaamiset. Ja jos ei ole ymmärtämystä niin ei silloin oikein voi informaatiotakaan jakaa. Sen informaation puutteen vuoksi minäkin aktivoiduin.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Olen tällä hetkellä netti-tikun varassa ja yhteydet ovat huonot, enkä pysty googlaamaan kohtuuajassa ensimmäistä Kreikkakeskustelua eduskunnassa.
Se sisälsi kuitenkin ainoastaan Reutersin tiedot; molemmat iltapäivälehdet repivät tästä kirjoitukset ja otsikot "myyviksi".
Ja missään ei puhuttu pankeista mitään.

Ja meidän kansanedustajat; meidän kädettömät urpot, hallitusta myöten, eivät saanneet soitettua Ole Norrbackille, joka oli suurlähettiläänä Ateenassa ja joka kertoi yllättävän avoimesti pankkien osuuksista myöhemmin telkkarissa.

Meidän urpot vaan siteerasivat iltapäivälehtiä ja suomalaiset saivat sen kuvan, että tässä autetaan Kreikan kansaa.
Hesari tod. näk. oli selvillä asiasta, vissiin soittivat Ateenaan; se ei nimittäin mennyt aivan hysteeriseksi vaan "myötäili muita tiedotusvälineitä".
Eduskunnan koko keskustelun aikana ainoastaan Sasi (KOK) kertoi sivunlauseenomaisesti, että kyse on pankeista ja eläkerahastoista, mutta sekin tieto mitä hän kertoi oli vahvasti "muunneltua totuutta".

Joskus vielä julkaisen kansanedustajien "hupaisat lausunnot" tästä täysi-istunnosta. Lausunnot, jotka todella osoittavat, etteivät ole tehtäviensä tasalla.

Henry

Aki Häkkilä

Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella on ainakin jotain avoimia verkkokursseja.
http://www.cs.helsinki.fi/story/68191/avointa-maks...

Mikko Saarinen

"Joillain on edelleen mielikuva siitä, että tarkoituksellisesti moni vieroksuu töitä. Siis jonkun mielestä usea olisi halukas vastaanottamaan vähemmän rahaa ihan vapaaehtoisesti innosta hihkuen?"

On ainakin kaksi ryhmää, joille työn vieroksuminen on järkevää toimintaa.

1. Yli viisikymppiset, joilla lapset on jo maailmalla ja joilla on jo omaisuutta ihan tarpeeksi, jossei liikaakin. On omakotitalot, kesämökit, autot, veneet yms. Työtä kyllä mielellään tehdään, mutta vain itselle ja ajankuluksi.

2. Nuoret syrjäytyneet, joilla ei ole työtä eikä omaisuutta. Tyhjän saa pyytämättäkin ja ilman työntekoa. Jos pienipalkkainen pätkätyöläinen saa vähemmän palkkaa käteen kuukaudessa kuin sosiaalituilla elävä, niin hulluhan se on joka paljon töitä tekee palkatta.

Onnea opiskeluun! Peruskouluun olen kaivannut kurssia, joka opettaisi elämään sosiaalipummina. Se on nyky-yhteiskunnassa ehkä se kaikkein tärkein elämäntaito.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kyse on siitä, että moni näistä "työnvieroksujistakin" osaa jotain sellaisia taitoja, joita voisi hyödyntää - ja siitä saada ihan kelvon ja käyvän taloudellisen kompensaationkin. Se on vain järjestelmä, joka yrittää sovittaa väen vängällä tätä seitsemästä neljään -mekanismia kaikkialle. Sellainen ei vain toimi. Jos kerran on huomattu, että tämä ei toimi esim. ensiapuhoitajilla, poliiseilla taikka takseilla, niin miksi se silti voisi toimia muilla aloilla?

Arvostan hyvin pitkälti nykyistä toimenkuvaani, jossa voin itse jaksottaa työaikani esimerkiksi ihan vaikka jo virkeystilan mukaan. Umpiväsyneenä ei tee kuin turhaa työtä, ja siitä voi pikemminkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä, kun silloin kuormittaa muita, jotka joutuvat korjaamaan toisen työn jälkiä.

Mikko Saarinen

Työttämänä on paljon eri alojen huippuosaajia. Usein ikää on liikaa eikä motivaatiota työntekoon ole riittävästi. Pelkkä raha ei kaikkia motivoi. Eli paljon osaamista valuu hukkaan.

Miten tämä luovuus ja osaaminen saataisiin työelämän käyttöön?

Työttömille tulisi antaa oikeus uusien yritysten perustamiseen, omistamiseen ja käynnistämiseen ilman pelkoa työttömyystukien menetyksestä. Edellytyksenä olisi, että yrityksestä ei saisi nostaa palkkaa tai muita etuja. Mikä tässä sitten toimisi morivaattorina? Osuus yrityksen osakkeista ja mahdolliset tuotot joskus tulevaisuudessa. Työtön voisi olla mukana useammassakin uudessa yrityksessä ja auttaa omalla osaamisellaan niiden käyntiinlähdössä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #9

Eikö mahdolliset tuotot tulevaisuudessa kuulu kategoriaan "raha", joka ei siis mielestäsi motivoi kaikkia?

Juhani Kahela

Hyvä tervejärkinen analyysi. Pilkun tarkkoja äännöksiä laativat virkamiehet, ei pienen ihmisen eduksi, vaan oman työpaikan säilymisen varmistamiseksi. Niitä ei saa kukaan ojennukseen, koske he ovat äänestäjien enemmistö. IMF:ää odotellessa.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Suomessa halutaan väkisin tehdä kaikista duuneista lääkärin tai asianajajan toimeen verrattavia professioita, joihin vaaditaan tietty muodollinen koulutus, laillistaminen ja kuuluminen ammattikuntaan.

Toissapäivänä Hesari julkaisi tilastokeskuksessa tutkimuspäällikkönä työskentelevän sosiologian dosentin kirjoituksen työmarkkinoiden tarpeettomista uhkakuvista. Dosenttitäti kirjoittaa:

Olisi hyvä, jos tekniikan avulla voitaisiin edelleen vähentää kaikkein yksinkertaisimpia ja vähän koulutusta vaativia töitä”. (Anna-Maija Lehto, HS 28.2.2014.)

En suosittele kirjoitusta vaan laitoin kriittisen kommentin, mutta tämä juuttui Hesarin moderointiin:

” Anna-Maija Lehto juhlii natsityyliin sitä, että erilaiset ihmiset eivät koulutustensa, näkemystensä, ominaisuuksiensa tai muiden syiden takia enää Suomessa saa minkäänlaisia töitä:
”Olisi hyvä, jos tekniikan avulla voitaisiin…”
Ei todellakaan ole hyvä. Saksassa monet dosentit tekevät ja vähän koulutusta vaativia minijob-töitä, 450 euroa kuussa. Se antaa vaihtoehtoja, mutta ei tuolla palkalla tarvitse raportoida asiakkaille tai työnantajalle omasta tieteenalasta tai tutkimustyön etenemisestä.” (ik, julkaisemattomien kommenttien arkisto.)

Työt eivät oleellisesti muutu miksikään, mutta niihin asetetaan poissulkevia koulutusvaatimuksia. Tietotekniikkaa käytetään verukkeena sille, että työnhakijan pitäisi suorittaa jokin koulutusyrityksen järjestämä kurssi siltä varalta, että töissä voi joutua käyttämään sähköpostia tai jotakin köpelöä ohjelmasovellusta. Ohjelmisto-osaamisen voi hankkia harrastuspohjalta ja itseopiskelun kannalta.

Työnhakijalla voi olla erilaisia syitä siihen, että hän hakee ” vähän koulutusta vaativia töitä”:

a) ei oikeasti ole mitään koulutusta;
b) ei ole kyseisen alan koulutusta;
c) ei halua työnhaun yhteydessä keskustella koulutuksista.

Esim. Tanskassa (Myllyniemi huom. ei-euromaa) kaikki nämä vaihtoehdot ovat hyväksyttäjä. Viimeksi 1990-luvun laman jälkeisessä tilanteessa Tanska tarjosi helpon mahdollisuuden työllistyä erilaisissa tehtävissä. Itselläni on Tanskassa ollut jo tuota aiemminkin näitä erilaisia ammatteja, joista joitakin olisin työnantajan puolesta voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Töitä sai esimerkiksi työvoimatoimiston irtotyöläisten välityksestä klo 6.00 aamulla. Keikat voivat usein muodostua pitkäaikaisiksi tai jopa pysyviksi, jos työnantaja ja työntekijä molemmat näin haluavat. Paskoihin firmoihin ei kannata jäädä, eivätkä vanhat tanskalaisäijät edes lähteneet niihin. Missään vaiheessa työvoimatoimiston keikkavälitykselle tai näille lukuisille tanskalaisille työnantajille ei ole voinut paljastua sellainen seikka, että suomalainen työntekijä oli koulutukseltaan yhteiskuntatieteen maisteri ja varsinaiselta ammatilta tuohon aikaan varsin arvostetun kirjasarjan vastaava toimittaja. En mä nyt tällaisia mene tanskalaisille työelämässä kertomaan. Vastaavasti on koulutuksia ja entisiä ammatteja, joista en halua puhua suomalaisessa työelämässä, jolleivät ne liity kyseiseen alaan.

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Taitaa nuo "dosentit" olla kaukana arkipäivästä ja todellisuudesta. Mutta mulla ois ehdotus. Oma firma pystyyn ja myymään töitä seuraavin ehdoin. "Ilmoitan puhelimella,kun seuraava keikka tulee esim. paskakaivon tyhjennys. Työ kestää kolme tuntia. Palkka on 10/tunti,itse otan 60/tunti (sitä en tietenkään kerro). Jostain vain pieni konttori,pöytä ja puhelin ja lehteen ilmoitus,että järjestetään töitä. Kaikenlaista starttirahaa ja avustusta voi saada yrityksen perustamiseksi. Yks tuntemani henkilö sanoi perustavansa yrityksen. "No,mitä aiot yrittää?" "Ei sillä oo mitään merkitystä,kunhan saan ne starttirahat".

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

AY-liike tosiaan tuntuu jääneen jälkeen. Pitäisi kannustaa kaikkeen työhön. Aina on parempi, että käy tekemässä vaikka osa-aikatyötä, jos ei pysty tekemään kokopäivätyötä.

Tietyt alat Suomessa ovat vahvemmilla ja toiset heikoimmilla.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

Ay liikkeen käytökseen kyllä on syy. Mä siitä joskus blokkasin. Ite oon Raksan liittokokous edustaja ja liittovaltuuston varajäsen. Koska tasan tarkkaan tiedän ketkä niissä vaaleissa äänestää, en tasan varmaan peruspäivärahan korotusta, palkka joustoja ym tuollaista vaatinut.

AY vaaleissa äänestävät töissä käyvät jäsenet. Se on niiden edunvalvonta järjetö.

Myönnän suoraa, jos olisin tullut eduskuntaan valituksi, minulla olisi ollut jossakin määrin hankala paikka. Rakennusliiton ay punikki vai Vassin yleispunikki. Monissa asioissa edut ovat vastakkaiset.

Tämä nykyinen tunarointi joka nuoria pudottaa kelkasta on kallista leikkiä pitkällä tähtäimellä. Moni syrjäytyy lopuilleen. Vertailin valtion tilannetta. Ollaan yhtä ojassa kun sotakorvaksia maksettaessa. Nousua ei ilmeisesti tule ennen kuin eurooppa pommitetaan maan tasalle, sitten on rakentamista ja uraani tuhkan siivoamista.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Joo, eturistiriidat lähtevät aivan ruohonjuuritasolta aina ihan suurimpiin himmeleihin asti.

Tietysti olen toiveikas sen suhteen, että ihmiset alkaisivat käyttää omia aivojaan ja äänestämään vaaleissa kunnon pohdintojen jälkeen. Saksassa tämä autolobbausfirma manipuloi omaksi edukseen tutkimustuloksia - ihan vain korruption vuoksi.

Mitä suuremmat kuviot, sen suuremmat korruptiovaarat. EU kadotti 120 miljardia korruptioon.

Joku tämän lystin kuitenkin maksaa. Ehkä jonain päivänä kannattaisi todella hieman rassata niitä harmaita aivosoluja. Mielummin ennen kuin rytisee sitten oikein kunnolla.

Kimmo Leino

Tiesittekö, että ELY-keskus laskuttaa yritystä noin 3 700 euroa muunto-opiskelijan puolen vuoden työharjoittelusta !

Tästä syystä pieniin yrityksiin ei saada erikoisalojen ammattimiehiä.

Suomen koulutusjärjestelmä on myös täynnä ammattijärjestöjen lobbausta ; on opiskelijajäsenyys ja näytetään kauheita keksipalkkakaavioita; sitten nuoret juuri valmistuneet työnhaussa pettyy karmeasti ja työmoraali on onneton.

Tällä järjestelmällä pienen yrityksen rekrytointi on aina RISKI; jonka moni yritys jättää ottamatta; ja siis kasvamatta.

Paikallista sopimista ei ammattiyhdistykset hyväksy, koska heidän VALTA tällöin vähenee !

Olen ollut vuosikymmenen puolitoista kummallakin puolella pöytää työntekijänä ja yrittäjänä.

Ne jotka haluavat töitä; monesti alle 18 v nuoret eivät teollisuuden kunnossapitotöissä edes tule kysymykseen ! Suomen lainsäädäntö lähes estää sen !

Itse kiipesin katolle ensimmäisen kerran 15 vuotiaana ansiotarkoituksessa ... teen sitä osin vieläkin.

Suomi meni metsään siinä kun ei enää ole maatilojen kasvatteja, jotka jo pienestä pitäen auttelivat vanhempiaan ja heille kehittyi ns. "maalaisjärki"; jolla pärjää hyvin monella alalla ... loppu tulee vanhoja asetajia seuratessa ja heidän kanssaan työskennellessä.

Nyt kaikki "puristetaan" samaan muottiin, ja jos jotakin ei ole "koulussa opetettu" se voi jäädä tekemättä.

Suomen "opetusjärjestelmä" olettaa, että opettaja tietää kaiken ja oppilaat "apinoivat" !

Osa oppilaitoksista on tämän ongelman jo sisäistänyt... koska TIETO rantautuu Arkadinamäelle ?

Montako "kansanedustajaa" meillä on joka olisi joskus tehnyt RUUMIILLISTA TYÖTÄ ?

Esim. hyvä sahuri ei enää saa MYYDÄ tekemäänsä tuotetta, jos ei mene koulunpenkille ja hanki EU-sertifikaatia SUURELLA RAHALLA ! Kate meni siinä ja samalla työinto ?

Joku on sanonut, että Suomessa on enemmän EU-tarkastajia kuin POLIISEJA ? Kuka maksaa heidän PALKKANSA ? ( julkinen sektori 60 % )

50 vuotta traktoria ajanut ei enää saa tiettyjä töitä tehdä ( samoja kuin ennekin ) ilman kurssitusta ! Ympäristötuki edellyttää "ruiskutuskorttia".

Yksikään Suomen kilpailijamaa EI OLE yhtä tarkka eli Suomi hinnoittelee itsensä ulos.

EU:n keskushallinto hävitti 120 miljardia ? Ja EU-kansalaiset maksavat !

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Juuri tällaisia asioita toivoisin ihmisten miettivän. En joskus, vaan usein.

Kiitos kommentista, toivottavasti tämä herättää ajatuksia.

Käyttäjän hbralternative kuva
Mikko Saari

Meillä on niin ylibyrokratisoitu ja epäintuitiivinen systeemi, suomeksi sellainen mikä ei käy maalaisjärkeen, kaiken maailman koukeroiden kanssa pitää osata toimia. Jos yksityisyrittäminen olisi tehty helpoksi ja sitä tuettaisiin niin eihän meillä olisi näitä ongelmia mutta mielummin maksetaan työttömyyskorvauksia ja liiton tukia kuin tuetaan mitään tällaista muuten kuin sanoilla ja pikku "etsi itse" -opastuksella siunaten.

Työttömiä voidaan käyttää tosi julmasti hyväksi, 50 euroa kuussa 80 tunnin työkuukaudesta ja valtion maksamat työttömyyslisät päälle, työtön lähtee mukaan tällaiseen vain koska ei ole mitään parempaakaan ylös nousemiseksi ja vakinaisen työsuhteen saamiseksi.

Näkisin nämä ehkä pahimpina syrjäytymisloukkuina. Plus sitten tietty nämä tiettyjen paikkojen kouluttajat jotka teroittavat miten työnantajaa ja jopa vanhempia työntekijöitä tulee pokkuroida vaikka mikä olisi ja ns. hanttihommien epäinhimillinen todellisuus, siivous ja lähihoito pari mainitakseni. Riippuu tietty hyvin paljon paikasta mutta karkeasti yleistäen. Muutenkin kaikenlainen jousto ja terve järki tuntuvat olevan kirosanoja monessa paikassa, se ei yhtään lisää työhaluja vaikka kuri on tietty hyvä olla.

Käyttäjän KalleParonen kuva
Kalle Paronen

Mitäpä järkeä tehdä mitään, kunhan laittaa muutaman kasvin kaappiin ja voi ottaa 10000€ aina 3 kuukauden välein verotonta tuloa tukien päälle. Tän tietää jo kaikki. Siinäpä niitä "syrjäytyneitä". Olette ihan pihalla.

Jouko Koskinen

50-luvulla vielä saattoi kouluttautua työn ohella - miekii kävin Ammattienedistämislaitoksen kursseja oto. Ja työnantajat arvosti niitä. Olin käynnistämässä tuotantolinjoja ja -koneita useassa paikassa ns. reppufirmassa verokirja. Olihan se rankkaa joskus. Tuotanto oli jo myyty eikä hallissa ole vielä valoja ei lämpöjä.

Parikyttuntisia päiviä (vuorokausia) tumpeloiden maalaispoikien kanssa. Vain yksi miljoonaprojekti meni perseelleen. Oli susi jo paperilla. Mutta minä sain omani pois.

Risto Aallonharjan neuvo on hyvä. Otat vaan kunnon lainan ja palkkaat pätkätyöhön aina tilaajan tarvitseman ihmisen. Ihmissuhdeteknikosta ydinvoimatohtoriin. Tekeskin on käytettävissä.

Nokka pystyyn - eiks je!

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

En aio ottaa lainaa, sillä joutuisin olosuhteiden pakosta nostamaan lainan ulkomaan valuutalla, euroina.

Käyttäjän smallkasu kuva
Jani Kasurinen

Ehdottaisin nuorille ja miksei vanhoillekin, joilla on tarve oppia jokin työ, sitä vanhaa kunnon mestari-oppi"poika" asetelmaa. Jos kukaan enää muistaa sitä, niin itse aina siitä semmonen kuva jääny, että aluksi periaatteessa oppipoika maksaa työllään mestarille palkkaa, jotta hän opettaa tätä, pikku hiljaa sitten kun oppi alkaa upota ja oppipojasta tulee taitavampi hän alkaa saada ehkä jo osan tekemästään työstä myös itselleen takaisin, ja ajan saatossahan idea siinä oli kai se, että oppipojasta tulee mestari, ja jos hyvin käy parempi mestari kuin oma mestarinsa oli. Näin ammattikin kehittyisi kivasti siinä ihan huomaamatta.

Nykyinen järjestelmä mielestäni hieman ontuu tässä suhteessa.
Ja tuntuu, että monissa ammateissa onkin tapahtunut juuri päinvastoin.
Tämä johtaa taas muihin ongelmiin, joita ei ehkä heti havaita, koska ammattit ovat muuttuneet vuosien saatosessa, eikä vertailu ole siten helppoa.

Mutta tämä vain tämmöinen ehdotus, toteutusta pitänee pohtia, vaikka hyvällä tahdolla sen luulisi onnistuvan.

Toimituksen poiminnat