Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Suomi euromaana

Elokuun loppu tarjosi pari mielenkiintoista uutista, joiden taustat ovat olleet perin tuttuja: Uusi Suomi uutisoi työntekijäjärjestöjen yleislakon mahdollisuuksista. Yleisradio muistuttaa työttömyysturvan olevan liipaisimella. Näiden taustalla ovat kuitenkin asiat, joista suomalaisten enemmistön pitäisi ottaa riemuiten vastaan. Nämä toimet tehdään sillä kovalla tarmolla, joilla halutaan toteuttaa suomalaisenemmistön toive säilyttää Suomi euromaana.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä hämmästeli Puheenvuoron kirjoituksessaan ammattiyhdistysliikkeen vastaanottoa hallituksen toimille sen jälkeen, kun ay-liike luovutti hallitukselle täyden mandaatin tehdä tarvittavat toimet poistumalla itse päätöksentekopöydästä.

 

Erot ja yhteneväisyydet

Jospa nyt kuitenkin mietitään hetki sitä, mitä yhteistä on työnantajien maksujen alentamisella ja arvonlisäveron korottamisella – ja kansallisen valuutan devalvoitumisella. Moni on ilmoittanut kannattavansa euroa sen vuoksi, ettei tuonti-inflaatio lähde jylläämään. Tämä tarkoittaisi tuontitarvikkeiden hintojen nousua kansallisen valuutan oloissa silloin, kun Suomen oma valuutta heikkenisi valuuttamarkkinoilla.

Valuutan devalvoituminen on mielestäni juuri siksi parempi, että tämä kohoava "inflaatio" koskisi vain tuontitarvikkeita. Kotimaassa tuotetut tavarat ja palvelut tulisivat kilpailukykyisemmiksi ja siten kannattavammiksi. Nyt alv-korotuksilla "inflaatio" tulee osumaan aivan kaikkeen riippumatta siitä, missä hyödyke tai palvelu on alunperin tehty.

Työnantajamaksujen alentaminen on yritysten kustannuksia vähentävä toimi. Yhtä hyvin sen voisi tehdä puhtaasti palkkaleikkauksin – mikä sekin rokottaa myös kotimaassa tuotettujen hyödykkeiden kallistumista. Yritysten kulurakenteella tähdätään nimenomaisesti siihen, että yritykset voivat hinnoitella tuotteensa edullisemmaksi. Se parantaa tuotantomme kilpailukykyä.

Palkkaleikkauksilla on toki ikäviä sivuvaikutuksia, kuten viimeisen pennin varaan viritetyt asuntolainat. Niitä on vaikeampi hoitaa. Tuottavuutta voisi parantaa myös työaikoja pidentämällä, jolloin vaihtoehtoiskustannukseksi tulee paikoitellen työttömyyden pahentuminen.

Yhteistä näillä eri keinoilla on saavuttaa parempi kilpailukyky ja siten kysyntää suomalaiselle työlle. Nyt esitetty viiden prosentin "kilpailukykyloikka" ei vain ole mielestäni riittävä, vaan Suomen kansantalous tarvitsisi toki samanlaisia lääkkeitä, mutta terhakkaammassa paketissa. Ehkä siirtymäaikainen toteutus on kuitenkin psykologisessa mielessä parempi. Ehkä joitakuita halutaan hieman hämätä ajatuksella, että viiden prosentin loikan jälkeen on oma osuus tehty. Uskallan itse epäillä sen riittävyyttä.

Erot ovat nyt näissä käytetyissä keinoissa. Talouspuolella ajateltuna Suomen paluu omaan valuuttaan ja valuutan kelluttaminen olisi se yksinkertaisin ja vähiten haitallisia sivuvaikutuksia sisältävä toimi. Hyväksyn totta kai vasta-argumentiksi poliittisen hinnan. Jos tuo poliittinen hinta on suurempi kuin työaikojen pidennys, palkkaleikkaukset tai alv:n korotus niin silloin euroeroa ei kannata harkita. Mutta sitten pitää valita joku muu annetuista keinoista.

 

Kansanäänestyksen paikka?

Mikäli politiikot eivät mielestänne osaa hoitaa oikeaa valintaa niin asiaahan voisi kysyä ihan suoraan neuvoa antavalla kansanäänestyksellä. Vaihtoehtojahan olisi nyt peräti neljä kappaletta, ja jos jokin vaihtoehto saa selkeästi muita suuremman suosion niin tätä vaihtoehtoa voisi painottaa.

Samalla kansanäänestys voisi lopettaa jatkuvan nurinan annetuista vaihtoehdoista, koska silloin havattaisiin selkeästi se, että näillä toimilla pyritään säilyttämään Suomi yhteisvaluutan jäsenmaana. Euroeroa voisi toki äänestää ihan yhtä lailla, mutta sen toimeenpaneminen tarvitsisi verrattain laajaa kannatusta siitä syystä, että sillä on tuo poliittinen hinta. Ja että se on vaikea mitata vaikka siinäkin tapauksessa, että 50,2 prosenttia äänestäisi tätä vaihtoehtoa.

Yhtä kaikki, Suomen hallitus saisi paremman työrauhan suunnitellessaan oikeansuuruisia komponentteja sisäiseen devalvaatioon siinä tapauksessa, että Suomi on jatkossakin euromaa.

 

Tuottavuuden parantamisella on kiire

Hitaille, epävarmoille ja mahdollisesti kalliillekin toimenpiteille ei ole nyt aikaa, mahdollisuuksia taikka rahoitusta. Tuloksia pitää saada heti. Suomi on monen muun eurooppalaisen maan kanssa solminut valtiosopimuksen, jossa budjetin alijäämää suitsitaan automaattisesti, jos valtiontalouden vuotuinen alijäämä ja/tai valtion velkataso suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvaa liiaksi.

Koska Suomi on ylittämässä tuon kokonaisvelka-asteen, tulee Suomen tämänkin vuoden jälkeen karsia menojaan tulevinakin vuosina. Sopimuksen mielekkyydestä voidaan toki keskustella enemmänkin. Minusta se on hölmö sopimus, mutta siitä irtautuminen olisi aika lailla kasvojen menetys.

Suomi on sormi pystyssä vaatinut muilta euromailta vastaavia ikäviä leikkaustoimia, joten Suomen tulee huolehtia omasta tontistaan tämän vuoksi verrattain railakkaalla ja reippaalla otteella.

Tästä syystä tuotekehitykseen ei ole aikaa. Tutkimustyö ei välttämättä edes johda toivottuihin lopputulemiin. Jos nykyisellä panostuksella tulee onnenkantamoisia niin totta kai ne on syytä ottaa vastaan. Tällä hetkellä onnenkantamoisilla tulleet lisätulot tulisi käyttää valtiovelan lyhentämiseen. Osa lisätuotoista voidaan käyttää menoleikkausten vaikutuksien pehmentämiseen.


Taloudellisessa mielessä minusta olisi siltikin kaikista järkevintä ottaa Suomelle oma rahapolitiikka käyttöön. Tämän kirjoituksen teemana on kuitenkin herättää keskustelua siitä, mikä olisi suomalaisille se mieluisin vaihtoehtoinen toimenpide, mitä maamme hallituksen tulisi noudattaa.

Sellaisia mukavia vaihtoehtoja ei valitettavasti ole tällä hetkellä valittavina. Kannattaa siis miettiä sitä oikeaa toimenpidettä, jonka heijastusvaikutusten arvelee itse olevan mahdollisimman pienet.

Minusta alv:n nostaminen on tasapuolisin toimenpide, jolloin taakanjakoon osallistuvat kaikki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Rahan painaminen ja devalvoiminen ovat melko saman kaltainen toimenpide. Rahan painaminen johtaa hintaralliin, markkinatoimijoiden ennakoidessa rahan määrän lisäyksen. Sama mekanismi devalvaatiossa, mutta eri tavalla. Ay antaa palkkarallin pyöriä kunnes päädytään devalvaatioon. Joka kerran kustannuskilpailukyvyn kuntoon laitto devalvaatiolla johti ay:n puolelta kompensaatiovaatimuksiin tuontituotteiden kallistuessa. Täysin piittaamatta siitä miksi devalvaatio alunperin tehtiin. Näin varmaankin tapahtuisi meillä edelleen markkaoloissa. Mielestäni YKS:n kaatuminen omalla tavallaan sen vahvistaa. Mitään ei ole opittu ay-leirissä.

Edelleenkin ole sillä kannalla, että ensin työmarkkinat toimimaan ja palkat joustamaan, sen jälkeen voidaan miettiä markkaa. Hakaniemen eläessä eilistä päivää, en oikein ole vakuuttunut markan yksinään olevan mikään ratkaisu vapaan maailmankaupan ja kilpailun olosuhteissa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Mutta kun tuota rahaa on nyt euroalueella painettu, eikä vastaavaa "hintarallia" olla nähty? Eikä olla Yhdysvalloissakaan, vaikka siellä on painettu rahaa jo useamman vuoden?

Yleisesti ottaen käy niin, että korkean työttömyyden ja matalan työttömyyden skenaarioissa rahan painaminen johtaa erilaisiin lopputulemiin. Korkean työttömyyden aikana työttömyys yleensä lähtee hellittämään ensin. Vasta alhaisen työttömyyden olosuhteissa alkaa se "hintaralli", koska lisätyövoimaa ei ole saatavilla.

Nyt katseet kannattaakin kääntää Yhdysvaltojen rahapolitiikkaan, kun siellä mietitään kuumeisesti mitä pitäisi tehdä. Työttömyys on saatu painettua jo aika mukavasti alas, mutta inflaatio ei vain virkoa. Yksi mittari siis puhuisi rahapoliittisen kiristämisen puolesta, toinen sen löysäämistä vastaan.

Ennenaikaisella rahapolitiikan kiristämisellä tulee huonoa jälkeä. EKP pisti 2011 talouden sekaisin ennenaikaisella koronnostollaan ja 2012 olikin koko paletti levitä käsiin. Ruotsissakin pelättiin "asuntokuplaa", jonka vuoksi rahapoliittinen kiristys tehtiin liian nopeasti.

Rahapolitiikka ei siis ole aina niin yksinkertaista, vaikka perusteoriasta ei juuri suoraviivaisempaa esitystä enää saakaan tehdyksi.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Tottakai eurossa taloustilanteen ollessa tämä rahan painaminen ei aiheuta inflaatiota. Pointtini ei niinkään ollut tuo rahan painaminen, vaan inflaatio yleensä Suomessa. Meillä elinkeinoelämä elää ay:n ohella vielä markka-aikaa. Hinnoilla tuppaa olemaan vain noususuunta ja tuo suunta elää sitkeästi vaikuttamassa ajatteluun. VR:ää voi pitää melko hyvänä esimerkkinä typerästä hinnoittelupolitiikasta. Samaa harrastaa ay. Pointtini oli ettei tämä yhteiskunta ole markkakunnossa yhtään sen enempää kuin eurokunnossa. Työmarkkinat vaativat uudistuksia ja ajattelun muutosta, oli meillä kumpi tahansa valuutta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #12

Njoo, ja jos elävät noin niin kelluva markka heikkenisi hiljalleen valuuttamarkkinoilla.

Suomalainen indeksitalous palkankorotuksissa ei ole kestävää, jos se tuotannon arvo ei kasva samassa suhteessa.

Tätä automatiikkaa valuuttakurssimarkkinat tekevät. Meidän pitäisi osata toimia kuin Saksa, jos aiomme käyttää Saksan valuuttaa.

Marko Parkkola

Mikäli ZeroHedgeen on uskominen, Yhdysvaltain tuotantoindeksit olisivat dramaattisessa laskusuunnassa. Kohta näemme mitä rahan painaminen laskusuhtanteessa tekee :)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tuo PAM-yleislakko-uutinen oli ankka.

Henry

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Henry, kyllä IL antaa ihan toisenlaisen kuvan lakkoiluinnosta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015083120276698_u...

https://liittox.wordpress.com/2015/08/30/liittoxn-...

"Isto Yrjönen kuitenkaan ole yksi lakkoajatusten kanssa. Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Ann Selin piti jo kesäkuussa mahdollisena, että yli ammattialojen ulottuva valtakunnallinen lakko olisi ollut mahdollinen jo tänä kesänä."

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Omaan valuuttaan palaaminen on ainoa järkevä vaihtoehto. Eurossa pysyminen on kreikan tie ja tulee kurjistamaan kansalaistemme elämän.

Sisäisestä devalvaatiosta tulee ennenpitkää kilpailu eri maiden kesken, eli kuka eniten kurjistaa kansalaistensa elämää, tulee voittamaan kilpailun. Tällä ikäänkuin ajetaan kansainvälisen suurpääoman ja kansainvälisten suuryritysten asiaa, jotka saavat entistä halvempaa työvoimaa. Tappaen samalla kotimaisen pienen ja keskisuuren teollisuuden ja yritystoiminnan lähes kokonaan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Yhtä lailla se kilpajuoksu voisi tapahtua "valuuttasodan" puitteissakin. Voi olla, että globalisaation ollessa antiteesi (protektionistiselle merkantilismille) itse teesistä ja sen antiteesistä muodostuu uusi synteesi.

Yhteisvaluutta se ei kuitenkaan ole. :D

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Toki kilpajuoksu voisi tapahtua myös "valuuttasodan" muodossa ja varmaan tapahtuisikin, mutta se tapahtuisi jokaisen maan kotimaan teollisuuden ja yritystoiminnan hyödyksi, eikä hyödyttäisi kansainvälisiä suuryrityksiä siten kuin sisäinen devalvaatio hyödyttäisi.

Myös kansainvälisten suuryritysten verot pitäisi paikallistaa, jottei hyvän tuloksen maista veroja ulosmitattaisi huonon tuloksen maihin tai niihin maihin joissa verokilpailulla saadaan verohyötyjä. Eli verorahojen vieminen veroparatiiseihin pitäisi estää.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Sailaksesta puhuttiin vielä joku aika sitten haikailevaan sävyyn miehenä, joka "laittoi Suomen kuntoon".

Että miten nyt sitten yht'äkkiä alkoikin populismin leveä, mutta pitkä, leipä noin maistua? ;)

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Työajan pidennys ei suinkaan lisää tuottavuutta, päinvastoin, tuotannon määrää se kyllä ehkä lisää, mutta sille tuotannon lisälle olisi oltava myös kysyntää. Porschen tehtaalla Saksassa viikkotyöaikaa lyhennettiin 34-tuntiin, sen seurauksena tuottavuus nousi 6%. Suomessa voitaisiin kokeilla samaa, jaetaan työtä lyhentämällä työaikaa jolloin tuottavuus nousee ja työttömyys lähtee laskuun, työajan pidennys toimii päinvastaisesti, tuottavuus heikkenee ja työttömyys kasvaa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kysyntä kasvaa hintojen pudotessa.

Se on totta, että tehokas työaika on yleensä pieni spurtti.

Suomessa ei tulla kokeilemaan samaa, koska palkkaus on se ongelma. Moni yritys Suomessa ei koskaan kasva itsensä työllistävää yrittäjää suuremmaksi, vaan jää "yhden henkilön firmaksi". Ja nämä yrittäjät eivät sitten katsele juuri kelloa, että jopas loppuikin tämäkin työpäivä. 34 tuntia on itsellänikin ehtinyt tulla täyteen kahden vuorokauden aikana.

Tilanne lienee tuttu myös monelle muulle yksityisyrittäjälle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset