Haluatteko ratkaista eurokriisin?
Euroopan talouskriisi on pitkälti toista vuotta tuonut nykyiseen ratkaisumalliin oikeastaan vain pettymyksiä. Kreikan piti olla jo 2010 loppuvuodesta alkuperäisen tukisuunnitelman mukaan omilla jaloillaan. Sen sijaan nyt näyttää siltä, että maa on pysyvästi muiden tuettavana. Espanjan uudet työttömyysluvut läjähtivät yli 22% ja nuorisotyöttömyys nousi jo yli 50 prosentin. Italian julkinen velka ohittaa kepeästi tänä vuonna Kreikan kriisin syntytason ja alijäämät pahenevat. Kasvuennusteet menevät jatkuvasti uusiksi ja nimenomaan huonompaan suuntaan. Käsittääkseni on jo aika tuoda yksi ratkaisuehdotus lisää tai muuten tämä EMU todellakin hajoaa.
Euroalueen markkinat
Lienee selvää, ettei esimerkiksi Espanjan kulutuskysyntä voi missään nimessä piristyä noilla alati pahenevilla työttömyysluvuilla. Hetkellinen bkt-piikki toki voi tulla. Kreikassakin talous kasvoi bkt:lla mitattuna vuonna 2011 1. kvartaalilla sitä edeltäneeseen kvartaaliin nähden. Syy oli yksinkertainen: tuonti oli romahtanut niin paljon, että hetkellinen kauppataseen kaunistus veti koko kansantuotemittarin vihreälle.
Tällainen samanlainen piikki ilmestyy myös muille ongelmamaille ennen pitkää. On suorastaan pelottavaa ajatella, jos europäättäjät siitä tekevät tarkoituksenhakuisesti tulkinnan säästötoimien toimivuudesta. Mutta Espanjan ja Italian kulutuskysynnän romahtaminen on useampi aste vakavampi tapahtuma kuin mitä se on ollut Kreikan kohdalla. Vastaavia lukemia ei kestä enää Ranskan tai Saksan talous. Tämän vuoksi on suuri vaara siinä, että koko euroalueen talous lähtee jyrkkään syöksyyn - ja mahdollisesti horjuttaa pahanpäiväisesti myös muita talouksia, esimerkiksi Kiinaa.
Vyönkiristys vain pahentaa tilannetta
Saksan liittokansleri Angela Merkelin ajama talouskurisopimus on askel kohti pahempaa tuhoa. Jo nyt on nähtävissä Välimeren maiden selkeä talouden hyytyminen. IMF ennustaakin jo sangen reippaita laskulukemia. Veronkiertoa tai korruptiota nämä toimet tuskin poistavat, mahdollisesti vain lisäävät esimerkiksi harmaata taloutta jatkuvien veronkorotusten vuoksi ja aiheuttaa parhaimmillaan vain lievää verotulojen kasvua.
Pahimmillaan tilanne johtaa täydelliseen varjotalouteen, jossa julkisen vallan on vain pyydettävä almuja pitämään poliisit palkattuina ja herkkupöydät ministeriössä tuhtina. Tilanteesta ei välttämättä tule ihan noin paha, joskin lievempänäkin kontrolli on jo kateissa ja se on tehoton. Maastamuutto voi äityä pahaksi.
Tukitoimien määrä kasvaa
Kreikan tapaus, ja pian ilmeisesti myös Portugali, osoittaa kiistatta sen, että syöksykierteessä oleva talous noilla velkamäärillä johtaa armotta maksukyvyttömyyteen. Se on estetty tukipaketein. Tilanteen pahentuessa niitä tarvitaan lisää. Kreikan velka on jo suurilta osin yhteisvastuullisessa piikissä ja mikäli nyt yksityisten velkoja leikataan n. 70% ovat Kreikan velat jo enimmäkseen julkisilla tahoilla, kuten Suomella yhtenä osana.
Tällainen "rahoitan lisäluotoin itse itseäni" -kierre johtaa nopeasti siihen, että koko valuutta kyseenalaistuu. Lisäksi tukitoimien kasvaminen aiheuttaa maksajamaidenkin rahoitustarpeisiin kovan paineen. Toisaalta luottotappiot seuraavat vääjäämättä, jos velkoja leikataan edelleen. On turha kuvitellakaan yksityisten pistävän rahoittaen euromaita, kun sakset käyvät useasti vuodessa.
Setelirahoitus on vaarallista
Joulukuun LTRO oli EKP:n massiivinen lainaoperaatio hyvin huokealla korolla euroalueen rahoituslaitoksille. Tavoite on saada luototus käyntiin, eli myydä lisää velkaa niin valtioille, yrityksille kuin luonnollisille henkilöille. Työttömien lisääntyessä myös yrityksiä vähenee. Lisäksi monella yrityksellä on jo tahraiset luottotiedot.
LTRO piristääkin oikeastaan vain maiden rahoitusvajeita, mutta eivät luo mitään kestävää hyvää, kuten investointeja säästövimman dominoidessa euroalueen politiikkaa. Inflatorinen kehitys sen sijaan saattaa syntyä. Puolen vuoden ja puolentoista vuoden välisenä aikana sitten tapahtuu, jos tapahtuu. Samaan aikaan taloudet ovat niiaamassa.
Koordinoitu vastaisku
Palataan Espanjan tilanteeseen. Työttömyys ei parane sillä, että luottolaman kourissa jotkut yksittäiset henkilöt saavat jonkinlaisen liikeidean. Ideat sitä paitsi jäävät todennäköisesti vähemmälle koulutuksen ja infrastruktuurin rapautuessa. Hyvätkin ideat voivat kariutua liian suuriin investointitarpeisiin, kuten isot tuotantolaitokset. Itse asiassa ainoa taho, jolla on teoreettiset mahdollisuudet saada iso koordinoitu vastaisku tehdyksi on Espanjan valtio, New Dealin hengessä.
Siihen se taas ei pysty alati tiukkenevien säästötoimien edessä. Sen pitäisi pystyä rahoittamaan toimintaa pitkäksikin aikaa, jos vaikka pitää nollatasolta laittaa ensin tehdas pystyyn, ja vasta sitten pienen koulutusjakson päätteeksi saada tuotantoa ajoiksi. Tarpeeksi monta suurta hanketta niin ihmisillä on rahaa ja sitä kautta kysyntä kulutukseen piristyy. Kyse on mittavasta kampanjasta, jolla pitää tietysti olla selkeä strategia. Sellaisen olemassaoloon tai syntyyn ei ole takeita. Sen sijaan selvää on se, ettei ajatus liiemmälti ilahduta vaikkapa kiinalaisia. Heidän pitäisi rahoittaa kärsivällisesti ensin, mahdollisesti heikentää vientiään kun kohdemaassa tehdäänkin tuotteet itse. Rahaa toki tulee sitten aikanaan... niin, jos tulee. Se riippuu taas siitä, onko Espanjan strategia kohdallaan. Sama tilanne kopioituu sellaisenaan muihinkin Välimeren maihin. Suomelle ja Saksalle tilanne on kanssa sellainen, ettei vienti näihin maihin ole enää entisenlainen. Joko sen tappaa vyönkiristely tai toisten jalkeille pääsy. Kaikki tuotanto tuskin on siltikään päällekkäistä.
Miten tällaista sitten ajaa maailmassa, jossa esimerkiksi Geithner vaahtoaa vain suurista ja toimimattomista singoista? Toimimattomia sikäli, kun tulin perustelleeksi näkemykseni. Miten asiaa ajetaan maailmassa, jossa Kiina pelkää vientinsä takkuavan ja sitä kautta talouskasvunsa hyytyvän?
Muita vaihtoehtoja tuskin on pelastaa tätä aluetta. Valmistaudummeko sitten euron viimeiseen voiteluun vai käymmekö koordinoituun vastaiskuun?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Piigs maathan voisivat ottaa euron rinnalle omat valuutat. Tietääkseni EKPllä on vielä pitkä matka siihen mitä FED on tehnyt, eli tulivoimaa pitäisi olla????
Folker Hellmeyer and James Turk talk about Europe, inflation and gold
http://www.youtube.com/watch?v=jaeC8CEi1DU
Soini pitää saada valtaan niin Eurooppa palaa normaaliin markkinatalouteen.
Suhteessa bruttokansantuotteeseen EKP:n tase on jo Fediä isompi.
Siis tarkoitin että EKP voi vielä ostella näitä roska lainoja paljon, siihen verrattuna mitä FED on tehnyt. Saksallehan tämä ei tietenkään käy, eikä Suomelle ja väärinhän se on, mutta kun ei niitä kukaan muu osta.
Ongelmana on holtiton velkaantuminen. Sen seurauksena kukaan järkevä sijoittaja ei enää osta lainoja. Ratkaisuna on, että EKP antaa lisää lainaa setelirahoituksella? Tuossako on ratkaisu velkaantumisongelmaan? Lisää velkaa?
“Tarpeeksi monta suurta hanketta niin ihmisillä on rahaa”
Juuri tätähän valtiot ovat jo tehneet vuosikymmeniä. Lainanneet reaalista rahaa ja sijoittaneet sen kansantalouden kasvuun. Palkanneet miljoonia ihmisiä virkamiehiksi, jotta valtiolla menisi entistä paremmin.
Miten nämä "uudet hankkeet" olisivat sen tuottavampia kuin vanhat olivat?
Se riippuu siitä millaiseen hankkeeseen rahaa upottaa. Jos tekee jotain, minkä voi olettaa monen muun haluavan tai helpottaa muiden tekemistä niin silloinhan se on laskettava tuottavaksi.
Kuten sanoin, mikään ei takaa onnistumisia. Kyse on vain Espanjan kohdalla jo niin suuresta korjausliikkeestä, ettei sitä enää ilman koordinointia ja strategiaa voida suorittaa.
Euron viimeisen voitelun bileisiin voi toki varautua. Näillä talouskurisopimuksilla aivan varmasti.
Max Keiserin mielestä näämme globaalin romahduksen, jonka jälkeen palaamme kultakantaan. (max itse on sijoittanut rahansa kultaan)
Keiserin ennustukset ovat yhtä luotettavia kuin Jyrki Kataisen: "Ei koske Suomea" .
Global currency war escalates over Euro
http://www.youtube.com/watch?v=xo9o6g1-nkM&list=FLaKGb41fksU5d94-dAZBuYA...
-62.000 espanjalaista "pakeni" maasta viime vuonna.
-508.000 ihmistä yhteensä lähti maasta ja maahan muutti 417.000 ihmistä, mikä muodosti 1. kerran negatiivisen saldon muutossa kymmeneen vuoteen.
-syntyvyys vähenee, väki elää pitempään
-syntyvyys (1,40/nainen) keskimäärin naisen iän ollessa 31,17 vuotta.
-eliniän odotus miehillä 79 vuotta, naisilla 84 vuotta.
"Haluatteko ratkaista eurokriisin?"
Ehdottomasti haluan, mutta miten minä pieni sen teen?
Tietääkseni euroa ei voi pelastaa mikään. Maailman talous on yhtä vahva kuin heikoin lenkkinsä ja heikoin lenkki on aikeissa murtua hetekellä millä hyvänsä.
Persuuksien malli on se iiro viinasen malli mitä suomi käytti 90-luvulla. Rikolliset konkurssiin ja aloitetaan alusta.
CrossTalk ft. Jim Rogers: Euro Jitters
http://www.youtube.com/watch?v=M4Y1RZlOgWQ
Mika: No ei ole mikään Viinasen malli tuo. Kaikki "rikolliset" eli pankit pelastettiin veronmaksajien rahoilla, eikä siitä saatu vastineeksi mitään. Ruotsissakin älyttiin sentään vaatia valtiolle pankin osakkeita vastineeksi niille työnnetyistä rahoista.
No ei voi sanoa niinkään, ettei veronmaksajat saaneet mitään. He = valtio sai roskapankin nimeltä Solidium (Sponda), joka rekisteröitiin 23.10.1991.
http://www.ytj.fi/yritystiedot.aspx?yavain=2179403&kielikoodi=1&tarkiste...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Solidium
Solidiumin perusti alun perin Suomen Pankki vuonna 1991 hoitamaan valtion syliin kaatuneelta SKOPilta haltuunsa saamaansa osakesalkkua.
Solidium oli mahdollisuus, joka osattiin käyttää aika hyvin.
Otsikon kysymys oli eräänlainen kollektiivinen kysymys koko ihmislajille.
Vaan tuskinpa tuohon lähdetään. Riitojen ja sotien kautta ne ratkaisut ovat ennenkin tulleet.
Pienemmistäkin syistä on polkaistu sotia käyntiin, jopa maailman sotia.
Laajamittainen sota on ilman muuta yksi ratkaisumalli ja sitähän jo puuhataan kovaa vauhtia Iranin suunnalla.
Miten sitten suursota ratkaisee euron ongelmat?
Siten, että kaikki palikat menee uuteen järjestykseen, kun sodista aina myös monet hyötyvät.
Aika ankea ratkaisumalli, mutta täysin realistinen.
Sillä ei ainakaan mitään ratkaista, jos päät pannaan pensaaseen.
Tuollaisesta velkamäärästä selviäminen on erittäin vaikeaa. Toki toisen maailmansodan jälkeen oli länsimaissa tuollaisia velkalukemia. Niistä selvittiin:
1) Inflaatiolla
2) Talouskasvulla, jonka moottorina oli jälleenrakennus
3) Talouskasvulla, jonka moottorina oli työvoiman tarjonnan kasvu
Nyt kriisimaissa
1) Ei voida selvitä inflaatiolla, koska ne ovat yhteisvaluutassa
2) Ei ole jälleenrakennettavaa, koska esim. Espanjassa on jo rakennettu valtava määrä keinottelutarkoituksessa
3) Työvoiman määrä ei kasva vaan vähenee demografisten seikkojen vuoksi sekä valtavan työttömyyden aiheuttaman maastamuuton vuoksi.
Mutta velat jäävät ja velkaantuminen pahenee eikä maista ole sen maksajiksi. Kuka ne siis maksaa? Me ilmeisesti.
Kyllä nytkin on odotettavissa inflaatiota. Taantuvassa taloudessa se vain on todella huono keino. Jos joka toinen espanjalainen nuori pitäisi saada sorvin äärelle, mahdollisesti koulun kautta niin onko muita vaihtoehtoja saada tällainen määrä aktivoitua kuin esittämälläni tavalla?
Tietenkin juttu kaatuu siihen, jos ei osata muuta tehdä kuin asuttamattomaksi jääviä tönöjä. Kokonaisuudessa työttömiä Espanjassa on noiden tilastojen mukaan osapuilleen yhtä paljon kuin Suomessa on asukkaita, n. 5,4 miljoonaa. Ilman jotain aivan uutta ja mullistavaa keksintöä tuota määrää on vaikea työllistää mielekkäästi. Vaihtoehtoisesti pitäisi kilpailla muiden maiden teollisuutta vastaan. Kukaan tuskin on tähän innokas?
Se nyt on selvää, ettei nykyisillä toimilla asiaa ainakaan korjata. Suomenkin vastuut kasvavat jatkuvasti ja soppa on aina vain happamammassa kunnossa. Sitä taustaa vasten näen edelleen Suomen irroittamisen EMU:sta mielekkäämpänä vaihtoehtona.
Paskat on siivottava (keskus)pankkien holveista ja sitä kautta luottamus palautuu. Velkaiset taloudet saadaan tasapainoon luonnollisella keinolla eli niille oma valuutta takaisin ja kelluntaa kehiin niin, että herra Aitomarkkina määrittelee kunkin konkurssipesän maksukyvyn suhteessa niiden valuuttaan. Mikään keinotekoinen järjestely ei tule auttamaan ja vain pitkittää tulevaa krapulaa, joten kertarytinä vaikka sotineen kaikkineen ja sitten puhtaalta pöydältä taas liikkeelle.
Näinhän se. Ilmeisesti nuo tuolla olettavat tilanteen pahenemisen olevan osa ratkaisua. Nyt tosin ensin pitää nähdä, jotta mikä asianosainen tuossa Kreikan velkasaneerauksessa nokittaa viimeisenä. Kriisin jatkot riippuvat siitä hyvin paljon, paitsi Kreikan kohdalla niin siitä saa samalla vihiä siitä kuinka pahasti kriisi jatkaa leviämistään.
Ompahan siinä tilanneanalyysia. Siitä vain ei ole mitään apua, sillä siitä miten asiat ovat, vaikka sen miten tarkasti tietäisi, ei voi päätellä, miten niiden pitäisi olla. Olennaisempaa kuin jonkun kertaratkaisun esittely - niitäkin tarvitaan - on jatkuva muutoasvalmius, mutta kohtuus siinäkin. Heittelehtivän ja toisaalta minkä tahansa kiinni naulatun politiikan seuraukset ovat kaikkein pahimmat.
Nähdäkseni tällä hetkellä EU:ssa ollaan jyvällä, mitä juuri tähän hetkeen on sopivaa tehdä. Sitä on esimerkiksi Latvian tiukentuneet avustusten saantiehdot ja Kreikan toimien tiekempi valvonta. Siinä Saksa tosin meni jo ylilyönnin puolelle, kun esitti Kreikalle ulkopuolista valvojaa. Valvonta tulee siitä, että lainaehtoja säädellään sopivan tiukasti.
Euroopan perimmäinen ongelma on, että muut maat eivät pysy Saksan tahdissa. Ne eivät kykene säilyttämään kilpailykykyään eivätkä sisäisiin uudistuksiin (sisäiseen devalvaatioon). Siksi niiden talous koko ajan heikkenee ja velkaantumistahti kiihtyy.
Sama koskee Suomea. Euroaikana Suomi on menettänyt 20% kilpailukyvystään Suhteessa Saksaan. Suomi voisi palauttaa kilpailukykynsä 20% sisäisellä devalvaatiolla. Erittäin uskottavaa! Raamisopimukset tehtiin päinvastaisella etumerkillä.
Toinen vaihtoehto olisi hajottaa euro ja jokainen maa devalvosi valuuttaansa tarpeen mukaan palauttaakkseen kilpailukykynsä. Se vaan ei ole nyt mahdollista. Koska euron pitää pysyä. Koska nyt tehdään Euroopan liittovaltiota, minkä Merkel on avoimesti sanonut.
Siis mistä EU:ssa ollaan jyvällä? Hoidetaan väärää tautia väärillä lääkkeillä. Tiukentuvilla budjettikurituksilla vain hajotetaan uhriksi joutuvat maat lopullisesti.
Taitavaa toimintaa, sillä pienet viikset ovat nyt piilossa silkkisissä pöksyissä?
Saksan pärjäämisellä on pitkät perinteet. Perustana on tiukka palkkapolitiikka. Menkäämme vaikkapa reilun kahdeksan vuoden päähän. Silloin Kokoomuksen Kataisen vetämänä Suomessa notettiin julkisen sektorin palkkoja yli kansakunnan kantokyvyn. Ei se tietnkään silloin tuntunut, kun Lipposen hallitukselta on kertynyt ylijäämää noin kahdeksan miljardia, mutta siitä se alamäki suhteessa Saksaan viimeksi alkoi.
Kestämättömän palkkakierroksen jälkeen Vanhasen hallitus ryhtyi elvyttämään jakamalla verohelpotuksia varakkaille ja hyvätuloisille. Siinä sivumennen romutettiin valtion tulopohja. Yksityisillä ihmisillä kyllä meni hyvin, paitsi jos ei sattunut joutumaan työttömksi.
Saksassa ei tällaiseen holtittomuuteen ole sorruttu ja vielä meillä ihmetellään, että mistä Saksan parempi kilpailukyky on peräisin. Ajatelkaa hyvät ihmiset. Eivät nämä talouskäänteet ole minkään äkillinen luonnon ilmiö vaan oman toimintamme seurausta.
Mielenkiintoinen näkemys. Syyllisetkin löytyivät. Katainen ja Vanhanen. No heitä syyttämällä tuskin syyttää syytöntä.
Mutta se perimmäinen ongelma liittyy vientiin. Kaikissa kriisimaissa on sama perusongelma. Vaihtotase ja kauppatase on pakkasella. Eli vienti ei kykene kilpailemaan, kustannukset ovat liian suuret. Vaihtotaseen vaje tarkoittaa maan velkaantumista ulkomaille.
Kuka ratkaisee vientiteollisuuden kilpailukyvyn? Päättääkö tasavallan hallitus esimerkiksi vientiteolllisuuden palkkakululuista?
Heinonen, Saksan pärjääminen johtuu paitsi omasta kurista myös siitä, että Välimeren maissa on velkaannuttu ja pidetty kysyntää yllä mm. saksalaistuotteisiin. Jos tämä kysyntä poistuu talouskurisopimuksien ja/tai ylivelkaantumisen aiheuttaman markkinareaktion vuoksi niin mitä odotat Saksan (tai Ranskan) talouden tekevän?
Tämä suistaa koko euroalueen niin syvälle kyykkyyn, että se pitää osata nähdä etukäteen.
Minäkin haluaisin kuulla missä EU:ssa ollaan jyvällä ?
Ne ovat jyvällä Suomen takuuksista.
Mutta ongelma onkin nyt täällä. Suomessa ei olla enää jyvällä takuuksista.
Heinonen: Saksa ei ole niin kova talousihme kuin mitä pintapuolisesti voisi ajatella. Siitä, että rahapolitiikka on mantereen alueella aina 90-luvun alusta lähtien rakenettu nimenomaan Saksan tilanteen mukaan on ollut merkittävää etua maalle. Samaten finanssipolitiikassa Saksan etu on ollut ratkaiseva - Saksa ja Ranska rikkoivat itse ensimmäisinä Maastrichtin vakaussopimuksen rajat, ilman mitään sanktioita. Itsepä näyttivät esimerkkiä. Samaten valuuttaliitto ilman fiskaaliunionia on nimenomaisesti saksalaisten ja ranskalaisten keksintö. Lainat reuna-alueiden maihin ovat tulleet pääasiassa saksalaisista ja ranskalaisista pankeista.
Saksan kehuminen tässä kriisissä on täysin verrannollinen siihen, että kehuisi suomalaisten pankkien touhuja 90-luvun alun lamassa. Perskele kun blogittaminen vie aikaa. Poliittinen manifestini on edelleen ranskalaisten viivojen asteella. Voisi tämä kriisi pitää pari viikkoa lomaa, että saisi jotain muutakin tehtyä.
En oikein usko että kukaan haluaa ratkaista eurokriisiä. Siis oikeasti.
Pikemminkin kriisiä halutaan pitkittää ja syventää, koska siitä hyötyjät ovat voimakkaita tahoja, joille on avautunut epäsuora väylä verottaa yli 500 miljoonan ihmisen ja 15 590 mrd. taalan arvoisen BKT:n aluetta.
Jos eurokriisi ratkaistaisiin, tämä talousalue siirtyisi kapitalismista markkinatalouteen. Se on liian suuri sarana tähän saumaan - ei tule menemään läpi sen paremmin suurpääoman intressiristiriidan kuin eurokansalaisten ohuen kriisitietoisuuden takia. Eletään vaan nyt tätä eurohömppäpöhnää niin kauan kuin tulee lopullinen seinä vastaan...
Itse lähtisin siitä, että meidän suomalaisten tulisi enemmän pohtia Suomen kohtaloa, ei niinkään pohtia koko euroalueen ongelmia.
Meidän suomalaisten pitäisi lähteä siitä, että miten Suomi saadaan tästä kuiville, ilman että upotaan euron mukana. Tässä asiassa meillä on avaimet omissa käsissä, koko eurokriisin ratkaisemisessa avaimet ovat muilla.
Tästä olen samaa mieltä. Suomi voi vain vaikuttaa itse omaan jäsenyyteensä. Sen sijaan päätökset ajetaan tuolla ilmeisen selkeästi Saksan ja Ranskan johdolla.
Moni eurokannattaja ei vain hyväksy eroa parhaana vaihtoehtona. Useimmat heistä eivät pidä sitä lainkaan vaihtoehtona. Tämä rajaa ratkaisut vähiin. Heidän pitäisikin saada Geithnerin ja muiden päät kääntymään.
Työttömyys on kriisimaissa kasvussa suurelta osin siksi, että työ siirtyy harmaan talouden puolelle. Se ei ole pelkästään huono juttu.muun muassa siksi, että se tarkoittaa sitä sisäistä devalvaatiota, jota on kaivattu.
Näppituntumani on, kun tuossa etelänmatkoja tsekkailin, että Kreikan-matka alkaa olla Turkin-matkan hinnoissa. Ihmettelin, että miten kalliin euron maa voi olla yhtä halpa kuin Turkki, mutta sitten olin keksivinäni, että siellä tehdään vielä entistäkin enemmän hommia alle taulukkopalkkojen veroja ja työnantajamaksuja maksamatta.
Mikäli maahan muodostuu kokonaisuudessaan oma yksityinen varjotalous niin Kreikka ei tule saamaan verotuloja, joilla se siis maksaisi lainojaan. Verotus siis kiristyy täällä, jotta me voimme ylläpitää Kreikan melko tehottomaksi ja korruptoituneeksi osoittautuneen julkishallinnon.
Tavalliselle kreikkalaiselle tuo on hankalaa, mutta enemmän inhimillistä. Meille se on paitsi hankalaa, myös kallista.
Mitä tulee mainittuun "koordinoituun vastaiskuun", kyllä niitä pääomia investointeihin maailmalta, Espanjasta ja Espanjan ulkopuolelta, löytyy, kunhan maa saa kustannustasonsa alas tai alkaa Irlannin tapaan muutoin suosia investointeja.
Valtion ei ehkä Espanjassa kannata sotkeutua liiketoimintaan vaikka se ei nyt ihan EU:n korruptoituneimpia maita olekaan
Se voi olla, ettei valtion kannata "sotkeentua". Kuitenkin se on se taho, joka niitä alijäämiä pyrkii saada oikenemaan ja kasvattaa verotuloja. Espanjan omien intressien mukaisesti on suotavaa tehdä asialle jotain muutakin kuin vain kitkeä kaikki toiminta pois vyötä kiristämällä.
Ehdotukseni lienee älyttömän vaikea toteuttaa muiden kuin euromaiden osallistumistarpeesta johtuen. Kaiken lisäksi näyttää siltä, ettei euromaillakaan ole liiemmin intoa pelastaa EMU:a, kun päättäjät keskittyvät vallan omituisella tavalla epäkohtiin.
Talouskasvun varaan ehkä laskettiin alkuun liian optimistisesti. Sellaiset -2% arviot keskimäärin sekä Italian, että Espanjan kohdalla kertovat karua kieltään. Ja vaikka itse olen suhtautunut hyvinkin skeptisesti nohin kasvuennusteisiin niin tarkistuslaskennat ovat useimmiten osoittaneet epäilyksille olevan aihetta.
Ja jos epäilevää ja kriittistä näkemystä yrittää tuoda esiin niin se torjutaan "romahdusta toivovan" häiriökohinaksi.
Henri, luin tekstisi jo tuoreeltaan, ja palaan nyt. Myönnän, että sinua, laaja-alaista talousasiantuntijaa, on vaikea kommentoida. Pitäisi ensin itse ymmärtää enemmän. No yritän kuitenkin ja totean vielä, että sinusta tulee pätevä dosentti. Lipastolle takaisin ja homma rohkeasti valmiiksi (saman sanon itselleni kehotuksena).
Espanja on ongelmallinen, mutta sillä on vahvuuksiakin, jos osaa käyttää ne viisaasti. Se saa Latinalaisesta Amerikasta kuin luonnostaan siirtolaisia, jotka ovat kuin kala vedessä kielen ja kulttuurin osalta. Kulttuurinen raja Gibraltarin eteläpuolelta tuleviin ei myöskään välttämättä ole jyrkkä ja moni osaa jo entuudestaan espanjaa (TV, siirtomaahistoria) kuten virolaiset suomea.
Espanjalla on merkittävä autoteollisuus. Olemassaolevan oheen ei liene mahdotonta rakentaa lisäkapasiteettia ja laajentaa repertuaaria. Seat voi itsessään laajentaa ja saada suoraan Saksasta investointeja. Espanjassa tuotantokustannukset lienevät Saksaa alempana. En ole autoteollisuuden(kaan) asiantuntija, mutta olen havainnut, että eurooppalaisiin autooihin myytävät varaosat tulevat usein sopimusvalmistajilta Euroopasta, ilmeisesti se eurooppalaisuus painaa. Kiinahan pyrkii kovasti rynnimään auto- ja myös moottoripyörämarkkinoille, mutta kuka haluaa kiinalaista autoa. Seatin tuotantoa voidaan laajentaa, varaosatehtaita voidaan pystyttää. Renkaita, akkuja, (auto)sähkötarvikkeita, maaleja ja niin eespäin tarvitaan. Lienee aika pääomavaltaista tuotantoa, joten kysymyksiä riittää ja homman pitäisi olla kannattavaakin.
Yhdysvaltain massiiviset dollariruiskeet 2008 eteenpäin ovat ilmeisimmin valuneet jokseenkin suoraan Kiinaan (ja vähän muuallekin). Tämä, ja nimenoman tämä, pitäisi kyetä välttämään ja sen sijaan investoimaan/houkuttelemaan investointeja.
Toinen vahva osa-alue Espanjassa on maatalous. Elintarviketeollisuuden kehittäminen, jatkojalostaminen ei liene loppuunkaluttu ala. Espanjasta ei vähällä saada toista Tanskaa tai Uutta Seelantia, mutta yrittänyttä ei laiteta. Toisaalta Tanskassa vaikkapa viinien tuotanto on minimaalista Espanjaan nähden ja vuoden aurinkoiset päivät ovat vähemmät. Italiassa on vuosia ollut ongelmana viinijärvien kertyminen, kun kotimainen viinien kulutus on laskussa ja uuden maailman kilpailu ankaraa. Liikennepolttoaineiksi jalostamistakin on kaavailtu, mutta miten kannattavasti sen voi tehdä, on taas oma kysymyksensä. Espanjassa juodaan riittävästi, mutta alkoholien vaihtoehtoista käyttöä voitaneen myös pohtia.
Biskajanlahti on maailman myrskyisimpiä merialueita, joten tuulipuistoilla on siellä sijansa, samoin aaltoenergiakeräimillä, joista ainakin Tekniikka&Talous on kirjoittanut. Maa on paikoin eurooppalaiseksi maaksi erittäin aurinkoinen, joten aurinkoenergiaan lisäpanostaminen ja alan tutkimus ovat eräs mahdollisuus.
"Mutta se perimmäinen ongelma liittyy vientiin. Kaikissa kriisimaissa on sama perusongelma. Vaihtotase ja kauppatase on pakkasella. Eli vienti ei kykene kilpailemaan, kustannukset ovat liian suuret. Vaihtotaseen vaje tarkoittaa maan velkaantumista ulkomaille."
Hei Pusa! Vaihtotaseen vajeen syynä ovat itse aiheutetut kustannukset. Ei mikään valtio, eikä EU ole Suomea pakottanut harjoittamaan kestämätöntä palkkapolitiikkaa. Totta kai siinä velkaannutaan ulkomaille, minne muualle, kun oma kustannustaso on muita korkeampi?
Niin. Ja kun elinkeinoelämä on vaatinut palkkamalttia vuodesta toiseen, on julkinen sektori ammattiyhdistys- ja poliitikkovetoisena pistänyt vain lisää pökköä pesään.
Julkisen sektorin palkat maksetaan verorahoista joita tuottaa käytännössä elinkeinoelämän, yritysten toiminta. Ei ole olemassa verorahojen runsaudensarvea; jostain palkat ja palkankorotukset on maksettava ja se raha tulee viime kädessä viennistä, ei Suomen Pankin setelipainosta. Ohessa kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa siitä, minkälainen palkkakehitys on vallinnut 2000-luvun Suomessa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 37 kommenttia