Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Sijoittajat ihmettelemässä Eurooppaa

Viime sunnuntaina käytiin Euroopassa kahdet vaalit: Puolan presidentinvaalien toinen kierros, sekä Espanjassa alue- ja kuntavaaleja. Vaalien tulokset ovat pistäneet sijoittajat liikkeelle. Maanantain aikana niin Puolassa kuin Espanjassakin varovaisuus näkyi päällimmäisenä. Arvopaperit halpenivat.

Espanjan vaalitulos oli suunnilleen ennakoitavissa. Mielipidetiedustelut olivat jo hyvissä ajoin kertomassa sen, mitä vaaleissa itse asiassa tapahtui. Espanja siirtyy pois kaksipuoluejärjestelmän "joko-tai" -politiikasta nelipuoluejärjestelmäksi. Vaihtoehtona on vähemmistöhallinto tai koalitiot.

Espanjan kurssilaskut kertovat jotain sijoittajista. Se kertoo sen, ettei usko johonkin ihmeeseen hellitä, mutta kun tulos on selvillä, ei tosiasioita voi kuitenkaan kieltää.

Sen sijaan Puolan vaalien yhteydessä voidaan puhua pienoisesta yllätyksestä, kun ECR-europarlamenttiryhmässä istuva Andrzej Duda, 43, päihitti EU-myönteisen väistyvän presidentin Bronislaw Komorowskin. Vielä muutama kuukausi sitten Komorowskin voittoa pidettiin selvänä asiana. Hänen piti itse asiassa voittaa vaalit jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.

 

Sijoitukset uudelleenarviointiin

Pari vuotta sitten kirjoitin sijoituksiin suuntautuvalla blogialustalla, että Euroopassa ei olla mietitty tarpeeksi poliittista riskiä. Sijoittajien tulisi huomata se, että eurooppalaiset alkavat kyllästyä sanelupolitiikkaan. Jotkut kyllästyneistä osaa suoraan osoittaa Brysselin vallankahmintaa, mutta eivät kaikki. Joillain on naivi käsitys siitä, että eurooppalaisen valtatemppelin kanssa voisi neuvotella. Ei voi. Kreikan pääministeri Aleksis Tsipras lienee sen jo havainneen.

Parin vuoden takaisessa katsauksessa kävin enempi lävitse Ranskan ja Italian tilannetta. Espanjan Podemos ja Kreikan Syriza olivat tuolloin vielä melko tuntemattomuuksia. Itse asiassa Podemosta ei ollut tuolloin vielä edes olemassa.

Mielestäni oli selvää, että ennemmin tai myöhemmin poliittisen riskin analyysi nousee sijoittajien mieleen. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että pari vuotta sitten olisi pitänyt siirtyä paniikin puolelle ja myydä kaikki pois. Trendejä vastaan ei ole järkevää taistella.

Kreikan vaalituloksen jälkeen Kreikan arvopaperikauppa on heilunut suuntaan jos toiseen, yleensä siihen toiseen. Jatkuva heilunta kertoo siitä, ettei sijoittajat ole oikein osanneet hinnoitella papereitaan oikein. Sijoituksia arvioidaan uudelleen ja uudelleen.

 

Espanjan tilanne maallikon silmin

En pidä itseäni mitenkään eurooppalaisen tilanteen erinomaisena tulkitsijana. Olen siitä toki kiinnostunut. Tämä kannattaa muistaa miettiessäni Espanjankin tilannetta.

Espanjalainen kunta- ja aluehallintokuvioita hankaloittaa se, että syksyllä on tiedossa vielä kahdet vaalit. Espanjan parlamenttivaaleissa tulee todennäköisimmin toistumaan nyt nähty valtamurros. Tämän lisäksi Kataloniassa järjestetään käytännössä kansanäänestys maakunnan itsenäistymisestä.

Jälkimmäisen poliittinen riski on ilmeisen selvä, ja sitä ei voida sivuuttaa. Sen sijaan parlamenttivaalien alla tulee muistaa yksi asia. Vanhat valtapuolueet (PP, PSOE) eivät välttämättä uskalla muodostaa yhteishallintoa, koska se voi tulla todella kalliiksi parlamenttivaaleissa.

Tämän vuoksi paikallishallinnosta voi tulla hyvin epävarmaa ja vaikeasti ennustettavaa. On aivan mahdollista, että näemme vähemmistöhallintoja. Uusintavaalejakin saattaa siis paikka paikoin tulla eteen.

 

Yleiskuva Euroopasta on muuttumassa

Europarlamenttivaalit kertoivat, että ajatus siitä mitä EU:n tulisi olla, on tarkistuksessa. Suomessakin on jouduttu näitä käsityksiä tarkastamaan, vaikka Suomea ei nyt voi politiikan muurahaiskekona pitää. Pikemmin päinvastoin: Suomen "poliittinen säpinä"on ollut vuosikymmeniä lähinnä uuvuttavaa seurattavaa kansainvälisille politiikan toimittajille.

Poliittisen riskin arvioinnissa tulee miettiä enempi sitä, että kuunteleeko vanha valtakoneisto kansalaisten muutoshalua ja kyllästymistä nykyiseen sanelupolitiikkaan. Mikäli kuuntelutaitoa on, voidaan tehdä pieniä muutoksia "miellyttääkseen" tympääntyneitä eurooppalaisia.

Mikäli sitä taas ei ole – ja arvelen asian yleisesti olevan näin, onneksi Suomi on osoittautunut poikkeukseksi – niin vanha kojeisto pyrkii pitämään kynsin ja hampain kiinni yhä kapenevasta valtasiivustaan. Nimittäin mitä hanakammin vanhaan, "tuttuun ja turvalliseen" valtakeinuun nämä turvautuvat, sitä nopeammin muutoshakuisten puolueiden kannatus kasvaa.

Ja sitten eri Euroopan maissa "napsahtaa" aivan täysin. Kuppi vaan kaatuu pöydälle mitan täytyttyä. Kreikan ohella näin voi käydä esimerkiksi Ranskassa.

Tämän vuoksi en suosittelisi jättämään poliittisen riskin arviointia syrjään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

EU-koneistossa toimivien ja fantsuttelijoiden tunneäly ei ole toistaiseksi näyttäytynyt kaikkein herkimpiin kuuluvaksi, joten kai he sitten agendansa vuoksi antavat kupin mieluummin kaatua. Ja sitten alkaakin uusi syyttelykierros ja "rauhanunionin uudelleenrakennus"...
:D

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ikuinen sykli? Toivottavasti nyt tämän kierroksen jälkeen ymmärretään jättää se yhteinen valuutta-ajattelu kokonaan syrjään. Kyllä kahdesta peräkkäisestä ja samanlaisesta katastrofista pitää pystyä jotain oppimaan.

Niko Sillanpää

"Joillain on naivi käsitys siitä, että eurooppalaisen valtatemppelin kanssa voisi neuvotella. Ei voi. Kreikan pääministeri Aleksis Tsipras lienee sen jo havainneen."

Kyllä voi kenen tahansa kanssa, mutta sellainen lähtökohtana edellyttää jotain neuvotteluasemaa. Koska Tsipraksella/Kreikalla ei tällaista ole, ei jää juuri mitään neuvoteltavaa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Olen tyystin eri mieltä Tsiprasin neuvotteluasemasta. Hän tosin ei ole käyttänyt sen potentiaa ennen kuin vasta nyt viime aikoina.

Hän lienee todellakin kuvitellut, että EU-kojeisto kuuntelisi järkipuhetta.

Pian selvinnee se, kuunteleeko se edes sitä, että se on itse vaarassa kadota olemattomiin? Uskoisin, että kuuntelee - ja Kreikalle tehdään myönnytyksiä.

Mutta en olisi kokonaan yllättynyt siitäkään, jos se ei kuuntelisi. Tätä poliittista riskiä on sijoittajien syytä tarkastella. Muille se on oivaa penkkiurheilua, jos ei muuta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Sijoittajariskilläkin on tartuntavaaransa. Venäjä on riski, mutta Suomi naapurinakin luetaan jo riskiksi. Riskin epäsuoruuskin (ns. seuraukset) on riskitekijä.

Niinpä Kreikka ja Puolakin näyttäytyvät sijoittajamielessä erilaisilta kuin esim. Belgia ja Britannia. Juncker tajuaa Brittien painoarvon, mutta hänen pitäisi ymmärtää myös Kreikan symboliarvo ennakkotapauksena. EU-jäsenten (ja erikseen eurojäsenten) yksilöllinen merkitys voi johtaa suuriin yleisiin seurauksiin.

Jos vanha EU-valtakoneisto ei tätä hyväksy tai halua ymmärtää (mikä on täysin mahdollista sekin), hänen (Juncker) tai sen (koneiston) luotsaamat agendat "saavatkin mennä".

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Mielestäni Juncker on osoittanutkin suurta kompromissihalua Kreikan tilanteen tiimoilta. Mutta Merkelhän nämä asiat käytännössä päättää.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Ikävä kyllä historiallisesta perspektiivistä katsottuna Eurooppa suuntaa hiljaa, mutta varmasti kohti uutta suursotaa.

Jos mietimme syitä, jotka johtivat 1. ja 2. maailmansotaan, niin kyseiset syyt ovat taas heräämässä henkiin.

Venäjää eristetään. Saksa havittelee vaihteeksi sotilaallisen hegemoonian sijasta taloudellista hegemoniaa Euroopassa.

Ranska on vain varjo entisestä suuruudestaan, mutta kalistelee sapeleitaan siitä huolimatta säilyttääkseen edes hitusen entisestä painoarvostaan. Iso-Britannia vetäytyy yhä tiukemmin saarelleen.

Kaikkia EU maita yhdistää eriarvoistuminen ja suoranaisen köyhyyden lisääntyminen.

Bryssel havittelee koko Euroopan keisarin viittaa. USA sotilaallista maailmanherruutta.

Pian kannattaa sijoittaa lähinnä asetehtaiden, ei niinkään osakkeisiin, vaan tuotteisiin ja henkilökohtaisiin itsepuolustusvälineisiin, mikäli haluaa selvitä. Ei ehkä vielä tällä dekadilla, mutta myrsky lähestyy.

Ennusmerkit ovat jo luettavissa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Sitä en osaa sanoa, paljonko Saksa "tavoittelee" (taloudellista) valtaa ylitse muiden, ja mikä osuus on tässä ihan siitä syystä, että Merkel ja Schäuble pyrkivät vain suojaamaan Saksaa tappioilta.

Kummin vain, niin Saksan aseman korostuminen onkin epätasapainottanut EU:ta ja aivan erityisesti euromaita.

Puolan tuleva presidentti Duda ilmoittikin jo, että EU:ssa pitää maiden valtatasapaino säilyttää, ja että nyt on torjuttava EU:n "luontainen taipumus" synnyttää hierarkiaportaita koko instituutioon.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Henri tästä! Kun joudan niin haastan sinut (ihan positiivisesti) tässä ihan piakkoin ja muutaman muun kunnon debattiin EU ja Euro kuviosta...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Eipä kestä. Odottelen haastetta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset