17 varista, istui aidalla
EU-komission tähtikaartiin laskettava Neelie Kroes on herättänyt maailmaa vihjaamalla, ettei Kreikan euroero ole katastrofi. Lähes kaikissa itseään kunnioittavissa euroalueen tilaa seuraavista medioista on Kroesin näkemys tuotu esille. Hyvän muistutuksen Kreikan jatkosta toi myös Taloussanomiin kirjoittanut Jan Hurri tuomalla esille melkoisen listan Kreikan erääntyvistä veloista ja muista vastuista.
Hurri yrittää herättää suomalaiset siihen todellisuuteen, ettei nyt kädenväännön alla oleva 14,5 miljardin lainapääoma (plus 4,3% kuponkikorko) ole murheista suinkaan ainoa. Se on toki akuutti ongelma. Kuvaavaa on se, että tällaisen erän kanssa painiminen on käynyt hyvin mystiseksi. Sopu on toistuvasti ollut tuntien päässä.
Kroesin lausunto on melko suoraa jatkoa viime vuoden "Merkozyn" linjalle, ettei ketään pakoiteta pysymään eurossa. Kreikan toistaiseksi viimeisin vaaleilla valittu pääministeri pyrki taktikoimaan kansanäänestyksessä samasta aiheesta. Todellisuudessa äänestys olisi ottanut kantaa nyt jatkuvan väännön alla olevista säästöohjelmista. Ne kun ovat edelleen ehtona jatkotuelle. Kreikan euroerosta on todennäköisyyslaskelmat menneet jatkuvasti uusiksi. Katastrofia ei tulekaan, ei vaikka muitakin maita lähtisi eurosta. Euroskeptiset ekonomistit ovat Ranskaa myöden saamassa ääntään kuuluviin.
Moni pitää viime vuoden 22.12. EKP:n jakamaa kolmen vuoden halpaa rahoitusta euroalueen pankeille sikäli ratkaisevana tekijänä koska nämä voivat nyt sulatella mahdollisia tappioita Kreikan mahdollisen euroeron vuoksi. Sana "mahdollinen" esiintyy tarkoituksella useasti. Kreikka ei ole vielä ilmoittanut julkisesti lähtevänsä. EKP:n toimi uusiintuu mitä ilmeisimmin nyt karkauspäivänä ja sille on odotettu enempikin kysyntää kuin joulun alla tapahtuneessa operaatiossa. Mikäli tämä on puskurirahastoa herää kysymys siitä, miksi luvut ovat niinkin isoja. Nehän ovat jo nyt suurempia kuin Kreikan velat.
Euroalueen pankit ovat noin parin vuoden ajan vähentäneet painoa Kreikan lainoissa kutakuinkin 50 miljardin euron edestä. Tämä määrä on käytännössä siirtynyt euromaiden yhteiseksi riesaksi ja mikään ei viittaa siihen, että tämä kierto katkeaisi. EKP on jo satunnaisten tietojen mukaan valmis luopumaan Kreikan lainapapereista osapuilleen samaan alennettuun hintaan, minkä se on itse niistä maksanut vuonna 2010 alkaneessa tukioperaatiossa.
Jääkö Kreikka sitten yksittäistapaukseksi, kuten eurojohtajat ovat toistuvasti muistuttaneet? Nythän pankeilla ei ole kuolemanvaaraa EKP:n halvan tukirahoituksen vuoksi ja tilanne voisi "normalisoitua"? Tuskinpa vain. Vaikka Portugali, Espanja, Italia ja Irlanti näkisivätkin sen tosiasian, ettei velkamaat kiristä maailmantalouden horjuttamisella lähtemällä livohkaan, vaan joutuvat itse ratkaisemaan ongelmansa se ei tarkoita sitä, etteikö niitä ongelmia tulisi tälle nelikolle jatkossakin. Mikään ei silti ole poistanut kilpailukyvyn eroja EMU:n sisällä.
Laulu voi siis jatkua. Hilipatiheijaa, hilipatiheijaa...
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kyllähän tässä moni kokous on ollut jollain asteella harkittua teatteria; vääntämällä tuosta seuraavasta tukipaketista saadaan huomio kerättyä taas muista ongelmista pois. Tottahan tuollainen pieni summa tullaan vielä Kreikalle myöntämään ja voidaan taas hehkuttaa osavoittoa.
Nähtäväksi jää kääntyykö itse peli näillä harhautuksilla.
Kuten syksyllä veikkasin, ensin kärvistellään tämä tuloskausi ja osinkoralli, sen jälkeen taas lienee vuorossa akuutti vaihe.
Kuuluukohan "akuuttiin vaiheeseen" esimerkiksi Saksan teollisuuden luvut, Suomen kauppatase (vaikka vaihtotasetta pitäisin tärkeämpänä) ja jatkuvien keinotekoisten valuuttainterventioiden aiheuttama kauppasodan uhka?
Tilanne elää, keväällä on aina perinteisesti teollisuusluvut sukeltaneet joten se ei vielä kriisiä syvennä.
Suomi taas on niin pieni tekijä, ettei meillä ole merkitystä ja kauppatase ei varsinaisesti bingon tuottoihin vaikuta kun suuryritykset vuolevat kyllä kultansa jo muualta kuin Suomesta.
Kauppatase kertoo vain sen, että meiltä on kadonnut vientikelpoisten tuotteiden valmistus. Ylipäätään emme valmista enää juuri mitään, mitä ulkomaalaiset haluaisivat ostaa Suomesta suomalaisilla hinnoilla joten ne on tuotettava ulkomailla.
Kotimaata ja omaakin bloggausta sivutem;
On jo ollut pitkään tiedossa, että Kreikka ei selviä veloistaan. Niin toivoton sen tilanne on. Kun sille sorvataan nyt 130 miljardin tukipakettia (yhtä monista), se vastaa 1,5 kertaisesti koko Suomen valtionvelkaa tai Suomen valtion 3 vuoden tuloja. Ja kyseessä on maa, jossa BKT on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa. Aivan toivoton yhtälö.
Kun kaikki tietävät asian todellisen laidan (nyt sen täytyy olla selvillä jo Kataisellakin, vaikka omaksuisikin asioita hieman hitaammin), miksi tätä pelleilyä jatketaan? Aluksi motiivi oli selvä. Kreikan rahoittajat rajasivat riskejään kun valtiot rahoittavat Kreikkaa, joka niillä rahoilla maksoi pois velkojaan (paitsi se perinteinen osuus, jonka kreikkalaiset poliitikot kavereineen varastivat).
Mutta miksi vielä jatketaan? Minusta alkaa tuntua siltä, että jäljellä on vain politiikka. Kreikan kaatuminen ja ero eurosta olisi kova takaisku EU-liittovaltiota ajaville. Siksi Kreikkaa ei kaadeta. Ja kreikkalaiset tietävät tämän hyvin ja pelaavat aikaa luottaen, että lopulta euromaiden hermot pettävät ja niiden on taivuttava tukeen teki Kreikka mitä tahansa. Melkoisen todennäköistä on, että niin tapahtuukin.
Eikä Kreikka asioille enää tässä vaiheessa voi paljoa tehdä. Ainoa tie olisi velkasaneeraus, oman valuutan käyttöönotto ja devalvaatio. Mutta sitä ei hyväksytä, koska EU:´n liittovaltiohanke vaarantuisi. Tuo tie on kyllä Suomellakin edessä, mutta sitä ei vielä AAA-huumassa haluta tunnustaa. Suomen kauppataseen romahdus kertoo, että Suomikaan ei pysy Saksan kelkassa. Suomen viennissä kasvussa ovat olleet pääasiassa euron ulkopuoliset maat Ruotsi, Britannia ja Venäjä. Eli maat, joiden vientiin euron heikkeneminen on purrut. Vaan Saksaan Suomen vienti ei ole kasvanut. Miksiköhän?
Kyseessä on edelleen aivan ennennäkemätön pankkikriisi. Alkuun sitä ehkä ajateltiin saavan tasoitettua sillä, että pohjoiseurooppalaiset veronmaksajat kuittaavat laskusta pienen siivun ja talouskasvu hoitaa loput.
Moni eurooppalainen pankki on edelleen täysin keskuspankkien tukitoimien armoilla. Kirjanpidossa on tavaraa aivan liiaksi ja niistä merkittävä osa on osoittautumassa kertakaikkiaan mahdottomiksi maksaa perinteisesti työtä tekemällä.
Espanjassa hiljattain tuotiin totuutta esille pienenä annoksena: pankkien on syytä kerätä muutama kymmenen miljardia euroa lisää asuntoluottokannan pilaantumisen vuoksi. Hankkeisiin on kuulunut useampia täysin autiota kaupunkeja, joita vandaalit ja oman elämänsä kulkijat käyttävät hyväkseen. Kuka sellaisesta paikasta narkomaanien ja rikollisten keskeltä rupeaa kämppää hankkimaan? Sähköt ovat katki ja muukin infra rapistuu (ja on tihutöiden kohteena) silmissä? Kyllä se tulee kaikki näkymään vielä hyvin happamana "tuloksena" aikanaan, kun pankkien on näitä lainoja arvotettava kirjanpidossaan (luottotappioina).
Se pitäisi EU:n komission ja jäsenmaiden parlamentit viedä sinne ekskursiolle toteamaan paikan päällä, mihin tarkoitukseen kansalaisten veroeurot on tarkoitus "sijoittaa".
Ei se niitä kiinnosta. Heitä kiinnostaa hanke rakentaa suurvalta EU-liittovaltiota, jossa he voivat leikkia suuria maailmanpolitiikan pelaajia. Samaa tautia potevat Kataiset ja Stubbit kuin kollegansa muissa maissa.
Siinä rinnalla ei ole paljoa väliä, mitä se maksaa. Rahvashan sen laskun oikeasti maksaa.
Kataisesta tuli mieleen, miten suomalaisten työpaikat säilytetään näillä lahjoituksilla. Tässäpä hyvä tehtävä hälle: pääministeri voisi kertoa meille, miksi tällaisia uutisia saa lukea:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201...
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 8 kommenttia