EKP:n ikioma ’nam
Yhdysvaltain ajautuminen, juuttuminen ja lopulta nöyryyttävä tappio Vietnamissa oli hyvin arka puheenaihe vuosikymmeniä aseellisten konfliktien jälkeen. Se oli sitä myös silloin, kun operaatiot eskaloituvat 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Yhdysvaltalaisille ei kerrottu, mitä maan asevoimat oikein puuhasteli.
Euroopan keskuspankki EKP käy nyt omaa Vietnamin sotaansa. Yhtäläisyyksiä on lukuisia.
Hyvä tarkoitus, sarja virheitä
Yhdsyvaltain ajautuminen itse sotaan ei ollut tietoinen päätös. Etelän kaaottiset olot huonon johtamistaidon vuoksi juurrutti Yhdysvallat ensin valvomaan demokratiaa. Etelän korruptio paheni kuitenkin sitä mukaa, mitä enemmän ulkopuolelta maksettiin viulut. Euroopassa kohistaan jostain mystisestä moraalikadosta.
Tästä alkoi virheiden sarja, joka veti asevoimiltaan suurimman maan konfliktiin, jota se ei vain voinut voittaa.
Tuskin euroakaan perustettiin ilkeämielisten herrojen toimesta eräänlaisena pirullisena juonena saattaa miljoonat ihmiset työttömiksi ja vaille tulevaisuutta.
Espanjan, Italian ja Kreikan nuorisotyöttömyys jäi noin 30 prosentin hujakoille nousukauden lopussa. Pictetin ekonomisti Nadia Gharba sanoi Financial Timesissa, että nämä työttömät nuoret ovat mitä ilmeisimmin loppuelämänsä köyhiä ja yhteiskunnan hylkiöitä.
Itsekin kirjoitin melko tarkalleen kuusi vuotta sitten tästä perin lohduttomasta tulevaisuudesta, mutten yltiöoptimistisena lyönyt Gharban näkemystä synkkyydessä. Sitä oltaisiin todennäköisesti vain pidetty mörköjen maalamista seinille.
Rolling Thunder – Korot syvemmälle pakkaselle
Yhdysvaltain asevoimien kiistanalainen ilmapommitusohjelma Rolling Thunder todettiin parissa vuodessa toimimattomaksi strategiaksi. Siinä Pohjois-Vietnamin kohteita pommitettiin herkeämättä. Kohteina olivat tiet, öljynjalostamot ja muut sodassa tyypilliset strategiset kohteet. Tiet jälleenrakennettiin yön aikana ja strateginen etu valui hiekkaan.
Kaikki pommit eivät osuneet kohteisiinsa. Huteja tuli ja paljon. Siviilien kodit raunioituivat, mikä herätti tietysti katkeraa vihaa pommittajaa kohtaan. Kun strategia tiedettiin johdossa epäonnistuneeksi (presidentti Lyndon B. Johnson ja puolustusministeri Robert McNamara) niin operaatio Rolling Thunderia päätettiin voimistaa.
EKP yrittää kääntää eurokriisin kulun painamalla korot pohjalle. Jo pakkasella oleva talletuskorko on näillä näkymin menossa yhä syvemmälle negatiiviselle puolelle.
EKP:n strategia on saada inflaatio ja sen odotukset reipastumaan tavoitteeseensa: inauksen alle kahden prosentin. Strategia ei ole osoittanut juuri toimivuuden merkkejä. Syynkin voin kertoa.
Jos toimintansa laajennusta miettivä yritysjohtaja odottaa korkotason laskevan edelleen niin hän lykkää investointejaan. EKP:n olisi pitänyt päinvastoin joitain vuosia sitten – nousukauden alkumetreillä – signaloivansa nostaa korkotasoaan.
Nyt se lienee armottoman myöhäistä, sillä hyytyvän taloustilanteen edessä tuskin kannattaa tehdä samaa virhettä kuin mitä EKP teki vuosikymmenen alussa.
Ihmisten toiveiden lukeminen pieleen
Yhdysvallat ei tuntunut millään ymmärtävän sodan aikana, mitä vieras kansa oikein halusi. Yhdysvallat varjonyrkkeili ”kommunismia” vastaan ymmärtämättä sitä, että erityisesti Pohjois-Vietnam tavoitteli koko maan yhdistämistä.
Ja se oli valmis tekemään mitä tahansa saavuttaakseen tämän päämäärän.
Jos tämä viesti olisi mennyt aiemmin perille niin ehkäpä jääräpäinen pyrkimys saavuttaa jotain, mitä ei ole saavutettavissa olisi johtanut vetäytymiseen.
Euroopassa ajatellaan varjonyrkkeillä ilmeisesti Venäjää vastaan. Samalla toki uskotaan Euroopan olevan jonkinlainen suurvalta ja sen pitää kamppailla elintilastaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan kanssa.
Jostain syystä johtajat eivät osaa lukea hallintoalamaistensa mieltä. Että sieltä voisi lukea ihmisten haluavan töitä ja mahdollisuuden muuttaa nuorena omilleen, perustaa ja vieläpä elättää perheensä. Talouskurisäännöt eivät tosin sovi tähän kuvaan.
Kokonaiskuva hämärtyy
McNamara tilatutti sodan aikana hyllykilometreittäin statistiikkaa. Vihollisen kaatuneet, kalustotappiot, loikkaukset ja satamäärin muita yksittäisiä parametreja raportoitiin joka kolkasta.
Tilastotietoa oli niin paljon, ettei sitä pystynyt kukaan lukemaan saati ymmärtämään. Tästä huolimatta tilastoista oli määrä kyetä lukemaan, miten sodankulku etenisi.
EKP:n fikaatio inflaatio-odotusten, pörssikurssien, huonojen luottojen määrä ja satamäärin muuta parametriä pitäisi kertoa, miten tavallisen työttömiksi jääneiden euronuorten elämä tulisi kehittymään.
Yrittää toki sopii.
Imperiumin vastaisku
Loppujen lopuksi tavalliset yhdysvaltalaiset alkoivat miettiä koko sotaa. Mitä järkeä on menettää omia poikiaan jossain toivottomassa rypistelyssä toisella puolen planeettaa? Se kävi myös taloudellisesti kalliiksi.
Sodanvastaiset protestit yltyivät vuosi vuodelta.
Euroopan parlamenttivaalit osoittavat yhtä lailla, että pakka alkaa levitä käsiin. Europarlamentti pirstaloitui, mikä oli tietysti nähtävissä EU-maiden kansallisten parlamenttien uusjaon jälkeen. Jos joku olisi sanonut 50 vuotta sitten, että Saksan sosiaalidemokraattinen puolue on neljänneksi suosituin puolue 12 prosentin kannatuksella heti vajaa 10 vuotta vanhan puolueen jälkeen, hänet olisi naurettu pihalle.
Yhdysvalloissa mietittiin jo 1960-luvun loppupuolella vetäytymistä koko Vietnamista. Toinen vaihtoehto oli painaa lisää kaasua: eli lisää nuoria miehiä, lisää kalustoa ja lisää hävitystä. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto.
Euroopassa olisi voitu miettiä yhteisvaluutan purkamista ja paluuta kansallisiin kelluviin valuuttoihin, mutta on valittu se toinen vaihtoehto.
Meidän on toki helppo osoittaa Yhdysvaltojen tekemät virheet, jotka juontuivat pääosin siitä, että istuva presidentti mietti aina kulloinkin uudelleenvalintaansa. Jokainen voi miettiä, potevatko eurooppalaiset johtajat tätä samaa tautia?
Vittumainen ihminen kun olen on pakko sanoa, että tätä kirjoittaessa on kai nautittu miestä väkevämpää, koska niin kummallinen vertailu on. Jenkithän julistavat sodan vaikka itseään vastaan jos siltä tuntuu eli se palvelee massiivisen sotateollisuuden intressejä jonka lonkerot ulottuvat kaikkialle ja joka ei noin talouden kannaltakaan ole välttämättä huono strategia. Mutta juu eu kasvuun jos julistetaan sota Unkaria vastaan kun rasisteevat?
Ilmoita asiaton viesti
Vittumaiset ihmiset saavat minun puolestani uskoa vaikka joulupukkiin. Jokainen on uskossaan vahva.
Et selvästikään ymmärtänyt avauksesta sanan palaa, mutta päätit sitten kommentoida kuitenkin? Ainakin tiedän nyt, kumpi meistä on nauttinut.
Ilmoita asiaton viesti
EKP ja Vietnam? Sodat käyvät kalliiksi? Sodat ovat aina olleet mitä parhainta bisnestä sekä keino viedä kansalaisten huomio paikallisista asioista. Joten juu en kyllä ymmärtänyt tästä blogista mitään, tosi kummallinen, jonka nyt halusin todeta.
http://economicsandpeace.org/wp-content/uploads/20…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ei ollut kyse sodasta. Ei siis kannata ylianalysoida jotain sellaista, että Unkaria vastaan alettaisiin sotimaan.
Jos pointti meni ohitse: ideologisella tasolla päätetään, että tää on hyvä juttu.
Sitten huomataan, että perskeles, tämähän menee reisille.
Sitten päätetään vain jatkaa, koska muutakaan ei voi tehdä kasvoja menettämättä (ja uusien vaalien myötä jakkara tulisi myös säilyttää.)
Kaikki tämä pelleily on tyystin turhaa ja aiheuttaa tolkuttoman paljon ylimääräistä kärsimystä.
Se, että yksi polku oli sotapolku ja toinen rahapoliittinen sekoilupolku ei tarkoita, ettäkö ne korreloisi millään muotoa keskenään. Kyseessä on lajillemme tyypillinen omituisuus, kun pitäisi saada kansalaisten äänet vaaleissa.
Siksi haitallista ja turhaa yhteisvaluuttaa ei pureta. Vaan tämä polku mennään loppuun asti ja se tulee tällä kehityskululla johtamaan mitä ilmeisimmin koko EU:n hajoamiseen sisäisiin ristiriitoihinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Liikaa rahaa toisilla jota kukaan ei pysty/halua lainata.
Kun raha ei tule kiertoon ei inflaatio myöskään syö velkoja.
Eli matalat korot eivät auta.
Lisää rahaa suoraan ihmisille kulutukseen ja sitten rattaat ja inflaatio rupeaa pyöriin.
Koko Euroopan euro oli suuri virhe. Kuten joku sanoi sama lippis ei sovi omanalle ja meloonille.
Ilmoita asiaton viesti
Avauksen vaatimattoman asiasisällön voisi tiivistää kahteen virkkeeseen: Poliittisilla päätöksillä on odottamattomia seurauksia. Kireä talouspolitiikka on epäonnistunut.
Yhdysvallat soti Vietnamissa, kaukana kotoa, vailla muiden kuin aseteollisuuden omia intressejä.
Kreikassa ja Italiassa muistetaan kyllä sodanjälkeiset vuosikymmenet sotilaskaappauksineen ja terrorismeineen. Eivät nekään, joiden mahdollisuus elättää perheensä on nyt viety, kuvittele, että asiat olivat paremmin ennen integraation aikakautta.
Talouspolitiikan leikkauslinjan korostaminen juuri niinä vuosina, joina finanssijärjestelmän romahdus oli aiheuttanut laman, oli tietenkin kolossaalinen oikeistolainen virhe. Millä tavalla euron kaataminen nyt sen korjaisi, en ymmärrä.
Ilmoita asiaton viesti
Et ymmärrä? No katsos kun ennen euroaikaa tiettyjen maiden valuuttakurssi sojotteli etelän suuntaan. Nyt, kun se ei ole mahdollista niin ainoa tapa tehdä jakoa euromaiden kesken on valtiolainojen kautta.
Spreadit alkoivat olla melkoisia. Se tiesi rahoitusumpikujaa.
Siksi piti laatia uskottavuutta ja jämptiä kirjanpitoa eli leikkauksia heti. Se, että silloin sattui olemaan lama on tietysti ikävä ajankohta.
Mutta mikään ei takaa, etteikö seuraavillakin kerroilla tämä ajankohta olisi yhtä kenkku. Kreikanhan ei tarvitse tehdä kuin yli-inhimillisiä budjetteja (joihin Suomi ylsi hetken aikaa Nokia-boomin aikana) kuin muutama vuosikymmen putkeen.
Minä sanon, että se on liian kova pilleri nieltäväksi.
Euro ja sen säännöt ovat infernaalinen prosyklinen tuomionpäivänkoje. Ihmettelen kaikkia niitä vasemmistolaisia, jotka ovat hylänneet suhdanteita tasoittavan talousajattelumallin ja hurraavat eurolle.
He ovat yksinkertaisesti järjettömiä ja todella eksyksissä.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän mikään estä noudattamasta suhdanteita tasoittavaa talousajattelua koko eurojärjestelmässä. Se vaatii vain jämäkkää liittovaltiokehitystä. Oikeita Euroopan maitahan ovat vain euromaat.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt menee yksisarvisten jahtaamiseksi.
Siinä toisessa tarinassa jahdattiin haamuja viidakossa.
Ilmoita asiaton viesti
Liittovaltiokehitys on sitä, että ”pohjoinen” maksaa seuraavat 50 vuotta. Mutta toisaalta, sitähän se EU on nykyiselläänkin.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Tämän verran liittovaltiota voi olla luvassa, mutta ei enempää. Kutsumme kansankielisesti tätä tulonsiirtounioniksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhdysvallat soti Vietnamissa, kaukana kotoa, vailla muiden kuin aseteollisuuden omia intressejä.”
USA toteutti dominoteorian oppia Vietnamissa.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on yksinkertaisesti älyllisesti epärehellistä sanoa sodittavan siksi, että aseteollisuus porskuttaa.
Voisihan hallinto ostaa niitä aseita varastoonkin. Ja vaikka räjäytellä niitä Nevadan aavikolla, jos varastot tulee täyteen.
Oikea syy on se, että istuvat presidentit miettivät uudelleenvalintaansa.
Siksi euroakin ylistetään, vaikka tietävät sen olevan täysin epäonnistunut.
Kuka haluaa olla se päättäjä, joka muistetaan ”euron tuhoajana”?
…
No, minä suostun rupeamaan. Ilomielinkin, vielä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen kyllä blogistin kanssa samaa mieltä:
– Kaasutetaan kun pitäisi jarruttaa – ja päinvastoin.
– Voidaan kysyä olisiko pitänyt tarttua rattiin (luoda €uro) lainkaan?
Ja kyllä monessa maassa tuhotaan kokonainen sukupolvi ja monessa osittain, vaikkei olekaan sotaa.
_____________________________________
Pyytäisin blogistia jossakin vaiheessa kirjoittamaan Deutsche Bankista. Olen kuullut siitä melko huimia juttuja. Ja käsittääkseni jos se kaatuu on piru merrassa.
Siis joskus lähitulevaisuudessa – jos tulee inspis kirjoittaa, niin olisi ihan kiva tietää mitä mahdollisesti tuleman pitää.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
DB tällä tavoin lyhyesti:
Parikymmentä vuotta sitten pankki lähti Yhdysvaltoihin kisaamaan investointipankkisaralla. Keltanokkana se joutui pistämään palkkakuitteihin reippaasti ekstraa, jolloin se pystyi ostamaan suurilta kihoilta väkeä.
Homma menikin ihan hyvin, kunnes… Subprime levisi käsiin. DB oli jopa maailman kruununjalokivi omalla alallaan.
Kriisin jälkeen sääntely puri juuri DB:n ydinalueisiin. Sillä oli myös omat ongelmansa: sakkoja pukkas oikealta ja vasemmalta.
EKP aloitti hurjan rahapoliittisen kokeilunsa, joka vielä söi pankin perusliikeideaa: lainata lyhyesti, luotota pitkälti. Negatiiviset talletuskorot ovat tehneet hallaa.
NIRP on muuten purrut hyvin myös muihin europankkeihin. Keskimäärin niiden osakekurssit ovat noin puolet kirjanpitoarvosta. Kirjanpitoarvo tarkoittaa könttäsummaa, joka saavutetaan firman laittamisesta lihoiksi ja jakamalla se omistajilleen. Eli osakekurssit ovat oudon alhaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Sen tiedämme, ketkä ovat tässä uudessa Vietnam- tarinassa Moskovan tukemat kommunistisissit.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, että ilmiannoit itsesi. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Euronuivat pompsahtavat palstoille kuin rikkaruohot omien genomiensa ohjaamina, jos vähänkin kv-taloudessa odotettavissa huonoja aikoja.
Euro hyödyttää kansalaisia, elinkeinoelämää ja yhteiskuntia yli suhdanteiden tarkasteltuna, mutta ei pelasta Kiinan taloutta hyytymästä sen omista sisäisistä syistään tai Lehman Brothersejä kaatumasta tulevaisuudessa.
Ilman euroa Euroopassa ei olisi enää ollutkaan pankkijärjestelmää pystyssä finanssikriisin jäljiltä, mutta euron avulla eurooppalaiset pankit saatiin pidettyä pystyssä ja ihmisten talletukset säilytettyä. Se oli EKP, joka loi luottamuksen pankkien välille, vakautti tilanteen ja esti dominoilmiön.
Jokaisessa maassa on eurosta enemmän hyötyviä ja vähemmän hyötyviä. Keskimäärin on kuitenkin parempi yhteiskunnalle, kuin omien valuuttojen aikana, jolloin hyödyt ja haitat jakaantuivat vieläkin epätasa-arvoisemmin kuin nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Lukisit nyt edes TalousSanomia.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttisi sai minut suosittelemaan Aukeen kommenttia. Jan Hurrin Nobelia odotellessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja linkki tarkastelua kestävään tutkimuspaperiin, jossa nämä euron hyödyt todetaan, kiitos?
Euroopan komissiolta…
Vinkki: älä aloita tästä:
http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/p…
Ilmoita asiaton viesti
Kun joku kirjoittaa kansantajuisen esseen ’oikean asian’ onnistumisuskosta, jossa mikään ei voisi mennä pieleen, ja kun oikea asia ei osunutkaan maaliin, ja onnistumisusko oli vain ’pitkä ja perään’ -taktiikkaa, ja kun koko suunnitelma ei toiminutakaan – ja siis kun tätä ei US-alustalla juuri kukaan osaa lukea,
ei ole ihme, että laadukkaat blogit häpyvät täältä kuin pyyt maailmanlopun edellä.
Kiitos kuitenkin hyvästä helmien heittopyrkimyksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Sain kritiikkiä siitä, että vertailu ontuu.
Ja näin saattaa ollakin.
Nimittäin en ole yhdestä kohdasta täysin varma: tehtiinkö euro vilpittömästi suurena erehdyksenä vai ilkein aikein?
Halusin uskoa ihmiskunnasta hyvää. Erehdyinkö?
Ilmoita asiaton viesti
”Tuskin euroakaan perustettiin ilkeämielisten herrojen toimesta eräänlaisena pirullisena juonena saattaa miljoonat ihmiset työttömiksi ja vaille tulevaisuutta.”
Itseasiassa…noinhan se kuitenkin meni ja täysin tietoisesti. Euro on se liima jolla valtiot sidotaan toisiinsa oli tavoite. Millään muulla ei ollut merkitystä näille ilkeämielisille herroille.
Ilmoita asiaton viesti
Veikkaan, että ajattelivat vääntää liittovaltion ”käden käänteessä”.
Joskus pitäisi vain uskoa ja jättää utopiat. Eurooppa saattaisi valmistua ihan itse liittovaltioon, mutta Rajamäen kuuluisaa triplahaastetta myötäillen Euroopan liittovaltion haasteena on Saksa, Saksa ja Saksa.
Ilmoita asiaton viesti