Nettiin tööttästyäsi olet julkinen h**ra
Monelle – kansanedustat mukaanlukien – on tullut yllätyksenä internetin "yhteisöllisyys". Sen, minkä tänään tööttäät ulos,on huomenna luettavissa mistä tahansa. Ja tämä ei poistu sillä, josko katumapäälle tullessasi peruutat viestisi. Nykyihmisen onkin totutelava aivan uudenlaisiin haasteisiin.
Korkein kynnys on se, että sinun tulee modernin teknologian vuoksi luopua yksityisyydestäsi. Sinulla ei ole enää sitä.
Protestoit GPS-paikantimia vastaan, mutta feississä olisi kiva, että ottamassasi kuvassa olisi myös tunnisteet. Jotta voisit sanoa, että tuolla tosiaan oltiin.
Haluat, ettei sinua vakoilla, mutta asensit webbikameran kuitenkin. Halusit esittäytyä.
Minun, 1970-luvulla syntyneen sukupolven, kanssa ei ole ongelmia. Me vartuimme aikana, jolloin netti teki tuloaan. Meillä on aavistus yksityisyydestä. Meillä on myös käsitys netin "kehityksestä" ja sen mahdollisuuksista, uhkia unohtamatta.
Sen sijaan minua vanhemmat ovat ihmeissään. Minua nuoremmat ovat jo niin tottuneet verkkoon ja sen toimintaperiaatteisiin, etteivät he edes osaa kysyä yksityisyyden perään.
Mietin tätä siksi, koska minusta otettua kuvaa yli kymmenen vuotta sitten ruvettiin peilaamaan tähän päivään. Kun kuva taikka kirjoitettu mielipide tulee nettiin, se myös jää sinne. Silloin ryhtyy julkiseksi h**raksi. Tätä sietää miettiä.
Eli te, jotka otatte pennuistanne kuvia laittaen ne sitten "faceen"… Kun lapsi aikuistuu, hän ei enää saa valita, onko hän mitenkä suojattu yksityisyyden puolella. Hän voi kohdata lynkkauspartion myöhemmin.
Maailma on julma. Ihmiset ovat vielä julmempia. …ja sinulla ei todennäköisesti ole enää yksityisyyttä.
Huomattava määrä ihmisiä h**raa itseään netissä ja saa siitä elantonsa tai ainakin osan siitä.
Matti ja Mervi, Tuksu ja monet muut julkkikset eivät olisi mitään ilman nettiä.
Tai no, Matti olisi entinen olympiavoittaja, mutta ei sen enempää.
Monille lienee kuitenkin vaikeaa vetää rajaa siihen, miten paljon haluaa netissä näkyä tai kuulua.
Kuten sanoit, 70-luvulla ja aikaisemmin syntyneille tämä ei lie suuri ongelma, mutta alta kolmekymppiset avaavat pahimmillaan koko elämänsä julkisuudelle. Osin kai tyhmyyttään, osin ahneuttaan ja omahyväisyyttään.
Ovatko nuoruuden tekemiset sitten rasite tulevaisuudessa?
Ilmeisesti eivät, sillä esim. Tanja Karpela oli entinen alusvaatemalli siirtyessään politiikkaan, Jaana Pelkonen juonsi TILT-ohjelmaa ja Rakel Liekki, nykyinen YLE:n toimittaja, oli entinen pornotähti.
Onnistuminen on sidoksissa siihen, osutko yhteiskunnan hyväksymiin raameihin eli olet nuori ja vähintäänkin hyvännäköinen.
Nuoren naisen peppuselfiet hyväksytään, mutta keski-ikäisen miehen omakuvat herättävät jos ei hilpeyttä niin paheksuntaa.
Käytännössä tuntuu olevan aivan sama, mitä menneisyydessä teet. Kollektiivisesti kaikki on anteeksi annettavissa, sillä aina löytyy joku uusi tekijä, joka kohahduttaa kansaa.
Ihmisten muisti on niin lyhyt, etteivät vuoden takaiset asiat enää ole kiinnostavia.
Tällähän poliitikotkin ratsastavat. He tietävät, ettei kansalaiset muistele menneitä, kunhan kahvia ja pullaa on tarjolla riittävästi.
Veikkaan, ettei suurin osa netin käyttäjistä ole oikeasti huolissaan tietoturvastaan. Niin vapaasti useimmat tietojaan internetissä jakavat.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin kysymys lieneekin se, että mitenkä yksityisyys turvautuu näiden lasten kohdalla, jotka eivät ole itse päättäneet tunkea materiaalia nettiin.
Tarvitaanko sellaista edes?
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli härskiä meno on netissä, että periaate ”kaikkea mitä sanotte voidaan käyttää teitä vastaan” toteutuu jo melko kirjaimellisesti ja yleisesti. Toisaalta internetissä ”yksityisyydestään luopuneita” (henkilöitä, jotka ovat tunnistettavilla tiedoilla jakaneet itsestään kirjallista tai kuvallista tietoa) alkaa olla jo miljardeittain, joten yksittäisen henkilön persoona ei kovinkaan kauan jaksa kiinnostaa suurempaa massaa, vaikka pienempi porukka pyrkisikin käyttämään tätä saatavilla olevaa tietoa esimerkiksi mustamaalaamiseeen.
Vakiintuneesti netinkäyttäjät osaavat suhtautua henkilöön menevään negatiiviseen viestintään (parjauskampanjoihin tms.) kriittisesti, disinformaation määrä kun on ilmeisen suurta.
Omalta kohdaltani en voi sanoa luopuneeni yksityisyydestäni perustavan laatuisella tavalla, vaikka esimerkiksi googlen kuvahaulla ”juho antikainen” löytyykin netistä mitä yksityisempää materiaalia…
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Ajat muuttuvat, ja on mielenkiintoista nähdä miten ihmiset muuttuvat tämän seurauksena. Ehkeivät lainkaan.
Hassua, että katsot kuitenkin pitäneesi yksityisyydestäsi kiinni, vaikka todistusaineisto puhuu sitä vastaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kuvamateriaali tai muukaan data, mitä minun tunnisteilla netistä löytyy, on yhtä vähän yksityisyyteeni tunkeutuvaa kuin esimerkiksi autoni rekisterikilpi, jonka perusteella paljastuu helposti kotiosoitteeni. Sen materiaalin sisältämä data on omasta mielestäni siis harmitonta ja suhteellisen tavanomaista.
Ketä tosiaan kiinnostaisi alkaa vainoamaan tällaista keski-ikäistä savolaista?
Henkilökohtaisten tietojen ja sinänsä harmittomienkin yksityisasioiden väärinkäytön seuraukset toki voivat olla traagisiakin tehokkaan internetin tiedonvälityksen seurauksena – esimerkiksi koulu- ja nettikiusaaminen voi yhdistelmänään johtaa tuhoisiin seurauksiin. Lapsilla on vielä se oman subjektiivisen mielikuvituksensa luoma vahvistusharha heikkoutenaan, kiusaaminen siis tuntuu kouluikäisen mielessä voimakkaana tunnereaktiona. Lapsella ei myöskään ole käytössään reaalisia keinoja irrottautua henkisestä eristämisestä ja sakinhivutuksesta omin voimin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuli 10v sitten yksissä häissä vauhti loppuneeksi pöydän ääreen.
En ollut ainoa, josta oli hauskoja kuvia netissä seuraavana päivänä.
No eihän kenenkään hääkuvastoa moni selaa, mutta nimellä googlatessa kuva kummitteli pitkään. En kehdnnut pyytää hääparia deletoimaan.
Ilmoita asiaton viesti
Voi se mikrofoniinkin puhuminen leimata henkilön pitkälle tulevaisuuteen. Viime yönä satuin kuuntelemaan Yle puheen arkistohelmiä, jossaa Olli Alhon paneeli (tai opetuslapset tai ns edistykselliset vasemmistolaiset) ruotivat Jan Myrdalin ja Pekka Peltolan kirjoja. Myrdal Kiinasta ja Peltola Askolasta. Raati Paula Tuomikoski, Tuula Santavuori, Yrjö Larmola, Susanne Björkenheim, Peltola ja pari muuta analysoivat Kiinan kulttuurivallankumouksen jälkeistä aikaa niin Kiinassa kuin Suomessakin. En tiedä löytyykö pätkä hakemalla Areenan arkistossta, mutta sen olen kuullut monta kertaa ja on ollut naurussa pitämistä, Askolaan yksi kolhoosi blaa blaa, Kiina ei tarvitse psykiatreja…
Tästä tulikin mieleen googlata ja seurata raatilaisten urakehitystä, liekö edenneet pörssiyhtiöiden hallituksiin tai ihan mitä vain.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan Jakke Laakso, Hannu Taanila ja Esko Seppänen niitä harvoja, jotka ei päätyneet Suomalaiselle Klubille Cohiban ja konjamiinin imutteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Ite me tehdään netti selaliseksi kuin tehdään. Jos normaaleja käyttäytymissääntöjä ei noudateta tulos on tämä. Viranomaisten on täysin mahdotonta valvoa koko nettiä. Kyse on siis ihmisten oma valvonnasta… Ite en mielellään yhtään kuvaa laita tänne. pidän myös kuvan laittamisen pakoittamista hiukan kyseenalaisena. Täysin mahdotonta että joakisella juuri oma kuva täällä varmistua. Tai sitten Huusko saa joukkoineen jokaisen luona vierailla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kuva liene täällä pakollista. Taitaa olla vain ”vahva kehoitus”?
Haluat silti käydä keskusteluja toisten kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi herra-sana pitää sensuroida?
Ilmoita asiaton viesti