Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Euroopan Kobayashi Maru - jossain rytisee

Pankeilla ja Euroopalla on iso ongelma: jos toinen osapuoli kaatuu, niin kaatuu se toinenkin. Tällä hetkellä uutisotsikoissa on eurooppalaisista pankeista Italian rahalaitokset, joiden kuntoa epäilevät sijoittajat. Sinänsä ymmärrettävää, kun muistaa EU:n uudet sijoittajavastuusäännöt. Eihän kukaan halua sijoittaa rahojaan pohjattomaan kaivoon?

Ehkä hitusen vähemmän palstamillimetrejä ovat nielleet saksalaiset pankit. Maan suurin pankki, Deutsche Bank, ilmoitti aiemmin tuloksensa suorastaneen romahtaneen. Ehkä se siitä? Itse asiassa katsoessani Euroopan Keskuspankin rahapolitiikkaa, uskallan väittää ongelmien pahenevan.

EKP sovittelee melko onnistuneesti samankokoisia lippalakkeja omenoille ja meloneille. Joskus olen kuullut sanottavan, että jos yhdelle pokkuroi niin tulee samalla pyllistäneeksi toiselle. Juuri tästä on kyse. EKP ei voi tehdä onnistunutta rahapolitiikkaa liian erilaisille euromaille.

EKP aiheutti eurokriisin pitämällä vuosituhannen alussa korkotasoaan (joka on rahapolitiikan perustyökalu) sopivaksi Saksalle, mutta häiritsevän matalalla reunamaille. Reunamaissa ilmeni talouskuplia: joissain asuntojen hinnat räjähtivät käsiin, toisaalla "tuhlattiin" ja "elettiin liian leveästi". Suomalaisetkin määrättiin maksumiehiksi.

Menneet ovat toki menneitä, mutta vanhoista virheistä pitäisi oppia jotain. Tämän vuoksi ajattelin kirjoittaa mietteitäni siitä, mitä EKP voi tehdä - tai olla tekemättä.

Perusajatus on, että kumman maan pankkien kaatumiset eurooppalaiset haluavat maksaa: saksalaisten vai italialaisten?

EKP on pitänyt korkotasoaan maailmanlaajuisen historiallisen alhaalla. Se on auttanut kriisimaiden pankkien toipumista, mutta samalla se sylkee saksalaispankkien vatiin. Saksalaiset finanssijätit - kuten vaikka eläkeyhtiöt - ovat luvanneet perustuoton. Se ei ole tavoite tai odotus. Se on lupaus.

Tätä lupausta on kuitenkin perin hankala lunastaa alhaisten korkojen yhteydessä. Heidän tuottokohteet, kuten eurovaltioiden velkakirjat, ovat toki arvokkaampia nyt kuin muutama vuosi sitten. Tulosta ei voida näin kuitenkaan jatkaa, koska jokainen varmasti ymmärtää, ettei velkakirjojen hinta voi nousta tästä ikuisuuteen.

Entä jos korkotasoa nostetaan?

Saksalaisinstituutioiden ongelmat tietysti kasvavat, jos korkotaso alkaa nousta ripeästi. Tuolloin (euromaiden) velkakirjojen arvo lähtisi laskuun. Toisaalta sama ilmiö koskisi italialaispankkeja. Entisten murheiden lisäksi tulisi niin sanottu ammottava aukko pääomissa. Pitäisi pääomittaa pankkeja. Kansantajuisemmin tätä kutsutaan sillä lailla, että taas pelastellaan suomalaisia työpaikkoja.

Joten sopiva kysymys suomalaisille eurointoilijoille on, että haluavatko he pistää meidät kaikki maksamaan sakslais- vai italialaispankkien pääomavajeet. Toki joku voi haaveilla yksityisestä rahoituksesta, jolla tappiot korvataan. Lehmätkin lentävät.

Ne, jotka eivät haluaisi maksaa muiden euromaiden pankkien tappioita voi todeta, että Euroopan Kobayashi Maru jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu. Onnittelut kaikille maksajille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niin no, ei se oma valuuttakaan ole tae ja mahtoiko brittiveronmaksajia lämmittää se, että pelastivat finanssikriisissä maan omia pankkeja.

http://www.independent.co.uk/news/business/news/uk...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

En muistaakseni maininnut mistään omasta valuutasta?

Kysyin, jotta haluaako Seija laittaa itsensä ja jälkikasvunsa maksamaan italialaiset vai saksalaiset pankit?

Mitä Independentin juttuun tulee, niin yhtä hyvin voisi sanoa, jotta europankit tarvitsevat marginaaliset 900 miljardia lisäpääomaa. Ehkäpä me persaukiset sitten turvaudumme Nylundskan lompakkoon? :)

https://www.ft.com/content/40dc4588-54b0-11e6-9664...

Jotta, jos otettaisiin se malka pois omasta silmästä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

#2:

Älä nyt Henri pillastu vaikka BOE vaikuttaakin olevan samanlaisessa liemessä kuin EKP :)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

En toki, onhan BoE:lla omatkin ongelmansa. Pitäisi kuulemma tehdä QE:tä, mutta kaikki ei halua enää myydä suttua keskuspankille. (Se on mielestäni kova ongelma, ehkä euroalue törmää tähän seinään niin ikään).

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Englannin keskuspankin QE-ongelma on liioiteltu - jos jossain tietyssä maturiteetissa on vähän tarjontaa, johtuen tiettyjen sijoittajien pakosta omistaa kyseisen maturiteetin velkakirjoja, ratkaisuja on kaksi: joko BoE suuntaa QE:n toiseen maturiteettiin, tai siten valtio emittoi lisää kyseistä paperia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

Pakosta vai halukkuudesta, kummastakohan lienee kyse?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #8

Halukkuudesta. Jos esimerkiksi eläkevakuutusyhtiöt ja muut suursijoittajat myisivät velkapaperinsa keskuspankille, niin mitä ne rahoillaan sitten tekisivät? Maksaisivat eläkkeitä yhä hupenevasta kuormasta?

Vaihtoehtoisia sijoituskohteita ei liiemmin ole.

Osin (valtioiden) velkapapereita käytetään myös suojautumiseen. Monilla institutionaalisilla sijoittajilla on myös eräänlainen "velvoite" sijoittaa vastuullisesti, jolloin "riskittömät" (jos siis ei ole euromaa) valtiolainapaperit ovat kovaa valuuttaa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #6

Tällä haavaa ongelma ei liene suuri. Mutta kun Eurooppa varmaan jatkaa kömpimistään (koska eurokriisiä ei ratkota, eikä sitä sijoit.. tuhlaajien rahaa saada esiin tappioihin) niin QE:t jatkuvat vielä useamman vuoden ajan.

Ongelma on, että keskuspankeista tulee jossain vaiheessa liian merkittäviä valtiolainojen omistajia. Hinnoittelu ja ns. "markkinakuri" tulevat mahdottomiksi.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Piti käydä tsekkaamassa muistinko oikein? Kolmannes italian pankkien velkakirjoista on yksityisten hallussa, kymmenys valtiolla ja iso osa eläkesäästöistä on samassa muodossa.

Lienen oikeassa, jos väitän noiden lukujen varsinkin tuon yksityisen kolmanneksen olevan polttopiste, jolla on vakavampia seuraamuksia, jos tilanne kärjistyy.

Ostat pankin osakkeita okei, arvo laskee ja menetät rahaa. Tämän kai ymmärtää jokainen. Velkakirja onkin jo toinen juttu.....yksityinen ei välttämättä ymmärrä sen merkitystä, varsinkin jos sitä on markkinoitu varmana sijoituksena.

Saksalaisilla lienee vielä pelimerkkejä enemmän kuin italialaisilla. Aikaa minimoida omat vahingot ja odottaa sitä, kun EKP keksii jonkin jipon, millä sijoittavastuut voidaankin jakaa euromaiden veronmaksajille.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Jos samalla miettii, että kuinka paljon velkakirjojen arvonousu (esim. Italian 10-vuotiset joukkovelkakirjojen jälkimarkkinatuotto oli jossain vaiheessa noin seitsemän prosenttia) on tukenut instituutioiden pääomapuskureita (joskin laskennallisia) niin on helppo huomata, ettei pohjoisten euromaiden intresseissä ole aiheuttaa täyttä pankkikriisiä Italiaan. Eli korkotasoa tuskin ollaan nostamassa. Tällöin saksalaispankkien murheet kasvavat. EKP on perinteisesti nuollut saksalaisten saappaita. Mitenhän saksalaisille kelpaa tämä uusi ympäristö?

Suo siellä, vetelä täällä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

jos on pakko valita Italian ja Saksan pankkien välillä, mieluummin Italian pankkeja tukemaan.

Koska

1) Italia ilman tukiaisia putoaisi eurosta ulos ennemmin tai myöhemmin, ja jättäisi massiivisen velkapiikin pystyyn muulle euroalueelle.

2) Saksa ilman tukiaisia joutuisi pääomittelemaan itse pankkinsa, ja sillä olisi siihen varaa. Saksa ei lähtisi eurosta, koska maalla on saatavia, eikä velkaa, euroalueelta.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Saksalla olisi varaa, mutta... eihän uudet EU-säännöt tähän anna lupaa. :)

Toimituksen poiminnat