Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Euro voi säilyä Suomen kustannuksella

Kaikkea ei voi saada. Tähän tokaisuun kiteytyy oikeastaan Suomen ja yhteisvaluutta euron selviäminen. Tokaisua ei kuitenkaan tule perustelluksi millään muotoa, joten lienee parempi käydä siihen käsiksi. Samalla tulee muistaa, että Suomen ohella moni muu euromaa kärsii tismalleen samoista ongelmista.

Täällä Suomessa hyvin moni taho — yritysjohtajista markkina-analyytikoihin, ja jopa poliitikoihin — on äitynyt kertomaan, miten korkea euron kurssi on haitallista. Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Draghi piti torstaina tutun kuukausittain pidettävän tiedotustilaisuutensa. Rahapolitiikka säilytettiin ennallaan, mutta joihinkin toimiin voidaan lähteä kesäkuussa. Euron kurssi laskikin reippaanpuoleisesti, mutta pidemmältä ajalta katsottuna kyse on ennemminkin vain lievästä kuopasta. Näitä on ennenkin nähty.

 

"Whatever it takes" nosti eurokurssia

Draghin heinäkuun 2012 pitämä puhe Lontoossa käänsi silloisen kehityskulun ja laittoi peruutusvaihteen päälle: suunta vaihtui. Heinäkuussa 2012 euro noteerattiin 1,2158 Yhdysvaltain dollariksi. Perjantaina päästiin pienen pudotuksen jälkeen euro pääsi tasolle 1,3757 dollaria. Nykyinen euro on dollaria vastaan siis noin 13 prosenttia kalliimpi.

Draghin puhe käänsi myös reunamaiden valtiolainakorot laskuun, ja pumppasi sijoittajien salkkuihin rahaa. Nämä ovat totta kai hyviä uutisia, mutta eurokurssin kohdalla paljastuu raakuus: euroa käyttävät kaikki, mutta sijoittajat saavat kompensaationsa varallisuusarvojen kasvusta. Mikäli euron korkeasta kurssista voidaan todeta jotain perustavanlaatuista ikävää, niin lopputulemana on kansan kärsimys ja sijoittajien juhla.

Valtiotason puolella tarkastelu on vähän hankalampaa. Toisaalta maat saavat nyt todella halvalla uutta lainaa, koska sijoittajat arvelevat EKP:n käynnistävän massiivisen arvopaperien osto-ohjelman. He ovat kahmineet nämä mahdolliset ostettavat paperit itselleen odottaen tekevänsä niiden kanssa muhkean tilin. Valtiolla on kuitenkin euron kurssistakin johtuvia haasteita. Aivan niitä samoja kuin mitä kansalaisillakin on.

 

Vientiyrityksen tuska

Jotta korkea euron kurssin ikävä puoli tulee esille, on syytä katsoa tyypillisen vientiyrityksen tilaa. Jos kohdemaa on toinen euromaa, niin valuuttakurssin puolesta ongelmia ei synny. Suomen vienti on nyt euromaihin alemmalla tasolla. Tämä johtuu suureksi osaksi globaalista varovaisuudesta, sekä läpi euroalueen ajetusta vimmatusta säästökuurista. Suomalaiset vientiyritykset ovat siten myös riippuvaisia valuuttakursseista.

Yrityksen viedessä tavaroita tai palveluita esimerkiksi Yhdysvaltoihin, se myy tuotteensa dollareissa. Näillä saamillaan dollareilla se sitten hoitaa kotimaassa syntyvät euromääräiset kustannuksensa. Jos tulot ovat menoja suurempia, tekee yritys voittoa.

Tarkastellaan tilannetta, jossa yritys vie 1 000 kappaletta 1 000 euron tuotetta Yhdysvaltoihin. Miljoonan euron myynnillä on tarkoitus kattaa 700 tuhannen euron kulut, jotka mallin ymmärtämisen vuoksi luetaan kiinteiksi. Loput 300 tuhatta euroa on yrityksen voittoa. Aiemmin esillä olleet euron ja dollarin välisistä kursseista (heinäkuulta 2012 ja nyt) selviää, että heinäkuussa 2012 yrityksen saamat dollaripohjaiset myyntitulot olivat n. 823 tuhatta euroa ( 1 milj. € / 1,2158). Kotimaan kiinteiden kulujen jälkeen yritykselle jää n. 123 tuhatta euroa voittoa.

Tällä hetkellä tällainen esimerkkiyritys saisi myyntituloja n. 727 tuhatta euroa. Kiinteiden kulujen jälkeen yrityksen voitoksi jää 27 tuhatta. Tällä määrällä yrittäjä itse tullee toimeen, mutta vielä kesällä 2012 mukana oli kolme muutakin työntekijää. Koska muut työntekijät eivät suostuneet sadan euron kuukausipalkkoihin euron kurssin noustua, heidät oli irtisanottava tuotannollisista / taloudellisista syistä.

Tämän vuoksi Suomessa käydään poikkeuksellisen vilkasta yhteistoimintaneuvottelukautta.

 

Sisämarkkinayrityksellä on omat haasteensa

Yrityksen tuottaessa euroalueen sisämarkkinoilla tavaroita ja/tai palveluita, ei korkeasta euron kurssista ole välttämättä vastaavaa suoraa haittaa. Tilanne kuitenkin muuttuu oleellisesti, mikäli yrityksen tuotteilla on esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotettu vastaava kilpaileva tuote. Erityisesti verkkokauppojen hintavertailua tekevät huomaavat eron nopeasti. Itsekin silmäilen sitä, missä valuutassa tuotteet ovat hinnoiteltu.

Otetaan esimerkki: tarvitsen vaikkapa tietokoneohjelmistoa. Yhdysvalloista saa tuotteen 1 000 dollarilla, tai Suomesta täysin vastaavanlaisen 1 000 eurolla. Dollarimääräinen ohjelmisto maksaisi minulle siten n. 727 euroa, joten tuontitavara käy mielekkäämmäksi.

Tuontitavaran huokeuden logiikka toki pätee aivan kaikkialla. Esimerkkitapauksessa ohjelmistoyhtiön pitäisi laskea hintaansa lähes 30 prosenttia, mutta mikään ei enää takaa siinä vaiheessa, että yritys olisi enää kannattava, sillä tuotannontekijäkustannuksista ei välttämättä tällaisia säästöjä löydy ilman, että palkkoja pitäisi saada laskettua. Uutisista lukemanne Bjorn Wahlroosin kommentit joustavista työmarkkinoista pureutuu juuri tähän.

Ei Wahlroos varmastikaan toivo sitä, että pääsisi ruoskimaan suomalaisten työntekijöiden palkkoja alas, mutta kuten esimerkistä käy ilmi: se on yksinkertaisesti välttämätöntä.

Yrityksillä on toki yksi oljenkorsi: siirtää tuotantonsa esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Toki työpaikat ja valtion verotulot lähtevät siinä samalla. Yrityksen omistajat saavat parempaa osakekohtaista tuottoa, joten palaamme väitteeseen, jossa kansalaiset kärsivät, mutta omistajat ja sijoittajat hyötyvät. Tässä en tee minkäänlaista "sisäänrakennettua toivetta", totean vain asian niin kuin se on.

 

Miksi valuuttakurssi on sitten pielessä?

Euromaiden yksittäisten jäsenmaiden tuotannollinen kunto summautuu yhteen, ja näistä muodostuu siten eräänlainen painoitettu keskiarvo. Saksan koko tuo suuremman painoarvon yhteisvaluutan kurssiin kuin mitä keskiarvoon tuo vaikkapa Kypros.

Saksan vahva talouskunto siten nostattaa muille jäsenmaille valuuttakurssin sietokyvyn rajoille, tai jopa siitä yli. Saksan koordinaatistosta katsottaessa muut jäsenmaat sen sijaan painavatkin kurssia alemmas kuin mikä se olisi Saksalle ilman yhteisvaluuttaa.

Tätä saavutettua taloudellista hyötyään Saksa ei ole kuitenkaan valmis jakamaan, vaan muiden osaksi jää pikemminkin vain kärsiä kohtuuttoman korkeasta euron kurssista.

Saksalla on toki muitakin keskeisiä etuja: sen lähialuemarkkinoilla on runsaasti enemmän ostajia kuin mitä täällä Suomessa on . Sinne on voinut siksi kehittyä teollisuudelle selkeät tuotantoklusterit, jotka vähentävät mm. toimitushäiriöitä ja logistiikkakustannuksia. Tämän lisäksi Suomeen verrattaessa talvisaikaan ei energiaa kulu teollisuushallien lämmittämiseen niin paljoa. Pieniä, suuria asioita.

Suurten asioiden joukkoon kuuluu ilman muuta nuo joustavat työmarkkinat. Esimerkiksi minimipalkkaa ei ole. 7,5 miljoonaa saksalaista tekee ns. minitöitä.

Euroajan ihanuudessa suomalaisilta on kadonnut jotenkin ymmärrys siitä, että työnteko ei riitä toimeentuloon. Tällaisesta perusprinsiipistä ei vain taida löytyä mainintaa hallituspuolueiden omista ohjelmista, saati yhteen kokoamastaan hallitusohjelmasta?

Ymmärrys ei siis ole vielä tavoittanut valtioneuvostoa. Voidaan varmasti laittaa sen piikkiin, ettei tätä "ahaa-elämyksen" mahdollistavaa aikaa ole ollut riittävästi. Vasta siinä viitisentoista vuotta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Viisitoista vuotta on joillekin lyhyt aika, mutta kansakunnalle hieman liian pitkä.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

" Jos kohdemaa on toinen euromaa, niin valuuttakurssin puolesta ongelmia ei synny."

Jos esimerkiksi Suomella ja Puolalla on identtinen tuote tai palvelu, niin euromaan kannattaa vahvalla eurolla ostaa se Puolasta (tai Ruotsista, riippuen kurssista).

Näinhän Saksa tekee.

http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1639...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tämä oli tarkastelussa sisämarkkinayritysten osalta tekstissäkin. Mutta tuo osa koski vientiyrityksiä.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Niinpä onkin. Minulla ajatuskatkos.

En muuten ole huomannut, että kukaan ns. "virallinen euroasiantuntija" olisi maininnut näistä perustavaa laatua olevista prosesseista yhtään mitään.

Ruotsi pärjää, koska siellä osataan kansantalous ja siellä on systeemi hallussa, ja tiedetään miten peliä pelataan.

Senkin takia olen Suomen ja Ruotsin valuuttaliiton kannalla. Maat voisivat pelata yhteen ja pärjätä kisassa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #15

Yritän yksinkertaisilla esimerkeillä vain havainnollistaa tilannetta. Että vaikka millaisia kehysriihejä ja säästöleikkausohjelmia nuo tuolla intoutuvat laatimaan, niin he eivät saa talouteemme sopivaa rahapolitiikkaa avukseen.

Ruotsi on viime aikoina osoittanut sekin omalaatuista tulkintaa: kireää rahapolitiikkaa perustellaan nyt asuntokuplalla, aiemmin taisi olla inflaatio.

Minä en oikeastaan ymmärrä rahaliittojen ylistämistä. En halua kuullostaa töykeältä, mutta minua todella häiritsee tämä asia. Yksi on valmis jakamaan euroalueen kahtia, toinen kolmeen osaan. Yksi pelkää ruplan tuloa maksuvälineeksemme, joku haluaa Pohjoismaisten rahaliiton - tai sitten vain Ruotsin ja Suomen välille.

Miksi? Miksei meillä voisi olla ihan oma kelluva valuuttamme, joka näytti hyvin isku- ja toimintakykynsä 90-luvun puolivälin paikkeilla?

Kuten eurostakin nyt nähdään, niin riitoja syntyy helposti - jos valuutta-alueella ei olla sovittu tulonsiirroista. Suomessa nämä hoituvat valtionosuuksin, siis sillä alueella, missä näin tehdään, tulisi olla oma valuuttansa.

Pitäisin Ruotsin ja Suomenkin välillä riitaantumista aivan mahdollisena. Epäsymmetrisiä sokkeja voi muodostua Suomen ja Ruotsin välille.

Vielä hämärämpänä pidän euroalueen jakoa kahteen. Eritoten, jos niissä Suomi on kuviteltu "korkean euron maaksi". Ns. reunamaiden pudottaminen pois vain veisi eurosta sen viimeisenkin alas päin vetävän komponentin pois.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Eurooppa heikko mutta euro vahva ja kun tähän lisätään vakuudet/takuut kuin yhteisten pelisääntöjen laistamiset kuin rajojen avoimien ovien päivät erilaisin "konstein" ja vielä muualta tulevien saapumiset "pakoreitein" eurooppaan : Niin miten voidaan toimia/elää rauhanomaisesti eri sektoreilla rauhanliitosta - rauhanprojektista ?

Ei tarvitse olla "eurooppavastainen" kun maanosamme liekehtii jossa suuremmat yrittävät syödä pienempiään,eikä ainoastaan taloudellisesti vaan jopa arvopohjallakin !

Euro tuonut vakautta sanotaan mutta miten on todellisuuden laita kun pintaa raaputetaan ja mm.itäblokin/balkanin maillakin liikehtii liekehtien "rauhaneuroopan kulissit".

Silti olemme eurooppalaisia - olemme olleet aina kuin jatkossakin Natokulisseista huolimatta ts.amerikkalaisuudesta ja venäläisyyden epävarmuudesta.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

"How can you be planning to move towards fiscal union when the governance structures of the Eurozone have clearly failed with a more limited set of tasks?"
http://mainlymacro.blogspot.fi/2014/05/the-eurozon...

EDIT: se, että 90-luvun taantuma oli huonosti toteutetun liberalisoinnin, huonon rahapolitiikan ja sisäisen devalvaation aiheuttama (okei, 80-prosenttisesti näiden aiheuttama), loi sellaisen poliittisen painolastin, että oli syytä keksiä joku muu syyllinen. Siksi virhettä jatketaan nytkin.

Mielenkiintoista, että hyvin harva tajuaa, että vaatimalla rakenneuudistuksia ja leikkauksia, ihan kuten Korkman ja kumppanit 90-luvun alussa, tällä kertaa Seppo Turunen, Olli Rehn, Vihavainen/Kuusela ja vastaavat siis haluavat toteuttaa täsmälleen saman kuvion, kuin viimeksi.

Siinä käy täsmälleen samalla tavalla kuin viimeksi, ja lopulta joudutaan tekemään kuitenkin se, mikä viimeksikin tehtiin. Mutta lykkäämällä väistämätöntä mahdollisimman pitkään varmistetaan, että kärsimys ja vahingot ovat maksimaaliset.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ranskasta voi olla suuri apu. Siellä sentään osataan tehdä ylläesitettyjen kaltaisia laskutoimituksia ihan maan hallituksenkin toimesta. Uusi pääministeri Manuel Valls kävikin vaatimaan EKP:lle valuuttakurssimandaattia. Saksalle ei tietenkään tällainen sopinut. Yhteenotossa on silti paljon tasaväkisemmät ottelijat - vertaukseen vaikka Saksa vs. Kreikka, tai Saksa vs. Kypros.

Ranskan hallituksen on myös saatava tuloksia aikaan, tai muuten paletti on Le Penin käsissä tulevaisuudessa. Tuloksia tulee paremmalla (siis Ranskalle sopivammalla) rahapolitiikalla. Sen nyt luulisi Merkelinkin tietävän. Haluaako hän alkaa neuvotella Le Penin kanssa?

Ilmeisesti haluaa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Ranskan ja Saksan yhteistyö eli "Merkozy" toimi tasan tarkkaan niin kauan, kun mailla oli yhteinen intressi, eli yhteisvastuullistaa maittensa pankkikriisin kustannukset. Nyt kun se on saatu alta pois, ovat huomanneet, että suhtautuminen rahaliittoon ja sen talouden kannalta tuhoisiin vaikutuksiin aiheuttaakin eturistiriidan. Saattaa olla, että eurokriisin ratkaisun avaimet ovatkin lipuneet Englannin ja Ranskan käsiin.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #9

Tämä vastaa minun pähkäilemää analyysiä. Hyvä lisä tuo yhteisen pankkikuran sälyttäminen meidän fantsuttelijoille - että vielä siinä kohtaa yhteisiä nuotteja löytyi.

Olen muuten miettinyt joskus, että kuinka äkäiseksi guudnjyysin kaverit tulevatkaan huomattuaan, että heitä on vedetty täydellisen onnistuneesti höplästä?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #9

Se olisi Suomen kannalta sopivasti "ulkoistettu" ratkaisu: euron käy köpelösti ihan muiden tekijöiden toimesta, vaan ei Six/five-packin harjoittaman loistavan europolitiikan, eikä edes euroänkyröiden vuoksi.

Vihdoinkin kaikki syylliset ovat maan rajojen ulkopuolella. Emme olekaan kaikki syyllisiä! :D

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Nordean ultrapopulistit (jotka eivät lue göödnjyysfromfinlandia)

"Laskelmiemme mukaan sekä tavaraviennin että tavaratuonnin määrä supistui Q1:llä pari prosenttia edellisestä neljänneksestä. Ulkomaankauppa ei siten näytä nettomääräisesti vauhdittaneen Suomen talouskasvua. Kun tiedämme kotimaisen kysynnän edelleen jatkuneen heikkona, on BKT:n alamäki luultavasti jatkunut Q1:llä. Se tarkoittaa sitä, että matalatkin talouden kasvuennusteet alkavat nyt näyttää optimistisilta. Plusmerkkiseen kasvuun yltäminen näyttää vuoden 2014 osalta entistä haastavammalta."
https://nexus.nordea.com/#/article/8104

Oikein hauskaa sisäistä devalvaatiota vaan SDP:n uudelle puhikselle.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Jänskäätkö Henri sinäkin, koska EK julkaisee selvityksensä siitä, miten tuhottomasti Suomen kansantalous tai yritykset ovat hyötyneet valuuttaliittoon kuulumisesta?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Laitoin EK:lle ystävällisesi kirjoituksen loppuun tilastotietoihin perustuvaa grafiikkaa, jota voivat hyödyntää omassa selvityksessään. :)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Juuri äsken sdp:n uusi pj. Rinne totesi ties kuinka monennen kerran, että pitäisi satsata kasvuun, vaikka velaksi. Kasvu on toki positiivinen tekijä. Mutta miten selvittää, mistä nämä aidot kasvuun johtavat tekijät löytyvät, joilla on pitkäjänteinen kasvupotentiaali? Pikavoitot ja lyhyet "uus-yrityselinkaaret" eivät pelasta.

Onhan meillä ollut vientipalkinnon saaneita pienyrityksiä, jotka pian palkintojuhlien jälkeen ovat ajautuneet suoritustilaan. Niinpä kasvun hakeminen ilman euroratkaisua tuntuu samalta, kuin krooniseen sairauden hoito auton ensiapupakkauksen avulla.

Lienee tunnustettava sekin, että eurojäsenissä on myös ns. halpatuotantomaita, joiden kanssa suomalaisten yritysten on hankala kilpailla - ainakaan hinnalla.
Eiköhän se "ymmärrys" pian kypsy.
P.S.
Äsken se neljäs jättiristeiljätilaus meni STX Ranskalle: lähes miljardin paketti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_Oasis_of_the_Seas

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kasvua se Saksakin vissiin haki "Euroopan sairaana miehenä"? Tästä voit vilkaista, mitä se tarkoitti maaliskuussa 2003 esitetyn "Agenda 2010" valossa. Muista venyttää alkuvuosi vaikka sinne 2001 paikkeille, niin saa hieman perspektiiviä.

Meillä puhutaan paljon "Saksan onnistumisesta". Saksahan onnistui rikkomaan Maastrichtin sopimukset, joihin nyt tässä vaiheessa taas ajatellaan palattavan. Juuri silloin, kun pitäisi tehdä niin, missä Saksakin onnistui?

Ranskan risteilijätilaus on vain osoitus siitä, että talouspolitiikalla pitää subventoimalla paikata kaikkia niitä reikiä, mitä EKP:n rahapolitiikka jättää jälkeensä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tuli mieleeni nuo kaksi viimeistä "menettyä jättiristelijää" liittyen Suomi-euron kurssiin.
Jos se olisi Suomelle 15-20% edullisempi, 2000 miljoonan euron paatit olisi voitu kaupata 1600 miljoonalla: aika hyvä kilpailuetu - 300-400 miljoonaa € - aikana, jolloin palkat eivät vielä joustaneet alaspäin.
Ehkä Royal Caribbean olisi jo sellaisesta edusta hellittänyt kukkaronsa nyörejä...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #17

Se toki olisi ollut yhtä paljon edullisempi Ranskallekin. Tämä tosin pohjautuu euron toiseen suureen ongelmaan (euromaiden keskinäiset kilpailukykyerot), jota käsittelinkin jo aiemmin.

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166535-...

Se voi olla mahdollista, että Ranskan ja Suomen omat valuutat olisivat lähellä pariteettia, mutta silloin Ranska joutuisi edelleen tukitoimilla pelaamaan tilauksensa itselleen. Tällöin Ranskalta menee budjettivaroja siihen, ja se on sitten jostain toisesta kohtaa pois.

Yleisellä tasolla huokeampi valuutta toisi enemmän tilauksia, joista sitten varmastikin Suomeenkin asti joku löytäisi tiensä.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Erittäin hyvä kirjoitus jälleen. Tähän on vaikea keksiä edes mitään yleisön kannalta lisäarvoa tuovaa kommenttia, mutta ehkä pointtia Saksan hyötymisestä eurosta voi laajentaa.

Jos ajattelemme Saksan hyötyvän euron Saksan kannalta luonnottoman alhaisen arvon kautta, meidän pitää olettaa, ettei Buba ilman euroa ylläpitäisi riittävää kokonaiskulutusta. Keskuspankkihan pystyy käytännössä hoitamaan aina kysyntäpuolen ongelmat ja painamaan talouskoneiston tarjontaa vasten. Tästä näkökulmasta ajatellen kukaan ei siis hyödy eurosta, mutta melkein kaikki kärsivät.

Käytännössä en toki ole ollenkaan vakuuttunut, että Buba pitäisi huolta Saksan kokonaiskulutuksesta. On karmivaa ajatella hyödyn tulevan siitä, että Saksa olisi jopa itselleen sadomonetaristinen.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kommenteissa on monasti hyvää täydennystä. Ihan hyvä, ettei tarvitse itse tehdä aivan kaikkea. :)

Mutta emmeköhän me ole vielä ihan hyvässä hapessa silloin, kun saamme nähdä mitä BuBa D-markallaan tekee? =)

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Antakaas kun arvaan: jos Saksa olisi d-markassa, ja d-markka vahvistuisi kunnolla, niin ne aatteet lentäisivät romukoppaan ja Bundesbank käynnistäisi taselaajennuksen, Sveitsin tapaan.

Olen siis aiempiin kommentteihin viitaten sitä mieltä, että Saksa todellakin on eurossa osittain sen takia, että se saisi omaa sadomonetarismiaan vähän torpattua. Mutta poistuessaan liitosta Saksakin joutuisi kohtaamaan realiteetit. Saksalla kun ei ole ns. esikuvia, joilta hakea neuvoa kaikissa tilanteissa - eli Suomen "kysymme Merkeliltä"-kuvio puuttuu.

Toimituksen poiminnat