Ylpeästi epäonnistunut
Epäonnistumisia tavataan pitää ikävinä asioina riippumatta siitä, mistä syystä epäonnistuminen johtuu. Epäonnistua voi teknisen vian, inhimillisen erheen tai yksinkertaisesti huonon onnen vuoksi. Epäonnistumisista voi myös viisastua. Se vaatii nöyryyttä ja oppimiskykyä.
Sitten on yksi epäonnistumisen luokka, jota itse voisin tässä kohtaa kutsua typeryydeksi. Epäonnistumiseen ryhdytään – siis jo etukäteen tiedetään lopputuloksen kestämättömyys – ilman mitään pakottavaa tarvetta. Siihen on vain hirmuinen hinku. Halutaan epäonnistua. Ja vieläpä ylpeillään epäonnistumisella.
Sellainen projekti on EU ja sen eurohanke.
Vain yksi prosentti!
EU:n tulisi välittömästi luopua päätäntävallasta ja vapauttaa kaikki tähänastiset direktiivit vapaasti toteutettaviksi kansallisella tasolla, jos näin halutaan. Voisin uskoa, että esimerkiksi saastuttamisessa jokainen jäsenvaltio pyrkii puhtaampaan ympäristöön, eikä väen vängällä lähde kisailemaan siitä, kenen savupiiput tupruttaa mustimmin.
Miksikö?
Siitä syystä, ettei yhteisiä direktiivejä voida rahoittaa tarkoituksenmukaisesti. Mehän maksamme EU:n liittovaltion kassaan vain yhden prosentin bruttokansantuotteesta.
EPP:n kärkiehdokashankkeeseen ilmoittautunut Alexander Stubb suorastaan alleviivasi EU-budjetin pienuutta.
– EU:n budjetti on noin yksi prosentti koko alueen bruttokansantuotteesta. Kansalliset budjetit ovat yleensä noin 40–45 prosenttia maan BKT:stä. Koko Euroopan alueella unioni maksaa jokaiselle kansalaiselle 67 senttiä päivässä. Valtavista summista ei ole kysymys.
Samaa "ilosanomaa" levitetään myös EU:n omilla sivuilla:
"EU:n talousarvio on noin 140 miljardia euroa vuonna 2011, mikä on erittäin vähän verrattuna EU:n 27 jäsenvaltion kansallisiin talousarvioihin, joiden yhteismäärä on yli 6 300 miljardia euroa. Toisin sanoen 27 jäsenvaltion kansalliset menot ovat yhteensä lähes 50 kertaa suuremmat kuin EU:n talousarvio!"
Noin lukee EU:n talousarvion myyttisivulla. Erityisen huomattavaa on huutomerkin käyttö. Ylpeillään epäonnistuneella hankkeella.
Tehdään sitten kunnolla
Toinen vaihtoehto – mitä en itse kannata ensisijaisesti – on tehdä EU:sta toimiva liittovaltio. Lopetamme tämän yhden prosentin pelleilyn ja saatamme liittovaltion budjetin tarpeelliselle tasolle.
Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin. Jo 70-luvulla EU:sta on kaavailtu tällaista liittovaltiota.
Voimme varmastikin todeta, että Yhdysvallat on esimerkki toimivasta liittovaltiosta. Viimeisten kymmenien vuosien aikana Yhdysvaltain liittovaltiotason budjetti on keskimäärin ollut 17 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kansalliset budjetit ja itsemäärämisoikeus kaventuisi ja liittovaltion budjetti kasvatettaisiin sen määräysvallan tasolle.
En kannata tätä vaihtoehtoa siitä syystä, että Suomessa on tavattu rakentaa hyvä ja toimiva yhteiskunta. Se on onnistunut siitä syystä, että meidän yhteisiä rahoja on älytty käyttää viisaasti ja oikeisiin kohteisiin. Eli me kyllä osaamme, mutta EU:n kyky tehdä samoin on epävarmaa.
Toki on sanottava, että Suomessakin yhteisiä rahoja on alettu käyttää varsin leväperäisesti. Olemme pykänneet jos jonkinlaista turhaa, kuten kaiken maailman valtuutettuja. Samalla rahat eivät riittäneet esimerkiksi lasten sairaalaan.
Ihmeen paljon totalitaristinen EU saa aikaan uutta byrokratiaa useimmissa jäsenmaissa pienin budjetein.
EU: n dudjettia en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Niin harvoja nettomaksajia ja niin paljon nettosaajia, ja silti talousarvio oli VAIN 140 miljardia euroa ?
Ilmoita asiaton viesti
Milloin se EU nyt sitten lopultakin kaatuu? Tätä ”Jeesus tulee kohta, oletko valmis”- mantraan verrattavaa ennustusta on kuultu jo parisenkymmentä vuotta. Tuhoa vain ei kuulu?
Osaan kyllä kuvitella elämää EU:n romahdettua, vauraita ystävällisiä kansallisvaltioita paratiisinomaisessa maailmassa, jatkuvasti kasvavan vaurauden ympäröiminä. Unkarin ja Puolan natsit varmistavat, että näin ajatellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Parikymmentä vuotta sitten vielä luultiin, että EU:ssa ei olisi NIIN paljon korruptiota ja että se kunnioittaa omia sopimuksiaan, eikä sorru epärehellisyyteen, kiristykseen, lahjontaan ja uhkailuun tai demokratiavajeeseen. Eikä sortuisi taloudellis-kulttuuriseen epärealismiin.
Nyt siis on viimein opittu, että tuollainen hyväuskoisuus ei tämän unionin suhteen ole tukevalla pohjalla.
Juuri siksi nuo vanhat EU:n keinot ovat synnyttäneet vastavoimia, joita jotkut sanovat ”EU-skeptisiksi”, toiset ”EU-vastaisiksi”, kolmannet ”populisteiksi”, neljännet ”äärinationalisteiksi”, viidennet ”natseiksi”, kuudennet (you name it…) Paras nimitys olisi ehkä ”EU:n inhorealistit”.
Nimittelyistä huolimatta niistä on kehittynyt vaihtoehtoisia visioita itsenäisten kansakuntien vapaasta yhteistyöstä EU:n tulevaisuudessa – vanhan vaihtoehdottomuuden tilalle.
😉
Ilmoita asiaton viesti
Missä merkittävässä asiassa on onnistuttu?
Eurokriisi on vielä hoitamatta, pakolaiskriisiin ei ole saatu vastauksia, brexit on kesken…
En osaa sanoa tarkkaa ajankohtaa, mutta epäilemättä lähiaikoina alkava uusi taantuma laukaisee uuden eurokriisin. Tällä erää voimme odottaa vain monin verroin ankarampaa talouskriisiä kahdestakin syystä:
1) Sitä ensimmäistäkään eurokriisiä ei olla vielä ratkottu. Pankkien taseissa on vielä runsaasti kaikenlaista kuraa.
2) Velat ovat kasvaneet likimain pitkin Eurooppaa (mutta myös muualla maailmassa.) Esimerkiksi en usko Suomen voivan noin vain taas tempaista kymmeniä miljardeja euroja lisää velkaa, että pääsisimme sitten joskus 10-15 vuoden kuluttua takaisin 2007 tasolle.
Ja jos emme voi velalla kuitata romahdusta niin Suomi on kuin muutkin eurokriisimaat.
Täällä on vain se huono juttu, että täällä on ankarat talvet. Rahattomat, työttömät ja kodittomat kaduilla talvisin tietää pakkasöissä ruumiita.
Ilmoita asiaton viesti
”Milloin se EU nyt sitten lopultakin kaatuu?”
Oleellisempi on kysymys koska yhteisvelkavaluutta kaatuu, 10 vuotta pelkkää alamäkeä Suomen taloudessa ja ainoa keino on laskea palkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, EU-kiemura suoristuu vasta sitten kun tämä roikkuu kattoparussa €uro-köyden varassa. Mielenkiintoisempaa on tieto siitä, kuka potkaisen tuolin pois alta.
Veikkaan, että EU tekee sen itse.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos pitkästä aikaa hyvästä EU-blogista US:ssa!
—
Yhdysvalloissakin osavaltioilla on vielä verollisia vapauksia:
”Trump pudotti jo yritysverotuksen 21%iin. Eli tämä on Federal eli liittovaltiolle menevä vero. Sen lisäksi eri osavaltioilla voi olla oma veronsa, esim. Floridassa 0%, Georgiassa 6%, jonka sitten taas voit vähentää liittovaltion verotuksessa.” (TU) – Tässä lienee verosta VAT (value added tax).
—
Jos antaisimme 1%:n (sen kahvikupillisen päivässä) sijasta 20%:n veroasteen EU:n käyttöön, rahan käytön ja allokoinnin viisaus tuskin 20-kertaistuisi. Virheiden määrä, suuruusluokka ja kärsimys sen sijaan voisivat ratkaisevasti lisääntyä.
Jos EU haluaa edelleenkin osoittatua haluttavaksi, toimivaksi, tarpeelliseksi ja jäsenmaiden ihmisiä hyödyttäväksi, sen pitäisi nopeasti uudistua, tai muussa tapauksessa se pitäisi purkaa ja koota uudelleen perustalle, joka olisi lähinnä ETA (Euroopan TalousAlue), jossa tavarat ja jäsenmaiden ihmiset liikkuisivat alueen sisällä sujuvasti.
Muussa suhteessa kannattaisi pitää tuumaustauko ja analysoida tehdyt virheet ja laskea epännistumisten hinta niin rahassa kuin muissakin (institutionaalisissa ja kulttuurisissa) suhteissa.
Ilmoita asiaton viesti
USA on liittovaltiokehitykssään onnistunut, koska sillä on ollut niin pitkä ”sisäänajoaika”.
Ja vielä painavampi syy on, että on vain yksi virallinen kieli.
EUssahan on 25 virallista kieltä ja lisää on tulossa.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
# 6
Niin, tätä asiaa täytyy toistaa uudestaan ja uudestaan: USA liittovaltiona on aivan eri asia kuin olisi EU liittovaltiona.
Blogistille ja kommentoijille tämä luonnollisesti on täysin selvä asia, mutta pidän silti tarpeellisena tuoda esiin jatkuvasti seuravaa:
USA:lla on, kuten sanoit, yksi yhteinen kieli – ja aika pitkälle sillä on ollut myös yksi yhteinen mieli: eri kulttuureista kotoisin olevat asuttivat yhtä aikaa uutta mannerta. Intiaaneja lukuunottamatta kenenkään juuret eivät olleet maassa kovin syvällä. Uudisraivaajat loivat yhdessä yhtenäiskulttuurin, jota ylläpidettiin uuteen asuinpaikkaan kohdistuvana nationalismina, joka tänäkin päivänä on USA:lle merkittävä voimansiirtovarsi.
EU:n alueella vastaavaa ei ole. Kansalaisten juuret ovat syvällä omissa kulttuureissa, EU-nationalismi on pintapuolista, tekemällä tehtyä eikä sillä ole yhtenäistä kannatusta. Kokoamisen sijasta EU-nationalistiset pyrkimykset sittenkin hajottavat, monellakin eri tasolla.
Kansallisia kulttuureja halutaan murtaa. Kieliä halutaan sekoittaa, minkä myötä myös käsitteet sumenevat. Valtioiden varallisuutta halutaan juoksuttaa erilaisten yhteisten EU-hankkeen hyväksi, vaikka lopputulema ei ole ollenkaan tiedossa (esim. Frontex). Kansallinen lainsäädäntö tainnutetaan sen ylikävelevällä EU-lainsäädännöllä. Kansalliset tutkimusohjelmat ovat uhattuina, koska rahoitusta halutaan ohjata tutkimuspooleihin, joiden kotimaasta (sijainnista) päättää EU. Myös tekemällä tehdyt yhdenmukaistamispyrkimykset esim. logistiikassa (esim. perävaunujen leveys / kapeus cm) hajottavat: ne kasaavat kohtuuttomasti kuluja erilaisille toimijoille ja tyrehdyttävät yrittämistä.
EU-järjestelmän sisällä valtiot joutuvat käyttämään voimiaan omaan edunvalvontaansa aikaisempaa, EU:ta edeltävää aikaa enemmän. Ei riitä enää, että valtio pitää huolta omista asioistaan valtion rajojen sisäpuolella, kun sisäpuolen hoito on osin ulkoistettu Brysseliin. Nyt omia etujaan joutuu valvomaan useissa eri järjestelmissä, joista kansallinen järjestelmä – Suomi – on vain yksi työmaa muiden joukossa. Hajaannus kuluttaa kansakunnan voimia ja pirstoo kansallista ymmärrystä reaaliaikaisesta, kansallisesta päätösvallasta.
Ilmoita asiaton viesti
No onneksi pääsemme siitä turhasta englannin kielestä eroon brexitin myötä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Joo, kohti liittovaltiota. Yhdysvallat itsenäistyi 1776 tai julisti itsenäisyyden. Kesti lähes sata vuotta ja verinen sisällisota 1861, jonka jälkeen kehitys kohti todellista liittovaltiota vasta alkoi. Toki prosessi oli helpompi, kun maata rakennettiin osittain neitseellisille alueille. Mitä nyt muutama alkuperäinen asukas vastusti maahanmuuttoa.
Liittovaltiokehityksestä on täällä alustalla keskusteltu vuosia. 2011 olin sitä mieltä, että ikivanha kulttuuri ja kansallinen identiteetti jäsenmaiden sisällä on totaalinen este liittovaltion muodostumiseen tähän maanosaan sen puhtaimmassa muodossa. Siksi on aika turhauttavaa kun päätöksenteko rysselissä pyörii pitkälti tiiviimmän ja keskitetymmän hallinnon ehdoilla.
Useissa jäsenmaissa on selviä merkkejä siitä, että niiden kansalaiset haluavat klipsauttaa rysselin mahtisonnia. Eikä suunta tästä muutu. Kasvamaan päin pikemminkin. Onneksi näin, koska solmu voidaan purkaa ilman miekanskua. Ts. kehitys kohti liittovaltiota pysähtynee (toivottavasti) ilman isompia kriisejä.
Ilmoita asiaton viesti