Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 09 May 2018 12:23:00 +0300 fi Euroopan tulisi jo katkaista napanuoransa http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255069-euroopan-tulisi-jo-katkaista-napanuoransa <p>Eurooppalaisten lehtien etusivun uutinen on koskenut Yhdysvaltain vetäytymisestä nk. Iran-ohjelmasta. Sävy on ollut lähes kauttaaltaan pettynyt, hapan, katkera, kiukutteleva ja surullinen. Tästä vastaanotosta tulee helposti mieleen eräs toinen samalla tavoin käyttäytyvä otus: ihmispentu. Tosin sellainen, joka on edelleen letkuruokinnassa napanuoran kautta.</p><p>Meille kerrotaan, että nyt on sielunvihollinen kalastukseen tarkoitetussa välineessä, kun Yhdysvaltain presidentti <strong>Donald Trump</strong> esitteli allekirjoitustaan tiedotusvälineille. Trumpin verrattain erilainen lähestymistapa maailmaan on toisinaan herättänyt meissä huvittuneisuutta, kuten kuuluisa Meksikon rajan muuri. Se saattaa huvittaa siksi, ettei se juurikaan koske meitä.</p><p>Mutta sitten on toinen ääni kellossa, kun puhutaan raakametallien tulleista, Nato-puolustustakuista tai nyt tästä Iran-sopimuksen raukeamisesta. Ne kun koskettavat meitä eurooppalaisia.</p><p>Eurooppalaismedia&nbsp;&ndash; Suomen mediasta nyt puhumattakaan&nbsp;&ndash; ei mielestäni ymmärrä Trumpin selkeää viestiä. Sehän on: hankkiutukaa eroon riippuvuudestanne Yhdysvaltoihin. Olkaa itsenäisiä. Katkaiskaa jo se napanuora.</p><p>Teräs- ja alumiinitulliukaasi järkytti, koska Eurooppa on taloudellisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Erityisesti Saksan kauppataseen ylijäämä kertoo tästä riippuvuudesta. Siksi eurooppalaismedia älähtää, kun se kapula kolahtaa.</p><p>Nato-puheet kertovat Euroopan sotilaallisesta riippuvuudesta. Jos Saksa täyttäisi Nato-vaatimuksen puolustusmenoista niin ehkei joka kymmenes saksalainen helikopteripilotti menettäisi lentolupaansa riittämättömien lentotuntien vuoksi.</p><p>Iran-sopimuksessa on siinäkin kyse vain rahasta, sekä tietysti eurooppalaispäättäjien harhaisen suuresta egosta. Olemme ideologisesti riippuvaisia Yhdysvalloista. Kun Iran-sopimus melkein kolme vuotta sitten solmittiin niin eurooppalaispäättäjät olivat kilpaa liimaamassa sulkia Herra Heinämäki -päähineihinsä. Ja tietysti aivan sattumalta <a href="http://www.dw.com/en/german-delegation-aims-to-renew-trade-ties-on-trip-to-iran/a-18594348">saksalaiset liikemiehet vierailivat Teheranissa</a> silloisen talousministeri <strong>Sigmar Gabrielin</strong> johdolla Iran-sopimuksen allekirjoituksen musteen ollessa vielä märkää.</p><hr /><p>Millä ilveellä eurooppalaisjohtajat kuvittelevat tehtailevansa tästä tulonsiirtounionia, jos kerran riippuvuusaste on näin korkealla tolalla?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppalaisten lehtien etusivun uutinen on koskenut Yhdysvaltain vetäytymisestä nk. Iran-ohjelmasta. Sävy on ollut lähes kauttaaltaan pettynyt, hapan, katkera, kiukutteleva ja surullinen. Tästä vastaanotosta tulee helposti mieleen eräs toinen samalla tavoin käyttäytyvä otus: ihmispentu. Tosin sellainen, joka on edelleen letkuruokinnassa napanuoran kautta.

Meille kerrotaan, että nyt on sielunvihollinen kalastukseen tarkoitetussa välineessä, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump esitteli allekirjoitustaan tiedotusvälineille. Trumpin verrattain erilainen lähestymistapa maailmaan on toisinaan herättänyt meissä huvittuneisuutta, kuten kuuluisa Meksikon rajan muuri. Se saattaa huvittaa siksi, ettei se juurikaan koske meitä.

Mutta sitten on toinen ääni kellossa, kun puhutaan raakametallien tulleista, Nato-puolustustakuista tai nyt tästä Iran-sopimuksen raukeamisesta. Ne kun koskettavat meitä eurooppalaisia.

Eurooppalaismedia – Suomen mediasta nyt puhumattakaan – ei mielestäni ymmärrä Trumpin selkeää viestiä. Sehän on: hankkiutukaa eroon riippuvuudestanne Yhdysvaltoihin. Olkaa itsenäisiä. Katkaiskaa jo se napanuora.

Teräs- ja alumiinitulliukaasi järkytti, koska Eurooppa on taloudellisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Erityisesti Saksan kauppataseen ylijäämä kertoo tästä riippuvuudesta. Siksi eurooppalaismedia älähtää, kun se kapula kolahtaa.

Nato-puheet kertovat Euroopan sotilaallisesta riippuvuudesta. Jos Saksa täyttäisi Nato-vaatimuksen puolustusmenoista niin ehkei joka kymmenes saksalainen helikopteripilotti menettäisi lentolupaansa riittämättömien lentotuntien vuoksi.

Iran-sopimuksessa on siinäkin kyse vain rahasta, sekä tietysti eurooppalaispäättäjien harhaisen suuresta egosta. Olemme ideologisesti riippuvaisia Yhdysvalloista. Kun Iran-sopimus melkein kolme vuotta sitten solmittiin niin eurooppalaispäättäjät olivat kilpaa liimaamassa sulkia Herra Heinämäki -päähineihinsä. Ja tietysti aivan sattumalta saksalaiset liikemiehet vierailivat Teheranissa silloisen talousministeri Sigmar Gabrielin johdolla Iran-sopimuksen allekirjoituksen musteen ollessa vielä märkää.


Millä ilveellä eurooppalaisjohtajat kuvittelevat tehtailevansa tästä tulonsiirtounionia, jos kerran riippuvuusaste on näin korkealla tolalla?

]]>
9 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255069-euroopan-tulisi-jo-katkaista-napanuoransa#comments Eurooppa Itsenäisyys Riippumattomuus Yhdysvallat Wed, 09 May 2018 09:23:00 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255069-euroopan-tulisi-jo-katkaista-napanuoransa
Miksi Suomi osallistuisi EU:n vapaaehtoiseen tukirahastoon? http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254458-miksi-suomi-osallistuisi-eun-vapaaehtoiseen-tukirahastoon <p>Talouslehti <a href="https://www.ft.com/content/302660be-48a8-11e8-8ae9-4b5ddcca99b3">Financial Times</a> on nähnyt ainakin osittain Euroopan komission 7-vuotisen budjettiehdotuksen vuosille 2021-2027. Budjettiesityksessä on mietitty erilaisia keinoja perustaa eräänlainen &quot;pahan päivän rahasto&quot;, jonka tarkoituksena on tarjota huokeaa luottoa talouskriisien iskiessä vaikka vain yksittäisiin jäsenmaihin. Komissio ei esityksessään ole lukinnut mitään tiettyä euromäärää kyseiselle rahastolle, mutta arvioiden mukaan sen koko olisi noin 200-300 miljardia euroa.</p><p>Rahasto siis kasvattaisi EU-budjettia kokoaan vastaavalla määrällä. Rahaston ajatus on tarjoamillaan luotoilla ylläpitää julkisia investointeja talouskriisin kouriin joutuneissa maissa. Luottorahojen vastineeksi ei vaadita silmitöntä leikkauspolitiikkaa, mikä johti eurokriisin tarpeettomaan pitkittymiseen ja sen vuoksi moni euromaa jäi tämän nousukauden kyydistä. Moni maa saattaa jäädä kokonaan paitsi nousukaudesta, ml. Suomi. Tämä tietysti riippuu siitä, <a href="http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234067-joko-olemme-valmiit-uuteen-taloussakkaukseen">milloin uusi taantuma alkaa</a>.</p><p>EU-budjetin kasvattaminen tällaista rahastoa varten saattaa joutua monen EU-maan hampaisiin. Komissio aikoo esittää siksi myös vaihtoehtoisia tapoja saada rahoituksen tällaiseen pahan päivän rahastoon. Vaihtoehdoilla voidaan paikata rahaston tarpeita joko kokonaan tai osittain.</p><p>Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on kerätä EU-jäsenmailta EU-budjetin ulkopuolelta vapaaehtoista rahoitusta. Äkkiseltään tällainen ajatus tuntuu umpihöhlältä: kuka hullu nyt vapaaehtoisesti lykkäisi veronmaksajiensa rahoja tällaiseen rahastoon?</p><p>On aika pukea foliohatut päihin. Nimittäin yksi tällainen vapaaehtoiseen rahoitukseen ajautuva maa voisi hyvinkin olla Suomi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eurovaaleissa jaossa komission puheenjohtajuus</strong></p><p>Ensi vuonna käytävien eurovaalien ohessa valitaan myös Euroopan komission puheenjohtajan pesti. Tälläkin kertaa valinta suoritetaan eri euroryhmien kärkiehdokkaiden kautta. Tällä kaudella suurimmaksi ryhmäksi nousi EPP, johon Suomesta tuohon aikaan kuuluivat kokoomus ja KD. Jälkimmäisen EPP-jäsenyys on sittemmin joutunut ristiaallokkoon, eikä puolueen kristillisestä puolesta johtuen puolueen EPP-kannasta ota selvää pirukaan.</p><p>EPP asetti viime vaaleissa kärkiehdokkaakseen <strong>Jean-Claude Junckerin</strong>, josta leivottiin siten komission puheenjohtaja. Tulevalle kaudelle EPP:llä on suurempia vaikeuksia nostaa riittävän federaatiointoinen kärkiehdokas. Sellainen, joka ajaisi tomerasti EU:sta tai ainakin euromaista liittovaltiota.</p><p>Hassua kyllä, piskuisella Suomella olisi kaksikin nimeä tarjottavaksi tähän kärkiehdokasrumbaan. Herrojen nimet ovat <strong>Alexander Stubb</strong> ja <strong>Jyrki Katainen</strong>. Miesten välille on turha odottaa mitään jäätävää kisaa. Oletettavasti Stubb ei asettuisi kärkiehdokasehdokkaaksi mikäli Katainen ilmoittautuu kisaan mukaan.</p><p>Stubb olisi federaatioinnostaan tuttu ja mieleinen EPP:n kärkiehdokas. Hän puhuu sujuvasti useita kieliä, joista saksan kielen taito on totta kai eduksi silloin, kun Saksan kantaa EPP:n kärkiehdokaskarsintaan kysytään. Tosin Kataisella on eräänlainen etuajo-oikeus, koska hän on nyt yksi monista varapuheenjohtajista.</p><p>Suomen asemat kärkiehdokaslobbauksessa paranisivat merkittävästi, mikäli Suomi ottaisi osaa aivan vapaaehtoisesti EU-budjetin ulkopuolelta kerättävään kriisirahastokolehtiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hallitukseen lehmänkauppoja</strong></p><p>Tällainen vapaaehtoinen rahoitus tulisi tietysti saada Suomen eduskunnan siunaus. Kokoomuksen voidaan tietysti ajatella tukevan EPP:n jäsenenä kolehtirahoitusta. Samalla kokoomus saisi tuupattua Suomea kohti tulonsiirtounionia.</p><p>Kokoomus tarvitsisi kuitenkin koko hallituksen (mikäli Suomessa enemmistöhallitus vain säilyy) tuen. Kauppaa tulisi käydä siten keskustan kanssa. Keskusta voisi ilahtua siitä, että EPP:n riveistä nousisi federalistinen komission puheenjohtaja. Tämä tuskin silti riittää yksin lehmänkaupan vastineeksi, vaan keskusta voisi vaatia kokoomukselta jotain takaisin. Esimerkiksi takeen siitä, jos soten valinnanvapaus kaatuisi syystä tai seitsemännestä niin kokoomus tukisi maakuntauudistusta.</p><p>Sinisten kanssa kauppaa ei jouduta käymään. Vakavaan uskottavuuskriisiin joutuneille sinisille riittäisi lupa säilyä hallituspuolueena tämän kauden loppuun, oli sinisiä jäljellä sitten mitenkä paljon tahansa. Surullista tämä on vain niille äänestäjille, jotka ovat aikanaan perussuomalaisten riveistä siniset nostaneet eduskuntaan toivoen saavansa parlamenttiimme EU-kriittistä otetta.</p><p>Sinisten eduskuntaryhmälle voidaan luvata myös turvapaikka kokoomuksen tai keskustan riveistä, jottei hallituksen enemmistöasema joudu uhatuksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tulonsiirtounioni eivälttämättä toteudu siltikään</strong></p><p>Lopuksi tietysti yritän asetella lohduttelevia sanoja myös niille kokoomuksen ja keskustan äänestäjille, jotka vastustivat tai vastustavat tulonsiirtounionia. Toivo ei ole kokonaan mennyttä. Nämä äänestäjät voivat toivoa kukin omalla hartaustasollaan sitä, ettei EPP:stä tule suurinta eurovaaliryhmää. Tai sitä, ettei kumpikaan em. suomalainen päädy EPP:n kärkiehdokkaaksi.</p><p>Silloin he voivat huokaista helpotuksesta. Ainoa hinta, minkä he joutuvat maksamaan on tämä vapaaehtoinen rahoitus vuosille 2021-2027.</p><p>Asia ei ole kuitenkaan enää heidän käsissään. He tekivät valintansa viime eduskuntavaaleissa. Suomen painoarvo on niin pieni tulevissa eurovaaleissa, ettei EPP-boikotointi voi varmuudella jättää ryhmää kärkisijan ulkopuolelle. Ja tietysti he voivat lohduttautua ajatuksella, että sinisten äänestäjät pettyvät heitäkin raskaammin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouslehti Financial Times on nähnyt ainakin osittain Euroopan komission 7-vuotisen budjettiehdotuksen vuosille 2021-2027. Budjettiesityksessä on mietitty erilaisia keinoja perustaa eräänlainen "pahan päivän rahasto", jonka tarkoituksena on tarjota huokeaa luottoa talouskriisien iskiessä vaikka vain yksittäisiin jäsenmaihin. Komissio ei esityksessään ole lukinnut mitään tiettyä euromäärää kyseiselle rahastolle, mutta arvioiden mukaan sen koko olisi noin 200-300 miljardia euroa.

Rahasto siis kasvattaisi EU-budjettia kokoaan vastaavalla määrällä. Rahaston ajatus on tarjoamillaan luotoilla ylläpitää julkisia investointeja talouskriisin kouriin joutuneissa maissa. Luottorahojen vastineeksi ei vaadita silmitöntä leikkauspolitiikkaa, mikä johti eurokriisin tarpeettomaan pitkittymiseen ja sen vuoksi moni euromaa jäi tämän nousukauden kyydistä. Moni maa saattaa jäädä kokonaan paitsi nousukaudesta, ml. Suomi. Tämä tietysti riippuu siitä, milloin uusi taantuma alkaa.

EU-budjetin kasvattaminen tällaista rahastoa varten saattaa joutua monen EU-maan hampaisiin. Komissio aikoo esittää siksi myös vaihtoehtoisia tapoja saada rahoituksen tällaiseen pahan päivän rahastoon. Vaihtoehdoilla voidaan paikata rahaston tarpeita joko kokonaan tai osittain.

Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on kerätä EU-jäsenmailta EU-budjetin ulkopuolelta vapaaehtoista rahoitusta. Äkkiseltään tällainen ajatus tuntuu umpihöhlältä: kuka hullu nyt vapaaehtoisesti lykkäisi veronmaksajiensa rahoja tällaiseen rahastoon?

On aika pukea foliohatut päihin. Nimittäin yksi tällainen vapaaehtoiseen rahoitukseen ajautuva maa voisi hyvinkin olla Suomi.

 

Eurovaaleissa jaossa komission puheenjohtajuus

Ensi vuonna käytävien eurovaalien ohessa valitaan myös Euroopan komission puheenjohtajan pesti. Tälläkin kertaa valinta suoritetaan eri euroryhmien kärkiehdokkaiden kautta. Tällä kaudella suurimmaksi ryhmäksi nousi EPP, johon Suomesta tuohon aikaan kuuluivat kokoomus ja KD. Jälkimmäisen EPP-jäsenyys on sittemmin joutunut ristiaallokkoon, eikä puolueen kristillisestä puolesta johtuen puolueen EPP-kannasta ota selvää pirukaan.

EPP asetti viime vaaleissa kärkiehdokkaakseen Jean-Claude Junckerin, josta leivottiin siten komission puheenjohtaja. Tulevalle kaudelle EPP:llä on suurempia vaikeuksia nostaa riittävän federaatiointoinen kärkiehdokas. Sellainen, joka ajaisi tomerasti EU:sta tai ainakin euromaista liittovaltiota.

Hassua kyllä, piskuisella Suomella olisi kaksikin nimeä tarjottavaksi tähän kärkiehdokasrumbaan. Herrojen nimet ovat Alexander Stubb ja Jyrki Katainen. Miesten välille on turha odottaa mitään jäätävää kisaa. Oletettavasti Stubb ei asettuisi kärkiehdokasehdokkaaksi mikäli Katainen ilmoittautuu kisaan mukaan.

Stubb olisi federaatioinnostaan tuttu ja mieleinen EPP:n kärkiehdokas. Hän puhuu sujuvasti useita kieliä, joista saksan kielen taito on totta kai eduksi silloin, kun Saksan kantaa EPP:n kärkiehdokaskarsintaan kysytään. Tosin Kataisella on eräänlainen etuajo-oikeus, koska hän on nyt yksi monista varapuheenjohtajista.

Suomen asemat kärkiehdokaslobbauksessa paranisivat merkittävästi, mikäli Suomi ottaisi osaa aivan vapaaehtoisesti EU-budjetin ulkopuolelta kerättävään kriisirahastokolehtiin.

 

Hallitukseen lehmänkauppoja

Tällainen vapaaehtoinen rahoitus tulisi tietysti saada Suomen eduskunnan siunaus. Kokoomuksen voidaan tietysti ajatella tukevan EPP:n jäsenenä kolehtirahoitusta. Samalla kokoomus saisi tuupattua Suomea kohti tulonsiirtounionia.

Kokoomus tarvitsisi kuitenkin koko hallituksen (mikäli Suomessa enemmistöhallitus vain säilyy) tuen. Kauppaa tulisi käydä siten keskustan kanssa. Keskusta voisi ilahtua siitä, että EPP:n riveistä nousisi federalistinen komission puheenjohtaja. Tämä tuskin silti riittää yksin lehmänkaupan vastineeksi, vaan keskusta voisi vaatia kokoomukselta jotain takaisin. Esimerkiksi takeen siitä, jos soten valinnanvapaus kaatuisi syystä tai seitsemännestä niin kokoomus tukisi maakuntauudistusta.

Sinisten kanssa kauppaa ei jouduta käymään. Vakavaan uskottavuuskriisiin joutuneille sinisille riittäisi lupa säilyä hallituspuolueena tämän kauden loppuun, oli sinisiä jäljellä sitten mitenkä paljon tahansa. Surullista tämä on vain niille äänestäjille, jotka ovat aikanaan perussuomalaisten riveistä siniset nostaneet eduskuntaan toivoen saavansa parlamenttiimme EU-kriittistä otetta.

Sinisten eduskuntaryhmälle voidaan luvata myös turvapaikka kokoomuksen tai keskustan riveistä, jottei hallituksen enemmistöasema joudu uhatuksi.

 

Tulonsiirtounioni eivälttämättä toteudu siltikään

Lopuksi tietysti yritän asetella lohduttelevia sanoja myös niille kokoomuksen ja keskustan äänestäjille, jotka vastustivat tai vastustavat tulonsiirtounionia. Toivo ei ole kokonaan mennyttä. Nämä äänestäjät voivat toivoa kukin omalla hartaustasollaan sitä, ettei EPP:stä tule suurinta eurovaaliryhmää. Tai sitä, ettei kumpikaan em. suomalainen päädy EPP:n kärkiehdokkaaksi.

Silloin he voivat huokaista helpotuksesta. Ainoa hinta, minkä he joutuvat maksamaan on tämä vapaaehtoinen rahoitus vuosille 2021-2027.

Asia ei ole kuitenkaan enää heidän käsissään. He tekivät valintansa viime eduskuntavaaleissa. Suomen painoarvo on niin pieni tulevissa eurovaaleissa, ettei EPP-boikotointi voi varmuudella jättää ryhmää kärkisijan ulkopuolelle. Ja tietysti he voivat lohduttautua ajatuksella, että sinisten äänestäjät pettyvät heitäkin raskaammin.

]]>
13 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254458-miksi-suomi-osallistuisi-eun-vapaaehtoiseen-tukirahastoon#comments EU-budjetti Eurovaalit 2019 Talous Thu, 26 Apr 2018 16:09:04 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254458-miksi-suomi-osallistuisi-eun-vapaaehtoiseen-tukirahastoon
EU:lla syytä odottaa Italian vaaleja kauhunsekaisin tuntein http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249363-eulla-syyta-odottaa-italian-vaaleja-kauhunsekaisin-tuntein <p>Italiassa käydään parlamenttivaalit 4.3. ja sen arveltu tulos on painajainen EU:lle ja yhteisvaluutta eurolle. EU:n vinkkelistä katsoen hallituksettomuus on paras mahdollinen realistinen tulos. Gallupien mukaan oikeistoblokki on todennäköisin hallitus, mikäli maahan ylipäätään saadaan muodostettua toimiva enemmistöhallitus. Tähän blokkiin kuuluvat muiden muassa <strong>Matteo Salvinin</strong> kipparoima Lega Nord sekä <strong>Silvio Berlusconin</strong> Forza Italia.</p><p>Toiseksi suurimmaksi blokiksi tulisi Viiden tähden liike ja puolueesta tulisi Italian suurin. Sosialidemokraattinen PD:n arvellaan romahtavan. Huono tulos vauhdittaisi <strong>Matteo Renzin</strong> politiikkouran loppua.</p><p>Berlusconi on aiemminkin ollut EU:n hampaissa. Saksan liittokansleri <strong>Angela Merkel</strong> junaili Berlusconille &quot;potkut&quot; pääministeritehtävästä. Berlusconi on viimeisin vaaleilla valittu Italian pääministeri. Maassa on ollut lukuisia teknokraattipääministereitä tuon jälkeen.</p><p>Niin Lega Nord kuin Forza Italia ovat kuopanneet mahtipontiset Italian euroeropuheet. Tämän luulisi olevan federalisteille mieluisaa kuultavaa, mutta Italian euroeroa ei ole pakko toteuttaa poliittisella päätöksellä. Sama lopputulos on saavutettavissa paljon kätevämmällä keinolla: talouspolitiikalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Oikeistoblokin talousohjelma on hyytävää luettavaa</strong></p><p>Italian valtion velka on mykistävät 2 300 miljardia euroa. Se on noin 130 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Niin sanotun talouskurisäännön mukaan yli 60 prosentin velkaisuuslukemista pitäisi kulkea kohti ylijäämäisiä budjetteja, jotta velkaisuusaste saadaan laskemaan.</p><p>Missään nimessä budjettialijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia, mutta Italian tapauksessa budjetin pitäisi olla paljon maltillisempi.</p><p>Tässä kohtaa on tietysti hyvä esitellä oikeistoblokin talousohjelma. Se käsittää muun muassa noin <a href="https://rep.repubblica.it/pwa/generale/2018/01/08/news/promesse_elettorali_da_200_miliardi-186099690/">200 miljardin euron</a> lisävelanoton. Luit aivan oikein.</p><p>Tämä muodollinen velkaantuminen tekisi rutkasti yli 10 prosentin budjettialijäämän.</p><p>Mutta miten tällainen temppu tehdään?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ajatus rinnakkaisvaluutasta</strong></p><p>Vaikka euro on Italian hyväksymä valuutta, sen ei tarvitse olla Italian <em>ainoa</em> kelpuuttama valuutta. Rinnakkainen valuutta on täysin mahdollinen.</p><p>Oikeistoblokin ideana on laskea liikkeelle valtion hyväksymiä omia velkakirjoja, joita voisi käyttää verojen maksuun tai valtio-omisteisten yritysten tuotteiden ostoon.</p><p>Italian keskuspankilla ei ole oikeutta takoa euroja maksuliikenteeseen omin päin. Sen sijaan rinnakaisvaluutalla voidaan kiertää tehokkaasti Euroopan keskuspankin (EKP) kontrolli. Rinnakkaisvaluutan käyttäminen mahdollistaa myös velkaantumissääntöjen kierron.</p><p>Myös Kreikan ex-valtiovarainministeri <strong>Gianis Varoufakis</strong> hahmotteli vastaavanlaista ajatusta, mutta se pysäytettiin viime hetkellä.</p><p>Kreikan kokoista valtiota oli mahdollista uhkailla, mutta Italia on talousmielessä niin suuri maa, ettei EU oikein kykene estämäänkään oikeistoblokin suunnitelmia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ennennäkemättömän eurokriisin siemenet</strong></p><p>Oikeistoblokin talousohjelma romuttaisi mitä ilmeisimmin yhteisvaluutan. Italian keskuspankin noin 450 miljardin vastuut EKP:lle (sen kuuluisan TARGET2-järjestelmän kautta, missä ei ole kuulemma mitään hätää) voitaisiin maksaa Italian uudella liiralla sen jälkeen, kun Italia käytännössä rymistelee ulos eurosta.</p><p>Tällainen EKP:n vaje tulisi siis kattaa, ja arvannet jo varmaan tässä vaiheessa, että suomalaisetkin joudutaan valjastamaan tämän tappiokasan korvaamiseen.</p><p>Suuruusluokkaa voi hieman hahmotella sitä kautta, että EVM:n varat jouduttaisiin käyttämään viimeistä senttiä myöden, eikä Italia osallistuisi enää EVM:n pääomittamiseen. Tällöin muiden jäsenmaiden osuus kasvaa hieman, eli suomalaiset (lue: federalisti-intoilijat) saavat laskulleen mittaa reippaasti yli kymmenen miljardia euroa.</p><p>Todennäköisesti muutama muukin maa kaatuisi ulos eurosta tällä pääomituksella ja suomalaisten lasku kasvaisi siten entisestään.</p><p>Mutta mitäpä suomalaiset eivät olisi valmiita tekemään rakkaan yhteisvaluuttansa säilyttämisen eteen? Muutamssa kymmenessä vuodessa tämä saataisiin kuitattua, jos luopuisimme työttömyysetuuksista, toimeentulotuesta ja muista STM:n kuluista.</p><p>Eläkejärjestelmä olisi vaarassa niin ikään kaatua.</p><p>Kyllä meidän kelpaa fantsutella.</p><hr /><p><strong>Korjattu 19.1. klo 17:</strong> Italian parlamenttivaalit pidetään 4.3. eikä 3.4.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Italiassa käydään parlamenttivaalit 4.3. ja sen arveltu tulos on painajainen EU:lle ja yhteisvaluutta eurolle. EU:n vinkkelistä katsoen hallituksettomuus on paras mahdollinen realistinen tulos. Gallupien mukaan oikeistoblokki on todennäköisin hallitus, mikäli maahan ylipäätään saadaan muodostettua toimiva enemmistöhallitus. Tähän blokkiin kuuluvat muiden muassa Matteo Salvinin kipparoima Lega Nord sekä Silvio Berlusconin Forza Italia.

Toiseksi suurimmaksi blokiksi tulisi Viiden tähden liike ja puolueesta tulisi Italian suurin. Sosialidemokraattinen PD:n arvellaan romahtavan. Huono tulos vauhdittaisi Matteo Renzin politiikkouran loppua.

Berlusconi on aiemminkin ollut EU:n hampaissa. Saksan liittokansleri Angela Merkel junaili Berlusconille "potkut" pääministeritehtävästä. Berlusconi on viimeisin vaaleilla valittu Italian pääministeri. Maassa on ollut lukuisia teknokraattipääministereitä tuon jälkeen.

Niin Lega Nord kuin Forza Italia ovat kuopanneet mahtipontiset Italian euroeropuheet. Tämän luulisi olevan federalisteille mieluisaa kuultavaa, mutta Italian euroeroa ei ole pakko toteuttaa poliittisella päätöksellä. Sama lopputulos on saavutettavissa paljon kätevämmällä keinolla: talouspolitiikalla.

 

Oikeistoblokin talousohjelma on hyytävää luettavaa

Italian valtion velka on mykistävät 2 300 miljardia euroa. Se on noin 130 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Niin sanotun talouskurisäännön mukaan yli 60 prosentin velkaisuuslukemista pitäisi kulkea kohti ylijäämäisiä budjetteja, jotta velkaisuusaste saadaan laskemaan.

Missään nimessä budjettialijäämä ei saisi ylittää kolmea prosenttia, mutta Italian tapauksessa budjetin pitäisi olla paljon maltillisempi.

Tässä kohtaa on tietysti hyvä esitellä oikeistoblokin talousohjelma. Se käsittää muun muassa noin 200 miljardin euron lisävelanoton. Luit aivan oikein.

Tämä muodollinen velkaantuminen tekisi rutkasti yli 10 prosentin budjettialijäämän.

Mutta miten tällainen temppu tehdään?

 

Ajatus rinnakkaisvaluutasta

Vaikka euro on Italian hyväksymä valuutta, sen ei tarvitse olla Italian ainoa kelpuuttama valuutta. Rinnakkainen valuutta on täysin mahdollinen.

Oikeistoblokin ideana on laskea liikkeelle valtion hyväksymiä omia velkakirjoja, joita voisi käyttää verojen maksuun tai valtio-omisteisten yritysten tuotteiden ostoon.

Italian keskuspankilla ei ole oikeutta takoa euroja maksuliikenteeseen omin päin. Sen sijaan rinnakaisvaluutalla voidaan kiertää tehokkaasti Euroopan keskuspankin (EKP) kontrolli. Rinnakkaisvaluutan käyttäminen mahdollistaa myös velkaantumissääntöjen kierron.

Myös Kreikan ex-valtiovarainministeri Gianis Varoufakis hahmotteli vastaavanlaista ajatusta, mutta se pysäytettiin viime hetkellä.

Kreikan kokoista valtiota oli mahdollista uhkailla, mutta Italia on talousmielessä niin suuri maa, ettei EU oikein kykene estämäänkään oikeistoblokin suunnitelmia.

 

Ennennäkemättömän eurokriisin siemenet

Oikeistoblokin talousohjelma romuttaisi mitä ilmeisimmin yhteisvaluutan. Italian keskuspankin noin 450 miljardin vastuut EKP:lle (sen kuuluisan TARGET2-järjestelmän kautta, missä ei ole kuulemma mitään hätää) voitaisiin maksaa Italian uudella liiralla sen jälkeen, kun Italia käytännössä rymistelee ulos eurosta.

Tällainen EKP:n vaje tulisi siis kattaa, ja arvannet jo varmaan tässä vaiheessa, että suomalaisetkin joudutaan valjastamaan tämän tappiokasan korvaamiseen.

Suuruusluokkaa voi hieman hahmotella sitä kautta, että EVM:n varat jouduttaisiin käyttämään viimeistä senttiä myöden, eikä Italia osallistuisi enää EVM:n pääomittamiseen. Tällöin muiden jäsenmaiden osuus kasvaa hieman, eli suomalaiset (lue: federalisti-intoilijat) saavat laskulleen mittaa reippaasti yli kymmenen miljardia euroa.

Todennäköisesti muutama muukin maa kaatuisi ulos eurosta tällä pääomituksella ja suomalaisten lasku kasvaisi siten entisestään.

Mutta mitäpä suomalaiset eivät olisi valmiita tekemään rakkaan yhteisvaluuttansa säilyttämisen eteen? Muutamssa kymmenessä vuodessa tämä saataisiin kuitattua, jos luopuisimme työttömyysetuuksista, toimeentulotuesta ja muista STM:n kuluista.

Eläkejärjestelmä olisi vaarassa niin ikään kaatua.

Kyllä meidän kelpaa fantsutella.


Korjattu 19.1. klo 17: Italian parlamenttivaalit pidetään 4.3. eikä 3.4.

]]>
6 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249363-eulla-syyta-odottaa-italian-vaaleja-kauhunsekaisin-tuntein#comments EU Euro Italia Talous Thu, 18 Jan 2018 21:24:07 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249363-eulla-syyta-odottaa-italian-vaaleja-kauhunsekaisin-tuntein
Minkä bolsevikin haluat presidentiksemme? http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246782-minka-bolsevikin-haluat-presidentiksemme <p>Helsingin Sanomien presidentinvaaleja varten luotu vaalikone sisälsi ihan oivallisia kysymyksiä. Odottelin vesi kielellä vaalikoneen ehdottamaa ehdokasta. Ei ehkä niinkään yllättäen: ehdokkaani on vaalikoneen mukaan <strong>Laura Huhtasaari</strong>. Osumaprosentti oli korkein, mutta vain 68 prosenttia. Vasemmistolla on varaa mistä valita.</p><p>HS-vaalikoneen arvokartta kertoo kaiken oleellisen. Vasemmisto-oikeisto -akselilla ei pönötä ensimmäinenkään ehdokas oikeiston puolella. Ja vain yksi yltää konservatiivien neljänneksiin. Kaikki ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän bolsevikkeja.</p><p>Ehdokkaiden sijoittautumisesta tulee mieleen uudenlainen suomettuminen. Kaikkien pitää olla samaa mieltä ja äänestäjät saavat valita toistensa kopioita.</p><p>Tällainen on satavuotias Suomeni. Saan valita, kenestä bolsevikista tulee tasavaltamme presidentti.</p><p>Olen paitsi äärimmäisen surullinen, mutta myös pettynyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien presidentinvaaleja varten luotu vaalikone sisälsi ihan oivallisia kysymyksiä. Odottelin vesi kielellä vaalikoneen ehdottamaa ehdokasta. Ei ehkä niinkään yllättäen: ehdokkaani on vaalikoneen mukaan Laura Huhtasaari. Osumaprosentti oli korkein, mutta vain 68 prosenttia. Vasemmistolla on varaa mistä valita.

HS-vaalikoneen arvokartta kertoo kaiken oleellisen. Vasemmisto-oikeisto -akselilla ei pönötä ensimmäinenkään ehdokas oikeiston puolella. Ja vain yksi yltää konservatiivien neljänneksiin. Kaikki ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän bolsevikkeja.

Ehdokkaiden sijoittautumisesta tulee mieleen uudenlainen suomettuminen. Kaikkien pitää olla samaa mieltä ja äänestäjät saavat valita toistensa kopioita.

Tällainen on satavuotias Suomeni. Saan valita, kenestä bolsevikista tulee tasavaltamme presidentti.

Olen paitsi äärimmäisen surullinen, mutta myös pettynyt.

]]>
55 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246782-minka-bolsevikin-haluat-presidentiksemme#comments Presidentinvaali 2018 Vasemmisto Wed, 29 Nov 2017 12:09:58 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246782-minka-bolsevikin-haluat-presidentiksemme
EU synnytti potran pojan, Katalonian! http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245112-eu-synnytti-potran-pojan-katalonian <p>Katalonian alueparlamentti <a href="http://catalannews.com/politics/item/catalan-parliament-declares-independence">julisti Katalonian itsenäiseksi</a> Espanjasta. Tämä on paitsi ilahduttava, myös mielenkiintoinen asia. Ne, joille EU on myrkkyä samastui edellisen ekaan lauseeseen. Ne, joille EU ja sen olemassaolo on tärkeää sietäisi tutkia tapahtunutta mielenkiinnolla. Avoimin mielin. Aloitetaan:</p><p>EU:ssa on ollut eurokriisin jäljiltä käsitys, että yhteistä valtakeskittymää tulee välttää. Äänestäjien paine ohjaa niin Suomessa kokoomusta kuin Saksassa kristillisdemokraatteja. Enää ei miljardiluokkien vekseleitä kirjoitella mihin tahansa suuntaan. Valtaa halutaan paikallisesti.</p><p>EU ikäänkuin järsii itse itsensä (tai emänsä) sisältä päin. Sille oli vaihtoehto: olla sotkeentumatta yhteiseen valuuttaan, yhteiseen kohtaloon.</p><p>En pidä mahdottomana tämän johtavan vielä entistä pahempaan eurokriisiin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katalonian alueparlamentti julisti Katalonian itsenäiseksi Espanjasta. Tämä on paitsi ilahduttava, myös mielenkiintoinen asia. Ne, joille EU on myrkkyä samastui edellisen ekaan lauseeseen. Ne, joille EU ja sen olemassaolo on tärkeää sietäisi tutkia tapahtunutta mielenkiinnolla. Avoimin mielin. Aloitetaan:

EU:ssa on ollut eurokriisin jäljiltä käsitys, että yhteistä valtakeskittymää tulee välttää. Äänestäjien paine ohjaa niin Suomessa kokoomusta kuin Saksassa kristillisdemokraatteja. Enää ei miljardiluokkien vekseleitä kirjoitella mihin tahansa suuntaan. Valtaa halutaan paikallisesti.

EU ikäänkuin järsii itse itsensä (tai emänsä) sisältä päin. Sille oli vaihtoehto: olla sotkeentumatta yhteiseen valuuttaan, yhteiseen kohtaloon.

En pidä mahdottomana tämän johtavan vielä entistä pahempaan eurokriisiin.

]]>
50 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245112-eu-synnytti-potran-pojan-katalonian#comments Katalonian itsenäisyys Fri, 27 Oct 2017 14:54:20 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245112-eu-synnytti-potran-pojan-katalonian
Eurokansalaisten haluama feodaaliaika http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242110-eurokansalaisten-haluama-feodaaliaika <p>Ranskan presidentti <strong>Emmanuel Macronia</strong> ja Saksan liittokansleri <strong>Angela Merkeliä</strong> kuunnellessa tulee mieleen pikkulapsi, joka haluaa kinata vanhemman kanssa jostain itsestäänselvästä asiasta. Vanhempi kertoo keskiviikon tulevan tiistain jälkeen, ja pienempi haluaa vain kinata tyyliin: eipäs tule. Macron puskee demokraattista liittovaltiota tulonsiirtoineen, kun taas Merkel jaksaa julistaa sitä, että euromaiden tulisi itse huolehtia kilpailukyvystään, koska euron valuuttakurssit seuraavat Saksan taloustilannetta. Jos jäät kelkasta, niin oma on vikasi.</p> <p>Molemmat valtiojohtajat ovat toistaneet omia sanomiaan jo useamman vuoden. Macronin peitottua vastaehdokkaansa <strong>Marine Le Pen</strong>, Merkel alkoi aavistaa, että jossain kohtaa Saksankin tulee tulla vastaan. Muutoin lepenit voittavat jossain kohtaa. Merkelin ongelma on, ettei saksalaiset ymmärrä tulla vastaan.</p> <p>Yhtä lailla Macron ymmärtää, että saksalaisia pitää liehitellä. Pitää esittää valtion menoleikkauksia; vaikka sitten öljysatamat ovat saarroksissa, kananmunia kipataan rekkalasteittan kaupungintalojen eteen, autoilla suljetaan pikatiet eivätkä junatkaan liiku lakkoilun vuoksi.</p> <p>Merkelin vastaantulona on, että Euroopan vakausmekanismista EVM voisi muodostaa Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kaltainen eurooppalainen valuuttarahasto. Merkel pitää myös ajatuksesta saada euromaille oma liittovaltiovarainministeri. Kunhan tämän tehtäväkenttä on vain patistaa euromaita parempaan kilpailukykyyn. Jopa &quot;hyvin pieni&quot; budjettimyönnytys voitaisiin kaavailla itseään eniten ruoskiville euromaille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Suomellakin valinta tulee eteen</strong></p> <p>Nämä keskustelut euroalueen tulevaisuudesta ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Kiinnostavuusaste on tuskin laskemassa. Arvelisin suurmaiden johtajien ymmärtävän tavotteiden erilaisuudet. He odottavat, että talous virkoaa vuosien myötä ja ihmisten ahdinko hellittää ajan myötä sen verran, etteivät nämä puheet ole enää relevantteja. Vastakkainasettelu lakastaisiin ikään kuin maton alle.</p> <p>Odotettavaa on, että talouteen tulee taas uusi myräkkä. Meillä olisi pitänyt olla jo noin 6 vuotta huumaavaa kasvua, mutta eurovaluutan toimimattomuuden olemme itse pikkuhiljaa pääsemässä edes tajuihimme. Jos seuraava taloushäiriö tuottaa edes 3-4 prosentin laskun bkt:hemme parin vuoden ajan, ja sen jälkeen euron vikojen jälkeen nollakasvua 4-5 vuotta, sitten parin prosentin nousu ennen taas uutta taloushäiriötä niin me voimme jättää hyvästit hyvinvointivaltiolle jo nyt. Tuo kuvio toistuu helposti euroalueella ja etenkin Suomenkin käyttämällä pienellä ja avoimella talousmallilla.</p> <p>Koska Merkel ja Macron ovat olleet sen verran hievahtamatta omissa näkemyksissään, tulee katsoa mahdollisuuksien rajoissa olevaa todennäköisempää lopputulosta. Macronin visiot vaativat ilman muuta EU-perussopimuksen avaamista. Se voi tietää erityisesti joissain maissa vaadittavan kansanäänestyksen vastustuksen. Homma kariutuisi.</p> <p>Merkelinkään visiot eivät sellaisenaan sovellu perussopimuksen raameihin. Luovalla venyttelyllä lopputulos voisi näyttää jotenkin kelpaavalta.</p> <p>Suomen tulisi Merkelin euroalueella tehtailla useampia kilpailukykysopimuksia peräjälkeen aina, kun ulkomailta tulee taloushäiriöitä. Yhdenkin tekeminen oli kovan työn ja tuskan takana. Toisaalta, voimme ajatella, että ensimmäinen kerta on se pahin.</p> <p>Toisaalta, jos ajattelemme 30 prosentin palkkaleikkaukset (erityisesti julkiselle sektorille, jotta verorahoista maksettavat palkat vähenisivät merkittävästi) niin meidän tulisi laskea tai poistaa erilaiset sosiaalituet. Kuka enää menisi töihin, jos nettotulot vieläpä putoaisivat?</p> <p>Tässä feodaaliajan Suomessa havahduttaisiin pian muihinkin ongelmiin, kuten deflaatioon. Se lisäisi taloushäiriöiden haitallisia vaikutuksia. Eli huonona päivänä rytisee, hyvänä päivänä ei tunnu eilistä pahemmalta. Huonoja päiviä olisi hyviä kenties enemmänkin.</p> <p>Paluumatka kannattaa miettiä valmiiksi: palaammeko keskiajalle vai markka-aikaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ranskan presidentti Emmanuel Macronia ja Saksan liittokansleri Angela Merkeliä kuunnellessa tulee mieleen pikkulapsi, joka haluaa kinata vanhemman kanssa jostain itsestäänselvästä asiasta. Vanhempi kertoo keskiviikon tulevan tiistain jälkeen, ja pienempi haluaa vain kinata tyyliin: eipäs tule. Macron puskee demokraattista liittovaltiota tulonsiirtoineen, kun taas Merkel jaksaa julistaa sitä, että euromaiden tulisi itse huolehtia kilpailukyvystään, koska euron valuuttakurssit seuraavat Saksan taloustilannetta. Jos jäät kelkasta, niin oma on vikasi.

Molemmat valtiojohtajat ovat toistaneet omia sanomiaan jo useamman vuoden. Macronin peitottua vastaehdokkaansa Marine Le Pen, Merkel alkoi aavistaa, että jossain kohtaa Saksankin tulee tulla vastaan. Muutoin lepenit voittavat jossain kohtaa. Merkelin ongelma on, ettei saksalaiset ymmärrä tulla vastaan.

Yhtä lailla Macron ymmärtää, että saksalaisia pitää liehitellä. Pitää esittää valtion menoleikkauksia; vaikka sitten öljysatamat ovat saarroksissa, kananmunia kipataan rekkalasteittan kaupungintalojen eteen, autoilla suljetaan pikatiet eivätkä junatkaan liiku lakkoilun vuoksi.

Merkelin vastaantulona on, että Euroopan vakausmekanismista EVM voisi muodostaa Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kaltainen eurooppalainen valuuttarahasto. Merkel pitää myös ajatuksesta saada euromaille oma liittovaltiovarainministeri. Kunhan tämän tehtäväkenttä on vain patistaa euromaita parempaan kilpailukykyyn. Jopa "hyvin pieni" budjettimyönnytys voitaisiin kaavailla itseään eniten ruoskiville euromaille.

 

Suomellakin valinta tulee eteen

Nämä keskustelut euroalueen tulevaisuudesta ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Kiinnostavuusaste on tuskin laskemassa. Arvelisin suurmaiden johtajien ymmärtävän tavotteiden erilaisuudet. He odottavat, että talous virkoaa vuosien myötä ja ihmisten ahdinko hellittää ajan myötä sen verran, etteivät nämä puheet ole enää relevantteja. Vastakkainasettelu lakastaisiin ikään kuin maton alle.

Odotettavaa on, että talouteen tulee taas uusi myräkkä. Meillä olisi pitänyt olla jo noin 6 vuotta huumaavaa kasvua, mutta eurovaluutan toimimattomuuden olemme itse pikkuhiljaa pääsemässä edes tajuihimme. Jos seuraava taloushäiriö tuottaa edes 3-4 prosentin laskun bkt:hemme parin vuoden ajan, ja sen jälkeen euron vikojen jälkeen nollakasvua 4-5 vuotta, sitten parin prosentin nousu ennen taas uutta taloushäiriötä niin me voimme jättää hyvästit hyvinvointivaltiolle jo nyt. Tuo kuvio toistuu helposti euroalueella ja etenkin Suomenkin käyttämällä pienellä ja avoimella talousmallilla.

Koska Merkel ja Macron ovat olleet sen verran hievahtamatta omissa näkemyksissään, tulee katsoa mahdollisuuksien rajoissa olevaa todennäköisempää lopputulosta. Macronin visiot vaativat ilman muuta EU-perussopimuksen avaamista. Se voi tietää erityisesti joissain maissa vaadittavan kansanäänestyksen vastustuksen. Homma kariutuisi.

Merkelinkään visiot eivät sellaisenaan sovellu perussopimuksen raameihin. Luovalla venyttelyllä lopputulos voisi näyttää jotenkin kelpaavalta.

Suomen tulisi Merkelin euroalueella tehtailla useampia kilpailukykysopimuksia peräjälkeen aina, kun ulkomailta tulee taloushäiriöitä. Yhdenkin tekeminen oli kovan työn ja tuskan takana. Toisaalta, voimme ajatella, että ensimmäinen kerta on se pahin.

Toisaalta, jos ajattelemme 30 prosentin palkkaleikkaukset (erityisesti julkiselle sektorille, jotta verorahoista maksettavat palkat vähenisivät merkittävästi) niin meidän tulisi laskea tai poistaa erilaiset sosiaalituet. Kuka enää menisi töihin, jos nettotulot vieläpä putoaisivat?

Tässä feodaaliajan Suomessa havahduttaisiin pian muihinkin ongelmiin, kuten deflaatioon. Se lisäisi taloushäiriöiden haitallisia vaikutuksia. Eli huonona päivänä rytisee, hyvänä päivänä ei tunnu eilistä pahemmalta. Huonoja päiviä olisi hyviä kenties enemmänkin.

Paluumatka kannattaa miettiä valmiiksi: palaammeko keskiajalle vai markka-aikaan?

]]>
7 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242110-eurokansalaisten-haluama-feodaaliaika#comments Euroalue Liittovaltio Wed, 30 Aug 2017 12:16:25 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242110-eurokansalaisten-haluama-feodaaliaika
Suomen euroeroraportti http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241802-suomen-euroeroraportti <p>Keskiviikkona julkaistiin perin seikkaperäinen raportti Suomen eurojäsenyydestä. Sen kokoajana toimi Helsingin yliopiston tutkijatohtori <strong>Tuomas Malinen</strong>. Lähes vuoden ajan työstettyä raporttia oli kokoamassa myös nippu suomalaisia ekonomisteja. Tein raportista uutisen odottamaan julkaisuvapautta ja käytin uutiseen runsaasti aikaa ja vaivaa. Keskiviikkona selailin useita eri kotimaisia mediatahoja nähdäkseni raportin saaman vastaanoton.</p><p>Raportin esiintulon ajoitus oli tietysti huono. Turun puukkohippaset täyttivät etu- ja nettisivut. Mielestäni raportin anti on kuitenkin yhteiskunnallisesti niin merkittävä, ettei se ansaitse jäädä unohduksiin. Kotimaisen median resurssien allokointi kertoo kuitenkin paljon. Raporttia ei joko osattu tai haluttu uutisoida.</p><p>Raportin pihvi nimittäin oli se, että Suomen on mahdollista erota yhteisvaluutta eurosta niin, että Suomen EU-jäsenyys kuitenkin jatkuisi. Eurojäsenyyden lopettaminen voi tietysti johtaa jonkinlaiseen poliittiseen syrjintään Euroopassa, mutta se ennemminkin viestittäisi vain sitä, ettei eurooppalaiset valtiot kunnioita Suomen itsemäärämisoikeutta tipan tippaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Suomen euroero ei ole mahdoton ajatus</strong></p><p>Raportissa esitettiin eurojäsenyyden lopettamisen haasteita. Ero merkitsisi myös kertaluonteisia kustannuksia, mitkä eivät ole millään muotoa tähtitieteellisiä. Suomen rahoitusasema on maailman mittapuun mukaan hyvä, ellei erinomainen. Suomen talouselämän haaste onkin esittää toimivia ratkaisuja aina, kun maamme kohtaa ulkopuolisia taloussokkeja.</p><p>Osa suomalaisista ei tunnu ymmärtävän Suomen rahoitusasemaa. Suomella ja suomalaisilla on toki velkaa, mutta niin on varallisuuttakin. Eurojäsenyyden lopettaminen parantaisi Suomen rahoitusasemaa hieman yli 100 miljardilla eurolla (tai uudellla markalla) ajan myötä, kun kustannukset jäisivät arviolta noin 10 miljardiin euroon.</p><p>Hyvä rahoitusasema johtaa myös alhaisiin rahoituskustannuksiin. Omituiset pelot &quot;15 prosentin asuntolainakoroista&quot; voisivat olla aiheellisia, jos Suomen ajatellaan olevan jonkinlainen <a href="https://thewire.in/156155/venezuela-descended-insolvency/">Venezuela</a>. Suomen rahoituskustannukset voivat jopa pudota, koska Suomi saisi ilman eurojäsenyyttä mahdollisuuden ketterään rahapolitiikkaan. Ketterällä rahapolitiikalla on helpompi vastata ulkopuolelta tuleviin taloussokkeihin.</p><p>Tutkimustulokset osoittavat, että euroon kuulumattomat eurooppalaiset maat toipuivat selkeästi nopeammin 10 vuotta sitten alkaneesta finanssikriisistä. Suomi on päässyt osapuilleen jaloilleen, vaikka eurojäsenyyden tuoma kankeus pitääkin työttömyysastettamme yhä ikävän korkealla tasolla. Historiaa tutkimalla selviää, että eriasteisia taloushäiriöitä ilmenee juuri noin kymmenen vuoden välein. Toisin sanoen ei olisi yllättävää, jos Suomi vajoaisi pian taas uuteen talouden matalapaineeseen. Tällöin &quot;hyviä vuosia&quot; ei juuri nähtäisi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Korkea eurokannatus vaarassa</strong></p><p>Suomalaisten enemmistö toki kannattaa eurojäsenyyttä. Syy tälle on suuri mysteeri. On vaikea uskoa, että suomalaiset nauttisivat pitkistä ja perä-perään jatkuvista taantumista. On lisäksi vaikea uskoa suomalaisten ilahtuvan toistuvista kilpailukykysopimuksen kaltaisista sisäisen devalvaation sarjoista.</p><p>On vaikea uskoa suomalaisten ilahtuvan Brysseliin keskitettävästä verotuksesta ja euroliittovaltion allokoivista veroeuroista.</p><p>Vertailun vuoksi voi katsoa Italian hiipunutta eurokannatusta. Italia on yhtä lailla kärsinyt eurojäsenyydestä, jopa Suomea enemmän. Tämän kärsimystason ero johtuu myös euroon liittymähetkellä olleista kansantalouseroista.</p><p>Raportti esittelee joitakin mahdollisia skenaarioita siitä, miten suomalaisten eurokannatus voisi olla vaarassa pudota radikaalisti. Euroeroon on mahdollista varautua niin, ettei kohtalon hetkellä tulla yllätetyiksi housut kintuissa. Voisimme hyvin ylläpitää kotimaista maksujärjestelmää pahan päivän varalle. Se voisi toimia myös varajärjestelmänä silloin, jos euromaksujärjestelmään muodostuu häiriöitä. On kuitenkin todettava, että euromaksujärjestelmä on toiminut erinomaisen hyvin.</p><hr /><p>Englanninkielinen raportti on luettavissa <a href="http://en.eurothinktank.fi/wp-content/uploads/2017/08/How-to-leave-the-Eurozone.pdf">täältä</a>.</p><p>Suomenkielinen referaatti alkuperäisestä raportista on luettavissa <a href="http://eurothinktank.fi/wp-content/uploads/2017/08/Suomen-euroero-3.pdf">täältä</a>.</p><p><strong>Linda Pelkosen</strong> toimittama uutinen alkuperäisestä raportista on luettavissa <a href="http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005336645.html">täältä</a>.</p><p>Itse toimittamani uutinen alkuperäisestä raportista on luettavissa <a href="https://www.suomenuutiset.fi/ekonomistien-raportti-suomen-ero-eurovaluutasta-on-mahdollinen/">täältä</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskiviikkona julkaistiin perin seikkaperäinen raportti Suomen eurojäsenyydestä. Sen kokoajana toimi Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tuomas Malinen. Lähes vuoden ajan työstettyä raporttia oli kokoamassa myös nippu suomalaisia ekonomisteja. Tein raportista uutisen odottamaan julkaisuvapautta ja käytin uutiseen runsaasti aikaa ja vaivaa. Keskiviikkona selailin useita eri kotimaisia mediatahoja nähdäkseni raportin saaman vastaanoton.

Raportin esiintulon ajoitus oli tietysti huono. Turun puukkohippaset täyttivät etu- ja nettisivut. Mielestäni raportin anti on kuitenkin yhteiskunnallisesti niin merkittävä, ettei se ansaitse jäädä unohduksiin. Kotimaisen median resurssien allokointi kertoo kuitenkin paljon. Raporttia ei joko osattu tai haluttu uutisoida.

Raportin pihvi nimittäin oli se, että Suomen on mahdollista erota yhteisvaluutta eurosta niin, että Suomen EU-jäsenyys kuitenkin jatkuisi. Eurojäsenyyden lopettaminen voi tietysti johtaa jonkinlaiseen poliittiseen syrjintään Euroopassa, mutta se ennemminkin viestittäisi vain sitä, ettei eurooppalaiset valtiot kunnioita Suomen itsemäärämisoikeutta tipan tippaa.

 

Suomen euroero ei ole mahdoton ajatus

Raportissa esitettiin eurojäsenyyden lopettamisen haasteita. Ero merkitsisi myös kertaluonteisia kustannuksia, mitkä eivät ole millään muotoa tähtitieteellisiä. Suomen rahoitusasema on maailman mittapuun mukaan hyvä, ellei erinomainen. Suomen talouselämän haaste onkin esittää toimivia ratkaisuja aina, kun maamme kohtaa ulkopuolisia taloussokkeja.

Osa suomalaisista ei tunnu ymmärtävän Suomen rahoitusasemaa. Suomella ja suomalaisilla on toki velkaa, mutta niin on varallisuuttakin. Eurojäsenyyden lopettaminen parantaisi Suomen rahoitusasemaa hieman yli 100 miljardilla eurolla (tai uudellla markalla) ajan myötä, kun kustannukset jäisivät arviolta noin 10 miljardiin euroon.

Hyvä rahoitusasema johtaa myös alhaisiin rahoituskustannuksiin. Omituiset pelot "15 prosentin asuntolainakoroista" voisivat olla aiheellisia, jos Suomen ajatellaan olevan jonkinlainen Venezuela. Suomen rahoituskustannukset voivat jopa pudota, koska Suomi saisi ilman eurojäsenyyttä mahdollisuuden ketterään rahapolitiikkaan. Ketterällä rahapolitiikalla on helpompi vastata ulkopuolelta tuleviin taloussokkeihin.

Tutkimustulokset osoittavat, että euroon kuulumattomat eurooppalaiset maat toipuivat selkeästi nopeammin 10 vuotta sitten alkaneesta finanssikriisistä. Suomi on päässyt osapuilleen jaloilleen, vaikka eurojäsenyyden tuoma kankeus pitääkin työttömyysastettamme yhä ikävän korkealla tasolla. Historiaa tutkimalla selviää, että eriasteisia taloushäiriöitä ilmenee juuri noin kymmenen vuoden välein. Toisin sanoen ei olisi yllättävää, jos Suomi vajoaisi pian taas uuteen talouden matalapaineeseen. Tällöin "hyviä vuosia" ei juuri nähtäisi.

 

Korkea eurokannatus vaarassa

Suomalaisten enemmistö toki kannattaa eurojäsenyyttä. Syy tälle on suuri mysteeri. On vaikea uskoa, että suomalaiset nauttisivat pitkistä ja perä-perään jatkuvista taantumista. On lisäksi vaikea uskoa suomalaisten ilahtuvan toistuvista kilpailukykysopimuksen kaltaisista sisäisen devalvaation sarjoista.

On vaikea uskoa suomalaisten ilahtuvan Brysseliin keskitettävästä verotuksesta ja euroliittovaltion allokoivista veroeuroista.

Vertailun vuoksi voi katsoa Italian hiipunutta eurokannatusta. Italia on yhtä lailla kärsinyt eurojäsenyydestä, jopa Suomea enemmän. Tämän kärsimystason ero johtuu myös euroon liittymähetkellä olleista kansantalouseroista.

Raportti esittelee joitakin mahdollisia skenaarioita siitä, miten suomalaisten eurokannatus voisi olla vaarassa pudota radikaalisti. Euroeroon on mahdollista varautua niin, ettei kohtalon hetkellä tulla yllätetyiksi housut kintuissa. Voisimme hyvin ylläpitää kotimaista maksujärjestelmää pahan päivän varalle. Se voisi toimia myös varajärjestelmänä silloin, jos euromaksujärjestelmään muodostuu häiriöitä. On kuitenkin todettava, että euromaksujärjestelmä on toiminut erinomaisen hyvin.


Englanninkielinen raportti on luettavissa täältä.

Suomenkielinen referaatti alkuperäisestä raportista on luettavissa täältä.

Linda Pelkosen toimittama uutinen alkuperäisestä raportista on luettavissa täältä.

Itse toimittamani uutinen alkuperäisestä raportista on luettavissa täältä.

]]>
74 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241802-suomen-euroeroraportti#comments Ero Eurosta EU ja Suomi Thu, 24 Aug 2017 07:53:10 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241802-suomen-euroeroraportti
Pari tärkeää huomiota Ylen kannatusmittaustuloksesta http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239093-pari-tarkeaa-huomiota-ylen-kannatusmittaustuloksesta <p>Yleisradion tilaama puoluekannatuskysely on parilta osin erittäin mielenkiintoinen. Se on ensimmäinen kysely, joka on tehty perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimaininkien liplateltua hiljalleen kohti kesäistä rantaa.</p><p>Ensimmäinen huomio on tietysti se, että PS:n kannatus on noussut, vaikka puolueen eturivin kasvoista yli puolet lähtivät toisenlaisen vastausvaihtoehdon taakse. On tietysti houkuttelevaa ajatella, että eräänlainen painolasti heivautui ulos. Siltikin kysely on tehty pikatahtia, koska tilanteen akuutin luonteen vuoksi Ylellä tuli ymmärrettävästi kiire.</p><p>Samaisesta kiireestä johtuen kannatus nousi sen verran, kuin nuo mittaustulokset yleensäkin heilahtelevat. Tulosta ei siten voi pitää täysin sementoituneena, mutta se ratifioi ne käsitykset siitä, että PS:n kannalta yhden ydinjoukon tekemät ratkaisut olivat meille hyvä asia.</p><p>Toinen huomio koskee ministeririkasta eduskuntaryhmää. Aika harvalla puolueeksi aikovalla yhdistyksellä on tasavallan eduskunnassa noin neljännes jäsenistöstä ministereinä. Olettaisi siis, että kovan luokan nimilistalla kerääntyisi vallan toisenlaisia lukemia kuin alle 2,5 prosenttiyksikköä?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Se kaikista tärkein huomio</strong></p><p>Kolmas huomio ei ole minun tekemäni. Sen teki hyvä ystäväni <strong>Juhani Huopainen</strong>. Hän laittoi taulukkolaskentaohjelman puntaroimaan hyvin todennäköistä esitystä eduskunnalle jo tämän vaalikauden aikana. Siinä Suomi asetettaisiin Euroopan liittovaltioon maksamaan kreikkalaisten eläkkeet, sekä espanjalaisten asuntolainat.</p><p>Kyseeseen tarvitaan perustuslakimuutos. Kiireellinen 5/6 enemmistö tuskin toteutuu, mutta hivutus 2/3 enemmistöllä onnistuu UV/ST:n painaessa jaa-ääntä yhdessä hallituspuolueiden; sekä vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n tuella. Liitekuva aukeaa suuremmaksi sitä klikkaamalla.</p><p>Tämän vuoksi &quot;101 dalmatialaisesta&quot; koostuva hallitus ei tullut kuuloonkaan.</p><p>UV/ST-ryhmäläisille on kenties luvattu taivaspaikka liittovaltion katetuista pöydistä, mutta sen varaan ei kannata laskea. Eipä <strong>Paavo Lipponenkaan</strong> saanut eurohivutuksestaan palkkioksi sitä komissaarin virkaa. Sen sijaan melko varmaa on se, että UV/ST-ryhmäläisten kokema kansan tyytymättömyys kyllä aktualisoituu.</p><p>Käyttäkää puheenjohtaja <strong>Jussi Halla-ahon</strong> antama harkinta-aika siis viisaasti. Kaikille ei ole harkinta-aikaa suotu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleisradion tilaama puoluekannatuskysely on parilta osin erittäin mielenkiintoinen. Se on ensimmäinen kysely, joka on tehty perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimaininkien liplateltua hiljalleen kohti kesäistä rantaa.

Ensimmäinen huomio on tietysti se, että PS:n kannatus on noussut, vaikka puolueen eturivin kasvoista yli puolet lähtivät toisenlaisen vastausvaihtoehdon taakse. On tietysti houkuttelevaa ajatella, että eräänlainen painolasti heivautui ulos. Siltikin kysely on tehty pikatahtia, koska tilanteen akuutin luonteen vuoksi Ylellä tuli ymmärrettävästi kiire.

Samaisesta kiireestä johtuen kannatus nousi sen verran, kuin nuo mittaustulokset yleensäkin heilahtelevat. Tulosta ei siten voi pitää täysin sementoituneena, mutta se ratifioi ne käsitykset siitä, että PS:n kannalta yhden ydinjoukon tekemät ratkaisut olivat meille hyvä asia.

Toinen huomio koskee ministeririkasta eduskuntaryhmää. Aika harvalla puolueeksi aikovalla yhdistyksellä on tasavallan eduskunnassa noin neljännes jäsenistöstä ministereinä. Olettaisi siis, että kovan luokan nimilistalla kerääntyisi vallan toisenlaisia lukemia kuin alle 2,5 prosenttiyksikköä?

 

Se kaikista tärkein huomio

Kolmas huomio ei ole minun tekemäni. Sen teki hyvä ystäväni Juhani Huopainen. Hän laittoi taulukkolaskentaohjelman puntaroimaan hyvin todennäköistä esitystä eduskunnalle jo tämän vaalikauden aikana. Siinä Suomi asetettaisiin Euroopan liittovaltioon maksamaan kreikkalaisten eläkkeet, sekä espanjalaisten asuntolainat.

Kyseeseen tarvitaan perustuslakimuutos. Kiireellinen 5/6 enemmistö tuskin toteutuu, mutta hivutus 2/3 enemmistöllä onnistuu UV/ST:n painaessa jaa-ääntä yhdessä hallituspuolueiden; sekä vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n tuella. Liitekuva aukeaa suuremmaksi sitä klikkaamalla.

Tämän vuoksi "101 dalmatialaisesta" koostuva hallitus ei tullut kuuloonkaan.

UV/ST-ryhmäläisille on kenties luvattu taivaspaikka liittovaltion katetuista pöydistä, mutta sen varaan ei kannata laskea. Eipä Paavo Lipponenkaan saanut eurohivutuksestaan palkkioksi sitä komissaarin virkaa. Sen sijaan melko varmaa on se, että UV/ST-ryhmäläisten kokema kansan tyytymättömyys kyllä aktualisoituu.

Käyttäkää puheenjohtaja Jussi Halla-ahon antama harkinta-aika siis viisaasti. Kaikille ei ole harkinta-aikaa suotu.

]]>
34 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239093-pari-tarkeaa-huomiota-ylen-kannatusmittaustuloksesta#comments Gallupit Perussuomalaiset Sininen tulevaisuus Thu, 22 Jun 2017 11:25:39 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239093-pari-tarkeaa-huomiota-ylen-kannatusmittaustuloksesta
Pitäisikö politiikasta luopua miltei kokonaan? http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237365-pitaisiko-politiikasta-luopua-miltei-kokonaan <p>Voisimmeko elää ilman poliittista koneistoa? Minultakin usein kysytään (kysyn toki itsekin), jotta kuka demokraattisesti äänesti &quot;sen ja sen uuvatin siihen virkaan?&quot; Olen huomannut, että päätöksenteon laillispuolinen osuus on paikoitellen hyvästä: kenellä on valtaa sanoa, että vaikkapa murha on rikos? Eduskunnallamme. Sen sijaan joissain taloudellisissa asioissa, kuten vaikkapa Euroopan keskuspankin johtajan tai suomalaisen pankkivaltuuston nokkahenkilön nimitykset tuntuvat kansalaisilta enempi annettuina kuin päätettyinä.</p><p>Tämän lisäksi Yhdysvaltain presidentti <strong>Donald Trump</strong> kertoi FBI-pomon erottamisjutuissa kyseen olleen &quot;noitajahdista&quot;. Turkin presidentti <strong>Recep Tayyip Erdoğanin</strong> kanta kuolemantuomiosta rauhankin aikana on ollut esillä. Hän on tuntuvasti kritisoinut poliittista vastustajaansa <strong>Fethullah Gülenia</strong>, joka on viime vuodet asunut maanpaossa Yhdysvalloissa.</p><p>Ranskan presidentinvaalien alla iskuja jaettiin surutta vyön alle. Vaalit lopulta voittanut <strong>Emmanuel Macron</strong> kohtaa <a href="https://www.suomenuutiset.fi/kommentti-macronilla-voiton-jalkeen-valtava-tyosarka-onnistuuko-han-tyynnyttamaan-protestiaallon-talousuudistuksilla/">ison vuoren</a> kiivettäväkseen, ja hänen ajatuksiaan ei EU:ssa kaikkinensa jaeta. Yksi asia selvisi Ranskan vaaleista: tuttuun ja turvalliseen politiikkaan oltiin läpeensä kyllästyneitä. Ensimmäisellä kierroksella perinteisiä valtapuolueita edustaneet ehdokkaat saivat vain hieman yli neljänneksen hyväksytyistä äänistä. Moni jätti myös äänestämättä kokonaan, mikä lisää politiikan uskottavuuden kriisiä entisestään.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Länsimainen politiikka syvässä kriisissä</strong></p><p>Vaikka Macronin voittoa on suurin elkein juhlittu &quot;populismin kuoliniskuna&quot;, tulee väite myös perustella. Heidän perustelut oli: Macron voitti. Toisenlaisen kuvan saa, kun katsoo kolme eniten ääntä keränneiden anti-EU -ehdokkaiden taivalta. He ovat <strong>Marine Le Pen</strong>, <strong>Jean-Luc Mélenchon</strong> ja <strong>Nicolas Dupont-Aignan</strong>.</p><p>Kuin sattuman oikusta nämä samat kolme henkilöä olivat kisaamassa myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa. <a href="https://www.interieur.gouv.fr/Elections/Les-resultats/Presidentielles/elecresult__presidentielle-2017/(path)/presidentielle-2017//FE.html">Vuonna 2017</a> tämä EU-vastainen kolmikko keräsi noin 45 prosenttia annetuista äänistä. Vuonna 2012 samainen kolmikko <a href="http://www.interieur.gouv.fr/Elections/Les-resultats/Presidentielles/elecresult__PR2012/(path)/PR2012/FE.html">saalisti</a> hieman yli 30 prosenttia äänistä. He siis kasvattivat suosiotaan puolella viidessä vuodessa.</p><p>Kyseisissä vaaleissa hajaääniä saivat toki muutkin EU-vastaiset ehdokkaat.</p><p>Yhtä kaikki: minun on vaikea niellä Ranskan vaalitulosta &quot;populismin kuolemana&quot;. Minusta länsimainen poliittinen päätösvalta on syvässä kriisissä. Siitä kertoo poliittisen koneiston nihkeä asennoituminen kansanäänestyksiin. Kansanäänestyksissä kyseessä on yksittäisiä asioita, kun taas parlamenttivaaleissa haetaan suurempia linjoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>En kuoppaisi politiikkaa</strong></p><p>Mistä tämä ilmiö nyt johtuu? Pitkälti varmaankin siitä, että monet eurooppalaiset ovat olleet globalisaation häviäjiä. Heiltä on kadonnut työ, joka on valahtanut Aasiaan. Työn mukana menee elintaso, mahdollisuus perustaa perheitä (minun ei kai tarvinne esittää nuorisotyöttömyyden kehitystä Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden ajalta?) ja itsekunnioituskin rakoilee.</p><p>Finanssikriisin osoitettua euroalueen heikkoudet alkoivat pääomat virrata epäsuotuisaan suuntaan euromaiden riskimaissa. Se vain lisäsi tuskaa, kun &quot;viisaat&quot; päättäjät päättivät ruoskia lyötyjä talouskurisopimuksineen. Parempi vaihtoehto olisi ollut erota eurosta. Niin nämä maat tulevat tekemäänkin, jos saksalainen finanssipoliittinen kuri jatkuu.</p><p>Talous on vain silti yksi osa politiikkaa. Meidän tulisi ymmärtää, että parhaiten talouspolitiikka toimii, jos valtiovalta toimii vain erotuomarina jakamassa punaisia kortteja vilunkitoimijoille. Valtion ei tarvitse ohjata, omistaa ja suunnitella aivan kaikkea. Markkinat (eli me kaikki) teemme sen paljon tehokkaammin, nopeammin ja kaiken lisäksi saamme tuntea pienen palan sitä kuuluisaa vapautta.</p><p>Halveksun toki politiikkaa, jos junttamenolla pidetään Suomessakin euro väkisin hengissä, mutta kunhan tuosta alkaa euromaita putoamaan Saksan kelkasta pois niin Suomen pää on seuraavana pölkyllä.</p><p>Politiikan on siis muututtava. Poliittisen ajattelutavan on muututtava - ei kuoltava.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten varmistaa paremmat päätökset?</strong></p><p>Taloutta ei voi kokonaan eristää poliittisesta päätöksenteosta. Talouspolitiikkaa tarvitaan toki moniin jo hyviksi koettuihin kohteisiin: peruskoulutus ja terveyden- ja vankeinhoito esimerkiksi.</p><p>Suomessa, kuten myös sattumalta Ranskassa, tarvitaan kipeästi <u>taloustieteiden alkeiden opettamista</u> jo peruskoulun yläluokilla. Hieman syventäviä opintoja keskiasteelle. Nämä pakolliset taloustieteen tunnit voitaisiin minun puolestani napsia pakkoruotsin tunneista.</p><p>Annetaan samalla nuorillemme kieltenopiskeluvapaus. Jos he uskovat Euroopan komission puheenjohtajan <strong>Jean-Claude Junckerin</strong> väitettä, että englannin kieli <a href="http://www.politico.eu/article/jean-claude-juncker-english-is-losing-importance/">menettää Euroopassa merkityksensä</a>, niin παρακαλώ. Sen huomasi jo Euroviisuissa kun joku parikymmentä englantia äidinkielenään puhumatonta maata esitti viisunsa englanniksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voisimmeko elää ilman poliittista koneistoa? Minultakin usein kysytään (kysyn toki itsekin), jotta kuka demokraattisesti äänesti "sen ja sen uuvatin siihen virkaan?" Olen huomannut, että päätöksenteon laillispuolinen osuus on paikoitellen hyvästä: kenellä on valtaa sanoa, että vaikkapa murha on rikos? Eduskunnallamme. Sen sijaan joissain taloudellisissa asioissa, kuten vaikkapa Euroopan keskuspankin johtajan tai suomalaisen pankkivaltuuston nokkahenkilön nimitykset tuntuvat kansalaisilta enempi annettuina kuin päätettyinä.

Tämän lisäksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi FBI-pomon erottamisjutuissa kyseen olleen "noitajahdista". Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin kanta kuolemantuomiosta rauhankin aikana on ollut esillä. Hän on tuntuvasti kritisoinut poliittista vastustajaansa Fethullah Gülenia, joka on viime vuodet asunut maanpaossa Yhdysvalloissa.

Ranskan presidentinvaalien alla iskuja jaettiin surutta vyön alle. Vaalit lopulta voittanut Emmanuel Macron kohtaa ison vuoren kiivettäväkseen, ja hänen ajatuksiaan ei EU:ssa kaikkinensa jaeta. Yksi asia selvisi Ranskan vaaleista: tuttuun ja turvalliseen politiikkaan oltiin läpeensä kyllästyneitä. Ensimmäisellä kierroksella perinteisiä valtapuolueita edustaneet ehdokkaat saivat vain hieman yli neljänneksen hyväksytyistä äänistä. Moni jätti myös äänestämättä kokonaan, mikä lisää politiikan uskottavuuden kriisiä entisestään.

 

Länsimainen politiikka syvässä kriisissä

Vaikka Macronin voittoa on suurin elkein juhlittu "populismin kuoliniskuna", tulee väite myös perustella. Heidän perustelut oli: Macron voitti. Toisenlaisen kuvan saa, kun katsoo kolme eniten ääntä keränneiden anti-EU -ehdokkaiden taivalta. He ovat Marine Le Pen, Jean-Luc Mélenchon ja Nicolas Dupont-Aignan.

Kuin sattuman oikusta nämä samat kolme henkilöä olivat kisaamassa myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Vuonna 2017 tämä EU-vastainen kolmikko keräsi noin 45 prosenttia annetuista äänistä. Vuonna 2012 samainen kolmikko saalisti hieman yli 30 prosenttia äänistä. He siis kasvattivat suosiotaan puolella viidessä vuodessa.

Kyseisissä vaaleissa hajaääniä saivat toki muutkin EU-vastaiset ehdokkaat.

Yhtä kaikki: minun on vaikea niellä Ranskan vaalitulosta "populismin kuolemana". Minusta länsimainen poliittinen päätösvalta on syvässä kriisissä. Siitä kertoo poliittisen koneiston nihkeä asennoituminen kansanäänestyksiin. Kansanäänestyksissä kyseessä on yksittäisiä asioita, kun taas parlamenttivaaleissa haetaan suurempia linjoja.

 

En kuoppaisi politiikkaa

Mistä tämä ilmiö nyt johtuu? Pitkälti varmaankin siitä, että monet eurooppalaiset ovat olleet globalisaation häviäjiä. Heiltä on kadonnut työ, joka on valahtanut Aasiaan. Työn mukana menee elintaso, mahdollisuus perustaa perheitä (minun ei kai tarvinne esittää nuorisotyöttömyyden kehitystä Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden ajalta?) ja itsekunnioituskin rakoilee.

Finanssikriisin osoitettua euroalueen heikkoudet alkoivat pääomat virrata epäsuotuisaan suuntaan euromaiden riskimaissa. Se vain lisäsi tuskaa, kun "viisaat" päättäjät päättivät ruoskia lyötyjä talouskurisopimuksineen. Parempi vaihtoehto olisi ollut erota eurosta. Niin nämä maat tulevat tekemäänkin, jos saksalainen finanssipoliittinen kuri jatkuu.

Talous on vain silti yksi osa politiikkaa. Meidän tulisi ymmärtää, että parhaiten talouspolitiikka toimii, jos valtiovalta toimii vain erotuomarina jakamassa punaisia kortteja vilunkitoimijoille. Valtion ei tarvitse ohjata, omistaa ja suunnitella aivan kaikkea. Markkinat (eli me kaikki) teemme sen paljon tehokkaammin, nopeammin ja kaiken lisäksi saamme tuntea pienen palan sitä kuuluisaa vapautta.

Halveksun toki politiikkaa, jos junttamenolla pidetään Suomessakin euro väkisin hengissä, mutta kunhan tuosta alkaa euromaita putoamaan Saksan kelkasta pois niin Suomen pää on seuraavana pölkyllä.

Politiikan on siis muututtava. Poliittisen ajattelutavan on muututtava - ei kuoltava.

 

Miten varmistaa paremmat päätökset?

Taloutta ei voi kokonaan eristää poliittisesta päätöksenteosta. Talouspolitiikkaa tarvitaan toki moniin jo hyviksi koettuihin kohteisiin: peruskoulutus ja terveyden- ja vankeinhoito esimerkiksi.

Suomessa, kuten myös sattumalta Ranskassa, tarvitaan kipeästi taloustieteiden alkeiden opettamista jo peruskoulun yläluokilla. Hieman syventäviä opintoja keskiasteelle. Nämä pakolliset taloustieteen tunnit voitaisiin minun puolestani napsia pakkoruotsin tunneista.

Annetaan samalla nuorillemme kieltenopiskeluvapaus. Jos he uskovat Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin väitettä, että englannin kieli menettää Euroopassa merkityksensä, niin παρακαλώ. Sen huomasi jo Euroviisuissa kun joku parikymmentä englantia äidinkielenään puhumatonta maata esitti viisunsa englanniksi.

]]>
12 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237365-pitaisiko-politiikasta-luopua-miltei-kokonaan#comments Markkinatalous Päätöksenteko Poltiikka Tue, 23 May 2017 20:59:59 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237365-pitaisiko-politiikasta-luopua-miltei-kokonaan
Mitä miljardilla saa? http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235715-mita-miljardilla-saa <p>Oletko koskaan miettinyt tarkasti pohtien, jotta montako jäätelötötteröä saisit miljardilla eurolla ostoskeskuksen etupihalla olevasta jäätelökioskista? Loogisesti päättelevä ihminen ymmärtää miljardin euron olevan niin käsittämättömän suuri määrä rahaa, että se on parempi pilkkoa pienemmiksi paloiksi.</p><p>Miljardi on tuhat miljoonaa. Eli miljardilla saisi tuhatkertaisen määrän jäätelöä. Miljoonakin saattaa kuullostaa hankalalta konseptilta. Edetään samaan tapaan: montako jäätelötötteröä saisit tuhannella eurolla? Jos vaikka sovitaan tötterön hinnaksi 4 euroa, niin tuhannella eurolla tötteröitä tulee 250. Miljoona tarkoittaa tällä jäätelöhinnoittelulla 250 000 tötteröä. Miljardi taas 250 miljoonaa tötteröä.</p><p>Toisaalta tuolla miljardilla eurolla saa velkaa miljardin euron verran. Velkaa, jonka takaisinmaksua on ymmärretty pidentää kymmeniä vuosia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Numerosokeus jakoi uskottavat ja epäuskottavat kahteen leiriin</strong></p><p>Tavallinen ihminen taitaa absoluuttiset, kuten myös suhteelliset, luvut alle kymmenen luvuilla. Jos vaikka alle kymmenen linnun parvi laskeutuu lahdelle lepäämään niin ihminen osaa nopasti laskea lintujen lukumäärän. Seitsemän lintua <em>näyttää</em> jo erilaiselta kuin viisi lintua. Sen sijaan parven kokoeron 50 linnun ja 70 linnun välillä on likimain mahdoton &quot;laskutehtävä&quot;. Entä 500 miljoonan ja 700 miljoonan linnun parvi?</p><p>Ihmisten kyky ymmärtää hyvin pieniä tai hyvin suuria lukuja intuitiolla on vaikeaa. Lisäksi me olemme hyvin huonoja arvioimaan lukumääriä jo opittujen asioiden kanssa. Hyvin moni arvaisi väärin kysyessäni vaikka sitä, montako kuuta Saturnuksella on. Ja melkoisen moni arvaisi väärin saadessaan asetettuaan arviolleen ala- ja ylärajan.</p><p>Miljardi euroa on siksi vaikeaa käsittää. Paljonko se oikeasti on? Miljardilla eurolla saisi muun muassa:</p><ul><li>62 500 <a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001007892.html">aikuisen turvapaikanhakijan</a> vuosikulut katettua.</li><li>7 <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/terrorismitutkija-pitaa-helsingin-suurmoskeijan-rahoitusta-turvallisuusriskina-ilmaisia-lounaita-ei-olekaan/6349910">suurmoskeijaa</a> Suomeen.</li></ul><p>Miljardi euroa lähetettiin sen sijaan länsimaisille pankkiireille, joskin muodollisesti Kreikan kautta, vuonna 2010. Sitäkin uutisoitiin, kun saimme muutaman miljoonan takaisin korkotuottoina. No, korkotuotoista on jo osapuilleen luovuttu kokonaisuudessaan ja lisää rahaa on uponnut samaan europrojektiin.</p><p>Minun on vaikea kuvitella maailmanhalaajien huolta suurmoskeijahankkeen tyrskyistä, koska he ovat jo valinneet laittaa seitsemän moskeijan rahat pariisilaisten pankkiirien samppanjajuhliin.</p><p>Politiikassa on kyse prioriteeteista. Olen sen vuoksi äänestänyt ahkerasti, jotta se miljardi euroa olisi tullut käytettäväksi muihin kohteisiin. Hyväksyn sen, että muut halusivat rahat ojentaa pankkiireille. Sen sijaan en jaksaisi kuunnella sitä kiky-napinaa ja vanhusten huollon takkuamisista. Olisittehan te voineet äänestää aikanaan ne tyypit valtaan, jotka olisi torpanneet pankkiirituet ja kanavoida ne rahat vaikka vanhusten huoltoon.</p><p>Itsehän valitsimme.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oletko koskaan miettinyt tarkasti pohtien, jotta montako jäätelötötteröä saisit miljardilla eurolla ostoskeskuksen etupihalla olevasta jäätelökioskista? Loogisesti päättelevä ihminen ymmärtää miljardin euron olevan niin käsittämättömän suuri määrä rahaa, että se on parempi pilkkoa pienemmiksi paloiksi.

Miljardi on tuhat miljoonaa. Eli miljardilla saisi tuhatkertaisen määrän jäätelöä. Miljoonakin saattaa kuullostaa hankalalta konseptilta. Edetään samaan tapaan: montako jäätelötötteröä saisit tuhannella eurolla? Jos vaikka sovitaan tötterön hinnaksi 4 euroa, niin tuhannella eurolla tötteröitä tulee 250. Miljoona tarkoittaa tällä jäätelöhinnoittelulla 250 000 tötteröä. Miljardi taas 250 miljoonaa tötteröä.

Toisaalta tuolla miljardilla eurolla saa velkaa miljardin euron verran. Velkaa, jonka takaisinmaksua on ymmärretty pidentää kymmeniä vuosia.

 

Numerosokeus jakoi uskottavat ja epäuskottavat kahteen leiriin

Tavallinen ihminen taitaa absoluuttiset, kuten myös suhteelliset, luvut alle kymmenen luvuilla. Jos vaikka alle kymmenen linnun parvi laskeutuu lahdelle lepäämään niin ihminen osaa nopasti laskea lintujen lukumäärän. Seitsemän lintua näyttää jo erilaiselta kuin viisi lintua. Sen sijaan parven kokoeron 50 linnun ja 70 linnun välillä on likimain mahdoton "laskutehtävä". Entä 500 miljoonan ja 700 miljoonan linnun parvi?

Ihmisten kyky ymmärtää hyvin pieniä tai hyvin suuria lukuja intuitiolla on vaikeaa. Lisäksi me olemme hyvin huonoja arvioimaan lukumääriä jo opittujen asioiden kanssa. Hyvin moni arvaisi väärin kysyessäni vaikka sitä, montako kuuta Saturnuksella on. Ja melkoisen moni arvaisi väärin saadessaan asetettuaan arviolleen ala- ja ylärajan.

Miljardi euroa on siksi vaikeaa käsittää. Paljonko se oikeasti on? Miljardilla eurolla saisi muun muassa:

Miljardi euroa lähetettiin sen sijaan länsimaisille pankkiireille, joskin muodollisesti Kreikan kautta, vuonna 2010. Sitäkin uutisoitiin, kun saimme muutaman miljoonan takaisin korkotuottoina. No, korkotuotoista on jo osapuilleen luovuttu kokonaisuudessaan ja lisää rahaa on uponnut samaan europrojektiin.

Minun on vaikea kuvitella maailmanhalaajien huolta suurmoskeijahankkeen tyrskyistä, koska he ovat jo valinneet laittaa seitsemän moskeijan rahat pariisilaisten pankkiirien samppanjajuhliin.

Politiikassa on kyse prioriteeteista. Olen sen vuoksi äänestänyt ahkerasti, jotta se miljardi euroa olisi tullut käytettäväksi muihin kohteisiin. Hyväksyn sen, että muut halusivat rahat ojentaa pankkiireille. Sen sijaan en jaksaisi kuunnella sitä kiky-napinaa ja vanhusten huollon takkuamisista. Olisittehan te voineet äänestää aikanaan ne tyypit valtaan, jotka olisi torpanneet pankkiirituet ja kanavoida ne rahat vaikka vanhusten huoltoon.

Itsehän valitsimme.

]]>
44 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235715-mita-miljardilla-saa#comments Eurotukipaketit Sat, 15 Apr 2017 11:56:28 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235715-mita-miljardilla-saa