Paluu normaalitilaan
Italian 10-vuotinen,
Unicredit, laskua kolmen päivän ajalta nihkeät 37%.
Myönnän aina europäättäjien kriisikokouksien aikana, ja eritoten niiden jälkeen olevani melko jännityksen vallassa odottamassa markkinoiden reaktioita. Yleensä pari päivää kriisikokouksen jälkeen saan joiltakin palautetta "kriisin kulminaatiopisteen ohittamisesta" ja sen sellaisesta. Olen silti pitänyt mielikuvani siitä, ettei ratkaisua saavuteta näillä toimenpiteillä. Jännitystilani johtuu siitä, että tosiaankin pari päivää kriisikokouksen molemmin puolin näyttäytyy sellaisia merkkejä, että voisin todellakin olla täysin väärässä. Ja uskokaa pois, olisin ihan mielissäni siitä jos tämä kriisi saataisiin ratkottua. Korjaamiseen menee toki paljon aikaa, mutta sitä enemmän korjattavaa tulee, mitä kauemmin tässä venkuillaan.
Kriisikokoukset näkyvät hyvin 1. kuvassa, jossa on Italian valtion 10-vuotisten velkakirjojen jälkimarkkinakorot. Kaksi syvää pudotusta kuvastaa markkinoiden optimismia kriisikokouksien tienoilla. Vielä heinäkuisen, minun mukaani se kaikkein virhesumallisin, kokouksen jälkeen paluu normaaliin tilaan kesti jonkun aikaa. Joulukuun alkupuolen sössitty kokous taas toi paljon nopeammin epäluottamuksen takaisin. Berlusconi on lähtenyt ja Goldman Sachsin mies on ruorissa. Paluu normaalitilaan tapahtuu siis nykyisin jo paljon nopeammalla tempolla ja usko siihen, että poliittisesti "lähes mahdottomat" keinot saavuttaa ratkaisu talouden puolella lopahtavat kokonaan. Euron dollarikurssi onkin jo alle 1,27.
Toinen mielenkiintoinen kohde on italialainen Unicredit, joka kuuluu eittämättä tämän viikon yhdestä surkeimmien menestyneiden osakkeiden joukkoon. Huomattavaa kuvassa 2 onkin volyymien rankka nousu samalla kun osake tulee rytinällä alas. Tänään Milanossa laput kokivat yli 11 prosentin pudotuksen.
Unicredit ilmoitti aiemmin tällä viikolla myyvänsä osakkeitaan alta kahden euron. Joko kyseessä on joulunjälkeinen alennusmyynti tai pankin taseet ovat pahasti kuralla.
Uudesta kriisikokouksesta on jo päätetty, en enää pysy laskuissa mukana kuuluuko tämä siihen aiemmassa kriisikokouksessa sovittuihin poikkeustilan luonteisiin tapaamisiin vai miten on. Todennäköisesti kriisi silti jatkuu. Todennäköistä nyt jo on myös se, että kriisin ratkeaminen alkaa joidenkin nykyisten euromaiden yksipuolisella irtaantumisella. Toinen todennäköinen vaihtoehto on edelleen se, että EKP pistää printterit rullaamaan. Näinhän tuo teki joulun alla, ja sekin toimi oli kuulemma "yksi kulminaatiopiste". Näin sitä eurolumoissaan voi harhaisia aistituntemuksia tehdä.
Loppiaisena palataan tuomioissakin taas normaalitilaan. Kriisi onkin jo palautunut siihen. Suomi vuotaa parin miljardin euron vuosivauhdilla rahaa ja sähkötkin saadaan palautettua maksaville asiakkaille. Voitakin on pian luvassa takaisin kauppoihin. Toivottavasti eivät nyt sitten tee liikaa ylimääräistä, sillä eiköhän ne kulutuspiikin aiheuttaneet karppaajat ole jo ennättäneet tukkia tuolla tahnalla sepelvaltimoitaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"...Todennäköistä nyt jo on myös se, että kriisin ratkeaminen alkaa joidenkin nykyisten euromaiden yksipuolisella irtaantumisella..."
-----------------------------------------------------------------
Entiset irtautujat tai irroitettavat. Onko uusia ehdokkaita?
CEBR ehdottaa vanhaa suosikkia, Kreikkaa. Musta hevonen tässä kisassa olisi heidän mukaansa Italia.
http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/8987886/Eurozone-coll...
Niinpä, kriisikokouksia on joka viikko ja lopputulos on se että Saksa/Ranska kovistelee toisia maita. Siinä sivussa pieni ja pippurinen Suomi huutaa kitapurjeet solmussa omaa agendaa...
Eli mikään ei loppujen lopuksi muutu. Odotetaan seuraavaa konkurssi-maata hattu kourassa "kun joku tulisi maksamaan" seuraavan "sosiaali-avustuksen"...
Ehkäpä nykyiset lainat kriisimailla ja muillakin (jopa Suomella) pitäisi saada muutettua 20...30 vuoden maksuajalle 1..max 2 %:n korolla. Näin saataisiin pankkijärjestelmälle ja elinkeinoralkenteille aikaa muuttua (mielestäni omavaraisuus pankeilla pitää olla yli 20% ja sidonnaisuuksiin selviä sääntöjä). Suuret ikäluokat siirtyvät toiseen hiippakuntaan, jättävät perinnöt "elvytykseen" ja ikärakenne EU:ssa "normalisoituu". Globaalista kehityksessä tapahtuu joka tapauksessa iso muutos Kiinan ja Intian osalla, joka luo mahdollisuuden eurooppalaiselle yrityskentälle. Se on kuitenkin varsin ketterä ja tuettu toimivalla tutkimus- ja koulutusjärjestelmällä.
Vakavaraisuusaste 20% lienee täyttä utopiaa, eiväthän nuo pankit ole selviämässä edes yhdeksästä prosentista. Olen silti kanssasi samoilla linjoilla (oma toiveeni on "kymmenen prosenttia minimissään"), ajoitus nyt tähän päälle ei ole paras mahdollinen, vaikka voihan käydä niinkin, ettei ajat tästä parane.
Seppo ja Henri,
kannattaa muistaa että vakavaraisuusvaateet pankeilla perustuvat riskipainotettuihin saataviin, ja tällä hetkellä pankit saavat tehdä riskiarvionsa käytännössä itse.
Esimerkiksi Nordean kohdalla se tarkoittaa sitä, että 150 mrd€:n asuntolainasalkun pääomavaatimus on ainoastaan noin 4 mrd€. Tämä on siis alle 3% kyseisestä lainasalkusta,ei lähellekkään Henrin mainitsemaa 9%.
Näinhän se menee. Unicreditin kaupankäynti keskeytettiin vissiin neljä kertaa - kun aina mentiin lähes 10% miinuksella. Todelliset lukemat jäivät siis saavuttamatta kun peli puhallettiin useasti poikki.
Mutta shorttikukko se vaan laulaa, sanoi Kansikas mitä tahansa.
Kiitos Henri kirjoituksistasi ja minulla olisi yksi pyyntö, voisitko laittaa myös Kreikan, Portugalin, Espanjan, Ranskan ja Belgian 10-vuotisten velkakirjojen korkojen taulukot näkyviin tuohon aloitukseesi.
Saat ne helpoiten Bloombergiltä googlella:
'portuguese 10 year bond'
'spanish generic 10 year bond'
'france 10 year'
ja niin edespäin.
Tähän suosittelen Huopaisen erinomaista koottua sivua, johon hän on kerännyt monta 10-vuotisen jvk:n käyriä, niitä klikkaamalla pääsee Bloombergin sivulle tutkimaan tarkemmin (ja kun siinä Bloombergin sivuilla osoitekenttään vaihtaa sitten "10" vaikka "2":ksi niin saa saman maan 2-vuotiset preemiokäyrät näkyviin).
Oletko muuten Henri pysynyt laskuissa vielä siinä,että kuinka monta kokousta on mennyt blogisi jälkeen?
Taitaa mennä aika reippaasti sitten jälkitarkastukseen, mikäli tarkoitat sitä eurokriisitietäjä-veikkausta? :D
Henri
Kiitokset taas hyvistä vinkeistä, joita laiskempi ei ole viitsinyt kaivaa.
Minua on yhä ehemmän alkanut askarruttaa tuo paluu "normaaliin", jota esimerkiksi valtionlainojenkin osalta joskus viljellään. Minulla kun on syntynyt sellainen käsitys, että niissä markkinoissa ei ole ollut "normaalia" tilaa ainakaan vuoteen.
Kuka niitä lainoja oikeasti ostaa? Kun kysyy, millaisia valtionbondeja jokin suomalainen instituutio ostaa, vastaus on usein Saksa ja Suomi. ERVV:n lainoista puhuminen aiheuttaa vaaratilanteita. Vastaajalla meinaa mennä naurukohtauksen takia pulla väärään kurkkuun ja tuhkehtumisriski on ilmeinen.
Käsitykseni mukaan markkinat ovat suureksi osaksi EKP bulvaaniensa välityksellä. EKP ostaa lainoja pankeilta, jotka ostavat ne huutokaupoista. Osan lainoista pankit pitävät itse ja rahoittavat ne EKP:n nimen omaan tätä varten antamilla melkein ilmaisilla lainoilla.
Se, että ERVV:lle lähinnä naureskellaan, on selvin osoitus markkinoiden epänormaalisuudesta. Sen takaajinahan on myös vahvimmat euroalueen taloudet. Ketkä sinusta olisivat sellaisia esim. Italian lainoihin sijoittavia aitoja sijoittajia, joiden perusteella voisi käyttää termiä normaalit markkinat?
Näinhän se menee. Tipottaisesta, kiertotietä annetusta lisäverestä ei paljon apua ole.
Jos nyt oikeasti halutaan EKP:n rahoittavan kriisivaltioita niin sitten pitäisi avata hanat ja katsoa seuraukset - niin hyvässä kuin pahassa.
Tänä vuonna erääntyy varsin mallikkaasti valtionlainoja ja Ranskan männäviikon huutokauppa joka ylimerkittiin vain 1.87 kertaisesti ei anna hirveästi toiveita varsinaisesta markkinakuumeesta.
Ja muista Noyerin ja Sarkozyn puheet, että pankeille järjestetään EKP:stä rahaa, jotta voivat ostaa valtion papereita. En sattumalta käyttänyt esimerkkilaskelmassani ranskalaista pankkia.
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91099-eurohuijauksen-liikeidea-...
No, sitä rahaa tarvitaan.
Eilen viimeeksi julkistetut marraskuun tehdastilaukset laskivat Saksanmaalla 4.8% joten kyyti on alaspäin ja aika kylmästi.
Kevät on perinteisesti vielä joulusesongin jälkeen hiljaista aikaa eikä se siitä vilkastu ennen syksyä.
Eikä työttömyys paranna kuvaa;
Lowest EU youth unemployment: Germany 8.1%, Austria 8.3%, the Netherlands 8.6% - everyone else above 14.5%.
Euro area 21.7%. Spain 49.6%, Greece 46.6%, Italy 30.1%, Ireland 29.3%, France 23.8%, Portugal 30.7%
Rajuja lukuja.
Työttömyys:
"Spain 49.6%, Greece 46.6%, Italy 30.1%, Ireland 29.3%, France 23.8%, Portugal 30.7%"
----------------------------------------------------------------------
Miten ihmeessä mikään maa voi kestää tällaisia työttömyyslukuja kovin pitkään?
Kansa oikeasti nousee barrikadeille (tätähän on jo Kreikassa). Eurooppa ei tule kestämään tällaisia työttömyyslukuja se johtaa kapinaan, jota ei kohta hallitse kukaan.
Se on nuorisotyöttömyys.
Ei niillä nuorilla väliä ole. Omasta tahdostaan kuitenkin luimistelevat, ketaleet. Ja jos ei oo duunia, faija voi aina antaa vähän paalua että pääsee matkustelemaan.
Työttömyys:
Among the Member States, the lowest unemployment rates were recorded in Austria (4.0%), Luxembourg and the Netherlands (both 4.9%), and the highest in Spain (22.9%), Greece (18.8% in September 2011) and Lithuania (15.3% in the third quarter of 2011).
Nuorisotyöttömyys:
In November 2011, 5.579 million young persons (under 25) were unemployed in the EU27, of whom 3.394 million were in the euro area. Compared with November 2010, youth unemployment increased by 335 000 in the EU27 and by 207 000 in the euro area. In November 2011, the youth unemployment rate was 22.3% in the EU27 and 21.7% in the euro area. In November 2010 it was 21.0% and 20.6% respectively. The lowest rates were observed in Germany (8.1%), Austria (8.3%) and the Netherlands (8.6%), and the highest in Spain (49.6%), Greece (46.6% in September 2011) and Slovakia (35.1%).
Viimeistään arabikeväästä olisi jokaisen suomalaisen vaikuttajankin pitänyt herätä ollennaiseen kysymykseen:
Millaisin sosiaalipoliittisin ratkaisuin toteutetaamn nuorten miesten työllisyys?
Heidän tyytymättömyytensä on täysin oikeutettua. Etelämpänä miehillä on myös edelleen velvollisuus elättää perhe!
Yksikään EU-maa ei liene paneutunut asiaan, mutta koko EU:lle kysymyksen pitäisi olla akuutti ykkösasia.
Normaalitilana pidän ennen euron aikaa. Katsoo vaikkapa Italian tai Kreikan korkovaatimuksia niin jos kohta Kreikka onkin virheratkaisuilla sysätty likimain toivottomaan ja ikuiseen kadotukseen niin Italian korot ovat ihan normaalilla tolalla.
Korkoihin liittyy olennaisena osana se, miten kunnioittavat vastuitaan. Saksaa pidetään suoraselkäisenä ja luotettavana velallisena, siksi heillä on tupannut olemaan matalat lainakorotkin.
Kriisin ratkaisussa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja harmaan talouden kitkemiseen. Esimerkiksi Sveitsin taannoinen tapaus korkean tason sisäpiirikaupoista oli todella sikamainen. Ongelma on myös paljon tätä laajempi, koska vuosien saatossa on kehittynyt mitä ihmeellisimpiä tapoja salata pörssiomistusta ja kauppoja ja ei ole kulunut kuin muutama päivä siitä kun elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok) yritti taas pyöritellä hämäriä hallintarekisterien käytön laajentamismietintöjä vastoin yleistä oikeustajua ja hallitusohjelmaakaan.
Näen, että EU:n kriisin ratkeaminen äkillisiin ja hallitsemattomiin romahduksiin lisää sisällissodan ja diktatuurin riskejä etelä- ja itä-Euroopassa myös niiden maiden osalta, joissa eurovaluutta ei ole käytössä. Unkarin perustuslakiuudistus sisältää sekä järkevästi ymmärrettäviä kohtia, mutta myös huolestuttavia piirteitä demokratian jatkokehitykselle maassa. Talousriskien voimakas realisoituminen Baltian maissa olisi erityisen vahingollista, koska syntyvää sekavaa tilannetta voi Venäjä haluta käyttää hyväkseen ainakin propagandasodan muodossa.
Sotien suhteen olen hiukan skeptinen, koska kaikki maat ovat niin persaukisia että tavoitteena olisi vain saada lisä-lebensraumia ja senkin miehittäminen/ylläpito maksaa.
Eihän sitä sotaan ryhdytä vain vittuilakseen naapurimaalle.
Sisällissodat ovat toki aina eri asia, mikäs sen mukavampaa kun pääsee tappamaan naapurinsa.
Mutta ennemminkin kierre on sama kuin jenkeissä - keskiluokka kutistuu ja sulautuu osaksi köyhälistöä.
Köyhyys ei ole koskaan estänyt sotimista myöskään valtioiden välillä. Raadollinen tosiasia on, että asevarustelu ja armeija on melkein kaikissa maissa se, mistä ei koskaan säästetä, näin myös Kreikassa. Suomessa näyttää tällä hetkellä olevan toisin, mutta ilmeisesti vain voimansa tunnossa ja lähes vaa'ankieliasemassa olevat pienet vihervasemmistopuolueet näkevät tämän asianlaidan ongelmattomana.
Eihän se sotimista estä, mutta toistaiseksi keskiluokalla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa sotimisessa.
Kuitenkin ne intiaanit sodat tappelevat, eivät päälliköt.
Tässä normaalitilaan paluussa on yksi ongelma, josta eurojohtajia on aiheellisesti kritisoitu. Mikä on ongelmien perimmäinen syy? Onko se muka, ettei saada lainaa riittävän halvalla? Ei tietenkään vaan se, että kriisimaissa talouden kilpailukyky on romahtanut. Tuolla edellä olleet Villen nuorisotyöttömyysluvut kertovat olennaisen. Ja eurojohtajien näpertely keskittyy siihen, että löydetään jokin kikka jolla saadaan vieläkin lisää velkaa jostakin. Itse ongelmaan ei edes etsitä ratkaisua.
Pääasiassa ongelmaa on tarkasteltu välimerenmaiden velkaongelmien näkökulmasta. Otetaan vaihtoehtona tarkasteluun Suomi. Meillä käynnistellään keskustelua, että julkisen talouden vajetta pitää pienentää ja kohta riidellään leikkauksista ja veroista ja niiden kohdistumisesta. Muuten mörkö tulee emmekä saakaan enää lisää velkaa.
Mikä on Suomessa ongelmien perimmäinen syy? Eikö se kuitenkin ole se, että Suomen talous sakkaa, viime vuodelta on kauppataseen vaje 3 miljardia. Vienti köhii, eli Suomen talouden kilpailukyky yksinkertaisesti on kadonnut.
Jos talous pyörisi, olisi työpaikkoja ja tuloja, verotulopohja laajempi ja julkisissa menoissa tulisi automaattisesti säästöjä. Ei tarvittaisi niin paljoa uutta velkaa. Miten sitten kilpailukyky saadaan takaisin? Yksi tapa on tehdä kustannuksia sopeuttavia säästötoimia. Vasta tehtiin ylistetty raamisopimus. Toiko se takaisin Suomen menettämää kilpailukykyä? Epäilen, että ei tuonut. Saksan nyt vahva talous luotiin tuollaisella toimenpiteellä - vuosia sitten, kun kriisi ei vielä ollut päällä. Laman oloissa tuollaiset toimet vain pahentavat lamaa.
Toinen tapa korjata kilpailukykyä olisi valuutan devalvointi. Se on eurossa mahdotonta. Euron kurssia ei aseteta Suomen tarpeiden mukaan, vaan paljoti Saksan tarpeiden perusteella. Suomi ei vain pysy tahdissa. Omassa valuutassa voitaisiin kurssia korjata, mutta sitä vaihtoehtoa vain ei ole. Sama ongelma on Kreikalla, Portugalilla, Italialla, ... ja vielä Suomea pahempana. Siis pitäisikö kilpailukykysyistäkin erota eurosta?
Menestys 1990-luvun laman taltuttamisessa perustui kahteen asiaan. Tehtiin sekä sisäinen kulujen karsiminen että ulkoinen valuutan devalvaatio. Millä keinoilla kilpailukyky nyt palautettaisiin? Eihän tällainen ongelma ratkea budjettia viilailemalla ja veroja korottamalla. Vaan talouden kilpailukyky palauttamalla.
Vasta sitten kun talous oikenee ja velkakierre pysähtyy, voi odottaa rahoitusmarkkinoiden korjaantuvan. Ei tätä kriisiä velkapapereita pyörittelemällä ratkaista.
Wikipedia:
"Kellunnan kautta ERMiin
- 1980-luvulla Suomen taloudessa epätasapaino
- lokakuussa 1991 12,3% devalvaatio
- syyskuussa 1992 markka kellumaan. Menetti ecuun nähden arvoaan 27%.
- lokakuussa 1996 markka kytkettiin ERMiin
- 1999 markka sidottiin kiinteällä vaihtokurssilla (1:5,94573) euroon, jota käytettiin markan ohella tilisiirroissa
- 2002 euro syrjäytti markan myös käteisrahana"
Mitkä näistä asioista - vai ei mikään/kaikki? - siis oli ratkaisevia Suomen talouden nousuun?
Vai selittikö nousun lähes ainoastaan Nokia-buumi siihen asti, kunnes it-teknologia alkoi kaataa paperikulttuuria?
Ja nyt sitten it-buumi on lopullisesti mennyt. Ostovoimaa on taas Venäjällä, mutta osataanko se hyödyntää riittävän hyvin?
Ei se Nokia pelkästään Suomea vetänyt vaan metsä ja konepajat.
Näiden kilpailukykyyn vaikuttivat olennaisesti devalvaatiot.
Sen jälkeistä "menestystä" selittää julkisvelkavetoinen BKT:n kasvu, jossa alkaa pää tulla vetävän käteen tunnetuin seurauksin.
Eurun devalvaatiolla, jota markkinat suorittavat, ei taas ole toivottu efekti. Vaikkapa suomalainen paperitehdas joka kilpailee olemassaolosta saksalaisen kanssa, ei hyödy senttiäkään euron devalvaatiosta. Mutta markan devalvaatiosta se saa valtavan kilpailuedun.
Niinkauan kun Suomi ei pärjää kilpailukyvyssä (oikeassa, ei höpölöpö-mittauksissa) vahvimmille euromaille ei euron devalvaatio auta meitä juuri lainkaan. Ainoastaan nostaa dollareissa hinnoiteltavia raaka-ainekustannuksia.
"Mitkä näistä asioista - vai ei mikään/kaikki? - siis oli ratkaisevia Suomen talouden nousuun?
Vai selittikö nousun lähes ainoastaan Nokia-buumi siihen asti, kunnes it-teknologia alkoi kaataa paperikulttuuria?"
Joitakin syitä, joiden vuoksi Suomen talous lähti nousuun:
1) Tehtiin negatiivinen tuloratkaisu eli sisäinen devalvaatio (jotta olisi vältytty ulkoiselta devalvaatiolta). Se lisäsi Suomen kilpailukykyä.
2) Tuli ulkoisen pakon voimalla lisäksi myös markan devalvoituminen lopulta kelluttamalla.
Nämä kaksi asiaa loivat pohjaa Suomen viennin nousulle. Tällaisella politiikalla oli paikoin aivan katastrofaalisia seurauksia monilla yhteiskunnan aloilla, mutta muutaman vuoden päästä viennin veto kompensoi niitä. Muualla maailmassa ei ollut yhtä syvää lamaa kuin Suomessa ja tuo toimi.
3) Nokia buumi tuli päälle lottovoittona ja se loi ympärilleen IT clusterin.
Kyllä paljolti näitä pitäisin keskeisinä tekijöinä siinä, että Suomi kääntyi nousuun. Vienti oli 15 vuotta ylijäämäistä ja negatiivisen vaihtotaseen (eli ulkomaille velkaantuvan) Suomen vaihtotaseesta tuli positiivinen. Suomi muuttui nettosijoittajaksi markkinoilla.
Euron aikana tuo viennin kilpailukyky on romahtanut ja viime vuonna kauppatase oli jo 3 miljardia negatiivinen. Emme ole pysyneet Saksan tahdissa, joka teki joitakin vuosia sitten sisäisen devalvaation. Suomen viennin saanti nousuun edellyttäisi seuraavia toimia, jos 1990-luvun konseptia halutaan noudattaa:
1) Sisäinen devalvaatio eli kulujen karsiminen kauttaaltaan. Raamisópimus juuri osoitti, ettei se ole realistista.
2) Valuutan ulkoisen arvon alentaminen. Ei ole mahdollista euro-oloissa, jossa euron kurssi määräytyy muiden kuin Suomen tarpeiden mukaan. Vaatisi käytännössä eroa eurosta.
3) Jokin uusi kasvava teknologiaclusteri, jonka kehitystyö on jo hyvin pitkällä ja saatettavissa markkinoille. Suomalaisella innovatiivisuudella, kulujen hallinnassa pitämisellä ja sopivalla valuutan arvolla se lisäisi vientiä rajusti.
Minkä todennäköisyyden antaisit sille, että nuo kolme kohtaa saadaan voimaan? Ehkä 5%. Siis 95% todennäköisyydellä menee pieleen?
Tai mitä itse ehdottaisit ratkaisuksi. Siis pliis ei liturgiaa.
Todennäköisyyksiä? 50/50. Kyllähän Suomessa osataan, kun tarvitaan.
Mitä luulet: olisiko mitään mahdollisuuksia/järkeä palata kiinteään omaan valuuttaan, jolla voi devalvaatioita tehdä?
Mitä eroa sillä olisi käytännössä kelluvaan omaan valuuttaan?
Energiasektorin asioita pitää saada kauppataseen kannalta kuntoon. Säälittävä ja kallis tuo ranskalaisen ydinvoimalan rakennusprojekti, yli viisi vuotta myöhästyy, ja me maksamme kauppataseessa!
Kotimaisuutta energiantuotannossa on kaikin mahdollisin tavoin lisättävä laskien tarkkaan kehittämistukien ja tuonnin vaikutussuhteet. Pienillä puroilla on myös suuri merkitys; kiinteistönomistajille pitää saada helppo mahdollisuus kehittää oma- ja varavoimatuotantoa.
Kanssakäyminen (ml. matkailijoiden palvelut Suomessa) Venäjän kanssa pitää nostaa huippuunsa. Suomella on siinä nyt paljon poliittisia sekä kaupallisia mahdollisuuksia.
Poimin tästä melko tyhjentävästä kommentistasi välittömästi pari juttua, vaikka lukuni onkin vielä kesken.
O. Pusa: "Ei tietenkään vaan se, että kriisimaissa talouden kilpailukyky on romahtanut."
"Vienti köhii, eli Suomen talouden kilpailukyky yksinkertaisesti on kadonnut."
---
Kuten huomaat, Suomi on kohtasillään samanlainen kriisimaa kuin muutkin. Moni Euroopan ulkopuolelta mielikuvailee Suomeen jääkarhut ja assosioi tämän tundraperiferiaksi. Sellaisesta lähtee ulkomainen pääoma ja investoinnit ensimmäisenä pois. Sen sijaan, että hallitus lähtisi paikkaamaan tätä investointivajetta niin hallitus vähentää dramaattisesti tätä ja lykkää rahat mielummin pankkiirien liiveihin.
Suomi on sikäli vedetty eurohuumassa turmion tielle, että monen juhlimat "halvat korot" ovat vain kiihdyttäneet lainapääomien määrää joka puolella, mutta eritoten yksityisellä puolella. Kotitalouksien velkataakka on ennätysmäinen. Kilpailukyvyn palauttamiseksi tarvittaisiin sisäistä devalvaatiota, ja sen rinnalla jopa lievästi deflatorista kehitystä. Se vain ei onnistu millään näillä lainamälleillä, mitä kansalaisilla on.
Samoin muilla toimilla pidetään tätä älyttömyyttä yllä. Moni suomalainen on sinkku ja edelleen pitää keskineliömäärät uusissa homekopeissa olla 75 esimerkiksi Helsingissä.
Koko kaavoitus, rakennusfirmavyyhdet sun muut sitten ovatkin jo niin kimurantti juttu purettavaksi, että se veisi keskustelun jo täysin uusille laduille. Niistäkin toki pitäisi kirjoittaa enempi.
Goldman SUcks on varmaan ihan terveiden (yli)ihmisten pankki?
EU on aikamme suurin huijaus "tasa-arvon" ohella. Kummastakin hyötyvät vain harvat kaikki maksumiehinä. Ja taloudellista tasa-arvoa ei saa sekoittaa tähän nykyajan monikulttuuri ja sosialismi huijaukseen eli totaaliseen tasa-arvoon joka kaataa nyt EU:n. Venäjä pelastui jotenkin potkimalla muslimimaat pois. Sama EU:ssa. Vaan paras olisi jakaa maa terveisiin kansallisvaltioihin.
Pusallekin on toivottavasti selvää, ettei nousu synny nappeja painamalla eli rahan arvoa alentamalla. Liian moni yrittää saada elantonsa käppyrätuotannosta. Mitään suurta ratkaisua ei ole, avaimet tulevaisuuteen ovat jokaisen lähiympäristössä.
Minä ainakin painelin taas perjantaina nappeja.
Katsotaan miten viikonlopputyynyjen käy.
No niinhän minäkin tässä vain nappeja painelen. Mutta pohjimmiltani haluan ensin talouskasvua omalle pankkitililleni ja sitten vasta sinun tilillesi. Koko Suomen talouskasvua sinun tai minun painallukset eivät hirveästi auta. Jonkun täytyy katsos ihan oikeasti tuottaa asioita, myydä ja ottaa liiketoiminnallista riskiä, jotta sinä ja minä pääsisimme näillä rahoilla pelaamaan.
Kirjoittelin vaihteeksi asiallisen kommentin ja laitoin eteenpäin, mutta tämä helkkarin Saunalahden mokkula temppuilee ja viesti katosi. Kaikki pitää tehdä kahteen kertaan niinkuin ennenvanhaan Enso-Gutzeitin mies.
Tässä uusinto:
Henri aloitti vuoden asiallisesti kuten odottaa saattoi. Sama koskee kommentoijia. On ilo lukea blogia, joka pitää sisällään todellisia meille koko Suomelle asiallisia vakavia asioita ja pohdintoja.
Useimmiten US-blogit ovat kevyttä tavaraa ja moni kuuluisi vitsiosastolle. Itsekin on nyt tullut osallistuttua sille toiselle puolelle, jossa vähemmän ihastutaan ja enemmän vihastutaan. On ollut aikaa.
On tärkeätä, että oikeita asioita myös kansalaisten osalta pohditaan. Kuvitelmani on, että US-blogeja seurataan. Tältä osin Henrin blogit ovat täyttä tavaraa ja toivoisin, että myös moni eduskunnan hallituksen piirissä oleva ihminen lukisi näitä.
Tämän blogin kirjoittaja kuuluu Perussuomalaisten potentiaalisiin tuleviin johtajiin Soinin myöhemmin terveydellisistä syistä väistyessä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 39 kommenttia