Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Brexitin merkitys eurolle ja euromaille

Brexit-kansanäänestyksen jälkeen maltillisempi lähestyminen itse Lissabonin artikla 50 tekoon on palautumassa. Se on nähty niin markkinoiden hinnoittelussa ja poliittisissa ulostuloissa. Huolet Ison-Brtitannian talouskurimuksesta ovat mielestäni liioiteltuja. On mielekkäämpää pohtia yhteisvaluutta euron tulevaisuutta, ei vähintäänkään siksi, että Suomi on yksi euromaa.

Olen samaa mieltä siitä kansantaloustieteen professori Vesa Kanniaisen kanssa siitä, että EU on kutakuinkin epäonnistunut surkeasti kaikkien sen suurten haasteiden edessä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan myös siitä, että yhteisvaluutta on epäonnistunut rahakokeilu. Olen sitä mieltä, että se tulisi purkaa nopeasti ja hallitusti. Myönnän, ettei näin varmaankaan tehdä ainakaan aivan lähitulevaisuudessa. Kokeilu hajoaa kuitenkin jossain vaiheessa, ja mitä myöhemmin se tapahtuu, sitä hallitsemattomampi erosta tulee. Ei 90-luvun alussakaan aiempaa valuuttakokeilua lopetettu ennen kuin se vain romahti.

 

Euromaiden ylivalta EU:ssa

Iso-Britannia on vielä toistaiseksi suurin euroon kuulumaton EU-maa. Saarivaltakunnalla oli ja on elinikäinen optio jäädä pois rahaliitosta. Toinen tällainen maa on Tanska. Periaatteessa muiden euroon kuulumattomien EU-maiden tulisi liittyä yhteisvaluuttaan. Haluja on kuitenkin niukalti.

EU ei ole tähän asti liiemmin painostanut euroon kuulumattomia EU-maita liittymään rahaliittoon. Liittymispaine voi kuitenkin kasvaa, sillä ennen brexitiä myös niin sanottu kahden kerroksen EU oli aivan varteenotettava vaihtoehto. Brittien artikla 50:n jälkeen "tiiviimpi Eurooppa" tulee mitä todennäköisimmin tarkoittamaan euromaita. Brysselin hallintokoneisto voi laatia direktiivejä ensisijaisesti katsoen euromaiden etua.

Mikäli liittymispaine ei kasva, ja Brysselissä toteutetaan lähinnä euromaiden etua, voi käydä niin, että euroon kuulumattomien maiden paine erota koko EU:sta kasvaa.

Tämän liittymispaineen määrä onkin tällä haavaa se oleellisin tekijä, jota pitäisi pyrkiä havannoimaan. Se voi olla helppoa, kuten esimerkiksi Puola on ilmoittanut, ettei maa ole aikeissa liittyä euroon. Näiden jäsenmaiden viestintä ei välttämättä ole näin suorasukaista.

 

Saksan ja Ranskan kädenvääntö

Euroalueen kaksi suurinta maata eivät ole aivan yksimielisiä siitä, mihin suuntaan euromaiden tulisi kulkea. Yhteisymmärrys koskee toki sitä, ettei aiemmalla mallilla voida jatkaa. Muutoksiin kuuluvat muun muassa pankkiunioni, EVM ja talouskurisopimus.

Ranska haluaisi lisää yhteisvastuuta euromaiden välille. Saksa tätä ei halua. Saksan tukijoukkoihin voi laskea euromaiden valtiovarainministereistä kootun euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Djisselbloemin. Djisselbloem totesi brexit-äänestyksen jälkeen, että euromaiden tulisi nyt keskittyä viemään vireillä olevat muutokset loppuun. Hänen mukaansa euromaille ei sovi juuri nyt lisäuudistukset, koska EU on niin epävakaalla pohjalla.

Djisselbloem ymmärtää eurokriittisen kansanosan tuottavan hankaluuksia päätöksentekoon. Mitä tiuhempaan tahtiin uudistuksia taotaan, sitä useampi kansalainen alkaa äänestää EU:lle lisää hänen mainitsemaa "epävakautta".

Suomen kannalta isojen euromaiden kädenvääntö on merkittävä. Suomalaisten enemmistö ei kannata yhteisvastuun lisäämistä. Suomalaisten tyytymättömyys euroon voisi siten kasvaa Ranskan linjan voittaessa.

Voisi siis ajatella, että Suomi kuuluisi mielummin Saksan leiriin. Kokonaan eri kysymys on, että onko tämä järkevää. Nimittäin Saksan linjan voittaessa eräänlainen tiukka talouskurilinja jatkuu, ja kenties voimistuu entisestään. Tämä luo suuren haasteen pienelle ja avoimelle kansantaloudellemme. Yhdessä kädessä meillä on euron rahapoliittiset kahleet. Toisessa kädessä sitten Saksan linjan finanssipoliittiset kahleet.

 

Suomen kiperä asema

Ranskan ajaman linjan talousvaikutuksia on nykyhetkellä on vaikea laskea. Yhteinen talletussuoja voisi merkitä tuntuvaa lisälaskua jo esimerkiksi italialaispankkien horjuessa. EU kielsi eurokriisin pitkittyessä jäsenmailta omien pankkien pääomittamisen.

Italiassa jouduttiin ratkaisuun, jossa maan isot finanssiyritykset kasasivat noin viiden miljardin euron hätärahaston vaikeuksissa oleville pienille pankeille (niin sanottu Atlas-rahasto), mutta sen vaikutusta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua menestykseksi. Rahasto oli aivan liian pieni.

Käytännössä Italia voisi hakea avustusta EVM:ltä, jolloin Suomelle tuleva pääomituslasku tulisi sitä kautta. Kyseinen lasku voi vielä kasvaa ajan myötä. Näin on käynyt Kreikan saaman rahoitustuen kanssa: lainakorkoja on laskettu ja takaisinmaksuaikaa venytetty vuosikymmenten taakse. Inflaation vuoksi diskontattu arvo laskee. Toki juuri tällä hetkellä mainittua inflaatiota ei ole, mutta sen ennustaminen vuosikymmenten ajalla on puhtaasti auguurien ja oraakkelien puuhaa.

Suomi voisi kuitenkin tulevaisuudessa saada Ranskan linjan voittaessa tuiki tarpeellinen pelastusrengas. Tähänkin oletukseen sisältyy kuitenkin myös toinen olettamus. Rahaliiton tulisi jatkua myös tulevaisuudessa.

Saksan linjan voittaessa raha- ja finanssipolitiikan kahleet alkaisivat hiertää. Tämä asettaa Suomen talouden tällä hetkellä vaikeaan asemaan. Suomen tulisi sisäisellä devalvaatiolla saada kansantalous nopeasti tuottavaksi ja kilpailukykyiseksi.

Tällä hetkellä tuottavuusvajetta paikataan velkarahoituksella. Suomi on jo lukemissa ylittänyt Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimuksen rajat, koska maamme velka suhteessa kansantuotteeseemme on ylittänyt 60 prosentin sallitun rajan. Euroopan komissio on kuitenkin katsonut velkalastin määrää läpi sormien nopeasti kehitetyllä verukkeella. Suomen osallistuminen eurokriisitalkoisiin on "vähennyskelpoinen" kuluerä.

Vaikeinta on kuitenkin saada työmarkkinat joustaviksi. Sitä tarvitaan, koska valuuttakurssi ei jousta tarpeidemme mukaan. Jo nähdyn kilpailukykysopimuksen etenemisvaihetta tulkiten on pakko todeta, ettei tähän ole juuri haluja. Pakkoleikkaukset ja -veronkorotukset valtion talouden tasapainoittamiseksi ovat poliittisesti epämiellyttäviä tehtäviä. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Päättäjiä vaihtamalla nuo kahleet eivät katoa.

Ellei päättäjiä vaihtamalla saada sitten aikaan enemmistöhallitusta, joka sitoutuu Suomen euroeroon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

18Suosittele

18 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos kirjoituksesta!

Viimeiseen lauseeseen "Ellei päättäjiä vaihtamalla saada sitten aikaan enemmistöhallitusta, joka sitoutuu Suomen euroeroon." kommentti:

Ei tarvita enemmistöhallitusta, vaan kansalle on tiedotettava, että Suomen liittäminen ETA:aan, EU:hun ja euroon oli valtiopetos. Rikos, joka ei vanhene.

Tämän toteamiseen ei tarvita kansalaisaloitettakaan.

Eduskunnan ETA-päätös 27.10.1992, salaiset vuoden 1993 asiakirjat joulukuulta 1993 ja Korfun sopimuksen (Liittymissopimuksen) sisältö eivät kestä päivänvaloa.

Valtiopetokset toteamalla Suomi palaa Suomen valtiosääntöön ja lakiin, joka on kirjoitettu opukseen nimeltä "Suomen Laki 1992".

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

En ole lakimies, niin en osaa oikein ottaa kantaa siihen täyttyisivätkö valtiopetoksen tunnusmerkit.

Tyydyn siihen nykyiseen konsensusvirtaan, joiden mielestä Suomen euroon liittyminen oli virhe. Sen sijaan hämmästyttävää on se, ettei virhettä haluta kuitenkaan korjata.

Jarmo Hussi

Pieni puheenvuoro ETA_n puolesta. Jos johonkin pitää kuulua niin ETA olisi huomattavasti halvempi ratkaisu Suomelle kuten oheisesta esimerkistä selviää.
Ohessa olen vertaillut Suomea ja Norjaa, niin että myös Norja olisi EU-jäsen ja vastaavasti jos Suomi olisikin EU:n ulkopuolella ja sillä olisi samanlainen sopimus EU:n kanssa kuin Norjalla. Ja tuohon jäsenmaksuun.

Eurooppatiedotuksesta kerrotaan seuraavaa:

Norjan BKT asukasta kohden oli vuonna 2014 97363 euroa asuakasta kohden ( Suomen vastaava luku 49541). Koska EU:n jäsenmaksut perustuvat alv:n tuottoon ja kansantuotteen määrään, niin voidaan päätellä, että täysjäsenenä Norjan jäsenmaksu unionille on noin kaksinkertainen Suomen jäsenmaksuun verrattuna.

VVM tilastoijen mukaan Suomen vuoden 2014 EU-jäsenmaksu oli 1777 miljoonaa euroa joten Norjalla kyseinen summa olisi siinä tapauksessa kaksinkertainen eli noin 3 554 miljoonaa euroa.
Lisäksi Suomi peri vuonna 2013 tullimaksuja 166 miljoonaa euroa, joka tilitettiin EU:lle. Kantopalkkio oli 41,5 miljoonaa euroa. Oletamme että Norja tulouttaisi saman verran kuin Suomikin eli noin 124 miljoonaa euroa.
Täten päätyisimme Suomen kohdalla noin 1,9 miljardiin euroon ja Norjan taas 3, 7 miljardiin euroon.

Eurooppatiedotuksen mukaan Norja on järjestänyt suhteensa Euroopan unioniin solmimalla ETA sopimuksen. Sopimus takaa norjalaisten teollisuustuotteiden vapaan pääsyn EU-markkinoille. Maataloustuotteita ja kalatuotteita varten on tehty erilliset sopimukset. Norja kuuluu myös Schengen-sopimuksen piiriin ja lisäksi maa on tehnyt erillissopimuksia osallistumisesta mm. tiede-, koulutus-, ja tutkimusohjelmiin. Norja maksaa vuosittain arviolta 500-600 miljoonaa euroa näistä erilaisista järjestelyistä.
Esimerkiksi Osmo Soininvaaran hiljan esittämä väite että Norja maksaa saman maksun oli se EU:n jäsen tai ei ei pidä paikkansa. Eroa näyttää olevan vaivaiset 3.1-3,2 miljardia euroa vuodessa.

Jos haluamme taas laskea mitä Suomelle maksaisi samanlainen järjestely kuin Norjalla on EU:n ulkopuolella pädymme summaan 250-300 miljoonaa. Tullirahakin jäisi omaan käyttöön koska ETA sopimus pitää sisällään tullivapauden Norjan ja EU:n välillä.
Suomella ero olisi pienempi, vain vaivaiset 1,6- 1,65 miljardia euroa vuodessa.

Eurosta lopuksi:
Kuka vaatisi kepua tilille eurokannastaan kun nyt ollaan oltu hanakoita urkkimaan perussuomalaisten EU-kantaa? https://www.youtube.com/watch?v=JCDTH2k7CDs

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Sen verran voisin lisätä, että viikonvaihteen tuntumassa nähty "markkinamyllerrys" oli ikäänkuin alennusmyynti. Monikohan mahtoi siihen alemyyntiin tarttua?

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Siihen tarttuivat kaikki ne joilla oli ylimääräistä sukanvarresta ja perustieto taloudesta sekä mielenkiinto ko. kauppaan. Siitä erilaisia kauhuskenaarioita lietsovat ovat ne jotka eivät ymmärrä edes talouden alkeita. Taikka sitten tietoisesti valehtelevat. Jotenkin pelottaa , että MEP vuodesta 2008 Pietikäinen on tossa blogissaan tosissaan talousvisioistaan jotka voivat toki toteutua mutta joista on vielä ennenaikaista sanoa yhtään mitään. Muiltaosin ok yhteenveto. Ainakaan ei tule tylsät ajat kun seuraa mitä maailmalla sanotaan ja sitten saa jälleen kerran verrata mitä kaikesta tästä poimitaan suomalaisiin töötteihin.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Mielestäni suurin vaikuttaja lähiajan ratkaisuihin erityisesti Iso-Britanniassa on, miten kansainvälinen/ monikansallinen elinkeinoelämä alkaa tehdä päätöksiä/liikkua Brexitin seurauksena. Esimerkkejä lähihistoriasta on. Mm. sanktiot Venäjälle ja kuinka nopeasti suurten vientimaitten vientiyritykset suuntasivat tykistönsä (markkinoinnin ja investoinnit) toiseen suuntaan. Kiinnostuksen kohteena Iso-Britanniassa (kolmen päivän aikan tekemieni havaintojen perusteella) kansainvälisesti ovat mm. autoteollisuus, lentokoneteollisuus, lääkeala ja tietoliikenne. Uhkana viennille Iso-Britanniaan mahdollinen rakentamisen hiljeneminen suurkaupungeissa kuten Lontoossa. Vaikka poliittiset ylilyönnit tasaantuvat ja rauhanomaista kehitystä pyritään vaalimaan välillä Iso-Britannia ja EU; kovassa kilpailuympäristössä toimiva elinkeinoelämä menee ja tekee päätöksiään etunojassa. Elinkeinoelämä aikoinaan (vuosina 85..95) painosti EU:n tiivistymään. Kyllä se voi sen painostaa hajoamaankin. Kun julkiset sektorit ovat paisuneet maassa kuin maassa, ratkaisujen avaimet ovat yrityssektorilla vielä tiukemmin kuin 30v sitten. Ja nyt mukana ovat Kiina, Intia (voimakkaan kasvun "kourissa"), Hong Kong sekä useita uusia kasvualueita.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Brititön EU tuskin ampuu itseään jalkaan hankaloittamalla brittituotteiden markkinoita EU:ssa.

Mitä tämä sitten merkitsee brittiyrityksille? Ison-Britannian ollessa vielä EU-maa joutuu maan yritykset samalla kaikenlaisen EU-sääntelyn alle riippumatta siitä, mihin maailman kolkkaan ne tuotteitansa myyvät.

Kauppaa Pohjois-Amerikan tai Aasian maihin käyvät yritykset vapautuvat tästä sääntelystä. Se voi auttaa paljonkin näitä yrityksiä. Sitten on status quo -yritykset, jotka käyvät pääosin kauppaa EU:n alueella. Heidän osaltaan mikään ei muutu.

Yritykset, joiden päämarkkina-alue on muualla, ja vienti EU:hun on vähäistä, voivat toki jäädyttää EU-kaupankäynnin ja panostaa muihin alueisiin.

Saa siis nähdä, miten tämä menee. Voisi arvella brittien kaupankäynnin EU:hun pienenevän jonkin verran, mutta ilman EU-maiden mullittelua tuskin näemme mitään hirveän dramaattista käännettä. Brittiyritysten osalta EU-ero voi olla hyväkin ratkaisu.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Italian pankit olivat henkitoreissaan "tuottamattomien lainojen" takia (eli lainat, joita velallinen tuskin pystyy kokonaan maksamaan takaisin).

EU:n säännöthän kieltävät valtioita tukemasta pankkeja, koska se vääristäisi kilpailua ja olisi muutenkin epäreilua veronmaksajia kohtaan. Muka. Sen takia olemme nähneet aiemmin Saksan ja Ranskan pankkien Kreikka-saatavien takia "Kreikan tukitoimia" - koska niiden pankkien tukeminen suoraan olisi ollut kiellettyä.

Nyt Brexit tarjoaa sauman pelastella Italian pankit. The Wall Street Journal raportoi tänään:

European Commission Authorized Italian Government to Support Banks
Program approved under the bloc’s ‘extraordinary crisis rules for state aid’
http://www.wsj.com/articles/european-commission-au...

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Shortti'romahduksen' jälkeen Saksassa oli jo puhetta dominoista jotka ovat parhaita Italiassa ja Bloomberg ->

http://www.bloomberg.com/news/articles/2016-06-28/...

Jarmo Hussi

"Olen samaa mieltä hänen kanssaan myös siitä, että yhteisvaluutta on epäonnistunut rahakokeilu."
Minä taas olen eri mieltä. Kyseessä on etusijassa epäonnistunut poliittinen projekti.

"EU kielsi eurokriisin pitkittyessä jäsenmailta omien pankkien pääomittamisen."
Onhan muitten euromaidenkin tukeminen kielletty, mutta jos on tahtoa keinot löytyvät.

"Näin on käynyt Kreikan saaman rahoitustuen kanssa: lainakorkoja on laskettu ja takaisinmaksuaikaa venytetty vuosikymmenten taakse. Inflaation vuoksi diskontattu arvo laskee. Toki juuri tällä hetkellä mainittua inflaatiota ei ole, mutta sen ennustaminen vuosikymmenten ajalla on puhtaasti auguurien ja oraakkelien puuhaa."
Aivan totta. Kaikki nuo mielipiteet, keinot ja jälkiviisaus löytyvät oheisesta videosta. Katsokaa ja oppikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=JCDTH2k7CDs

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Toimituksen poiminnat