Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Tikulla silmään

Johannes Niemeläinen käy Taloussanomien analyysissään lävitse Suomen nykyistä talouskurimusta ja 90-luvun alun lamaa vertaillen tapahtumia, odotuksia ja reaktioita keskenään. Niemeläisen yhtenä lähdelinkkinä on Jaakko Kianderin kirjoitus VATT:lle nimeltään Laman opetukset.

Koska Kianderin kirjoitus on pitkä, niin ajattelin poimia siitä pari osaa kahdesta, mutta peräkkäisestä kappaleesta. Kiander kirjoittaa:

Raha- ja valuuttakurssipolitiikassa tapahtui käänne vasta sitten, kun harjoitetun kireän politiikan jatkaminen kävi valuuttapaon vuoksi mahdottomaksi. Ensimmäisen kerran näin kävi marraskuussa 1991, jolloin markka jouduttiin devalvoimaan. Devalvaatio helpotti hieman markan yliarvostusta, mutta se ei muuttanut rahapolitiikan linjaa - eikä linjan muutoksiin olisi Suomen Pankin mielestä ollut syytäkään. Rahapolitiikan johdossa usko vakaan markan linjaan oli vahva eikä siitä luopumisen uskottu voivan tuoda mitään kestävää helpotusta talouden ongelmiin. Pankinjohtaja Markku Puntilan mukaan devalvaatio olisi täysin hyödytön, koska se johtaisi välittömästi hintojen, palkkojen ja korkojen nousuun. Tällöin mitään kilpailukykyparannusta ei saavutettaisi ja talouden reaalinen sopeutuminen viivästyisi. Lisäksi Suomi toimisi vastoin "Euro-yhteisön sääntöjä", Suomesta tulisi "kolmannen luokan valtio" ja keskuspankin uskottavuus heikkenisi, koska "keskuspankki on jatkuvasti puhunut devalvaatiota vastaan".

Syyskuussa 1992 tapahtunut markan pakonomainen kelluttaminen lopetti kireän rahapolitiikan ja toi nopean ratkaisun sekä yliarvostusongelmaan että korkeisiin korkoihin. Käänne loi myös pohjan talouden nopealle kohenemiselle. Kyseessä ei ollut tietoinen talouspoliittinen valinta, vaan pikemminkin sen katastrofina pidetyn vaihtoehdon toteutuminen, jota talouspolitiikalla oli kolmen vuoden ajan yritetty torjua. Että pelätty kiinteästä valuuttakurssista luopuminen auttoi kääntämään talouden jälleen kasvuun, osoittaa - ainakin jälkikäteen - aiemman politiikan olleen epäonnistunut valinta.

Nyt lukijat saavat antaa populismiarvosanansa tästä.

Ei mulla muuta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Itse annan populismille 9½. Perustelen:

Suomen Pankin uhkakuvien maalailusta puuttuvat heinäsirkat. Ymmärrettävästi tietysti myös Lehman-mörkö, mutta se ei tietenkään vaikuta arvosanaan.

Kiander toteaa, että ainakin jälkikäteen arvioituna valittu kiinteästä valuuttakurssista kiinnipitäminen oli virhe. Näin arveluttavasta tekstistä on suorastaan pakko antaa kiitettävä arvosana populismissa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Devalvaatio on yllättävän hankala juttu. Jos asiasta kerrotaan etukäteen tarkoittaa se runsasta valuuttapakoa jos siitä ei kerrota, tarkoittaa se valuuttalainojen arvon äkillistä nousua ja sitäkautta takapakkia talouteen. 1991 devalvaatio kaatui aika isolta osalta yrittäjien tappioksi ja monen yrityksen tuhoksi.

Sinällään toki ulkoinen devalvaatio on parempi tai ainakin helpompi kuin sisäinen vastaava.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kiistät siis Kianderin tekemät havainnot (laitan uusiksi, jos et lukenut avauksessa ollutta kirjoitusta):

"Raha- ja valuuttakurssipolitiikassa tapahtui käänne vasta sitten, kun harjoitetun kireän politiikan jatkaminen kävi valuuttapaon vuoksi mahdottomaksi."

Tuon mukaanhan valuuttapako oli jo tosiasia. Sen kuitenkin annettiin jatkua, ehdyttäen samalla Suomen Pankin valuuttareservit nollille. Näin saimme sitten pakonomaisessa tilanteessa pelattua itsellemme mahdollisimman huonon lähtöasetelman, verrattuna tilanteeseen, että olisimme kelluttaneet heti kättelyssä - tai vielä mielummin olemalla alunperinkin ulkona näistä eurooppalaisista valuuttakokeista.

Mitähän arvelet minun ajattelevan nyt tästä eurosekoilusta? Voitko ymmärtää, että näen nykytilanteessa hyvin paljon samankaltaisuuksia? Aiommeko tälläkin kerralla ensin vetää julkistalouden täysin kuralle ja vasta sitten erota eurosta?

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

??? En suinkaan. En puhunut vuoden 1992 tapahtumista. Puhuin vain devalvaation lainalaisuuksista. Devalvaatiossa eräs keskeinen seikka on devalvaation teon ja ennen kaikkea ajankohdan salaaminen, sillä se ehkäisee valuuttakeinottelua. Juuri sen taikia se Viinanenkin hoki viimeiseen asti, ettei devalvaatiota tule (olihan se Viinanen?)

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #4

Totta turiset. Siksikin kelluva valuutta on lähtökohtaisesti parempi ratkaisu kuin johonkin viitteeseen sidottu.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #8

Totta, kiinteä kurssi on aika kriisiherkkä jos markkinat ovat toista mieltä valtuutan arvosta, tosin devalvaatio on silloin hyvin helposti tehtävissä, ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa, että siirretään putkea.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #12

No mitä tässä sitten aikaillaan?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #4

Oli Viinanen.

No, miten kävi?

Kävikö näin: Markkinat 1 - Poliitikot 0?

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Marko, olet aika oikeassa paitsi että "valuuttalainojen merkitys oli aika suuri" se oli hitto vieköön merkittävä. Taisin olla Amsterdamin koneessa paluureissulla kun putkessa alkoi liikkua juttu markan devalvoitumisesta. Muutamat kattelivat ovia jo sillä silmällä josko ne saisi jotenkin auki.

Koko -80 luvun lopun nousukausi oli illuusio paremmasta. Pankeilla oli toki jo pahoja ongelmia jotka johtuivat siitä minne saisivat kaiken rahan tungettua. Bulvaanien käyttäminen hankkimaan kilpailijoita oli kiva jekku. Pankit havaitsivat, että ne omistivat toisiaan ristipoikki ja sitten se ei niin kivaa ollutkaan. Ei tuon ajan aikoja voi järjellä selittää. Suunnattomalla ahneudella ja railakkaalla uskolla, että raha kasvaa puissa....

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Finanssisektorin liberalisointi on oikeastaan aina ja kaikkialla ollut varma tapa saada pankkikriisi aikaiseksi ainakin kertaluontoisesti - valvonta ja lainsäädäntö laahaa jäljessä, lainanottajilla sekä - antajilla ei ole kokemusta ja uusi tilanne sotkee takaisinkytkentöjen (=positive feedback) takia toimijoiden käsitykset. Jos joku taho näkee tilanteen kestämättömyyden, se on pahanilmanlintu tai pölhöpopulisti, tai sitten sitä ei kuunnella. Ainakaan mitään konsteja puuttua tilanteeseen ei ole. Suomessahan ei auttanut edes rahapolitiikan kiristäminen, kun markkakorkojen nousun jälkeen ihmiset siirtyivät sitten ottamaan halpaa valuuttalainaa....

Samaa näytelmää on pyöritetty 25:en vuoden takaisten aikojen jälkeen useasti ja useassa paikassa, myös nyt euron myötä Suomessa (kotitalouksien ja valtion velkaantumistahti).

Pentti Järvi

Noina aikoina asuttiin Hispaniassa, jänniä aikoja elettiin. Suomi revalvoi, devalvoi, Espanja devalvoi.

Monet ruotsalaiset ja suomalaiset eivät kestäneet, vaan muuttivat takaisin kotikonnuilleen, osalla ei ollut enää edes paikkaa, minne mennä.

Nyt Ruotsin tilanne on monin tavoin hyvä, kun eivät ole eurossa mukana.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Selvää pölhöpopulismia.

"Että pelätty kiinteästä valuuttakurssista luopuminen auttoi kääntämään talouden jälleen kasvuun, osoittaa - ainakin jälkikäteen - aiemman politiikan olleen epäonnistunut valinta."

Euron "kiinteästä valuuttakurssista" luopumista emme voi keinona käyttää, emmekä esim. sen tasoon voi itse vaikuttaa kellutusmielessäkään. Ilmeisesti kriisytymisen taso ei ole vielä kyllin suuri, vaikka kriisitietoisuus iskikin yllättäen viime syksynä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Näin sitä tosiaan sanailtiin. Pelättiin ilmeisesti niin paljon sitä, että meistä tulisi kolmannen luokan valtio, kun olimme sadas seitsemäskymmenesluokkainen valtio juuri tuolloin. :(

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Tuon Taloussanomien jutun yhteydessä ollut kuva tuo mieleen muistoja. Olin silloin "alalla", ja feikkasin alaovella olevani IltaSanomien toimittaja (lehdistökortti jäi toimitukseen), kun rynnin paikalle kuunteluoppilaaksi.

VATT:n rapsasta lisää:
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153868-...

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Talouselämä: Tilanne on eri esimerkiksi Ruotsissa, jossa EU ei sanele finanssipolitiikkaa.

"Ruotsissahan julkisen talouden alijäämä on yhtä suuri kuin Suomessa, mutta siellä vaan suhtaudutaan siihen eri tavalla. Meillä on kriisi, siellä taas ei ole kriisiä."

Koko juttu http://www.talouselama.fi/uutiset/ruotsissa+julkis...

Tässähän alkaa ajatella, että Kiander kannattaa omaa valuuttaa ;)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Toivottavasti kansalaisten ymmärrys talous- ja rahapolitiikan rajoitteista, mahdollisuuksista ja eroista tulee suurempaan tietoisuuteen.

Voidaan sitten ainakin sanoa, että itsehän olemme mielestämme valinneet parhaimman vaihtoehdon.

Aki Häkkilä

Ajattelin viedä keskustelua U-käännöksen kautta vuoteen 2012 ja palata tähän Miettisen "Sietämättömän kevyeen lippalakkiin"
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1146...

Jos euroa pitäisi päästä purkamaan, tuo voisi oikeasti olla tie ulos vai tuleeko mieleen puutteita? Näkisin, että esimerkiksi valuuttalainojen ongelma saataisiin ratkaistua tuolla tai ainakin shokkivaikutusta vähennettyä.

EDIT: Näyttäisi kommenteissa kelpaavan mikrotalousmiehellekin/teollisuuden näkökulmasta katselevalle (Seppo Turunen) mielekkäänä ratkaisuna.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Usein kuulee väittämän, jos meillä olisi oma valuutta jonka voisi devalvoida tai kelluisi, lähtisi vientimme vetämään kuten 90-luvun alussa, olisiko näin? Suomen vientiteollisuuden tilanne on aivan toinen nyt kuin silloin. 90-luvun alulla, muu Eurooppa ei ollut syvässä taantumassa. Aasian "taloustiikerit" Kiina mukaanlukien olivat nousussa, venti niihin veti, nyt tuo suunta on kääntynyt päinvastaiseen, halvat tuotantokustannukset aiheuttavat ongelmia Euroopan "vanhentuneeseen" teollisuustuotantoon. Suomessa elektroniikkateollisuus Nokian johdolla kovassa nousussa jota markan kellutus avitti, nyt tuo ala tuntuu hiipuvan kokonaan. Paperilla oli kysyntää maailmalla, nyt ylituotantoa, jonka seurauksena koneita ajetaan alas. Devalvointi puolustaa paikkaansa silloin jos maassamme tehdään tuotteita joilla on kysyntää maailmalla, nyt niille ei tunnu olevan. Suomen ja koko Euroopan ventiteollisuus on suuressa rakennemuutoksessa, uutta on löydettävä, pitää panostaa markkinointiin, käyttää hyväksi korkeaa koulutustasoamme, vanhaan ei ole paluuta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Miten selität sitten sen, että jos maailmalla oli imu päällä ja kysyntää oli uksille ja saranoille niin valuuttaputkessa ei pärjätty, mutta ilman pärjättiin?

Voi olla, että yleistilanne on huonompi nyt kuin tuolloin, mutta se ei muuta rahapoliittista eroa ja etuutta. Pärjäsimme silloin valuuttaleikissä (1999-2008), kun muu Eurooppa kiskoi tolkuttomasti velkaa meidän tuotteitamme varten.

Jos tätä velkahumalaa ei voida enää käyttää niin ohraisestihan meille tässä käy.

Kun me tästä aikanamme kelluttamalla kansallisesti selviämme niin toivottavasti ei nyt muutamaan vuosisataan lähdetä kolmatta kertaa kikkailemaan, ja kuulemaan taas samat mantrat, että "tällä kertaa kaikki on toisin", ja "nyt on eri tilanne".

Kun ei ole. Suomen käyttämä valuutta on aivan samalla lailla sidottu rahapoliittisesti. Nyt on vielä korotkin annettuna muualta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

@Arto Granlund (17.)
Ulkomaankaupassa kysynnän suuntautuminen ja määrä riippuu myös hinnasta. Mikä olisi joustava ja ketterästi reagoiva tapa vaikuttaa tähän? Onko se sisäinen devalvaatiomme ryyditettynä irtisanomisin, palkkamaltein, konkurssein, ulosliputuksin, tehtaiden myymisin, budjettileikkauksin ja veronkorotuksin jne.?
Ja EU-tukipaketein?
Kuinka kauan pannaan toivo niiden varaan, ennen kuin keksitään mm. itsenäisen rahapolitiikan arvo?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kohtuullisen hyvin suomalaisen vientitollisuuden tuntevana ja sitä aktiivisesti seuraavana yritän vain kertoa missä piilee mielestäni se suurin ongelma miksei vientimme vedä. Se ei ole vahvassa valuutassa vaan vientiteollisuuden poikkeuksellisen kapeassa tuotantorakenteessa joka pääosin tuottaa investointeihin tarvittavia tavaroita ja on sitä kautta kv. laman tullessa poikkeuksellisen haavoittuvainen verrattuna esim. Ruotsin "laveaan" teollisuusrakenteeseen. Rahapolitiikalla voidaan toki "paikata" viennin puutteita, mutta varsinaista perusongelmaa se ei ratkaise. Ellemme kykene uudistamaan teollisuutemme rakennetta mitkään rapolitiikan toimet eivät meitä pelasta, siksi riippuvaisia olemme viennistä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Eli investointeja ja sitä kautta uutta toimintaa tarvittaisiin? Niitä ei kuitenkaan tapahdu - eli suomeksi hinta on liian kallis. Silloin sitä hintaa pitää laskea (palkkojen, verotuksen, muiden liiketoimintakulujen hintoja).

Se taas onnistuu vain valuuttakurssin muutoksella. Vai uskooko joku, että Suomessa pystytään neuvottelemaan palkkatason, eläkkeiden jne vaikkapa 20-30 prosentin leikkauksista? Granlund, uskotko sinä, että tuollainen alekuuri olisi mahdollinen? Mikäli vero- ja muita kulurasitteita halutaan alentaa, ei riitä pelkkä vientisektorin palkka-ale.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Nordean uusin katsaus. Investoinnit vähenemässä kolmatta vuotta putkeen. Oli se ympärillä oleva tila mikä tahtoo - niin se on kaikille maille sama.

Se on kyllä totta, että Suomessa on keskitytty valtavasti investointihyödykkeiden tekemiseen, ja niiden menekki on vähäisempää kuin vaikkapa kulutushyödykkeiden menekki.

Investointien häviäminen tuskin johtuu ankeasta osaamistasostamme (koulutus), se tuskin johtuu vinoutuneesta oikeusjärjestelmästämme (firman johtaja voisi saada aamulla mailin, että nyt olemme kansallistaneet firmasi), eikä varmasti liioin siitäkään, että täällä olisi kaikki kovin korruptoitunutta (pitää varautua voitelemaan valtaapitävät, poliisit, virkamiehet jne.)

Jospa se on se hinta, mikä on liian korkea?

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Tuo näkemykseni perustuu lähinnä siihen miten tulevaisuuden otamme vastaan, mitkä ovat ne eväät millä voidaan vientiteollisuutemme tulevaisuus turvata, pelkkään rahapolitiikkaan emme voi tukeutua. Nykyiset vientiteollisuuden vaikeudet ovat pitkän kehityksen tulos, markka-aikaisilla devalvoinneilla korjattiin kilpailukyvyn puutetta, ei ollut joko kykyä tai halua paneutua syihin miksi se kilpailukyky aina menetettiin, devalvointi oli vuorineuvoksille se helpoin ratkaisu jonka me palkansaajat ja kotitaloudet viime kädessä maksoimme. Siinä syy miksi suhtaudun varsin kielteisesti rahapolitiikan käyttöä kilpailukyvyn turvaajana.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"mitkä ovat ne eväät millä voidaan vientiteollisuutemme tulevaisuus turvata, pelkkään rahapolitiikkaan emme voi tukeutua"

Rahan vienti on ollut oikeastaan ainoa viennin kasvuala Suomelle, miljardeja on mennyt kriisimaiden velkojen maksamiseen Saksan pankeille. Etkö nyt Granlundi voi esittää sitten jotain toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa ulkoiselle devalvaatiolle sensijaan että änkkäät ettei rahapolitiikalla voida turvata vientiä?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

En missään nimessä väitä, että rahapolitiikka voisi yksistään ratkaista ongelmiamme. Mutta ilman toimivaa rahapolitiikkaa meillä ei ole yksinkertaisesti edes kunnon mahdollisuuksia.

Tarkoitan sitä, että "rakenteellisia muutoksia" on perhanan paljon helpompi tehdä, kun rahapolitiikalla ei tieten tahtoen asetuta poikkiteloin ja jaeta kurjuutta ympärille.

Huomioi nyt, että kun katsot 90-luvun alussa tilanteen olleen yleisesti ottaen "parempi" niin siltikään muutos parempaan ei alkanut ennen kuin rahapolitiikassa otettiin järki käteen ja käyttöön.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"En missään nimessä väitä, että rahapolitiikka voisi yksistään ratkaista ongelmiamme."

Ainakaan minä en ole edes väittänyt näin.

Käyttäjän lahtipe1 kuva
Petri Lahtinen

Palkkatasosta meillä ja muualla: pääsääntöisesti palkkatasoni ulkomailla verrattuna suomalaiseen tasoon on ollut noin 2-4 kertainen, kyse on siis nettoansioista. Siten en oikein ymmärrä tätä höpötystä "suomalaisten liian korkeista palkoista".

Toimituksen poiminnat