Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Hekin tiesivät mitä tekivät

Aiemmin tarkastelin Seppo Tiihosen tutkimuspaperin alkuosaa, jossa käytiin lävitse suomalaisten virkamiesten selvitystyötä talous- ja rahaliitto EMU:n vaikutuksista Suomeen. Tuon alkuosion tarkastelun jälkeen oli melko ilmeistä, että poliittisen päätöksenteon harkintakyky oli pahasti pettänyt vallitsevien riskianalyysien valossa. Koska kyseessä on taloudellinen unioni, voidaan taloudellisia aspekteja pitää kuitenkin päällimmäisinä.

Suomen - luvalla sanoen pakkomielteistä - innokkuutta olla mukana rahaliitossa perustuikin turvallisuuspolittisiin kysymyksiin, jolloin taloustilanteet riskejä vähäteltiin. Nyt olemme mukana korviamme myöden yhä pahemmaksi äityvässä euroalueen velkakriisissä. Puheet "velkakriisin helpottamisesta" ovatkin vahvasti liioiteltuja, jos ei jopa suoranaista huiputusta.

Yksi asia oli kuitenkin Tiihosen paperissa huomioitavaa. Meidän tuli ottaa valmiiksi muotoiltu Maastrichtin sopimuksen paketti, mikäli haluaisimme olle Euroopan Unionin jäsenmaa. Lähentymisaikakaudella 90-luvun alkupuolella ei tosin liiaksi muistuteltu, että koko paketti on sitten tulossa EMU:ineen päivineen.

Mutta millaista pakettia oli alun alkaen lähdetty suunnittelemaan? Se selviää tutkailemalla hieman muita eurooppalaisia tutkimuspapereita, joista nostan tämän blogin teemaksi niistä yhden: Report of the Study Group on the Role of Public Finance in European Integration, joka on suomennettuna tutkimusraportti julkistalouden roolista integroidussa Euroopassa.

Toisin kuin Suomen liittymisestä rahaliittoon tehtiin kovalla kiireellä (Tiihosen paperi) niin vastavuoroisesti muualla Euroopassa tähän on käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Nostamani paperi on peräti niinkin varhaiselta ajalta kuin vuodelta 1977. Jo silloin papereissa vilisee mielenkiintoisia näkemyksiä "federaation esiasteesta".

Paperissa aprikoidaan monia nykypäivinäkin esiintyviä pähkinöitä. Siinä esimerkiksi todetaan, että "yhteisön" kulut ovat kovia rakenteellisissa, syklisissä, työvoima- ja aluepoliittisissa kysymyksissä. Siinä todetaan tulonsiirtojen tarve yhteisen budjetin kautta toteutettavaksi, jotta alueellisten tuloerojen tasaus onnistuisi.

Paperin päätavoite onkin tutkia, miten silloisesta nykytilanteesta päädytään integraation avulla "tiivimpään unioniin" (closer union). Tällaisiä meilläkin joillain puolueilla käytössä olevilla sanoilla (tiiviimpi unioni) voitaisiin valita eri integraatiovaiheista sopiva päämäärä. "Esiasteinen federaatio" toimisi eräänlaisena välietappina, ja lopputuloksena olisi sitten täysimittainen federaatio, joko pienellä tai suurella julkisella sektorilla.

Konfederaatiosta todetaan, että sen merkitysero itse federaatioon on vähäinen taloudellisissa kysymyksissä, vaan se on enempikin vain poliittisen sanahelinän ja oikeusjärjestelmän välistä semantiikkaa.

Tarkemmissa määrittelyissä "federaation esiaste" olisi osapuilleen se tilanne, mikä vallitsi 90-luvun alussa. Tärkein erottava tekijä federaatiovaiheesta oli rahaliitto. Tämän jälkeen federaation kahdesta mallista voidaan valita sitten pienempi tai suurempi (federaation) julkinen sektori. Pienemmässä federaatiossa osavaltiot huolehtisi edelleen pääsääntöisesti osavaltionsa terveydenhuollosta, opiskelusta ja sosiaaliturvasta. Suuremmassa federaatiossa nekin hoidettaisiin keskitetysti.

Lukuihin on sisällytetty myös hieman lukumääriä. Esimerkkifederaatiossa 10 prosenttia kansantalouden tuotannosta voisi valjastaa yhteiseen budjettiin.

"A federation with these special characteristics would facilitate creation of monetary union."

Suosittelen vahvasti kaikkia englannin kielen taitoisia suomalaisia lukemaan kyseisen paperin.

Koska vasta sen jälkeen saattaa ymmärtää, mistä johtui esimerkiksi Suomen päättäjien älytön hoppu tehdä hutiloidulta näyttänyt ratkaisu liittyä yhteisvaluuttaan ns. EU-oven kautta. Epäonnistunut rahaliitto on lyönyt syvää juopaa koko EU:n sisälle, mutta ehkä vielä enemmän euromaiden kesken, joista yhdet ovat velallisia ja toiset velkojia - kenties ymmärtämättä sitä tarmoa, jolla tähän kaikkeen hulluuteen on ryhdytty. Hulluudeksi lasken niin kesken laman aloitetun julmetun säästämiskulttuurin, velkadeflaatiopihdit ja poskettoman kokoiset yhteisvastuupaketit (syytesuojineen päivineen).

Koska vasta sitten ymmärtää, miksi miljoonat eurooppalaiset ovat jo nyt vailla työtä ja tulevaisuutta. Ja että se sama kohtalo on meitä suomalaisia odottamassa.

Vetoan myös siihen, että jakakaa ahkerasti tähän linkkiä, sillä se on pomminvarmaa, ettei Uusi Suomi sitä ymmärrä erikseen tehdä. Nauru

 

---

Lue myös aiempi teksti: He tiesivät mitä tekivät

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

"Siinä todetaan tulonsiirtojen tarve yhteisen budjetin kautta toteutettavaksi, jotta alueellisten tuloerojen tasaus onnistuisi."

Tuo tulonsiirtohan on jo käytännössä toteutettu hyvinkin pitkälle, sillä EU:n eri rahastojen kautta maksetaan eri nimikkeellä eteläisille maille tukea ja avustusta. Mitä muuta se on kuin tulonsiirtoa EU:lta saamassa oleville maille maksavilta mailta, kuten Suomi.

Kyllä jäsenmaat ovat jo aika syvällä integraatiossa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Onhan tämäkin yksi tulkinta, toinen voisi olla Kokoomuksen "emme hyväksy liittovaltiota".

Jokainen voi kuitenkin itse tutkia linkattua raporttia peilaten siinä ns. federaatioasteen kehityskulkua julkistalouden näkökulmasta (aika oleellinen osatekijä verotusoikeudellisista syistä) kaikkien näiden vuosien ajan.

Esimerkiksi tällöin voi vastata kysymykseen: ovatko toteutuneet tapahtumat peilanneet miten hyvin ko. prujun askelmerkkejä, mitä siitä on seurannut (onko näkynyt moraalikatoa tms?) ja mihin päätepisteeseen tässä oikeastaan ollaankaan menossa.

Ja miten hyvällä tietopohjalla näillä tiedoin Suomessa on äänestetty liittymisestä EU:in ja/tai EMU:un?

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Ajattelin ensin kommenttiini kirjoittaakin nimenomaan tuosta tietopohjasta jolla Suomessa äänestettiin neuvoa-antavassa äänestyksessä, mutta jätin tietoisesti pois. Meillehän ei kerrottu että EU jäsenyys tarkoittaa samalla liittymistä 'eurokerhoon' eikä kyllä puhua pukahdettu myöskään siitä että tarkoituksena on syvän integraation muodostaminen, siis liittovaltio. Myöskin kertomatta jäi mitä tuo kaikki tarkoittaa kansalaisille. Voi hyvin väittää että enemmistö joka äänesti EU:hun liittymisen puolesta äänesti "sikaa säkissä".

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #4

Tämä "kaikki samassa paketissa" ilmenee kyllä Tiihosenkin paperista, eikä tämä nyt enää ole ollut mikään salaisuus muutenkaan. Silloin, kun neuvoa antavalla käytiin - ehkä silloin se sitä oli.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #4

Kansanäänestyksessä äänestettiin sika säkissä.

Kansanedustajatkin luulivat saavansa äänestää eurosta, siis lakiesityksestä markasta luopumisesta, myöhemmin.

Suomen eduskunta menetti itsenäisyydentensä 27.10.1992 Euroopan talousalueen perustamissopimuksen hyväksymisessä.
Sulo Aittomiemen ja Sauli Niinistön eduskunnassa käyttämien puheenvuorojen mukaan vain kaksi prosenttia kansanedustajista tiesi lakiesityksen todellisen sisällön.

ETA- ja EY-sopimuksen erona olivat tullit, jotka sai ETAssa kantaa valtion omaan kassaan. Näin ollen maatalous oli EY:n ulkopuolella.

ETA-jäsenenä Suomesta tuli ns. vanha jäsenmaa, paitsi, että maataloutta sai harjoittaa itsenäisesti.

Maastricht-aiheet (liittovaltio) olivat olemassa ennen kuin Suomesta 1.1.1994 tuli ETA-jäsen, joten uusina asioina 1.3.1994 maratonistunnossa "hyväksyttiin" kansalliset maataloustuet petoksella, jotka pimitettiin kansalta lansanäänestyksessä ja pimitetään edelleen.
Vai oletko kuullut jonkun median kertovan tästä?
Paikalla Timo Kauniston puhetta oli seuraamassa kolme (3) TV-kanavaa. Yksikään ei ole kertonut.
Lue dokumentit. Katso ja kuuntele video
http://jormajaakkola.fi/141%3An%20ja%20142%3An%20E...

Koska Suomen markka oli kirjoitettu Hallitusmuodon 72 §:ään, olisi sen poistamiseen tarvittu 5/6 kiireellisyysenemmistö marraskuussa 1994. Tuota enemmistöä ei olisi eduskunnasta löytynyt, joten 20.12.1993, siis jo ennen ETA-jäsenyyden alkamista, tehtiin tekaistu EMU-varauma pöytäkirjaan 16/1993, jolla eduskuntaa harhautettiin syksyllä 1994.

Samalla harhautettiin tietenkin kansaa.
Miten ihmeessä kansa olisi salaisesta pöytäkirjasta EU-kansanäänestyksessä tiennyt, kun eivät kansanedustajatkaan tienneet!

Ks.
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Samassa salaisessa pöytäkirjassa ja liitemuistiossa hyväksyttiin julistus yhteisestä puolustuksesta.
Ei kansa tiennyt tästäkään. Mutta kansan mielipidettä kysyttiin, jotta eliitti - korkea valtiojohto sai mennä kansan selän taakse.

Tehtiin joukko valtiopetoksia, jotta päästiin EU:n jäseneksi.

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166258-...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #12

Olen tosiaan aiemmin ollut sitä mieltä, etten uskaltanut edes kuvitella Suomen lainsäätäjien alentuneen moiseen vehkeilyyn, mutta hiljalleen kasaamalla erilaisia palasia tähän kokonaiskuvaan - mikä varmastikin on vielä varsin puutteellinen - alkaa ikävästi näyttää siltä, että jonkinlaisen mulkkauksen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea poiskaan.

Tästä syystä kirjoitinkin nämä kaksi viimeisintä avaustani uudemmassa ja tarkentuneessa valossa.

Tosin, nyt kun "eurohuuma" on tarttunut eri euromaiden kansalaisiin niin vahvasti, ettei riittävää enemmistöä tämän helvetinkoneen pysäyttämiseksi enää hyvän sään aikana tule olemaan, on suuri rytinä käytännössä väistämätöntä. Esimerkiksi nyt pahimmassa kriisiryöpytyksessä olevien maiden velkataakat ovat vain lisääntymään päin, ja korkopreemiot ovat tulleet alas vain deflaatio-odotusten siivittämänä, sekä veikkailuina euro-QE:n aloittamisen myötä.

Vaikka makropuolella kriisimaiden tila on vain pahentunut entisestään, on näiden maiden velkakirjakupla pumpattu ennen kriisin puhkeamistakin suuremmalle tolalle.

Jälki tässä siivouksessa tulee olemaan rumaa, mutta aion ainakin itse olla mahdollisimman valppaana siirtämässä säästöni pois euroalueelta johonkin turvalliseen, mutta likvidiin muotoon.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #13

Eduskunta on lainsäätäjä, mutta tuli raskaasti vedätetyksi.

Kaikkeen oli tarkka suunnitelma, tiekartta. Alpo Rusi kertoo kirjassaan "Marian kadun puolelta", että syksyllä 1991 tehtiin Road Map, jota ei uskallettu näyttää eduskunnalle.

Virkamiehet valmistelivat lakeja, jotka hallitus toi eduskunnalle.

ETA- ja rahalaista eduskunta ei tiennyt äänestäessään.

ETA:lla 27.10.1992 tuotiin silloiset EY-määräykset eli ulkopolitiikkaan sotkeutui sisäpolitiikka, talouspolitiikka ja oikeuspolitiikka.
Hallitusmuodon 2 §:n mukainen vallan kolmijako murentui.

Lue Sauli Niinistön puheita eduskunnassa vuonna 1992
http://jormajaakkola.fi/Niinist%C3%B6n%20puheita%2...

Kyseisestä tekstistä löytyy Holkerin hallituksen oikeusministerin Tarja Halosen paljastus, että kahden vuoden ajan komiteat ja ryhmät saivat valmiit ratkaisut. Vain perustelut piti keksiä.

Rahalain taustalla oli Koiviston ohjeistus, jolla Iiro Viinanen perusti talvella 1992 kolmen hengen työryhmän pohtimaan Suomen Pankin päätösvaltaa valtiosääntöoikeudelliselta kannalta.
Työryhmän määräaika päättyi lokakuussa 1992.
8.9.1992 alkanut laiton kellutus kuului rahalain voimaansaattamiseen, jotta kansanedustajat eivät käsittäisi, mistä olisi kysymys.

Mauno Koivisto kertoi Raimo Sailakselle rahalaista ja sanoi ottavansa yhtyettä korkeisiin oikeusoppineisiin. Samoin Koivisto kertoi ottavansa yhteyttä oikeuskansleriin. Oikeuskanslerin tehtävähän oli lakiesitysten perustuslainmukaisuuden tutkiminen.
Rahalain muutoksella tapahtui Suomen Pankin päätösvallan - markan ulkoisen arvon - ryöstö.

Toisaalla olen kertonut, että tulen tutkimuksillani todistamaan, että 1990-luvun lama tehtiin tarkoituksella.
Ilman lamaa nimittäin ei Suomen perustuslain EY-mukautus olisi onnistunut.

Ensimmäinen eli maaliskuussa 1989 perustettu valtiosääntökomitea oli isänmaallinen. Se sai ujutettua markan hallitusmuotoon ja samalla kunnon graniitinmurikan Mauno Koiviston junaileman valtiopetoksellisen koneiston rattaisiin.

Koska kyseessä on koko joukko valtiopetoksia, ei euron pelastamisoperaatiot koske Suomea.
Mauno Koivisto juoksupoikineen saa henkilökohtaisesti vastata, aivan kuten Risto Ryti aikanaan Ribbentrop-sopimuksesta.

Kannattaa lukea Koiviston CV
http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV

Antti Harjula

Charles de Gaulle repi 60-luvulla pelihousuja dollarin dominanssin vuoksi. Häntä sapetti amerikkalaisten mahdollisuus painaa dollareita ja elää muun maailman siivellä. Ehkä sieltä on peräisin ajatus Euroopan dollarista. Euroalue on markkinana Amerikan veroinen ja kauppatase balanssissa muun maailman kanssa, toisin kuin Amerikalla, joka velkaantuu hallitsemattomasti. Euroalueen pitäisi ottaa hyöty "too big to fail" valuutasta ja painaa euroja amerikan malliin ja toteuttaa de Gaullen ajatus. Nyt keskitytään sisäisen niukkuuden jakamiseen sen sijaan, että jaettaisiin alueen sisällä eurojen runsautta. Jos euron kurssi laskee printtauksen seurauksena todetaan Amerkkalaisittain muulle maailmalle, että se on teidän ongelma. Ehkä ajatus Eurosta on oikea, mutta toteutus ontuu.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Yhdysvaltain liittovaltion ja Federal Reserven väliseen suhteeseen liittyy myös samalla se tosiseikka, ettei Yhdysvaltain liittovaltio voi mennä konkurssiin (ellei se itse niin halua esim. velkakattokiistansa vuoksi joutua).

Se nähtiin jo, että euroalueella vastaavanlainen tilanne ei ole mahdollista, koska EKP ei suostunut viimekätiseksi lainaajaksi (vaan muut euromaat ottivat tämän postin hoitaakseen omalla riskillään).

Euroopalla on kuitenkin yksi selkeä haittatekijä Yhdysvaltoihin verrattuna: pääomamarkkinoiden koko ja tehokkuus. Eurooppa on pankkiensa vanki, koska sillä ei ole tarjota pk-yrityksilleen juuri muunlaista rahoitusta kuin pankkilainoja. Samat pankit sitten pyörittelevät näitä ylivelkaisia euromaita - ja luovat yhdessä tämän "too big to fail"-syndrooman, jolloin "maat pitää pelastaa" (eli oikeammin maita luotottaneet pankit pitää pelastaa, etteivät yritysten rahoituskanavat umpeudu lähes täysin).

Aiheesta lisää: http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111585-...
ja http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143847-...

Antti Harjula

Niinpä. Euromaat toistensa takaajina:) Suomella on toki halua, mutta ei kykyä. Vain EKP:llä on ne rahat, jos Euromaiden velat aiotaan maksaa. Millä immelmannilla ne sieltä herutetaan on toinen juttu.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tätä (kevätjuhlaliikesarjan tekemisen) ongelmaa olisi tietysti voinut miettiä hetkeä ennen kuin pisti miljardin Papandreoun pankkitilille, nimet ERVV- ja EVM-papereihin?

Jos olisi moiset vempautukset jättänyt kokonaan tekemättä, ei olisi tarvinnut miettiä, millä EKP:n saa maaniteltua mukaan kekkereihin.

Jouni Nordman

Itse pidän vielä euro aluetta politikkojemme vankina, jossa poliitikot elävät menneessä. Sillä kaikessa syyttäminen ja vinkuminen EU syyksi, on varsinkin Suomessa ollut virkamies johtoista hallintoa tukevaa, jossa he päättävät mitkä edut saamme EU:sta ja mitä emme. Sillä meillä itsellä olisi mahdollista muuttaa tämä EU hyödyksemme ja siinä sivussa myös euro. Sillä kun hyväksymme sen, että yhä suurempi osa kansasta ei tiedä muusta hallinto muodosta ja loput taas tietää tämän liiton tuovan edes pikkasen Venäjä vastaan, niin ovat tämän hinnan valmiita maksamaan.

Eli meidän ongelmat voivat pieneltä osalta johtua EU:sta, mutta pääsääntöisesti on kyllä ihan kotikutosia, jossa meidä poliitiko ja virkamiehet osaa elää tilanteessa jossa ei voida devalvoida. Sillä yhteisvaluutta tekee jäsenilleen sen että niiden pitää kehittyä itsenäisenä. Tästä on myös jenkeistä esimerkkejä, kun katsomme miten Detroit ja Philadelphia, joista toinen oli auto kaupunki, toinen teräs kaupunki. Toinen näistä on tällä hetkellä vakuutus ja pankki kaupunki ja toisesta nähdään mitä siitä tulee tai jääkö rakenne uudistuksen uhriksi. Eli kun katsomme yhteisvaluutan positiivisia puolia, niin vaatii politikoilta paljon enemmmin, sillä joutuvat oikeasti kehittämään yhteiskuntaa tehokkanpaan suuntaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tuota noin, en ole paljoakaan samaa mieltä. Otetaan nyt käytännön esimerkki tästä Detroitista, josta tuli valtava muuttotappiokaupunki. Samanlaiset luvut jos lyötäisiin vaikka Espanjaan (vain suurempi mittakaava) niin puhuttaisiin varsinaisesta kansanvaelluksesta.

Täälläkin olisi varmaan n. 200 000 työtöntä espanjalaista hakemassa töitä, todennäköisesti ainakin osittain harmaalle puolelle. Meidän järjestelmä ei kestäisi sitä, muttei kestäisi Espanjankaan: miten se pienellä väestömäärällä suorittaisi biljoonan velkansa?

Detroitkin meni konkurssiin.

Yrität sanoa, että työttömyyden noustua 25-27 prosentin hujakoille "yhteiskunta on reivattu tehokkaampaan suuntaan". Se on tavallaan totta, vain tehokkaat tekevät töitä. Minulla on vain kysymys: onko se samalla mielestäsi muutettu "järkevämpään suuntaan"?

Jouni Nordman

Jos katsomma pitemällä ajan jaksolla, niin kumassakin sekä Espanjassa ja Detroitissa on tehty vääränlaista politiikkaa, jossa kummassakin on syynä sosiaaliturvan tuoman laskun maksamine, jossa myös on yrittäjien vastaista politiikkan tehty. Jos muistat sen videon joka sinu blogilla oli kehuttu, niin näissä kummassakin on kysymys juuri maksajan unohtaminen, eli yrittäjien aseman huononemine liialisten ylimäärästen kulujen takia. Jos katsomme miten Suomi on viimesten hallitusten puoleta tätä puolta hoitanut, niin yrittäjille on Suomessa valtava määrä lisää velvotteita lisätty, joka tulee myös Suomesa viemää yrittäjä pohjan.

Eli loppupeleissä itse valutalla ei ole niin paljo merkitystä, vaan sillä politiikalla jota tehdää vero ja säädöspuolella. Sillä hyvin toimivan yhteiskunna perustan luo hyvin yrittäjä myönteine ympäristö, joka tuo lisä arvo yhteisöön. Eli valutasta vinkumine yleensä johtuu juuri siitä, että hallitukset tekevät surkeeta politiikkaa, jota Suomessa on naamioitu hyvinvointi valtion tukemiseksi. Sillä Suomella ei ole varaa menettää yrittäjiä, jotka tällä hetkellä etsivät itselleen pääkonttorin paikan sieltä missä se on halvinta ja missä sääntely on mahdollisimman vähäistä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #17

Virheoletus. Ei Espanjassa ole ongelmana ollut sosiaaliturva. Se tulee kyllä pian olemaan, koska merkittävä osa väestöstä on kilometritehtaalla.

Ja olen edelleen eri mieltä raha- ja talouspolitiikan merkittävyydestä. Rahapolitiikka, jossa määritellään se, kuinka paljon rahaa (käytät mainintaa "valuutta") liikkeellä ylipäätään on säätelemällä pääsääntöisesti rahan "lähtöhintaa". Talouspolitiikka on taas valtion keräämien verotulojen ja sitä kautta saatujen rahojen käyttöä.

Ongelmana on nyt se, että tämä rahapolitiikka on päin seiniä. Sitä on liian vähän (erityisesti euroalueen kriisimaissa), jotta valtio saisi mielekkään veropotin ja pystyisi ylläpitämään yleistä järjestystä maksamalla mm. huonompiosaisille sosiaaliturvaa jne.

Talouspolitiikka on siten rahapolitiikalle alisteista.

Byrokratian korkeasta asteesta - erityisesti Suomessa - olemme samaa mieltä.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #18

Olemme varmaan siitä samaamieltä, että euro on tuonnut vakautta, sillä se on estänyt Suomea devalmoita rahansa, joka helpottaa vientiyrityksiä, jossa ennen juuri paperin ja selloosan hinnan vaikutus oli suuri. Jos katsomme mitä hyötyä vakaasta valuutasta on, se on juuri se että valtiot eivät voi manipuloida valutallaan, vaan joutuvat itse viisasta talouspolitiikkaan tekemään, johon kuuluu myös hyvin toimiva yritys toiminna edellytykset. Sillä juuri yritystoiminnan tuotto on koko yhteiskunnan tuotto, jonka Suomen valtio on unhotanut täysin.

Se että rahapolitiikkan on päin seiniä, niin en usko nyky mallilla sen olis olevan paremmin vaikka meillä olis markkamme, sillä silloin Suomen iso yritykset voisivat sen arvo lobata mielin määrin, jolloin pienyrittäjien asema olis paljon heikonpaa kuin on isommassa vakaassa valutassa. Sillä itse en juuri luota Vartiaisen tasoisten virkamiesten vaikuttavan rahan arvoon, sillä jos on huonoa politiikka europassa, niin tämä jälkeenjäänyt talousoppineiden vaikutus valutta vois olla veilä dramatisenpi, sillä luottamuksen Suomalaiseen virkamiehen ei juuri ole olemassa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #19

Olen eri mieltä "vakaudesta". Euro on ollut Suomelle prosyklinen kojeisto, jossa ensin se vahvisti nousua - ja nyt se vastavuoroisesti vahvistaa laskua. Tällainen raju heilunta on varmasti hyvä asia joillekin markkinatoimijoille, jotka haluavatkin hieman "swingiä" käppyröihin, koska tasaisilla käyrillä ei oikein treidaamalla voi saada tehdyksi tiliä.

Tavallinen kansalainen näkee tällaisen usein vain huonona heiluntana. Se on voinut tuudittaa esimerkiksi jättimäiseen asuntolainaan vain hetkeä ennen kriisin puhkeamista, ja koska myös laskusuhdannetta vahvistetaan niin työpaikkoja katoaa.

Oletko siis vakavasti sitä mieltä, että nykyinen n. 10 miljardin euron vuotuinen julkinen velkapotti on määriteltävissä "vakaudeksi"? Muistutan, että tuo on osapuilleen viidesosa valtiomme vuotuisesta budjetista!

Samaten tämä "vakaus" on nyt kuristamassa vientiyrityksiä ylikorkean euron kurssin vuoksi. Se lisää tuontipaineita hintakilpailukyvyn ollessa niille suotuisampi valuuttakurssien kautta.

---

Siitä olemme samaa mieltä, että oma rahapolitiikkamme ei välttämättä ole tae onneen, sillä tarvitsemme myös riittävän viisaita keskuspankkiireita. Se on käynyt kylläkin selväksi, että EKP:ssa näitä ei riittävästi ole - tai heitä ei kuunnella.

Mutta ainakin silloin rahapolitiikkamme olisi "itse ansaittua" (eräs puolue mainitsee asian niin, että "saat mitä tilaat"), kun nyt umpisurkea rahapolitiikka tulee annettuna (pakotettuna).

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #20

Jos otamme vaihtoehdokis paluun markkaan, niin itse en mielelläni ole taas kuuntelemassa tilastokeskuksen toitotusta, kun hinnat eivät ole nousseet.

Se että valkaannumme ei johdu eurosta, sillä jos Skasan talous kasvaa sen kanssa, niin mitä ne tekee toisin. Saksa on määritellyt minimi palkan, jolla on voitu työllistää monelaisia ihmisiä, joista osa on päässyt taitojensa takia eteneämmä, joko organisaatiosa tai hankitulla taidolla mahdolistetun yritys toiminnan. Eli jos katsomme mikä meitä velkaannuttaa, se on liiankallis työ, joka on monella alalla lähtötasolta liian korkea, sillä liitot ovat määritelleet alimman hinnan alalle, jolloin tämä estää monen yrityksen työlistämättä. Eli jos joku pitäis suomessa päästää kellumaan se olis työnhinta, jossa henkilöäkohtaine osaamine olisi hinnan määritelevä hinta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #22

Saksa on "tehnyt toisin" sen, että se on meidän muiden maiden kustannuksella saanut tuon inhan devalvaation heidän valuutalleen.

Heille euro on "peukaloitu" aliarvostetuksi - ja monelle muulle taas poskettoman yliarvostetuksi.

Tämä pitää sisäistää. Sen voi minun lisäkseni kertoa sinulle lukuisat taloustieteilijät ja kirjanoppineet.

Ja jos sekään ei vielä vakuuta niin katso miten historiassa kävi meille, kun käytimme väkipakolla yliarvostettua valuuttaa 90-luvun alussa: lähdettiin silloisesta valuuttaputkesta kuin leppäkeihäs. Tuon jälkeen, kun markkinat määräsivät markan hinnan (eivätkä norsunluutornistaan eräät tietyt henkilöt) niin nousimme nopeasti: korot laskivat, työttömyys väheni, vaihtotase piristyi, budjetit keikahti ylijäämäisiksi jne.

Ja sellainen kehityskö ei kelpaa? Miksi ei? Kivampaa on vetää velkaa kaksin käsin ja leikellä lapsilisiä?

Olemme harvinaisen paljon eri mieltä näistä asioista.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #23

No, voisiko sen mielummin tehdä jo ilman eurosta eroamista, sillä jos laskisimme veroja kunnolla, vapautuisi kulutukseen pääomia reilusti. Eli ei Suomessa ole väliä mikä on valuttaa, jos valito vie siitä aina yli puolet, sillä vapaakulutuksessa oleva pääoma luo työtä ja siihen ei ole valuttaa vaikutus kovin merkittävä.

Sillä jos menimme huonolla kurssilla euroon, niin sehän on meidän kulttuurissa oleva keskustelutaidon puute syypää, eli meidän itsemme valitsema hallinto muoto, joka on nimeltään demokratia, joka aina on kokonais kuva kansantasosta, eli olemme saanneet juuri sitä mihin olemme kykeneviä. Toisaalta on turha valittaa niitä päätöksiä, vaan on opittava niiden kanssa elämään ja katsottava mitä hyvä se voi saada aikaseksi, sillä valittamisen Suomalaiset osaavat hyvin, mutta kun jotain täytyy tehdä, niin ollaan tuppi suina ja posket punottaen jos joutuu oman mielipiteen ilmi tuomaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #24

Toinen juttu, minkä "Saksa teki toisin": Saksa "suostui vastaanottamaan" kriisimaiden tukipaketit omien pankkiensa taseisiin, sillä: kriisimaat olivat näille saksalaispankeille velkaa, ja ilman tukipaketteja ne pankit olisivat joutuneet kirjaamaan alas tappiot, ja Saksa olisi joutunut selvittämään pankkisotkunsa itse. Se olisi tullut Saksalle hyvin kalliiksi.

Toisin sanoen me kuittasimme Saksalle rahaa. Minäkin voisin sanoa henkilökohtaisen talouteni olevan erinomaisessa kunnossa, jos esimerkiksi sinä lahjoittaisit minulle joka viikko pari tuhatta euroa. Saksa meni vain niin pitkälle, että se rupesi neuvomaan muita, miten taloutta hoidetaan, eli vaatimalla muiden maksavan itsensä aiheuttamat laskut.

Hyvä kysymys tietysti on, että onko meidän syytä olla tällä tavoin toimivan Saksan kanssa lainkaan valuuttaliitossa? Nyt Saksa on vaatinut muilta Euroopan mailta taantumassa säästämistä, ja se on nostanut työttömyyttä - ja sama on edessä Suomellekin näillä askelmerkeillä.

Mutta otetaan sekin sitten vastaan, jos kerran "vakaus" on niin ihanaa, että epävakaatkin olot kelpaavat.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #25

No,myös se unohdetaan Saksasta, että se kanssa on uudistanut työmarkkinoita itsenäisenä, joihin muut euro maat eivät ole ryhtyneet, joista Suomi on mennyt vieläkin byrokraattisempan suuntaan. Jolloin Saksan tahto tulkitaan säästöihin painottavaksi, vaikkä kysymys on rakenteellisestä uudistamisesta, sillä maat jossa yli puolet työvoimasta on julkisella puolelle työllistetty ei voi olla kovin tehokas, jossa rakenne pitää verot rakenteellisesti korkealla, sillä Saksassa pelkästään ALV on Suomea 5% alempana.

Eli toisaalta Saksa olisi voinut maksaa keskuspankkinsa kautta näiden Kreikan saamiset ja luotottaa nämä vaatimalla pankeilta osakkeita pantiksi, samalla tavalla kun jenkkejen keskuspankki teki omille pankeille. Mutta se aina unohdetaan, että jossain vaiheessa voimme itse olla samassa tilassa kun Kreikka on ollut, sillä Kreikka taisi päästä myymään velkojaan juuri äskettäin. Mutta Kreikan, Espanjan ja Portugalin ongelma on sama kuin on Suomessakin, eli yrittäjä henkisiä ihmisiä on lähtenyt liikaa, sillä tämä porukka on se joka lähtee lamassa aina ensimmäisenä, sillä jokaisessa viisaassa maassa on tilaa yrittäjille.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah Vastaus kommenttiin #27

Miksi sitten Kreikan Samaras muistuttaa euromaiden antamista lupauksista tukipakettiehtojen täytyttyä jotta on Kreikan velkojen leikkausten aika?

"Mikäli Kreikka täyttää sille asetetut tavoitteet, kuten olemme jo tehneet, lainanantajat tarjoavat meille velkahelpotusta. Tämä on päätös, joka tehtiin marraskuussa 2012. Teimme osamme sopimuksesta. Odotamme nyt heiltä samaa", Samaras muistuttaa.

Eikä tuo Samarasin muistutus ole ainoa joka kohdistuu Kreikan velkojen leikkauksiin. Monet muut ulkomaiset mediat ovat kirjoittaneet tuosta tulevasta hair cut tapahtumasta, mutta kuinkas ollakaan se tietenkin tulee ajankohtaiseksi vasta eurovaalien jälkeen. Ei saksalaisia veronmaksajia voi nyt häiritä ennen vaaleja kokemaan maksumiehen roolia.

http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikan+samaras+...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #28

Velkaleikkaukset ovat teknisesti ottaen mahdottomia (SEUT 125).

Toiselle maalle luotottaminen katsottiin lainaamiseksi, ei "rahoittamiseksi". Mutta jos näitä luottoja ei peritä takaisin, niin se on sitten "rahoittamista", ja yksittäinen maa ei saa näin toiselle tehdä.

Samaras puhuu siis sopimusrikkomuksesta. Sitten on eri asia, jos koko Sopimus Euroopan Unionin Toiminnasta avataan uudelleenkäsiteltäväksi.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #27

En ole unohtanut. Olen useaan otteeseen maininnut (et ole ehkä huomannut, joten kirjoitan nyt sinullekin tämän), että Saksa teki nämä uudistukset silloisen liittokansleri Gerhard Schröderin aikana, hän esitteli maaliskuussa 2003 ns. "Agenda 2010" -ohjelman, jossa näitä työmarkkinauudistuksia esitettiin tehtäväksi ja ne tulivat Saksan ohjelmaan.

Vuonna 2003 ohjelman alettua Saksan julkinen talous meni pahasti alijäämäiseksi ja sen velkaisuusraja nousi yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisin sanoen, Saksa rikkoi ensimmäisenä maana Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen molempia julkistalouden hoitoa koskevaa rajaa. Molempia. Ensimmäisenä.

Nyt, kun joidenkin muiden maiden pitäisi tehdä samaa niin eikö silloin niiden julkistalouden alijäämien tulisi paisua, mutta nyt halutaankin sama lopputulos toteuttaa toisenlaisella talouspolitiikalla?

Entä olosuhteet? Saksan aloittaessa erityisesti Etelä-Euroopan uusissa euromaissa oli velkavetoinen buumi menossa. Näiden maiden lainakorot putosivat rajusti, ja nyt lähes ilmaista rahaa oli tyrkyllä yllin kyllin. Se oli Saksalle bisnestä. Espanjalaiset raksamiehet tilailivat bemareita, joten Saksassa oli töitä. Nyt tätä samaa uudistusta yritetään tehdä vaisussa maailmantalouden tilassa ilman vastaavaa kysyntäjuhlaa, joka auttaisi näitä maita.

Eli yhteenvetona:

Sekä vallitsevat olosuhteet, että nyt ajateltu toimintalinja ovat molemmat täysin päinvastaisia kuin mitä Saksalla aikanaan oli. Tästä ei voida vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin se, että lopputulos tulee olemaan myös hyvin päinvastainen. Saksa onnistui - nämä muut yritykset eivät tule onnistumaan.

Jouni Nordman Vastaus kommenttiin #30

Eli jos yhteiskunta ei mene ajan kanssa eteenpäin, vaan jää menneeseen, niin sen perii turmio. Eli ne mukavat ilmaiset lounaat jota yhteiskunta on tarjonnut joudutaan uudestaan miettimään. Sillä tämä mitä meidän poliitikot toitottavat ainoaksi malliksi hyvinvointivaltioksi ei tule enään pätemään, sillä tiedon siirron nopeus tekee sen että tiedämme että sen voi myös tehdä tehokkaammin, sillä saamme tietää miten palvelut järjestetään Ruotsissa, jossa palveluntaso on parempi ja se tuotetaan tehokkaammin.

Eli taas palaamme pomitikkoihin jotka suojelevat virkamiehiä, peläten uudistaa hallintoa tekemään sille asetettua tehtävä, eli tuottamaan palveluja kansalle jolla valta on Suomessa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #19

Jouni Nordman elää kognitiivisessa konnotaatiossa, jonka presidentti Mauno Koivisto loi johtaaseen valtiopetoksellisella toiminnalla Suomen EU:n jäseneksi.

Onneksi Jutta ja Jyrki vastaavat henkilökohtaisesti euro-takuutuksista.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Jaksaisitko Henri tehdä kattavan kirjoituksen tästä "vakaudesta". Jostain syystä siitä sössöttäminen on tavattoman suosittua, vaikka vakauden kanssahan asialla ei ole mitään tekemistä. Ettei aina tarvitsisi käydä näitä samoja keskusteluita, että voisi vain viitata "lue tämä"-tyyliin.

On ilmeisesti turha toivoa, että Arto Vihavainen, Arvo Kuusela, Markku Huusko, Seppo Turunen tai Ilkka Partanen saisivat aikaiseksi analyyttisen tekstin siitä, mitä tämä "vakaus" on, ja miten nimenomaisesti euro olisi sen tuonut.

Sellaista ei nimittäin näy myöskään Euroopan komissiolta, Euroopan keskuspankilta, SDP:stä tai Kokoomuksesta, tai Suomen pankista. Eikä EK:sta. Ehkä euro toi vakauden-tekstiä ei näy sen takia, että sellaista ei ole mahdollista tehdä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Pitkäaikaisten kirjoitusten tekeminen tänne on hieman turhauttavaa puuhaa. Tänne sopivat ehkä enemmänkin lyhyempiaiheiset teemat, eritoten sellaiset, jotka vahvistavat käsityksiä "hyvin hoidetusta kriisistä", kuten nyt esimerkiksi Aura Sallan "tukipaketit olivat tärkeitä" -kirjoitus, jonka perusteluja en ymmärtänyt lainkaan - tilanne oli mielestäni täysin päinvastainen.

Kirjoitinkin kommenttina oman näkemykseni asioiden kulusta, ja ehkä saan siihen jonkinlaisen vastauksen. Voihan olla, että olen vain ymmärtänyt jotain väärin ja saan siten tarkistettua asian.

Sehän se tässä kommentoinnissa on, että tiedän kyllä miltä se tuntuu, jos ei saa vastauksia kysymyksiin. Siksi pyrinkin hyvin herkästi vastaamaan mahdollisimman monelle.

Kaikkia avauksiini tulleita kommentteja en kuitenkaan miellä sillä tavoin kysymyksiksi, joten niihin en sinällään puutu.

---

Arvelen kuitenkin vahvasti, että olet parempi henkilö tekemään tuollaisen kirjoituksen "vakaudesta".

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

"Aura Salla on EU-politiikkaan perehtynyt valtiotieteiden maisteri joka työskentee viestintätoimistossa (H:ki) EU-viestintään erikoistuneena viestintäkonsulttina."
---

Euro vakauden tuojana ja tukipaketit kuulostavat hyvältä, mutta siinä se näkökenttä on kuin yksisilmäisellä pituushyppääjällä: Etäisyyden arvioiminen on vaikeata eikä ponnistava jalka osu lankulle kovinkaan helposti.

Matalat korot, pitkät maksuajat, se "että pärjää yhdellä valuutalla", jolla on tasaisen ylikorkea kurssi muihin maailman päävaluuttoihin nähden, ovat joillekin esimerkkejä vakaudesta.

Silloin ei pahoiteta mieltä jonkun maan maksukyvyttömyydellä, Suomenkin velkaantumisella, euron kaaoksella eri maissa, työttömyyden kasvulla, teollisuuden ulosliputuksilla, viennin tyrehtymisellä, BKT:n pysähtymisellä, julkisen sektorin kasvulla suhteessa yksityisyyteen, konkursseilla, yritysten myymisillä, YT-neuvotteluilla, veronkorotuksilla, palvelujen leikkaamisilla, tms. pikkujutuilla, puhumattakaan kaikista eri sitoumuksista epävakauden torjumiseksi tai siitä padotusta möröstä, joka pian EU-vaalien jälkeen hyppää ulos kaapista.

Kokonaisuus on unohtunut ja vain yksi totuus kulloinkin hallitsee keskustelua. Jopa Kokoomuksen kunniapuheenjohtaja Ilkka Suominen lipsautti (Kataisen kehumisen lomassa), että nyt - hieman ennen vaaleja - juuri kukaan puhu eurokriisistä, vaan Ukrainasta, NATO:sta ja Kataisen komissaaripestistä. (pest!)

Ei kun asiaa tuntevat kirjoittamaan, kiitos!

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #34

Kun sekä Salla, että minä toimimme viestintäalalla niin toiveet siitä, että viestinnän yhteensopimattomuus lähetyksen ja vastaanottokeskuksen välillä saadaan ratkottua kasvavat huimasti. :)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #36

Hiuksenhienon eron olen ollut näkevinäni siinä, että kun kirjoitat vapaaehtoisesti ko. asioista, niin viestintäkonsultti voi saada liksaa kirjoittamalla ko. asian vierestä. :D

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #37

No nyt siellä on jo Huopaisenkin erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä. Viestintäalan ammattilainen varmasti ilahtuu, kun pääsee käyttämään ammattitaitoaan vastailun muodossa.

Toivorikkaana odotankin erinomaisia vastauksia. :) Vuorovaikutus tuskin tulee paranemaan siitä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #38

Tyypillisen tiedottajan tunnistaa siitä, että hän ei tiedota. Hän kertoo sellaista tarinaa, mitä taustahenkilöt haluavat kerrottavan. Joskus tiedottajille käy niinkin, että he alkavat itse uskoa tarinaansa - tai siis esimiestensä tarinaan.

Ihan kuin edellinen "Brysselin idiootti" (Altafaj-Tardio)
http://www.youtube.com/watch?v=etpH6_BtZRM

että nykyinen "Brysselin idiootti" (Simon O'Connor)
http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166307-...

Greek Debt At "Sustainable" Levels
https://mninews.marketnews.com/index.php/eu-commis...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Englantia taitamattomille löytyy jo vuonna 1994 julkaistu Ilkka Hakalehdon ja Veli Karhun liikuttavan oikeaan osunut analyysi tulevaisuudesta, joka tänään tulee esiin blogistasi:

"Epäluottamuslause hallituksen EU-politiikalle, raportti Suomen EU jäsenyyden kohtalokkaista seurauksista". Sähköisenä ei taida olla saatavilla, mutta paperiversiota on ainakin jossain liikkeellä.

Wikipedian perusteella myös oman puolueesi sisällä saatettaisiin olla tietoisia Hakalehdon argumentaatiosta:

"Ilkka Matti Tapani Hakalehto (22. huhtikuuta 1936 Helsinki – 24. marraskuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen historiantutkija ja poliitikko. Hakalehto oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1973–2004 sekä Helsingin kaupunginhallituksen jäsen 1979–1980 ja 1983–1984. Hän oli Paasikivi-seuran pääsihteeri (1968–1972) ja Asukasliiton puheenjohtaja (1974–1991). 1990-luvulta alkaen Hakalehto tunnettiin erityisesti Euroopan unionin ja varsinkin Suomen EU-jäsenyyden vastustajana.[2] Hän toimi 1994–2004 Vapaan Suomen Liiton (nykyinen Itsenäisyyspuolue) ensimmäisenä puheenjohtajana ja oli perussuomalaisten ehdokkaana vuoden 2000 presidentinvaaleissa."

Yhteistyö tällä akselilla ei siis ole ennenkuulumatonta, enkä pitäisi sitä jatkossakaan mitenkään ylivoimaisena. Prioriteeteissa on kuitenkin ensimmäisenä hankkia itsemääräämisoikeus takaisin ja vasta sitten päästään keskustelemaan kunnolla tavoitteista ja työkaluista.

Hienoa duunia olet kuitenkin taas tehnyt :)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Aivan varmasti löytyy asiakohtia, joissa ei erimielisyyksiä juuri esiinny, tai vaikka esiintyisikin niin niiden merkitys lienee vähäisempi.

Kun luin näitä raportteja minua jäi häiritsemään se, että ymmärrän kyllä ns. ideologisen halun saada ajoiksi liittovaltion. Pystyn ymmärtämään myös sen, millaisen liittovaltion nämä oikein haluavat: että eurooppalaiset menestyisivät, että täällä olisi hyvä olla ja elellä, ja että mentäisiin ns. eteenpäin. Kaikki yhdessä rintamassa.

Ei siinä ole mitään pahaa. Ideana ihan loistava.

Mutta tällaisen aika ei ole nyt. Ollakseen tasapuolinen ja oikeudenmukainen tarvitaan myös tasavahvuiset kumppanit jo lähtötilanteessa. Sellainen aikakausi voi olla Euroopalla edessäkin vielä - mistä sitä tietää. Siihen voi mennä 50 vuotta tai 200 vuotta. Ehkei sellaista aikaa koskaan tulekaan.

Mutta tällä tavoin junttaamalla ja pakottamalla yhteen muottiin saadaan ajoiksi vain eripuraa, tyytymättömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja sosiaalista levottomuutta. Hanke kaatuukin itseään vastaan.

Siksi tämä rahaliitto tulisikin nyt purkaa ja antaa eurooppalaisten valtioiden itse omassa tahdissa ja omassa ohjauksessaan päättää itse talousasioistaan.

Toimituksen poiminnat