*

Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Antaako julkisuus oikeuden tehdä mitä vaan?

Julkisuushenkilön tekemät törttöilyt ovat suomalaisen kansan mielestä "annettava anteeksi". Onhan meillä ylinopeussakkoja napsinut Tapani Kansa (jonka taiteellisuutta en kyseenalaista), "Pillu aina mielessä" muisteleva Matti Nykänen (jonka perheväkivaltatasot haluaisin kyseenalaistaa, mutta "ihailen" byrotanttojen intoa sopeuttaa tämä autisti yhteiskuntaan) ja alaikäisenä pauhavan moottoriajoneuvon rattiin päässyt Toni Nieminen. Viimeisenä menin ilmaisemaan käsitykseni kokaiinista kärynneen Eremenkon rangaistuksesta. Palaute oli kritisoiva. Siitä huolimatta, että kirjoitin kokaiinin nostavan itsetunnon vaaralliselle tasolle. Ei auttanut.

Vaarallisena tasona pidän esimerkiksi niitä lukuisia tapauksia, joissa on murhattu läheinen ihminen kokkelipöllyssä. Tapauksia, joissa selvin päin tekijät itsekin ihmettelevät, että mitähän hittoa sitä on tullut tehtyä.

Politiikan puolelta en jaksa törttöilylistaa edes nimetä. Tuntuu tietysti pahalta, että nyt julki tulleen tiedon mukaan oman puolueeni korkeassa asemassa oleva (ja edelleen astinlautana korkeampiin stratosfääreihin ponnistanut) julkisuuden henkilö on törttöilyt, eikä edes osaa pyytää kunnolla anteeksi.

Julkisuuden henkilöt ovat likimain aina saaneet kansalta anteeksiannon. Heille on haluttu antaa erivapaudet.

Ja niitä he myös käyttävät.

Koskemattomuus ja ihailu turmelevat ihmisen. Suuri palkkapussi auttaa. Ihailua en voi, enkä halua patoa. Haluan puuttua koskemattomuuteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Sen tekemiseen ei tarvita julkkisstatusta. Ainoa ero on siinä, että jo valmiiksi julkisuuden henkilö pääsee taatusti mediaan. Nobody taas ei, ellei teko ole sellainen, joka kaupallista mediaa erityisesti kiinnostaa.

Kansa, eli median lukijakunta, antaa aina anteeksi. Se on nähty myös politiikassa. Oikeuslaitos sen sijaan ei anteeksiantoa tunne.

Käsittääkseni rikokseen syyllistyneet julkisuuden henkilöt sekä poliitikot ovat saaneet rangaistukset teoistaan siinä kuin tavallisetkin ihmiset.

Rangaistusten oikeudenmukaisuus tai tasapuolisuus taas on eri blogissa käsiteltävää asiaa.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tokipi. Usea meistä tosin tietää ennakkoon, että tietyillä teoilla on seurauksensa. Osa meistä jopa inhoaa jo ajatuksen tasolla tekevänsä niitä juttuja, joilla niihin seuraamuksiin joudutaan.

"Jo valmiiksi" olevat julkisuushenkilöt ovat samalla esimerkkejä. Pystyn jollain lailla ymmärtämään sen, että Nykänen ensin tinttaa viinaa ja sitten kuudetta kertaa vihittyä vaimoaan. Silti en hyväksy perheväkivaltaa. Voin siis sanoa:

"En hyväksy oikeudetonta väkivaltaa."

Ero on siinä, etten ole juurikaan ollut pentuvuosieni jälkeen väkivaltainen. Pentunakin vain sen pari kertaa, kun en osannut kertoa tunteistani.

Jos sosiaali- ja terveysministeri (toki silloin vain "rivikansanedustaja") on vetänyt lärvit, eikä osannut käyttäytyä; niin eikö voida puhua jo ns. helvetin huonosta esimerkistä?

---

Oikeuslaitos kumoaa tuomion, jos se on huomannut erehtyneensä. Lisäksi syytön tuomion saanut saa korvauksia. Ja toivottavasti palstamillimetrejä, ettei syytöntä vainottaisi tai syrjittäisi jatkossa. Onneksi Suomessa näitä tapauksia on perin vähän.

Toimituksen poiminnat