Joko keskuspankkien elvytyskeinot on käytetty?
Euroopan keskuspankki EKP piti rahapolitiikkansa odotetusti ultrakeveänä. Maailmantalouden yskähtely, Brexit-sopan venyminen ja EU:n vajoaminen sen tuomaan juoksuhiekkaan, eurovaalijännitys populistien osalta, Italian pankkisektorin aneeminen tila ja mahdolliset kauppasotajännitteet painavat kaikki päälle.
Ultrakeveä rahapolitiikka luo omat sivuvaikutuksensa. Saksan kymmenvuotisten joukkovelkakirjojen jälkimarkkinakorko on nollan alapuolella. Toisin sanoen sijoittajat menettävät varmuudella rahaa, jos he ostavat velkakirjan ja pitävät sen hoteissaan erääntymiseen asti. Tämä rasittaa pankkien liiketoimintaa. Ne kun sijoittavat riskittömiksi laskettuihin valtiolainoihin. Toiseksi EKP:n talletuskorot ovat -0,4 prosentissa. Tämä on liikepankeille sama asia kuin vero.
Yhdysvalloissa niin sanottu korkokäyrä on jo osittain kääntynyt laskevaksi. Tämä on ennakkomerkki. Taantuma on iskenyt modernina aikana tällaisen ilmiön jälkeen. Kiinan kansanpankki on sekin elvyttänyt kuin viimeistä päivää EKP:n tapaan.
Korkokäyrän kääntyminen on sekin pankeille huono asia. Ne kun lainaavat itse lyhytaikaista luottoa (esimerkiksi talletustilit) ja myöntävät pidempiä luottoja (esimerkiksi asuntolainat). Tulosta tehdään näiden erimittaisten korkojen erolla. Tavallisesti pidempi luotto sisältää lyhyttä luottoa suuremman korkoprosentin. Käänteisessä korkokäyrässä käykin päinvastoin.
Lamat tulevat yllättäen
EKP piti tiedotustilaisuudessaan taantumaa epätodennäköisenä. Se on ihan ymmärrettävää viestintää siinä mielessä, ettei keskuspankit nyt varmastikaan halua lietsoa paniikkia.
Se tuskin on Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tai Suomen valtiovarainministeriönkään missio. IMF on hieman apeampi näkymissään kuin VM. IMF arveli koko euroalueen talouden kasvavan tänä vuonna vain hieman yli prosentin (1,1%). VM on lähes puolet optimistisempi Suomen kasvunäkymistä. Hiljattain julkaistun kasvuennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna 1,7 prosenttia.
Saksan vientivetoinen talous on soittanut mollisävelmiä jo jonkin aikaa. Jostain syystä Suomen vientivetoisen talouden arvellaan toimivan täällä monin verroin paremmin kuin Saksassa?
Optimismi on tietysti hyvä asia. Ennusteiden laatijoiden uskottavuus on kuitenkin rapautunut, sillä esimerkiksi IMF on ampunut suuren määrän huteja. Taantumia on ollut maailmalla paljon tiheämmin kuin rahasto on uumoillut. Taantumat tulevat siis odottamatta. Lamaennusteet menevät vieläkin jyrkemmin pieleen.
EKP ei voi pakottaa lainaamaan
EKP on viestittänyt aloittavansa kolmannen kierroksen niin sanottua "lotrausta" (LTRO ja TLTRO). Tässä toimenpiteessä pankeille myönnetään pitkäaikaista luottoa keskuspankilta hyvin huokealla korolla.
Ajatuksena on, että mikäli pankit saavat huokeata rahoitusta ja reippaita määriä niin ne uskaltaisivat myöntää luottoja myös yrityksille ja kotitalouksille.
Italian ja Espanjan pankit ovatkin tarttuneet lotrauskierroksiin hanakasti. Mutta koska näillä pankeilla – ja aivan erityisesti Italiassa – homehtuu posketon määrä tuottamattomia luottoja, ne eivät halua myöntää riskipitoisia luottoja pahentaakseen asemaansa.
Sen sijaan ne ovat kärränneet EKP:n luottorahat ja ostaneet oman valtionsa joukkovelkakirjoja. Tästä syystä Italian ja Espanjan lainakorot ovat laskeneet. Kun velkakirjan kysyntä kasvaa niin sen korkotaso laskee. Toiseksi valtiolainat lasketaan riskittömiksi, eikä niiden patsastellessa pankkien taseissa tarvita pennin hyrrää vakavaraisuuslaskelmiin.
Toisaalta laskevat luottokorot merkitsevät yhä pienempiä voittomarginaaleja. Siitä syystä lotrauksen jatkuminen tuskin parantaa elinkelvottomien pankkien tilaa.
EKP ei voi myöskään määrätä sitä, mitä pankit lotrausrahoillaan tekevät. EKP ei voi pakottaa pankkeja lainaamaan yrityksille tai kotitalouksille.
Laskeneilla valtiolainakoroilla on myös toinen hassu sivuvaikutus. Se nimittäin poistaa niin sanotun markkinakurin. EU:n komissiossa tuskaillaan (toki äänettömästi) tätä. Komissio ei voi oikein kovistella esimerkiksi Italiaa nuukempaan budjettiin, koska maalla ei ole vaikeuksia emissioida velkakirjoja.
EKP:n asearsenaali vähissä
EKP on toistuvasti viestittänyt, että se on varautunut uusiin rahapoliittisiin toimiin tarpeen niin vaatiessa.
On ihmeteltävä sitä, miksi se ei sitten toimi. Keskuspankin mandaatti on pitää euroalueen inflaatio lähellä kahta prosenttia. Se on ollut pitkäjaksoisesti – lyhyitä ajanjaksoja lukuunottamatta – reilusti tavoitteensa alla.
Toimettomuus voi viitata siihen, ettei sillä edes ole keinoja elvyttää euroalueen taloutta toivomallaan tavalla. Toisaalta kyse voi olla siitä, ettei pankki tartu lupaamiinsa mullistaviin otteisiin ennen kuin on aivan pakko. Epämääräisyys voi vähentää sijoittajien vedonlyönti-intoa euroaluetta vastaan. EKP pitäisi ikäänkuin ässät hihassaan.
EKP on myös vihjaissut, että se voi ottaa väliaikaiseksi tavoitteekseen nostaa inflaatiomaaliaan nykyistä korkeammalle – ja toimia sen mukaan. Japanin vastaava esimerkki osoittaa, ettei se ole kovin helppoa.
Mitä keinoja EKP:llä lopulta on inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi muuta kuin ylenmääräisen lotrauksen aloittaminen?
Helikopterirahan käyttö tehoaisi teoriassa paremmin, mutta olisiko sellainen sopimus euro-valtioiden kanssa käytännössä tehtävissä?
Ilmoita asiaton viesti
Helikopterirahoitus on EU:n perussopimuksessa kielletty. EKP ei voi rahoittaa jäsenmaita. Tämä siksi, että EKP pysyisi uskottavana keskuspankkina.
Tässä joku aika sitten kirjoittamani seikkaperäinen teksti, ja juuri mikään ei ole muuttunut. Kusessa ollaan edelleen.
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111585-…
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoistahan tätä tilanteen kehittymistä on seurata. Keskuspankkien QE on kasvattanut reaalitalouden ulkopuoliset rahamäärät lähes astronomisiin lukuihin. Vastaavaa tilannetta ei liene taloushistoriassa ollut.
EKP ei saa rahoittaa valtioita. Tämä on terve periaate.
EKP:n tehtävänä on pitää huolta euro-valuutan käyttökelpoisuudesta maksuvälineenä siten, että euro-alueen inflaatio on alle 2 prosenttia, mutta lähellä sitä.
En näkisi ihan mahdottomana periaatteellisena vaihtoehtona että EKP:n työkalupakkiin lisättäisiin mahdollisuus lisätä rahan määrää suoraan reaalitalouteen, ohi valtioiden ja liikepankkien.
Tämä tapahtuisi luomalla jokaiselle euro-valuutta-alueen kansalaiselle oma keskuspankkitili, joiden kautta uutta rahaa laitettaisiin kiertoon.
Sopimuksia pitäisi voida niin haluttaessa myös neuvotellen muuttaa.
(Luin kirjoituksen johon viittasit ja suosittelen sitä myös muillekin asiasta kiinnostuneille)
Ilmoita asiaton viesti
Fedillä on tuplamandaatti: inflaatio- ja työllisyystavoite.
Ja kuvaamasi skenaario on todella mahdollinen. Olettaisin sen toimivan ”lounassetelin” tavoin: eli se on korvamerkittyä jollain lailla.
Muutoinhan Suomessa tämä ”kansalaisraha” menisi lyhentämättömänä seinien hintoihin. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Ja Fed on hoitanut molempia tavoitteitaan samalla QE-lääkkeellä jo jonkin aikaa.
Korvamerkintä olisi käytännössä kovin vaikeaa. Ruokaan korvamerkitty keskuspankkiraha vapauttaisi vastaavan määrän lompakossa ollutta rahaa seinien tapetointiin.
Mutta toki tavalla tai toisella tämä tilanne joskus tulee ratkaistavaksi – jatketaan siis pohdintaa.
Ilmoita asiaton viesti
QE:n tehot ovat hyytyneet poikkeustoimien kestäessä. Nyt minusta on jo aika ilmeistä, että QE:iden haittapuolet alkavat voittaa mahdollisetkin hyödyt. Kävin avauksessa joitain haittapuolia jo lävitse, mutta niitä saattaa olla vielä lisää. Sekä sellaisia uusia haittoja, jotka putkahtavat esiin elvytyksen pitkittyessä.
Ilmoita asiaton viesti
”Should the slowdown in Germany worsen, pressure on the European Central Bank to provide more stimulus for the euro zone economy would grow.”
https://uk.reuters.com/article/uk-germany-economy/…
Ilmoita asiaton viesti
Älä Henri unohda Ranskaa omine ongelmineen. Finanssikriisin jälkeen Ranskan julkinen velka on kasvanut biljoonan euron verran, joka on jo melkoista alijäämätaloutta vuodesta toiseen.
EKP:n taseessa on aivan hemmetin paljon ranskalavastuita italiavastuisiin nähden. Italian yksityinen velkaantuminen on EU:n alhaisinta ja Italian julkinen velka on pääsääntöisesti kotimaasta lainattua rahaa. Näin ei taas ole Ranskan kohdalla.
Macron ei ole saanut aikaan kotimaassaan suoraan sanottuna yhtään mitään rakenneuudistusten ja alijäämien suhteen, mutta pelleilee EU:n uudistajana liittovaltion suuntaan vailla reaalipohjaa tai läpi Unionin olevaa kannatusta fantasioilleen.
Keltaliivit eivät poistu kaduilt vielä vuosiin.
Ilmoita asiaton viesti
Njoo, mutta tässä kirjoituksessa käsittelin tätä rahapolitiikan ongelmia ja kysymyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
No jaa, eikö rahapolitiikan ongelmat koske Ranskaakin ?
Ranska lienee EKP:n rahapolitiikan primus motor number 1.
Mutta mitäpä tuosta, jos EKP:n taseessa on Ranskaa kovin paljon, joten käsittele vain rauhassa rahapolitiikkasi omin oppinesi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lasketaan ranskalaispankkien halukkuus LTRO:hon ja TLTRO:hon niin se on suhteessa maan bruttokansantuotteeseen osapuilleen sama kuin mitä se oli suomalaispankeille (siinä 5% per bkt).
Italia ja Espanja: n. 14% / BKT.
Kreikka ja Portugali: n. 12% / BKT.
https://www.ft.com/__origami/service/image/v2/imag…
Ilmoita asiaton viesti
Ei Henri nyt kyse ole lotraamisesta tai ranskalaisten pankkien taseista, vaan seuraavasta suuresta rahaliiton vainajasta.
Ilmoita asiaton viesti
Njuu, Ranskalla ei varmastikaan ole kaikista suurimmat vedonlyöntikertoimet tässä lajissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos.
Tämähän poikii hyviä kysymyksiä ajatellen toukokuisia EU-vaaleja 2019. Saapi nähdä, ottavatko revolveritoimittajat (ruuti ei ole aina kuivaa) tätä sektoria kysymystussahduuksiinsa.
Ainakin Brysselin kone voisi palata taas aiheeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Meidän kevätvaalien vuoksi tämän kirjoitinkin. Valitettavasti kaikilla puolueillamme (pl. ehkä ihan mikropuolueet) on kova halu jakaa julkista rahaa sinne sun tänne.
Se toki olisi oikeaa finanssipolitiikkaa laskusuhdanteessa – minkä siis arvelen olevan tuloillaan. EU:n taloussääntöjen vuoksi tämä yhtälö ajaa Suomen kuitenkin ongelmiin.
On tietysti ymmärrettävää, että politiikot haluavat näyttäytyä sateentekijöinä näin vaalien alla.
Toivottavasti äänestäjät ovat kysyneet ehdokkailta sitä, että mitä he tekisivät silloin, jos Suomen bkt romahtaisikin esim. 10 prosenttia vaalikauden aikana. Vastausten vertailulla voi saada melkoisia eroja eri ehdokkaiden välillä.
Ilmoita asiaton viesti