*

Susijumala Käsittelen pääosin jonninjoutavaa sontaa, minkä ei pitäisi kiinnostaa ketään.

Eurokansalaisten haluama feodaaliaika

Ranskan presidentti Emmanuel Macronia ja Saksan liittokansleri Angela Merkeliä kuunnellessa tulee mieleen pikkulapsi, joka haluaa kinata vanhemman kanssa jostain itsestäänselvästä asiasta. Vanhempi kertoo keskiviikon tulevan tiistain jälkeen, ja pienempi haluaa vain kinata tyyliin: eipäs tule. Macron puskee demokraattista liittovaltiota tulonsiirtoineen, kun taas Merkel jaksaa julistaa sitä, että euromaiden tulisi itse huolehtia kilpailukyvystään, koska euron valuuttakurssit seuraavat Saksan taloustilannetta. Jos jäät kelkasta, niin oma on vikasi.

Molemmat valtiojohtajat ovat toistaneet omia sanomiaan jo useamman vuoden. Macronin peitottua vastaehdokkaansa Marine Le Pen, Merkel alkoi aavistaa, että jossain kohtaa Saksankin tulee tulla vastaan. Muutoin lepenit voittavat jossain kohtaa. Merkelin ongelma on, ettei saksalaiset ymmärrä tulla vastaan.

Yhtä lailla Macron ymmärtää, että saksalaisia pitää liehitellä. Pitää esittää valtion menoleikkauksia; vaikka sitten öljysatamat ovat saarroksissa, kananmunia kipataan rekkalasteittan kaupungintalojen eteen, autoilla suljetaan pikatiet eivätkä junatkaan liiku lakkoilun vuoksi.

Merkelin vastaantulona on, että Euroopan vakausmekanismista EVM voisi muodostaa Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kaltainen eurooppalainen valuuttarahasto. Merkel pitää myös ajatuksesta saada euromaille oma liittovaltiovarainministeri. Kunhan tämän tehtäväkenttä on vain patistaa euromaita parempaan kilpailukykyyn. Jopa "hyvin pieni" budjettimyönnytys voitaisiin kaavailla itseään eniten ruoskiville euromaille.

 

Suomellakin valinta tulee eteen

Nämä keskustelut euroalueen tulevaisuudesta ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Kiinnostavuusaste on tuskin laskemassa. Arvelisin suurmaiden johtajien ymmärtävän tavotteiden erilaisuudet. He odottavat, että talous virkoaa vuosien myötä ja ihmisten ahdinko hellittää ajan myötä sen verran, etteivät nämä puheet ole enää relevantteja. Vastakkainasettelu lakastaisiin ikään kuin maton alle.

Odotettavaa on, että talouteen tulee taas uusi myräkkä. Meillä olisi pitänyt olla jo noin 6 vuotta huumaavaa kasvua, mutta eurovaluutan toimimattomuuden olemme itse pikkuhiljaa pääsemässä edes tajuihimme. Jos seuraava taloushäiriö tuottaa edes 3-4 prosentin laskun bkt:hemme parin vuoden ajan, ja sen jälkeen euron vikojen jälkeen nollakasvua 4-5 vuotta, sitten parin prosentin nousu ennen taas uutta taloushäiriötä niin me voimme jättää hyvästit hyvinvointivaltiolle jo nyt. Tuo kuvio toistuu helposti euroalueella ja etenkin Suomenkin käyttämällä pienellä ja avoimella talousmallilla.

Koska Merkel ja Macron ovat olleet sen verran hievahtamatta omissa näkemyksissään, tulee katsoa mahdollisuuksien rajoissa olevaa todennäköisempää lopputulosta. Macronin visiot vaativat ilman muuta EU-perussopimuksen avaamista. Se voi tietää erityisesti joissain maissa vaadittavan kansanäänestyksen vastustuksen. Homma kariutuisi.

Merkelinkään visiot eivät sellaisenaan sovellu perussopimuksen raameihin. Luovalla venyttelyllä lopputulos voisi näyttää jotenkin kelpaavalta.

Suomen tulisi Merkelin euroalueella tehtailla useampia kilpailukykysopimuksia peräjälkeen aina, kun ulkomailta tulee taloushäiriöitä. Yhdenkin tekeminen oli kovan työn ja tuskan takana. Toisaalta, voimme ajatella, että ensimmäinen kerta on se pahin.

Toisaalta, jos ajattelemme 30 prosentin palkkaleikkaukset (erityisesti julkiselle sektorille, jotta verorahoista maksettavat palkat vähenisivät merkittävästi) niin meidän tulisi laskea tai poistaa erilaiset sosiaalituet. Kuka enää menisi töihin, jos nettotulot vieläpä putoaisivat?

Tässä feodaaliajan Suomessa havahduttaisiin pian muihinkin ongelmiin, kuten deflaatioon. Se lisäisi taloushäiriöiden haitallisia vaikutuksia. Eli huonona päivänä rytisee, hyvänä päivänä ei tunnu eilistä pahemmalta. Huonoja päiviä olisi hyviä kenties enemmänkin.

Paluumatka kannattaa miettiä valmiiksi: palaammeko keskiajalle vai markka-aikaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JanisPetrus kuva
Juha Hämäläinen

Johan Schäublekin on pehmennyt ja luvanut rahaa etelään, jos EVM-säännöt saadaan muutetuksi sopiviksi.....Ei ole EU-sopimukset tiellä ja takinkääntäminen on liukasta!

"Saksalaisen Bild – lehden mukaan Saksan valtiovarainministeri Schäublen esikunta valmistelee 80 miljardin piristysruisketta Etelän kriisimaille EVM – rahaston kautta. Tämä nähdään asiantuntijapiireissä käden ojennuksena Ranskan presidenttiä Marconia kohtaan, mutta takana lienee kasvava pelko Italian joutumisesta kansallismielisien puolueiden käsiin."

https://blogit.kansalainen.fi/suomi-sekaantuu-evmn...

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Peter Nyberg tänään:

IMF:n tilalle EMF?

Uudistus on merkittävä usealla tavalla jos se toteutetaan. Se on ilmoitus siitä, että euroalue yhä enemmän korostaa poliittisia näkemyksiä jäsenmaittensa taloudellisten kriisien selvittelyssä. Se johtaa aikaa myöten yhteisten velkojen kasvuun joko EKP:n tai jäsenmaiden varmistaman rahoituksen muodossa. Se on myös väline jolla euromaiden budjetteja nykyistä tehokkaammin voidaan valvoa ja ohjeistaa. Aikanaan siitä voisi ehkä kehittyä yhteinen valtiovarainministeriö jos poliittiset tuulet osoittautuvat suotuisiksi
---
http://www.peternyberg.net/2017/08/29/imfn-tilalle...

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Euro ei ole toiminut missään vaiheessa ja se paljastunee lopullisesti seuraavassa taantumassa, johon painutaan korot jo valmiiksi nollassa.

LTRO:a tuskin edes ehditään lopettaa ennen taantumaa puhumattakaan taseen supistamisesta.

Wanhat kikat eivät tule enää puremaan, joten näemmekö Japani-tyylisesti jopa suoraan setelirahoitukseen siirtymisen ?

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Eurolla menee pitkästä aikaa paremmin. Alueen talous kasvaa ja toistaiseksi valuutta on hieman yllättäenkin vahvistunut taalaan nähden. Epävarmuus USA:ssa kasvaa. Sekä Italialla että Ranskalla on myötätuuli, vaikkakin heiveröinen. Nationalismi yskii merkittävissä valtioissa. Suomi ei ole merkittävä vaikka täällä se yskii oikein toden teolla. Nyt on EU:lla (mukaanlukien euroalue) hyvä tilanne korjata kurssiaan (= kilpailukykyään) parempaan suuntaan verrattuna USA:n, Venäjään, Aasiaan ja muutamaan Etelä-Amerikan maahan. Toki aina voisi mennä paremmin, mutta kun vertailee verrokkialueiden menestysmahdollisuuksia niin EU on edelleen todella vahva talous. Turvallisuuspuoli ja energiahuolto kuntoon niin meillä on pian varsin toimiva kotimarkkina. Suomi 100 on hyvässä leirissä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ensimmäiseen virkkeeseesi vastaus:

"He odottavat, että talous virkoaa vuosien myötä ja ihmisten ahdinko hellittää ajan myötä sen verran, etteivät nämä puheet ole enää relevantteja. Vastakkainasettelu lakastaisiin ikään kuin maton alle.

Odotettavaa on, että talouteen tulee taas uusi myräkkä."

En ihmettelisi, jos talous alkaisi nikotella jo ensi vuonna. Niin on vain tapana ollut käydä (sukelletaan 7-10 vuoden välein). Nyt jos menee hyvin, niin silloin Suomen talous, suomalaisten hyvinvointi yms. on nyt parempi kuin 10 vuotta sitten? En usko, mutta voin tarvittaessa kaivaa käppyrääkin.

Eli väitän meidän olevan huonommassa jamassa vastaanottamaan esim. ensi vuonna alkavaa taloussokkia kuin mihin finanssikriisiin lähdettiin.

---

Mutta kiitos vastauksestasi. Palaat mielummin feodaaliaikaan. Ja ilmeisesti äänestäisit meidät muut siihen mukaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Luin muuten lisää näistä "epätodennäköisen vakaista markkinoista näinä epävakaina aikoina". Ennätysalhainen volatiliteetti-indeksi oli viimeksi juuri ennen edellistä globaalia talouskriisiä.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Henri, ennustelimme viisi vuotta sitten Ruotsi vs. Suomi vuonna 2017. Löytynee molempien historiasta täällä Puheenvuorossa. Voitat rinnan mitalla. Venäjää oli varsin vaikea arvioida + EU:n hitautta. Sinulle 7 pistettä. Itselleni viisi.

Olen eri mieltä valmiudesta ottamaan vastaan talousshokkia. Yritysten reagointikyky (jopa proaktiivinen) on parempi. Luottamus poliittiseen päätöksentekoon on parempi (populismi ei kiinnosta). Taseet kunnossa. Verkostot kunnossa. Venäjäkin nousee. Äänestän Suomen paremman menestyksen puolesta. Muuta en voi tehdä. Sanan helinä ei kiinnosta. Reaalitalous kylläkin. Kuten ennenkin. Sieltä se leipä tulee ja tulevaisuus.

Toimituksen poiminnat