Talous http://raunolintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132397/all Mon, 11 Jun 2018 18:28:34 +0300 fi Helsingin harkittava Kuntaliitosta eroamista http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256723-helsingin-harkittava-kuntaliitosta-eroamista <p>Helsingin kaupunki on jäsenenä yhteensä 92 eri yhdistyksessä. Yhdistykset vaihtelevat taimistoviljelijöiden järjestöstä sähkölaitteiden kunnossapitoyhdistykseen. Yhdistysten jäsenmaksuissakin on suurta vaihtelua. Osa jäsenyyksistä on kaupungille täysin ilmaisia, kun taas Suomen Kuntaliiton jäsenyys maksaa 2 miljoonaa euroa vuodessa.</p><p>Pormestari Vapaavuoren johdolla Helsinki on ottanut vetovastuun suurten kaupunkien C21 -verkostosta. Kaupunkipoliittisessa yhteistyö- ja edunvalvontaorganisaatiossa on nimensä mukaisesti edustettuna maamme 21 suurinta kaupunkia. C21 -verkoston lisäksi Helsinki on mukana joukossa muita suurkaupunkien välisiä yhteistyöverkostoja.</p><p>Suomen Kuntaliitto perustettiin 1993 seitsemän kunnallisalan toimijan yhdistettyä voimansa. Suurimmat uuteen Kuntaliittoon liittyneet yhdistykset olivat Suomen Kaupunkiliitto ja Suomen Kunnallisliitto. Tällä hetkellä kaikki Suomen kunnat Kittilää lukuun ottamatta ovat Kuntaliiton jäseniä. Jäseninä ovat siis yhtä lailla 700 asukkaan Luhanka kuin yli 650 000 asukkaan Helsinki. Kuntien ja kaupunkien lisäksi Kuntaliiton toiminnassa ovat mukana sairaanhoitopiirit, maakuntien liitot sekä kuntayhtymät ja lukuisat kuntayhtiöt.</p><p>Kuntaliiton päätehtävä on tuoda kuntien näkemyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Kuntaliitossa työskentelee tätä tehtävää varten lukusia eri alojen asiantuntijoita. Edunvalvonnan lisäksi Kuntaliiton asiantuntijat tarjoavat jäsenilleen neuvontapalveluja. Helsingin näkökulmasta on kuitenkin aiheellista pohtia, onko Kuntaliiton edunvalvonnasta ja jäsenpalveluista kaupungillemme mitään hyötyä?</p><p>Ensinnäkin on vaikea nähdä, mikä on se Helsinkiä ja Luhankaa yhdistävä etu, jota Kuntaliitto yhteiskunnallisessa keskustelussa pyrkii edistämään. Suurin osa Suomen kunnista on Helsinkiin verrattuna lilliputteja, jotka kamppailevat aivan erilaisten haasteiden kanssa. Helsingillä on paljon enemmän yhteistä Tukholman kuin Savukosken kanssa.</p><p>Toisekseen Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingillä on omasta takaa käytössään valtava määrä eri alojen asiantuntijoita. Kuntaliiton asiantuntija-armeijaan joudutaan turvautumaan vain harvoin ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Näin ollen Kuntaliiton toisestakaan päätehtävästä ei ole Helsingille juuri iloa.</p><p>Helsingin tulisi ryhtyä edistämään täysin voimin suurten kaupunkien muodostaman virallisen yhteistyöelimen kehittämistä. Helpointen tämä kävisi C21 -verkoston toiminta vakiinnuttamalla. Tältä osin kyse olisi paluusta vanhaan järjestelmään, jossa suuria kuntia edusti Kaupunkiliitto ja pieniä kuntia Maalaiskuntien liitto. Suurten kaupunkien kasvaessa kovaa vauhtia ja pienien kuntien näivettyessä entisestään olisi paljon luontevampaa, että kummallakin ryhmittymällä olisi oma edunvalvontajärjestönsä. Tämä olisi molempien kannalta järkevämpää.</p><p>Helsingin kaupungin 2 miljoonan euron vuosittainen jäsenmaksu muodostaa Kuntaliiton tuotoista lähes 10 prosenttia. Helsingillä olisi jäsenmaksurahoille paljon parempiakin käyttökohteita. Kittilä erosi Kuntaliitosta tämän vuoden alussa. Hirveän monessa asiassa tästä Lapin pikkukunnasta ei kannata ottaa mallia, mutta nyt voisi olla sen paikka. Helsingin on syytä&nbsp;käynnistää selvitys Kuntaliitosta eroamisen vaikutuksista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupunki on jäsenenä yhteensä 92 eri yhdistyksessä. Yhdistykset vaihtelevat taimistoviljelijöiden järjestöstä sähkölaitteiden kunnossapitoyhdistykseen. Yhdistysten jäsenmaksuissakin on suurta vaihtelua. Osa jäsenyyksistä on kaupungille täysin ilmaisia, kun taas Suomen Kuntaliiton jäsenyys maksaa 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Pormestari Vapaavuoren johdolla Helsinki on ottanut vetovastuun suurten kaupunkien C21 -verkostosta. Kaupunkipoliittisessa yhteistyö- ja edunvalvontaorganisaatiossa on nimensä mukaisesti edustettuna maamme 21 suurinta kaupunkia. C21 -verkoston lisäksi Helsinki on mukana joukossa muita suurkaupunkien välisiä yhteistyöverkostoja.

Suomen Kuntaliitto perustettiin 1993 seitsemän kunnallisalan toimijan yhdistettyä voimansa. Suurimmat uuteen Kuntaliittoon liittyneet yhdistykset olivat Suomen Kaupunkiliitto ja Suomen Kunnallisliitto. Tällä hetkellä kaikki Suomen kunnat Kittilää lukuun ottamatta ovat Kuntaliiton jäseniä. Jäseninä ovat siis yhtä lailla 700 asukkaan Luhanka kuin yli 650 000 asukkaan Helsinki. Kuntien ja kaupunkien lisäksi Kuntaliiton toiminnassa ovat mukana sairaanhoitopiirit, maakuntien liitot sekä kuntayhtymät ja lukuisat kuntayhtiöt.

Kuntaliiton päätehtävä on tuoda kuntien näkemyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Kuntaliitossa työskentelee tätä tehtävää varten lukusia eri alojen asiantuntijoita. Edunvalvonnan lisäksi Kuntaliiton asiantuntijat tarjoavat jäsenilleen neuvontapalveluja. Helsingin näkökulmasta on kuitenkin aiheellista pohtia, onko Kuntaliiton edunvalvonnasta ja jäsenpalveluista kaupungillemme mitään hyötyä?

Ensinnäkin on vaikea nähdä, mikä on se Helsinkiä ja Luhankaa yhdistävä etu, jota Kuntaliitto yhteiskunnallisessa keskustelussa pyrkii edistämään. Suurin osa Suomen kunnista on Helsinkiin verrattuna lilliputteja, jotka kamppailevat aivan erilaisten haasteiden kanssa. Helsingillä on paljon enemmän yhteistä Tukholman kuin Savukosken kanssa.

Toisekseen Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingillä on omasta takaa käytössään valtava määrä eri alojen asiantuntijoita. Kuntaliiton asiantuntija-armeijaan joudutaan turvautumaan vain harvoin ja hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Näin ollen Kuntaliiton toisestakaan päätehtävästä ei ole Helsingille juuri iloa.

Helsingin tulisi ryhtyä edistämään täysin voimin suurten kaupunkien muodostaman virallisen yhteistyöelimen kehittämistä. Helpointen tämä kävisi C21 -verkoston toiminta vakiinnuttamalla. Tältä osin kyse olisi paluusta vanhaan järjestelmään, jossa suuria kuntia edusti Kaupunkiliitto ja pieniä kuntia Maalaiskuntien liitto. Suurten kaupunkien kasvaessa kovaa vauhtia ja pienien kuntien näivettyessä entisestään olisi paljon luontevampaa, että kummallakin ryhmittymällä olisi oma edunvalvontajärjestönsä. Tämä olisi molempien kannalta järkevämpää.

Helsingin kaupungin 2 miljoonan euron vuosittainen jäsenmaksu muodostaa Kuntaliiton tuotoista lähes 10 prosenttia. Helsingillä olisi jäsenmaksurahoille paljon parempiakin käyttökohteita. Kittilä erosi Kuntaliitosta tämän vuoden alussa. Hirveän monessa asiassa tästä Lapin pikkukunnasta ei kannata ottaa mallia, mutta nyt voisi olla sen paikka. Helsingin on syytä käynnistää selvitys Kuntaliitosta eroamisen vaikutuksista.

]]>
1 http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256723-helsingin-harkittava-kuntaliitosta-eroamista#comments C21 edunvalvonta Helsinki Kuntaliitto Talous Mon, 11 Jun 2018 15:28:34 +0000 Otto Meri http://ottomeri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256723-helsingin-harkittava-kuntaliitosta-eroamista
Italiassa pelataan upporikasta ja rutiköyhää – sinunkin tulevaisuudella http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256062-italiassa-pelataan-upporikasta-ja-rutikoyhaa-sinunkin-tulevaisuudella <p>Italiassa panokset kovenevat. Italian presidentti Sergio Mattarella torppasi viikonloppuna Liiton ja Viiden tähden liikkeen valtiovarainministerin Paolo Savonan.&nbsp; Mattarella käytti perustuslaillista valtaansa ja asettui italialaista populismia vastaan sekä pyysi IMF:n palveluksessa kannuksensa hankkinutta lombardialaista ekonomistia Carlo Cottarellia muodostamaan hallituksen ja saattelemaan maan kohti uusia vaaleja.&nbsp;</p><p>Vaikka euro- ja EU-kriittiset ryhmät saivat vaaleissa murskavoiton, totesi Mattarella, <a href="https://www.huffingtonpost.it/2018/05/27/lora-piu-buia-di-mattarella-la-scelta-obbligata-di-difendere-linteresse-nazionale-dopo-il-no-dei-partiti-alla-soluzione-giorgetti-per-leconomia_a_23444708/?utm_hp_ref=it-homepage">ettei presidenttinä voi hyväksyä valtiovarainministeriä, joka tukee Italian euroeroa</a>&nbsp;-&nbsp;<em>&quot;non può sostenere la proposta di un ministro sostenitore della fuoriuscita dall&#39;euro&quot;.&nbsp;</em>Muodostumassa oleva hallitus oli lieventänyt kantojaan aiemmasta, mutta koska euroeroa ei suljettu pois, Mattarelle teki ratkaisunsa katsoen puolustuvansa kansallisia intressejä.&nbsp;</p><p>Nyt Cottarellin pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaalit uusitaan ja parlamentti on hänen vastustajiensa hallussa. Yksin Liiton ja Viiden tähden liikkeen osuus Italian parlamentin paikoista ylittää 50 %. Kaiken lisäksi puolueparin esittämällä hallitusohjelmalla oli italialaisten vankka tuki (hiukan yli 60 %) ja puolueiden kannatus on korkeampaa kuin aiemmin.</p><p>Tällaisessa tilanteessa presidentti Sergio Mattarella totesi, että eurojäsenyys on perustavanlaatuinen valinta ja jos siitä halutaan keskustella, niin siitä on keskusteltava vakavasti. Toisin sanoen presidentti Mattarella korotti kerralla panoksia: eurokriittinen hallitus ei kelpaa, koska nämä eivät irtisanoutuneet euroerosta, vaan seuraavissa vaaleissa on tehtävä valinta. Italia on matkalla eurovaaleihin, jossa kyse ei enää ole siitä, kuinka Italia taplaa eurojäsenenä eteenpäin vain siitä, että lähteekö maa eurosta.</p><p>Valitettavasti eurooppalaiset johtajat eivät näytä vieläkään ymmärtäneen, että jos tarjolla on vain&nbsp;<em>lisää sitä samaa</em>&nbsp;tai&nbsp;<em>jotain ihan muuta</em>, niin pidemmän päälle&nbsp;<em>ihan mitä tahansa muuta</em>&nbsp;alkaa kuulostaa kasvavalle joukolle vaihtoehdolta, kun vallitseva politiikka ja järjestelmä aletaan nähdä ongelmana. Paine muutokselle kasvaa ja mitä kauemmin johtajiltamme menee sen ymmärtämiseen, sitä rajumpi korjausliike on luvassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Nyt kun eurokriisi saattaa taas siirtyä akuuttiin vaiheeseen, niin voi vähän muistella vanhojakin:&nbsp;<em><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/105406-eurooppa-friikki">&quot;Eurooppa-friikki&quot; </a>(05/2012), </em>erityisesti tämä<em>&nbsp;</em>&nbsp;<em><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110270-eurososialistit-ja-suomen-n%C3%B6yryytys">Eurososialistit ja Suomen nöyryytys</a> (06/2012), <a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114245-espanjan-valtio-ei-tarvitse-tukipakettia-ja-muut-parhaat-jutut-aiheesta">Eurokriisisoppa ja sammakot kattilassa</a> (08/2012) .&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p> Italiassa panokset kovenevat. Italian presidentti Sergio Mattarella torppasi viikonloppuna Liiton ja Viiden tähden liikkeen valtiovarainministerin Paolo Savonan.  Mattarella käytti perustuslaillista valtaansa ja asettui italialaista populismia vastaan sekä pyysi IMF:n palveluksessa kannuksensa hankkinutta lombardialaista ekonomistia Carlo Cottarellia muodostamaan hallituksen ja saattelemaan maan kohti uusia vaaleja. 

Vaikka euro- ja EU-kriittiset ryhmät saivat vaaleissa murskavoiton, totesi Mattarella, ettei presidenttinä voi hyväksyä valtiovarainministeriä, joka tukee Italian euroeroa - "non può sostenere la proposta di un ministro sostenitore della fuoriuscita dall'euro". Muodostumassa oleva hallitus oli lieventänyt kantojaan aiemmasta, mutta koska euroeroa ei suljettu pois, Mattarelle teki ratkaisunsa katsoen puolustuvansa kansallisia intressejä. 

Nyt Cottarellin pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaalit uusitaan ja parlamentti on hänen vastustajiensa hallussa. Yksin Liiton ja Viiden tähden liikkeen osuus Italian parlamentin paikoista ylittää 50 %. Kaiken lisäksi puolueparin esittämällä hallitusohjelmalla oli italialaisten vankka tuki (hiukan yli 60 %) ja puolueiden kannatus on korkeampaa kuin aiemmin.

Tällaisessa tilanteessa presidentti Sergio Mattarella totesi, että eurojäsenyys on perustavanlaatuinen valinta ja jos siitä halutaan keskustella, niin siitä on keskusteltava vakavasti. Toisin sanoen presidentti Mattarella korotti kerralla panoksia: eurokriittinen hallitus ei kelpaa, koska nämä eivät irtisanoutuneet euroerosta, vaan seuraavissa vaaleissa on tehtävä valinta. Italia on matkalla eurovaaleihin, jossa kyse ei enää ole siitä, kuinka Italia taplaa eurojäsenenä eteenpäin vain siitä, että lähteekö maa eurosta.

Valitettavasti eurooppalaiset johtajat eivät näytä vieläkään ymmärtäneen, että jos tarjolla on vain lisää sitä samaa tai jotain ihan muuta, niin pidemmän päälle ihan mitä tahansa muuta alkaa kuulostaa kasvavalle joukolle vaihtoehdolta, kun vallitseva politiikka ja järjestelmä aletaan nähdä ongelmana. Paine muutokselle kasvaa ja mitä kauemmin johtajiltamme menee sen ymmärtämiseen, sitä rajumpi korjausliike on luvassa. 

 

 

P.S. Nyt kun eurokriisi saattaa taas siirtyä akuuttiin vaiheeseen, niin voi vähän muistella vanhojakin: "Eurooppa-friikki" (05/2012), erityisesti tämä  Eurososialistit ja Suomen nöyryytys (06/2012), Eurokriisisoppa ja sammakot kattilassa (08/2012) . 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

]]>
66 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256062-italiassa-pelataan-upporikasta-ja-rutikoyhaa-sinunkin-tulevaisuudella#comments Raha EU Euro Eurokriisi Italia Talous Wed, 30 May 2018 03:38:31 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256062-italiassa-pelataan-upporikasta-ja-rutikoyhaa-sinunkin-tulevaisuudella
Entä jos ydinvoimaa ei oltaisi jarrutettu Suomessa? http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256029-enta-jos-ydinvoimaa-ei-oltaisi-jarrutettu-suomessa <p>Vuonna 2016 Suomen sähköntuotannosta noin 20 % perustui kivihiilen, maakaasun, öljyn ja turpeen <a href="https://energia.fi/perustietoa_energia-alasta/energiantuotanto/sahkontuotanto">polttamiseen</a>. Ydinvoiman osuus oli 33,7 %.</p><p>Niin kauan kuin minä muistan, ydinvoimaa on demonisoitu ja vastustettu oikeastaan enemmän kuin mitään muuta energiantuotantomuotoa, vaikka yksin Suomessa energiantuotannon <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000702331.html">pienhiukkaspäästöillä </a>on tapettu enemmän väkeä EU-aikakaudella kuin rauhanomaisen ydinenergian takia on kaiken kaikkiaan kuollut. Toisinaan olen miettinyt, että mitä jos täällä oltaisiinkin toimittu toisin.&nbsp;</p><p>Jos Fortum olisi saanut 2010 luvan voimalan rakentamiseen, niin&nbsp;<em>todennäköisesti&nbsp;</em>meillä olisi nyt yksi reaktori enemmän energiantuotannossa, tai ainakin pian olisii. Arevan sekoilujen toistuminen myös toisessa ydinvoimalassa olisi sangen epätodennäköistä ja vaikka jotain vähän vastaavaa olisikin käynyt, niin joko olisimme jo nyt tai hyvin pian tilanteessa, jossa sähköntuotannon kaikkein saastuttavimmista muodoista voitaisiin päästä suurimmalta osin eroon. Jälkiviisas on tietysti helppo olla, mutta nyt näyttää sille, että taho joka todennäköisimmin olisi saaanut voimalan rakennettua jätettiin ilman lupaa. Nyt meillä on historiallisen kallis ja pitkäksi venynyt hanke, joka joka mutkassa on vedetty pitkäksi yhdistettynä Rosatomin hankkeeseen, jonka poliittiset riskit ovat suuria ja toteutumisaikataulu vielä mysteeri. Siinä sivussa OL-4 tuli hyllytetyksi.</p><p>Kaikkien ympäristöstä huolissaan olevien tulisi muistaa, että voisimme olla tilanteessa, jossa ydinvoiman sähköosuus olisi jo nyt selvästi yli 50 %, käyttäisimme selvästi vähemmän fossiilisia polttoaineita emmekä olisi niin tuontiriippuvaisia kuin nyt.&nbsp; OL-3:n ja Hanhikiven myötä olisimme jo selvillä vesillä, eikä tilanteen vieminen maaliin uusiutuvilla olisi enää mielettömyys.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Vuonna 2016 Suomen sähköntuotannosta noin 20 % perustui kivihiilen, maakaasun, öljyn ja turpeen polttamiseen. Ydinvoiman osuus oli 33,7 %.

Niin kauan kuin minä muistan, ydinvoimaa on demonisoitu ja vastustettu oikeastaan enemmän kuin mitään muuta energiantuotantomuotoa, vaikka yksin Suomessa energiantuotannon pienhiukkaspäästöillä on tapettu enemmän väkeä EU-aikakaudella kuin rauhanomaisen ydinenergian takia on kaiken kaikkiaan kuollut. Toisinaan olen miettinyt, että mitä jos täällä oltaisiinkin toimittu toisin. 

Jos Fortum olisi saanut 2010 luvan voimalan rakentamiseen, niin todennäköisesti meillä olisi nyt yksi reaktori enemmän energiantuotannossa, tai ainakin pian olisii. Arevan sekoilujen toistuminen myös toisessa ydinvoimalassa olisi sangen epätodennäköistä ja vaikka jotain vähän vastaavaa olisikin käynyt, niin joko olisimme jo nyt tai hyvin pian tilanteessa, jossa sähköntuotannon kaikkein saastuttavimmista muodoista voitaisiin päästä suurimmalta osin eroon. Jälkiviisas on tietysti helppo olla, mutta nyt näyttää sille, että taho joka todennäköisimmin olisi saaanut voimalan rakennettua jätettiin ilman lupaa. Nyt meillä on historiallisen kallis ja pitkäksi venynyt hanke, joka joka mutkassa on vedetty pitkäksi yhdistettynä Rosatomin hankkeeseen, jonka poliittiset riskit ovat suuria ja toteutumisaikataulu vielä mysteeri. Siinä sivussa OL-4 tuli hyllytetyksi.

Kaikkien ympäristöstä huolissaan olevien tulisi muistaa, että voisimme olla tilanteessa, jossa ydinvoiman sähköosuus olisi jo nyt selvästi yli 50 %, käyttäisimme selvästi vähemmän fossiilisia polttoaineita emmekä olisi niin tuontiriippuvaisia kuin nyt.  OL-3:n ja Hanhikiven myötä olisimme jo selvillä vesillä, eikä tilanteen vieminen maaliin uusiutuvilla olisi enää mielettömyys. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

 

 

]]>
24 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256029-enta-jos-ydinvoimaa-ei-oltaisi-jarrutettu-suomessa#comments Kotimaa Energia Rosatom Talous Ydinvoimakeskustelu Ympäristö Tue, 29 May 2018 08:56:23 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256029-enta-jos-ydinvoimaa-ei-oltaisi-jarrutettu-suomessa
Viisas pienyrittäjä katsoo nyt vasemmalle http://torstiluotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255968-viisas-pienyrittaja-katsoo-nyt-vasemmalle <p>Yrittäjän vapaus on monelle pelkkä myytti ja oma firma pakon sanelema välttämättömyys.</p><p>Omaa yritystä pyörittävälle on tärkeintä että ihmisillä menee hyvin tai edes kohtalaisesti ja että he luottavat tulevaisuuteen.&nbsp;Kampaajat, taksikuskit ja kuljetuspalvelut ovat ihan oikeasti talouden indikaattoreita ja ovat ensimmäisiä jotka huomaavat kun kansalaiset ovat epävarmoja omasta toimeentulostaan ja työpaikastaan.</p><p>Pienyrittäjän arki on usein kovaa taistelua toimeentulosta ja täynnä huolta tulevasta.</p><p>Sipilän käsitys yrittäjästä on ihan erilainen kuin suurin osa suomalaisista yrittäjistä on. Pääministerimme ja hallituksen kuva yrittäjästä ei ole ihminen joka miettii seuraavan kuukauden lainanlyhennyksiä, eikä sitä menevätkö jotkut tärkeät ja kalliit puhdistusaineet vanhoiksi ennen kuin tulee seuraava tilaus, eikä sitä joutuuko tässä kuussa asuntolainan lyhennyksen eräpäivää siirtämään koska töitä on ollut niin vähän.</p><p>Uusi yrittäjyyden muoto on tietenkin entiset kuukausipalkalla vakituisessa työsuhteessa olleet työntekijät jotka on pakotettu vasten tahtoaan yrittäjiksi. He myyvät nyt tuntejaan usein entiselle työnantajalleen täsmälleen samaan työhön mitä tekivät ennen yrittäjyyttään kuukausipalkalla, nyt vain käytännössä ilman mitään turvaa tulevasta.</p><p>&nbsp;Hallituksen tukema ja vaalima yrittäjä onkin oikeasti omistaja jonka alaisuudessa on työntekijöitä ja pienten yrittäjien verkosto alihankkijoina</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen yrittäjien tuore toimitusjohtaja ja entinen Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen on aloittanut jonkinlaisen sodan ammattiyhdistysliikettä vastaan puuhaamalla Suomeen yksityistä työttömyyskassaa jonka jäsenmaksut työnantaja tarjoaisi työntekijöille. Suomen yrittäjien taktiikka on kiero.</p><p>&nbsp;Harva yritys haluaa tai uskaltaa rakentaa suoranaista vastakkainasettelua omistajan ja työntekijöiden välille, ollaan mieluummin, ainakin puheissa samaa porukkaa.</p><p>&nbsp;Pentikäisen hanke hyökkää työntekijöiden kimppuun ovelasti takaapäin jolloin tarkoituksena on tietenkin heikentää henkilöstön asemaa neuvotteluissa viemällä siltä ammattiyhdistysliikkeen tarjoama tuki ja joukkovoima.</p><p>&nbsp;</p><p>SDP:n veromalli keventäisi kaikkein pienituloisimpien verotusta ja elvyttäisi taloutta suoraan kulutukseen, koska käytännössä kaikki lisäraha pienituloisille lähtisi taatusti kiertoon piristämään taloutta ja luomaan ympärilleen lisää työtä, kuten tietysti myös se monen populismiksi kauhistelema satasen korotus kaikkein pienimpiin eläkkeisiin.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yrittäjän vapaus on monelle pelkkä myytti ja oma firma pakon sanelema välttämättömyys.

Omaa yritystä pyörittävälle on tärkeintä että ihmisillä menee hyvin tai edes kohtalaisesti ja että he luottavat tulevaisuuteen. Kampaajat, taksikuskit ja kuljetuspalvelut ovat ihan oikeasti talouden indikaattoreita ja ovat ensimmäisiä jotka huomaavat kun kansalaiset ovat epävarmoja omasta toimeentulostaan ja työpaikastaan.

Pienyrittäjän arki on usein kovaa taistelua toimeentulosta ja täynnä huolta tulevasta.

Sipilän käsitys yrittäjästä on ihan erilainen kuin suurin osa suomalaisista yrittäjistä on. Pääministerimme ja hallituksen kuva yrittäjästä ei ole ihminen joka miettii seuraavan kuukauden lainanlyhennyksiä, eikä sitä menevätkö jotkut tärkeät ja kalliit puhdistusaineet vanhoiksi ennen kuin tulee seuraava tilaus, eikä sitä joutuuko tässä kuussa asuntolainan lyhennyksen eräpäivää siirtämään koska töitä on ollut niin vähän.

Uusi yrittäjyyden muoto on tietenkin entiset kuukausipalkalla vakituisessa työsuhteessa olleet työntekijät jotka on pakotettu vasten tahtoaan yrittäjiksi. He myyvät nyt tuntejaan usein entiselle työnantajalleen täsmälleen samaan työhön mitä tekivät ennen yrittäjyyttään kuukausipalkalla, nyt vain käytännössä ilman mitään turvaa tulevasta.

 Hallituksen tukema ja vaalima yrittäjä onkin oikeasti omistaja jonka alaisuudessa on työntekijöitä ja pienten yrittäjien verkosto alihankkijoina

 

Suomen yrittäjien tuore toimitusjohtaja ja entinen Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen on aloittanut jonkinlaisen sodan ammattiyhdistysliikettä vastaan puuhaamalla Suomeen yksityistä työttömyyskassaa jonka jäsenmaksut työnantaja tarjoaisi työntekijöille. Suomen yrittäjien taktiikka on kiero.

 Harva yritys haluaa tai uskaltaa rakentaa suoranaista vastakkainasettelua omistajan ja työntekijöiden välille, ollaan mieluummin, ainakin puheissa samaa porukkaa.

 Pentikäisen hanke hyökkää työntekijöiden kimppuun ovelasti takaapäin jolloin tarkoituksena on tietenkin heikentää henkilöstön asemaa neuvotteluissa viemällä siltä ammattiyhdistysliikkeen tarjoama tuki ja joukkovoima.

 

SDP:n veromalli keventäisi kaikkein pienituloisimpien verotusta ja elvyttäisi taloutta suoraan kulutukseen, koska käytännössä kaikki lisäraha pienituloisille lähtisi taatusti kiertoon piristämään taloutta ja luomaan ympärilleen lisää työtä, kuten tietysti myös se monen populismiksi kauhistelema satasen korotus kaikkein pienimpiin eläkkeisiin. 

]]>
4 http://torstiluotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255968-viisas-pienyrittaja-katsoo-nyt-vasemmalle#comments Pienyrittäjät Suomen yrittäjät Talous Verotus Mon, 28 May 2018 09:05:09 +0000 Torsti Luotonen http://torstiluotonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255968-viisas-pienyrittaja-katsoo-nyt-vasemmalle
Italian tilanne pitää vientimme voimissaan http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255607-italian-tilanne-pitaa-vientimme-voimissaan <p>Euron arvo kipusi jo hälyttävästi ja alkoi jo olla lähellä 1,3 tasoa, joka alkaa vahingoittaa kilpailukykyämme.</p><p>&nbsp;</p><p>Euro romahti 2014 &nbsp;1,5 tasolta 1,1 tasolle EKP:n kriisitoimien ansiosta, mutta nämä toimet oli jo menettämässä tehoa ja seuraava kriisi kolkuttelee ovella.</p><p>Italian hallituksen muodostaminen on pudottanut EURON takaisin alas ja tämä on kuin lahja meidän viennille.</p><p>Uusia investointeja tuo toki saattaa jarruttaa tuo epävarmuus, mutta nykyisten vientiyritysten toiminnalle se on etu.</p><p>Italia ehdottaa kahden euron taktiikkaa, koska&nbsp;EURON &nbsp;arvo on liian suuri heille, eli tiedostavat saman ongelman, joka meillä on ollut kohta kymmenen vuotta ja joka nyt hetkellisesti korjaantu pari vuotta sitten kun euron arvo manipuloitiin alas.</p><p>Italian äänikuninkaat, jotka hallitusta ovat muodostamassa tietävät, että kilpailukykyä voidaan kahdella tavalla lisätä. Joko valuutan arvon nousua rajoittamalla kuten Ruotsissa, joka ei vaikuta tavallisten ihmisten elämään mitenkään, tai pudottamalla palkkoja ja lyhentämällä lomia voi vaikuttaa samoin, mutta tämä vaikuttaa erittäin kovasti juuri tavallisten ihmisten elämään.</p><p>&nbsp;</p><p>Siksi he tarjoavat kahden eri arvoisen euron käyttöönottoa, kuten on ehdotettu monissa muissakin maissa, joiden kilpailukyky sakkaa liian korkean euron takia. Suomi tästä hyvä esimerkki.</p><p>&nbsp;</p><p>Macron tiedostaa tämän ongelman, mutta Macronen lääke tähän on euroalueen yhteinen budjetti, eli jonkinlainen liittovaltio, eli kansallisten hallitusten vallan lopullinen poistaminen jäsenmailta.</p><p>Silloin Brysselistä käsin olisi helppo huolehtia kilpailukyvystä, kun Heidän ei tarvitsisi edes kysyä meiltä duunareilta täällä Suomessa, että haluammeko leikata palkkaamme 20% tai 30% kilpailukyvyn parantamiseksi, koska He päättäisivät tuosta itse. Tätä tavoittelee Suomen Kokoomus ja Sipilä tietoisesti ja tietämättään kaikki, jotka kuvittelevat, että eu ja euro voi jatkaa näin, kun on tähänkin asti menty.</p><p>Ei ole mahdollista. Varsinkin euron tilanne on sen verran hälyttävä ja EKP käyttänyt jo lähes kaikki rahapoliittiset toimet, helikopterirahaa lukuunottamatta, että joku ratkaisu on muutaman lähivuoden aikana pakko tehdä, tai kulissi romahtaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Valinta on edessä ja se on lähellä. Yhteinen budjetti, eli liittovaltio, tai euroalueen jakautuminen jollain tasolla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euron arvo kipusi jo hälyttävästi ja alkoi jo olla lähellä 1,3 tasoa, joka alkaa vahingoittaa kilpailukykyämme.

 

Euro romahti 2014  1,5 tasolta 1,1 tasolle EKP:n kriisitoimien ansiosta, mutta nämä toimet oli jo menettämässä tehoa ja seuraava kriisi kolkuttelee ovella.

Italian hallituksen muodostaminen on pudottanut EURON takaisin alas ja tämä on kuin lahja meidän viennille.

Uusia investointeja tuo toki saattaa jarruttaa tuo epävarmuus, mutta nykyisten vientiyritysten toiminnalle se on etu.

Italia ehdottaa kahden euron taktiikkaa, koska EURON  arvo on liian suuri heille, eli tiedostavat saman ongelman, joka meillä on ollut kohta kymmenen vuotta ja joka nyt hetkellisesti korjaantu pari vuotta sitten kun euron arvo manipuloitiin alas.

Italian äänikuninkaat, jotka hallitusta ovat muodostamassa tietävät, että kilpailukykyä voidaan kahdella tavalla lisätä. Joko valuutan arvon nousua rajoittamalla kuten Ruotsissa, joka ei vaikuta tavallisten ihmisten elämään mitenkään, tai pudottamalla palkkoja ja lyhentämällä lomia voi vaikuttaa samoin, mutta tämä vaikuttaa erittäin kovasti juuri tavallisten ihmisten elämään.

 

Siksi he tarjoavat kahden eri arvoisen euron käyttöönottoa, kuten on ehdotettu monissa muissakin maissa, joiden kilpailukyky sakkaa liian korkean euron takia. Suomi tästä hyvä esimerkki.

 

Macron tiedostaa tämän ongelman, mutta Macronen lääke tähän on euroalueen yhteinen budjetti, eli jonkinlainen liittovaltio, eli kansallisten hallitusten vallan lopullinen poistaminen jäsenmailta.

Silloin Brysselistä käsin olisi helppo huolehtia kilpailukyvystä, kun Heidän ei tarvitsisi edes kysyä meiltä duunareilta täällä Suomessa, että haluammeko leikata palkkaamme 20% tai 30% kilpailukyvyn parantamiseksi, koska He päättäisivät tuosta itse. Tätä tavoittelee Suomen Kokoomus ja Sipilä tietoisesti ja tietämättään kaikki, jotka kuvittelevat, että eu ja euro voi jatkaa näin, kun on tähänkin asti menty.

Ei ole mahdollista. Varsinkin euron tilanne on sen verran hälyttävä ja EKP käyttänyt jo lähes kaikki rahapoliittiset toimet, helikopterirahaa lukuunottamatta, että joku ratkaisu on muutaman lähivuoden aikana pakko tehdä, tai kulissi romahtaa.

 

Valinta on edessä ja se on lähellä. Yhteinen budjetti, eli liittovaltio, tai euroalueen jakautuminen jollain tasolla.

 

 

 

]]>
0 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255607-italian-tilanne-pitaa-vientimme-voimissaan#comments EU Euro Talous Mon, 21 May 2018 09:07:09 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255607-italian-tilanne-pitaa-vientimme-voimissaan
Alkoholin taloudelliset vaikutukset valtiolle ja yhteiskunnalle http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255571-alkoholin-taloudelliset-vaikutukset-valtiolle-ja-yhteiskunnalle <p>Alkoholin käytöllä on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sen aiheuttamat terveyshaitat tarjoavat perusteen alkoholin saatavuuden rajoittamiselle. Ajoittain saatavuuden rajoittamista perustellaan kuitenkin myös taloudellisilla vaikutuksilla, mutta harmillisesti näitä vaikutuksia ymmärretään huonommin kuin terveydellisiä. Joskus jopa keskustelua käydään vain virheellisten ennakkoluulojen pohjalta.&nbsp;</p> <p><br /><strong>Taloudelliset vaikutukset</strong></p> <p>Alkoholin taloudellisia vaikutuksia voidaan tarkastella valtion talouden kannalta tai epämääräisemmin yhteiskunnan kannalta mikä käytännössä tarkoittaa kaikkien taloudellisia vaikutusten tarkastelua riippumatta siitä kenelle ne kohdistuvat.</p> <p>Alkoholihaittojen kustannukset voidaan jakaa myös välittömiin, välillisiin ja aineettomin kustannuksiin. Näistä ensimmäisiä ovat kustannukset, jotka syntyvät alkoholin käytöstä, esimerkiksi jokin sairaus, jota ei olisi syntynyt ilman alkoholinkäyttöä ja jonka hoitamisesta syntyy kustannuksia. Välillinen kustannus on arvio taloudellisesta menetyksestä, joka olisi saatettu ilman alkoholinkäyttöä saavuttaa. Esimerkiksi työura, joka jää vajaaksi ennenaikaisen kuoleman johdosta. Aineeton kustannus on kustannus jolle ei voida asettaa rahallista arvoa.&nbsp;</p> <p><br /><strong>Alkoholin taloudelliset vaikutukset valtion taloudelle</strong></p> <p>Valtion alkoholitulot ovat 2 251 miljoonaa euroa vuodessa. <a href="https://www.julkari.fi/handle/10024/135657">Tämä muodostuu alkoholijuomaverosta (1 336 miljoonaa), alkoholituotteiden arvonlisäverosta (885 miljoonaa)</a> ja Alkon maksamista osingosta (30 miljoonaa). Tämän lisäksi valtio kerää alkoholialan yrityksiltä normaalit yhteisöverot mutta niitä ei tilastoida valtion alkoholituloihin vaikka ne ovatkin kiistatta alkoholista syntyviä tuloja.&nbsp;</p> <p><a href="https://www.julkari.fi/handle/10024/135657">Alkoholi aiheuttaa moninaisia kustannuksia valtiolle</a>. Näistä parhaiten tunnetaan terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset. Niiden laskennallinen arvio on 79 - 140 miljoonaa euroa. Merkittävä taloudellinen taakka, mutta vain murto-osa siitä mitä alkoholiveroa kerätään.&nbsp;</p> <p>Suurin osa kustannuksista muodostuu muista huonommin tunnetuista kustannusryhmistä. Alkoholin aiheuttamat eläkkeet ja sairauspäivärahat ovat 188 - 274 miljoonaa euroa, sosiaalipalvelut ja -turva ovat 223 - 270 miljoonaa, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito on 238 miljoonaa, oikeusjärjestelmä ja vankeinhoito 131 - 139 miljoonaa. Suurin ryhmä on onnettomusvahingot ja rikosvahingot 377 miljoonalla eurolla.&nbsp;</p> <p>Alkoholin haittakustannuksiin tilastoidaan lisäksi ehkäisevä päihdetyö ja alkoholivalvonta, yhteensä 27 miljoonaa. Yhteensä haittakustannukset ovat 1264 - 1467 miljoonaa euroa vuodessa. Mittava taakka valtiolle mutta onneksi selvästi alle valtion alkoholitulojen.</p> <p>Pieni osa näistä kustannuksista ei tosiasiassa kohdistu valtiolle, vaan esimerkiksi asiakasmaksut terveydenhuollossa alkoholin käyttäjälle tai sairaspäivärahat työnantajalle, mutta sivuutan tämän nyt tässä tarkastelussa. Erottelu kuntien ja valtion menojen välillä ei tässä yhteydessä myöskään ole oleellista.</p> <p>Valtion alkoholitulot ylittävät valtion alkoholikustannukset, eikä näin ollen alkoholin saatavuutta voida vastustaa vedoten sen aiheuttamiin kustannuksiin valtion taloudelle. Mikäli alkoholin kasvava saatavuus lisää alkoholin kulutusta, kasvavat valtion alkoholitulot kattamaan nousevat haittakustannukset. Muun väittäminen vaatii uskottavat perustelut sille, miksi uusi kulutus käyttäytyisi eri tavalla kuin olemassaoleva kulutus.&nbsp;</p> <p><br /><strong>Alkoholin välilliset taloudelliset vaikutukset yhteiskunnalle</strong></p> <p>Muiden taloudellisten vaikutusten mittaaminen ja arvioiminen on vaikeampaa ja niistä ei ole saatavilla tilastoja. Yhteiskunnallisia välillisiä vaikutuksia arvioidaan tavalla, jossa tehdään oletus että haitalle vaihtoehtoinen tilanne olisi tapaus jossa alkoholia ei olisi koskaan käytetty eikä siten haittaa olisi syntynyt. Esimerkiksi keskenjääneen työuran osalta tehdään oletus että&nbsp; kansalainen olisi tehnyt mediaanipalkkaisen uran eläkepäivien alkuun asti ilman muuta tuottavuutta heikentävää haittaa.&nbsp;</p> <p>Kyseessä ei siis ole todellisuutta vastaava arvio taloudellisesta nettovaikutuksesta vaan optimistinen laskennallinen arvio menetetystä tuottavuudesta, tuottavuutta vähentävistä menoista välittämättä. Arviossa ei myöskään huomioida yhteiskunnalle syntyviä säästöjä, esimerkiksi eläke- ja terveydenhuollonsäästöt. Nämä tällä metodilla tehdyt arviot välillisistä menoista tulisikin ajatella best-case tilanteena tuottavuudesta joka teoreettisesti on menetetty eikä ajatella niitä suoraan vertailukelpoisina mitattavien tai täsmällisemmin arvioitavien tulojen ja menojen kanssa. <a href="http://www.julkari.fi/handle/10024/131583">Mikäli haluat lukea lisää alkoholin välillisten kustannusten arvioinnin haasteista, suosittelen tutustumaan Marke Jääskeläisen tutkimukseen joka on myös lähteeni alla esitetyille lukemille.&nbsp;</a></p> <p>Alkoholin välillisten vaikutusten suuruudeksi arvioidaan yhteensä 936,5 miljoonaa euroa. Työkyvyttömyyseläkkeet ja Kelan korvaamat sairauspäivät muodostavat tästä 84,1 miljoonaa ja loppuosa muodostuu ennenaikaisista kuolemista.&nbsp;</p> <p>Alkoholin välillisistä tuloista yhteiskunnalle ei ole arvioita. Tulot eivät kuitenkaan lakkaa olemasta vaikka niitä ei kukaan mittaa tai arvioi. Tässä lieneekin merkittävin ongelma taloudellisista ongelmista keskustellessa. Pelkän haitta-arvion perusteella ei voida sanoa mitään nettovaikutuksesta. Tämä on usein toistuva virheellinen argumentti kun vastustetaan alkoholin saatavuuden kasvattamista taloudellisiin vaikutuksiin vedoten. Haittojen olemassaolo ei tarkoita sitä että kokonaisvaikutus olisi negatiivinen.&nbsp;</p> <p><br /><strong>Alkoholin taloudellinen kokonaisvaikutus</strong></p> <p><a href="https://thl.fi/fi/-/alkoholi-aiheuttaa-vahintaan-kahden-miljardin-euron-kustannukset-yhteiskunnalle">THL:n arvio alkoholin taloudellisista kokonaisvaikutuksista on vähintään kaksi miljardia</a>. Vaikka välillisiä vaikutuksia ei voida suoraan verrata välillisiin vaikutuksiin eikä yhteiskunnan taloutta pidä sotkea valtion talouteen, jo valtion välittömät alkoholitulot riittäävät&nbsp;kattamaan alkoholin kokonaishaittakustannukset.&nbsp;</p> <p>On totta, että kaikkia kustannuksia ei voida arvioida eikä edes tilastoissa näy kaikkia menoja, mutta tämä pätee yhtälailla tulopuoleenkin. Tilastointiin ja arviointiin liittyvä epätäsmällisyys ei voi toimia vain yhteen suuntaan, eikä tilastotieto voi olla vähempiarvoista kuin arvio tai se jota ei edes voida arvioida.</p> <p>Alkoholin saatavuutta voidaan rajoittaa aiheellisesti sen terveydellisten haittojen vuoksi. Ajoittain keskustelussa kuitenkin vedotaan myös taloudellisiin haittoihin mutta väite ei oikein ole kestävällä pohjalla olemassaolevan tiedon perusteella. Terveydelliset haitat yhteiskunnalle ovat mielestäni ainoa kestävä peruste alkoholin saatavuuden rajoittamiseksi. Se, mikä on sopiva ja tarkoituksenmukainen saatavuuden rajoittamisen taso ja millä keinoilla se on parasta saavuttaa, onkin sitten kokonaan toinen keskustelu.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alkoholin käytöllä on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sen aiheuttamat terveyshaitat tarjoavat perusteen alkoholin saatavuuden rajoittamiselle. Ajoittain saatavuuden rajoittamista perustellaan kuitenkin myös taloudellisilla vaikutuksilla, mutta harmillisesti näitä vaikutuksia ymmärretään huonommin kuin terveydellisiä. Joskus jopa keskustelua käydään vain virheellisten ennakkoluulojen pohjalta. 


Taloudelliset vaikutukset

Alkoholin taloudellisia vaikutuksia voidaan tarkastella valtion talouden kannalta tai epämääräisemmin yhteiskunnan kannalta mikä käytännössä tarkoittaa kaikkien taloudellisia vaikutusten tarkastelua riippumatta siitä kenelle ne kohdistuvat.

Alkoholihaittojen kustannukset voidaan jakaa myös välittömiin, välillisiin ja aineettomin kustannuksiin. Näistä ensimmäisiä ovat kustannukset, jotka syntyvät alkoholin käytöstä, esimerkiksi jokin sairaus, jota ei olisi syntynyt ilman alkoholinkäyttöä ja jonka hoitamisesta syntyy kustannuksia. Välillinen kustannus on arvio taloudellisesta menetyksestä, joka olisi saatettu ilman alkoholinkäyttöä saavuttaa. Esimerkiksi työura, joka jää vajaaksi ennenaikaisen kuoleman johdosta. Aineeton kustannus on kustannus jolle ei voida asettaa rahallista arvoa. 


Alkoholin taloudelliset vaikutukset valtion taloudelle

Valtion alkoholitulot ovat 2 251 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä muodostuu alkoholijuomaverosta (1 336 miljoonaa), alkoholituotteiden arvonlisäverosta (885 miljoonaa) ja Alkon maksamista osingosta (30 miljoonaa). Tämän lisäksi valtio kerää alkoholialan yrityksiltä normaalit yhteisöverot mutta niitä ei tilastoida valtion alkoholituloihin vaikka ne ovatkin kiistatta alkoholista syntyviä tuloja. 

Alkoholi aiheuttaa moninaisia kustannuksia valtiolle. Näistä parhaiten tunnetaan terveydenhuollolle aiheutuvat kustannukset. Niiden laskennallinen arvio on 79 - 140 miljoonaa euroa. Merkittävä taloudellinen taakka, mutta vain murto-osa siitä mitä alkoholiveroa kerätään. 

Suurin osa kustannuksista muodostuu muista huonommin tunnetuista kustannusryhmistä. Alkoholin aiheuttamat eläkkeet ja sairauspäivärahat ovat 188 - 274 miljoonaa euroa, sosiaalipalvelut ja -turva ovat 223 - 270 miljoonaa, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito on 238 miljoonaa, oikeusjärjestelmä ja vankeinhoito 131 - 139 miljoonaa. Suurin ryhmä on onnettomusvahingot ja rikosvahingot 377 miljoonalla eurolla. 

Alkoholin haittakustannuksiin tilastoidaan lisäksi ehkäisevä päihdetyö ja alkoholivalvonta, yhteensä 27 miljoonaa. Yhteensä haittakustannukset ovat 1264 - 1467 miljoonaa euroa vuodessa. Mittava taakka valtiolle mutta onneksi selvästi alle valtion alkoholitulojen.

Pieni osa näistä kustannuksista ei tosiasiassa kohdistu valtiolle, vaan esimerkiksi asiakasmaksut terveydenhuollossa alkoholin käyttäjälle tai sairaspäivärahat työnantajalle, mutta sivuutan tämän nyt tässä tarkastelussa. Erottelu kuntien ja valtion menojen välillä ei tässä yhteydessä myöskään ole oleellista.

Valtion alkoholitulot ylittävät valtion alkoholikustannukset, eikä näin ollen alkoholin saatavuutta voida vastustaa vedoten sen aiheuttamiin kustannuksiin valtion taloudelle. Mikäli alkoholin kasvava saatavuus lisää alkoholin kulutusta, kasvavat valtion alkoholitulot kattamaan nousevat haittakustannukset. Muun väittäminen vaatii uskottavat perustelut sille, miksi uusi kulutus käyttäytyisi eri tavalla kuin olemassaoleva kulutus. 


Alkoholin välilliset taloudelliset vaikutukset yhteiskunnalle

Muiden taloudellisten vaikutusten mittaaminen ja arvioiminen on vaikeampaa ja niistä ei ole saatavilla tilastoja. Yhteiskunnallisia välillisiä vaikutuksia arvioidaan tavalla, jossa tehdään oletus että haitalle vaihtoehtoinen tilanne olisi tapaus jossa alkoholia ei olisi koskaan käytetty eikä siten haittaa olisi syntynyt. Esimerkiksi keskenjääneen työuran osalta tehdään oletus että  kansalainen olisi tehnyt mediaanipalkkaisen uran eläkepäivien alkuun asti ilman muuta tuottavuutta heikentävää haittaa. 

Kyseessä ei siis ole todellisuutta vastaava arvio taloudellisesta nettovaikutuksesta vaan optimistinen laskennallinen arvio menetetystä tuottavuudesta, tuottavuutta vähentävistä menoista välittämättä. Arviossa ei myöskään huomioida yhteiskunnalle syntyviä säästöjä, esimerkiksi eläke- ja terveydenhuollonsäästöt. Nämä tällä metodilla tehdyt arviot välillisistä menoista tulisikin ajatella best-case tilanteena tuottavuudesta joka teoreettisesti on menetetty eikä ajatella niitä suoraan vertailukelpoisina mitattavien tai täsmällisemmin arvioitavien tulojen ja menojen kanssa. Mikäli haluat lukea lisää alkoholin välillisten kustannusten arvioinnin haasteista, suosittelen tutustumaan Marke Jääskeläisen tutkimukseen joka on myös lähteeni alla esitetyille lukemille. 

Alkoholin välillisten vaikutusten suuruudeksi arvioidaan yhteensä 936,5 miljoonaa euroa. Työkyvyttömyyseläkkeet ja Kelan korvaamat sairauspäivät muodostavat tästä 84,1 miljoonaa ja loppuosa muodostuu ennenaikaisista kuolemista. 

Alkoholin välillisistä tuloista yhteiskunnalle ei ole arvioita. Tulot eivät kuitenkaan lakkaa olemasta vaikka niitä ei kukaan mittaa tai arvioi. Tässä lieneekin merkittävin ongelma taloudellisista ongelmista keskustellessa. Pelkän haitta-arvion perusteella ei voida sanoa mitään nettovaikutuksesta. Tämä on usein toistuva virheellinen argumentti kun vastustetaan alkoholin saatavuuden kasvattamista taloudellisiin vaikutuksiin vedoten. Haittojen olemassaolo ei tarkoita sitä että kokonaisvaikutus olisi negatiivinen. 


Alkoholin taloudellinen kokonaisvaikutus

THL:n arvio alkoholin taloudellisista kokonaisvaikutuksista on vähintään kaksi miljardia. Vaikka välillisiä vaikutuksia ei voida suoraan verrata välillisiin vaikutuksiin eikä yhteiskunnan taloutta pidä sotkea valtion talouteen, jo valtion välittömät alkoholitulot riittäävät kattamaan alkoholin kokonaishaittakustannukset. 

On totta, että kaikkia kustannuksia ei voida arvioida eikä edes tilastoissa näy kaikkia menoja, mutta tämä pätee yhtälailla tulopuoleenkin. Tilastointiin ja arviointiin liittyvä epätäsmällisyys ei voi toimia vain yhteen suuntaan, eikä tilastotieto voi olla vähempiarvoista kuin arvio tai se jota ei edes voida arvioida.

Alkoholin saatavuutta voidaan rajoittaa aiheellisesti sen terveydellisten haittojen vuoksi. Ajoittain keskustelussa kuitenkin vedotaan myös taloudellisiin haittoihin mutta väite ei oikein ole kestävällä pohjalla olemassaolevan tiedon perusteella. Terveydelliset haitat yhteiskunnalle ovat mielestäni ainoa kestävä peruste alkoholin saatavuuden rajoittamiseksi. Se, mikä on sopiva ja tarkoituksenmukainen saatavuuden rajoittamisen taso ja millä keinoilla se on parasta saavuttaa, onkin sitten kokonaan toinen keskustelu. 

]]>
8 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255571-alkoholin-taloudelliset-vaikutukset-valtiolle-ja-yhteiskunnalle#comments Alkoholi Alkoholi alkoholipolitiikka Alkoholihaitat Talous Sun, 20 May 2018 11:35:38 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255571-alkoholin-taloudelliset-vaikutukset-valtiolle-ja-yhteiskunnalle
Tolppakamerapolitiikkaa http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254911-tolppakamerapolitiikkaa <p>Kun huumejuoppo ajaa sateisena päivänä koulutiellä 10 km/h ylinopeutta, hän hyvin epätodennäköisesti jää kiinni, koska poliisilla ei ole resursseja valvontaan. Ja kameratolpat on sijoitettu paremmin sakkotuloja tuottaviin paikkoihin valtateiden varsille.</p><p>Jos siinä kuitenkin on tolppa ja hän ajaa siihen, niin hän saa vain rikesakon ylinopeudesta, koska tolppakamera ei noteeraa päihtymystä.</p><p>Jos työmatkalla oleva perheenisä ajaa Parkanossa kahden kilometrin suoralla keskellä autiota hakkuuaukeaa samaa ylinopeutta tolppakameraan (siellä tosiaan on sellainen), niin hän saa saman sakon.</p><p>Reilua? Arkijärkistä? Tuloksellista? Ei sinne päinkään.</p><p>Vuosina 2010-2014 kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa tieliikenneonnettomuuksissa kuoli 1007 henkilöä. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa 1km/h tai enemmän ylinopeutta ajaneet ajoneuvot, joissa onnettomuuden syinä eivät olleet sairauskohtaus, päihteet tai itsemurha, kuoli 98 ihmistä. Kun tästä luvusta vähennetään moottoripyörät, jäljelle jää 64 kuollutta.</p><p><strong>Eli aikajakson 1007:stä liikennekuolemasta vain 64 (6,4%) aiheutui normaalissa kunnossa olevan normaalin autoilijan ylinopeudesta. </strong>Siis juuri sellaisen autoilijan, keitä viime vuonna sakotettiin 50,2 miljoonalla eurolla.</p><p>Liikennelääketieteen professori Timo Tervoa lainaten: &rdquo;mieletön määrä viattomia ihmisiä maksaa ylinopeusakkoja, vaikka valtaosaa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista ei ajeta ylinopeudella&rdquo;.</p><p>Vuonna 2015 kirjoitettiin 178 000 rikesakkoa, viime vuonna 272 000, nousua 53%.</p><p>Vuonna 2014 kerättiin rikesakoilla 20,5 M&euro;, viime vuonna 50,2 M&euro;, kasvua 145%.</p><p>Vuonna 2014 tolppakameroita oli 40, tällä hetkellä 120 ja valvontahenkilökunnan määrä on moninkertaistunut.</p><p>Ainoa saavutus valvonnan lisäämisellä ja kiristämisellä oli siis sakkotulojen kasvaminen 145 %:lla.</p><p>Ja se lienee tolppakameravalvonnan todellinen tavoitekin. Liikenneturvallisuuden kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Liikennekuolemia oli 2014 226 ja vastaavasti 2016 235.</p><p>Suomessa jaetaan vuosittain 400 000 liikennesakkoa ja olosuhteiltaan hyvin samanlaisessa Ruotsissa vain 250 000, vaikka Ruotsissa on tuplasti asukkaita ja kaksinkertainen autokanta.</p><p>Sen sijaan liikennekuolleisuus Ruotsissa on maailman pienin: 2015 Suomessa kuoli tieliikenteessä 266 ihmistä, kun taas Ruotsissa 259. Kaksi kertaa Suomea suuremmassa liikenteessä kuoli seitsemän ihmistä vähemmän?</p><p><strong>Voisiko maiden välisessä erossa on jokin muu syy, kuin Suomen liian vähäinen sakottaminen?</strong></p><p>Mutta tämäkään ei tunnu riittävän, kun päästy sakottamisen kiimaan. Liikennekameroiden määrä aiotaan kaksinkertaistaa, kamerat aiotaan uusia entistä tehokkaammiksi ja lisäinvestointeja tehdään 8 miljoonalla eurolla. Lisäksi suunnitellaan, että rikesakon tilalle tulisi hallinnollinen liikennevirhemaksu, jonka myötä autoilijan oikeusturva heikkenisi entisestään.</p><p>Automaattisesta liikenteen valvonnasta on kuin varkain kehkeytynyt yksi Suomen vakavimmista&nbsp;oikeusvaltion uskottavuutta kyseenalaistavista asioista. Poliittista ilmapiiriä ja autovihaa hyväksikäyttäen kerätään varoja valtion alijäämäiseen kassaan. Mutta operaatiota perustellaan niin vakavalla asialla, kuin liikenneturvallisuuden parantaminen.</p><p>Hoitovirhe tappaa Suomessa useammin kuin liikenne, vuosittain hoitovirheisiin kuolee 700-1700 ihmistä, liikenteessä reilut 200. Mutta kukaan ei ole pystyttämättä &rdquo;tolppakameroita&rdquo; sairaalojen käytäville. Miksi?</p><p>Koska sillä tavalla ei saada kerättyä rahaa valtiolle. Eikä se ole samalla tavalla menestyksekäs politiikan tekemisen väline, kuin yksityisautoilijoiden rankaiseminen.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun huumejuoppo ajaa sateisena päivänä koulutiellä 10 km/h ylinopeutta, hän hyvin epätodennäköisesti jää kiinni, koska poliisilla ei ole resursseja valvontaan. Ja kameratolpat on sijoitettu paremmin sakkotuloja tuottaviin paikkoihin valtateiden varsille.

Jos siinä kuitenkin on tolppa ja hän ajaa siihen, niin hän saa vain rikesakon ylinopeudesta, koska tolppakamera ei noteeraa päihtymystä.

Jos työmatkalla oleva perheenisä ajaa Parkanossa kahden kilometrin suoralla keskellä autiota hakkuuaukeaa samaa ylinopeutta tolppakameraan (siellä tosiaan on sellainen), niin hän saa saman sakon.

Reilua? Arkijärkistä? Tuloksellista? Ei sinne päinkään.

Vuosina 2010-2014 kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa tieliikenneonnettomuuksissa kuoli 1007 henkilöä. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa 1km/h tai enemmän ylinopeutta ajaneet ajoneuvot, joissa onnettomuuden syinä eivät olleet sairauskohtaus, päihteet tai itsemurha, kuoli 98 ihmistä. Kun tästä luvusta vähennetään moottoripyörät, jäljelle jää 64 kuollutta.

Eli aikajakson 1007:stä liikennekuolemasta vain 64 (6,4%) aiheutui normaalissa kunnossa olevan normaalin autoilijan ylinopeudesta. Siis juuri sellaisen autoilijan, keitä viime vuonna sakotettiin 50,2 miljoonalla eurolla.

Liikennelääketieteen professori Timo Tervoa lainaten: ”mieletön määrä viattomia ihmisiä maksaa ylinopeusakkoja, vaikka valtaosaa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista ei ajeta ylinopeudella”.

Vuonna 2015 kirjoitettiin 178 000 rikesakkoa, viime vuonna 272 000, nousua 53%.

Vuonna 2014 kerättiin rikesakoilla 20,5 M€, viime vuonna 50,2 M€, kasvua 145%.

Vuonna 2014 tolppakameroita oli 40, tällä hetkellä 120 ja valvontahenkilökunnan määrä on moninkertaistunut.

Ainoa saavutus valvonnan lisäämisellä ja kiristämisellä oli siis sakkotulojen kasvaminen 145 %:lla.

Ja se lienee tolppakameravalvonnan todellinen tavoitekin. Liikenneturvallisuuden kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä. Liikennekuolemia oli 2014 226 ja vastaavasti 2016 235.

Suomessa jaetaan vuosittain 400 000 liikennesakkoa ja olosuhteiltaan hyvin samanlaisessa Ruotsissa vain 250 000, vaikka Ruotsissa on tuplasti asukkaita ja kaksinkertainen autokanta.

Sen sijaan liikennekuolleisuus Ruotsissa on maailman pienin: 2015 Suomessa kuoli tieliikenteessä 266 ihmistä, kun taas Ruotsissa 259. Kaksi kertaa Suomea suuremmassa liikenteessä kuoli seitsemän ihmistä vähemmän?

Voisiko maiden välisessä erossa on jokin muu syy, kuin Suomen liian vähäinen sakottaminen?

Mutta tämäkään ei tunnu riittävän, kun päästy sakottamisen kiimaan. Liikennekameroiden määrä aiotaan kaksinkertaistaa, kamerat aiotaan uusia entistä tehokkaammiksi ja lisäinvestointeja tehdään 8 miljoonalla eurolla. Lisäksi suunnitellaan, että rikesakon tilalle tulisi hallinnollinen liikennevirhemaksu, jonka myötä autoilijan oikeusturva heikkenisi entisestään.

Automaattisesta liikenteen valvonnasta on kuin varkain kehkeytynyt yksi Suomen vakavimmista oikeusvaltion uskottavuutta kyseenalaistavista asioista. Poliittista ilmapiiriä ja autovihaa hyväksikäyttäen kerätään varoja valtion alijäämäiseen kassaan. Mutta operaatiota perustellaan niin vakavalla asialla, kuin liikenneturvallisuuden parantaminen.

Hoitovirhe tappaa Suomessa useammin kuin liikenne, vuosittain hoitovirheisiin kuolee 700-1700 ihmistä, liikenteessä reilut 200. Mutta kukaan ei ole pystyttämättä ”tolppakameroita” sairaalojen käytäville. Miksi?

Koska sillä tavalla ei saada kerättyä rahaa valtiolle. Eikä se ole samalla tavalla menestyksekäs politiikan tekemisen väline, kuin yksityisautoilijoiden rankaiseminen. 

]]>
44 http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254911-tolppakamerapolitiikkaa#comments Kotimaa Epäoikeudenmukaisuus Politiikka Talous Sun, 06 May 2018 08:50:39 +0000 Tuomo Luoma http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254911-tolppakamerapolitiikkaa
Ruokahävikki - Isompi ongelma kuin uskommekaan http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254629-ruokahavikki-isompi-ongelma-kuin-uskommekaan <p>Suomalaisten ruokahävikin on arvioitu tuottavan hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 100&nbsp;000 keskivertaista henkilöautoa. Tästä huolimatta nimenomaan autoista ja lentokoneista päästöineen puhumme eniten. Poliitikot kertovat jokaisen vaalin alla, kuinka yksityisautoiluun tulisi puuttua ja julkisilla kulkemisesta tehdä helpompaa sekä kuluttajien kannalta edullisempaa. Harva poliitikko kuitenkaan nostaa esille esimerkiksi kyläkoulun roskiksessa vallitsevaa ruokamäärää, kokouksessaan ylijäävän tarjottavien voileipien tai pullien kohtaloa ja näiden aiheuttamia asioita.</p><p>Nelihenkinen perhe heittää ruokaa roskiin keskimäärin 500 euron edestä eikä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että ruokahävikki olisi ollut ehkäistävissä oikeanlaisella säilytyksellä, suunnitelmallisuudella ja valmistuksella. Jokainen suomalainen taas heittää ruokaa vuodessa pois noin 26kg:n verran, joka on arviolta jopa kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta.</p><p>Harva meistä tulee edes tiedostaneeksi asiaa viedessämme jälleen kerran roskia ulos ja biojätteitä kompostiin. Ajattelemme olevamme kierrättäviä, moderneja ihmisiä, jotka kompostoivat biojätteet ja kasvattavat ehkäpä mullassa uutta perunaa kesäpöytään. Ostamme suuret kasat reilunkaupan tuotteita, koska alennukset olivat kerrankin marketissa kohdallaan ja tilipäivä sattui sopivasti tähän väliin. Tarvitsemmeko kuitenkaan sitä kaikkea? Ehdimmekö syödä kaikki ne jogurtit, hedelmät ja leivät, joita kannamme kotiisi varmuuden vuoksi? Onko ajatuksemme loppujen lopuksi alkeellisella tasolla? Ilmastonmuutoshan on käsite, jonka jokainen on kuullut vähintään aamutelevision ohjelmassa, mutta tiedämmekö käytännössä millaisesta ongelmasta on kysymys?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ruokahävikki, sinäkin aiheutat sitä.</strong></p><p>Maapallomme kasvavana ongelmana on ruokahävikki ja siihen liittyvät syyt sekä seuraukset. Ruokahävikkiä syntyy, kun ruokaa valmistetaan, säilötään ja ostetaan suunnittelemattomasti. Jokainen kerta kun heitämme jääkaapissa pilaantuneen ruuan pois tai vaadimme ravintolassa entistä tiuhempaan tuoretta ja vain tuoretta ruokaa &ndash; olemme mukana ilmastonmuutoksen pahenemisessa. Tänäkin talvena ilmastonmuutoksen seuraukset näki jokainen suomalainen ihminen. Talvi oli leuto, kevät oli myöhässä ja kesästä toivotaan kerrankin lämmintä. Asiat olivat toisin isovanhempiemme aikaan, jolloin talvisin paukkuivat kovat pakkaset ja kesäisin hellelukemat.</p><p>Ruokahävikkiä syntyy ruoan tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa (alkutuotanto, elintarvikejalostus, kauppa, ravitsemuspalvelut ja kotitaloudet) ja sitä syntyy yhtä paljon niin kehitys &ndash; kuin teollisuusmaissakin. Ero on lähinnä siinä, missä vaiheessa hävikkiä syntyy: Kehitysmaissa hävikki on suurinta sadonkorjuu-, varastointi- ja kuljetusvaiheessa. Teollisuusmaissa taas jälleenmyynti &nbsp;&ndash; ja kuluttajaportaassa.</p><p>2000-luvulla teollisuus, valikoimat sekä laadun tärkeys ovat lisääntyneet sekä korostuneet. Ruuasta on tullut paitsi keino pitää keho elinvoimaisena, myös osa tyyliämme ja identiteettiämme. Tuoreus, terveellisyys sekä monipuolisuus ovat kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ne lisäävät hyvinvointia, toisaalta ne ovat osa hyvinkin isoa ongelmaa. Näistä johtuen ruokahävikki on kasvanut hälyttäviin lukemiin ennen kuin asiaan alettiin kiinnittää varsinaista huomiota.</p><p>Ruokajätteistä syntyvät hiilidioksidi päästöt turmelevat luontoa ollen näin osana tekijänä ilmastonlämpenemisessä. Ilmaston lämpeneminen näkyy kohonneina pintalämpötiloina, merenpinnan nousuna ja pohjoisen pallonpuoliskon hupenevina jääpeitteinä. Ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä johtuen merenpinta on noussut, jäätiköt ovat alkaneet peräytyä ja Arktinen mannerjää uhkaa kutistua tälläkin hetkellä. Lämpenemisen alueellisina vaikutuksina taas pidetään muun muassa äärimmäisten sääilmiöiden, kuten maan järistysten ja hurrikaanien, lisääntymistä, tartuntatautien leviämistä, lajien sukupuuttoa sekä merkittäviä talousvaikeuksia.</p><p>WMO:n mukaan sään ääri-ilmiöt eivät kuitenkaan ole vielä varsinaisesti lisääntyneet voimakkuuksiltaan tai määriltään. Oikeastaan ääri-ilmiöiden vaikutukset ovat lisääntyneet muiden tekijöiden vuoksi. Ennusteena on, että trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, mikäli maapallon keskilämpötila nousisi viitisen astetta. Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän ja enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja lopulta pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmavirtauksia. Pyörremyrskyjen tuhot ovat tunnetusti mittavia, useita henkiä ja koteja vaativia katastrofeja. Ihmiskunnan yhtenä ongelman on hitaus ja ongelmien siirtäminen taholta toiselle. Yksittäinen ihminen siirtää ongelman hallitukselle sekä poliittisille päättäjille, jotka taas pallottelevat ongelman kanssa. Emme herää välttämättä tekemään asioille mitään ennen kuin alkaa olla jo myöhäistä toiminnalle. Syy tähän on usein ratkaisujen ja käytännössä toimivien ideoiden puute.</p><p>Ongelma on hyvinkin ajankohtainen juuri tällä hetkellä koskettaen jokaista ihmistä maapallolla. Se koskettaa sinua, minua, maamme presidenttiä, naapuriamme, toisen maan kansalaista, eläimiä, kasveja, ihan jokaista. Eniten asia tulee koskettamaan omia lapsiamme, tulevia sukupolvia, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme. Maapallo tulee olemaan sellainen, millaiseksi me sen haluamme heille jättää.</p><p>Vaikka kotonamme saisimme ruokahävikin kuriin suunnittelemalla kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja säilyttämisen &ndash; saattaa ongelma olla toisessa mittakaavassa vaikkapa työpaikalla, koulussa tai ravintolassa, jossa käymme syömässä lounaamme. Harvemmin puutumme itse asiaan viedessämme työpaikan roskikseen jäljelle jääneet eväämme, joita ei enää huomenna haluaisi syödä, sillä se olisi jo yön yli seissyttä. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Laaja-alainen ongelma</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Buffet ravintoloiden ruokahävikki on hälyttävän suuri. Ruokaa valmistetaan suuria määriä sen mukaan, kuinka paljon asiakkaita arvellaan olevan ja kuinka paljon heidän ajatellaan syövän. Menekkiä on vaikea arvioida tarkasti, sillä siinä missä yksi tykkää yhdestä ruokalajista, toinen sitä inhoaa. Lapsi ja fyysistä työtä tekevä mies ovat täysin erilaisia ruokailutottumuksiltaan. Lisäksi on vielä otettava huomioon erityisruokavaliot. Jokaista ruokalajia valmistetaan hieman yli arvioidun, sillä asiakkaiden tyytyväisyys menee kaiken edelle. Ruoan loppuminen aiheuttaisi tyytymättömyyttä sekä pahimmassa tapauksessa mediamylläkän. Esimerkki tästä on kuukauden takaa, kun Finnairin neljän tunnin lennolla oli loppunut ruoka kesken. Iltalehti uutisoi asiasta näyttävästi ja matkustajana ollut nainen kommentoi ruuan puutetta sanoilla &rdquo;järkyttävää, ihan kamalaa&rdquo;. Jokainen voi tästä päätellä, kuinka kovassa paineessa ravintolat ja lounaspaikat ovat asiakkaiden vaatimusten suhteen.</p><p>Ravintoloissa tilaamme hienostuneesti tietyn annoksen. Perus pihviateriaan kuuluu monesti alkusalaatti ja itse ateria, johon on lisätty rutkasti lisukkeeksi perunaa. Liian pienistä aterioista ravintola saa huonoa palautetta, sillä jokainen haluaa tuntea tulevansa kylläiseksi maksettuaan useamman kympin illallisestaan. Harmittavan usein kuitenkin perunoita ja salaattia jää pöytään, josta tarjoilija noutaa ne roskakoriin. Naudan &ndash;ja häränlihaa arvostetaan hintavuuden vuoksi, joten jopa lapsille pyritään opettamaan; &rdquo;Syö edes se pihvi kokonaan&rdquo;. Hävikki näkyy ensimmäisenä ruoan hinnassa, vaikkei asiakas sitä tulisi heti ajatelleeksikaan.</p><p>Yksi ongelmista on myös tuotteiden &rdquo;parasta ennen&rdquo; &ndash; ja&rdquo; viimeinen käyttö päivä&rdquo; &ndash;merkintöjen sekaisin meneminen. Monet kuluttajat eivät enää osaa havainnoida sitä milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi, vaan päivämäärää uskotaan lähes sokeasti. Esimerkiksi omassa lapsuudessani vanhemmat monesti haistoivat ja maistoivat ruokaa tai maitoa arvioiden sen syömäkelpoisuutta. Jos se ei haissut, maistunut tai näyttänyt pilaantuneelta &ndash; söimme sitä, oli päiväys kunnossa tai ei. Nykyään omassa perheessäni heitämme ruokaa pois, jos päivämäärä on mennyt umpeen. Tuskin edes vaivaudun avaamaan eilen vanhaksi mennyttä jogurttia, saati sitten tarjoamaan sitä lapselleni.&nbsp; Näin ollen heitän jopa tietämättäni vielä syömäkelpoista ruokaa surutta pois.</p><p>Onkin arvioitu, että kotitaloudet aiheuttavat suurimman ruokahävikin Suomessa. Tosin kotitalouksia on valtavat määrät enemmän kuin kauppoja, laitoksia tai muita keittiöitä. Joten periaatteessa tutkimuksen tulos on täysin mahdollinen. Eräs syy kotitalouksissa saattaa olla myös &rdquo;nirsoilu&rdquo;. Jos ruoka ei ole sitä, mikä juuri nyt olisi trendikästä, se saattaa jäädä nuorelta hyvinkin lautaselle. Etenkin naisten kohdalla asia on hyvinkin yleistä. Lautaselle otetaan ruokaa, sitä närpitään ja lopulta muistetaan perunoiden hiilihydraattien määrä ja jätetään se syömättä. Litran jogurttipurkista tai limsapullosta jätetään pohjalla oleva loppu käyttämättä, koska tuote on niin sanotusti väljähtänyt eikä &rdquo;jämäosuus&rdquo; maistu enää yhtä hyvältä. Maitoa saatetaan kaataa lasiin yli oman tarpeen ja jäljelle jäänyt kaadetaan viemäriin tiedottamatta, että sekin on ruokahävikkiä.</p><p>Viime aikoina dieetit ja erilaiset ruokavaliot ovat nostaneet suosiotaan. Karppaus eli hiilihydraatiton ruokavalio on monen kuluttajan huulilla. Valitettavasti edellä mainittu buumi on aiheuttanut myös turhaa ruokahävikkiä. Esimerkiksi Facebookin nimeltä mainitsemattomassa ryhmässä kyseltiin, kuinka moni syö pitsan päältä vain täytteet. Yllättävän moni vastasi tekevänsä näin, koska pitsa oli liian suuri syötäväksi pohjineen tai kalorit nousevat liian korkeiksi juuri sille päivälle. Vaikka pohja muodostuu monesti vain halvoista ainesosista: vehnäjauhosta, vedestä ja hiivasta &ndash; siihen on käytetty pitsan teossa eniten aikaa ja energiaa. Ainekset ovat sekoitettu, vaivattu, kaulittu ja paistettu huolella kuluttajan odotuksia vastaaviksi.</p><p>Kotitaloudessa kasvavat pienet lapset sekä vauvat aiheuttavat luonnollisesti suuren hävikin. Sormiruokailua tai lusikankäyttöä opetteleva taapero viskoo lattialle vähintään puolet ruuastaan ennen kuin taito ja ikävä karttuvat. Monesti vanhemmat syyllistyvät tarjoamaan taaperolleen liikaa ruokaa, vaikka varsin hyvin tiedostavat, ettei parin vuoden ikäinen vielä jaksaisi edes syödä kokonaista annosta. Ruokaa on lattialla ja jos koiraa ei satu taloudessa olemaan, se lakaistaan ja heitetään väistämättä biojätteiden joukkoon. On selvää, ettei lattialla ollutta ruokaa voi enää lapselle tai itsellekään tarjota. Kun lapsi lopulta kasvaa oppien ilmaisemaan tahtoaan, alkaa varsinainen nirsoilu. &rdquo;Minä en syö tätä enkä tätä!&rdquo; tai &rdquo;En jaksa enempää, saanko viedä roskiin?&rdquo;. Jälleen heitämme ylimääräisen pois, kunhan lapsi on suostunut maistamaan edes lusikan kärjellisen.</p><p>Lapsiperheet eivät ole ainoita kotitalouksia, joissa hävikkiä ilmenee. Myös yksinasuvat sortuvat esimerkiksi laittamaan turhan ison määrän jauhelihaa pastoineen eikä sitä jaksetakaan enää lämmittää seuraavana päivänä. Toisaalta eilisen päivän ruoka ei aina edes näytä houkuttelevalta jääkaapissa, jossa olisi ainesosat myös tuoreeseen, vasta tehtyyn lounaaseen. Joskus pakkasessa lojuu kuukausi sitten ostettua leipää, mutta koska pöydällä kuitenkin on tuorettakin, saa pakastettu ajansaatossa äkkilähdön biojäteastiaan.</p><p>Suomen metsissä ja puutarhoissa syntyy jokainen vuosi ruokahävikkiä, kun tuhansia marjoja, sieniä ja omenoita jää homehtumaan kasvupaikoilleen. Suomi on onnekas maa, sillä meillä kasvaa luonnonvaraisena mustikoita, suomuuraimia, karpaloita, puolukoita, metsämansikoita, pihlajanmarjoja, katajanmarjoja ja vadelmia. Puutarhoissamme on viinimarjoja, mustaherukoita, kirsikoita, omenoita, mansikoita, retiisejä, salaatteja ja paljon muuta. Luonnollista, terveellistä sekä trendikästä lähiruokaa olisi siis tarjolla rutkasti tiettyinä aikoina vuodesta. Nykypäivänä onneksi arvostus näitä kohtaan on noussut, mutta silti hälyttävän paljon jää homehtumaan ja käyttämättä. Emmekö kerää ja hyödynnä luontomme antimia tarpeeksi? Ongelmana lienee osittain kaupunki-maaseutu asetelma, jolloin maaseudulla marjat uhkaavat jäädä käyttämättä, kun taas kaupungissa niistä pyydetään kohtuuttomia hintoja. Esimerkiksi Tampereella viime kesänä mansikoiden kilohinta paukkui kahdella - kolmella eurolla yli Lappeenrannan kilohinnasta. Marjojen poimiminen on myös viitsimis-kysymys. On lähdettävä metsään, suojauduttava hyttysiltä ja poimittava jokainen marja itse. Ei ole itsestään selvää, että luonnon antimet hyödynnetään.</p><p>Ruokahävikkiä tapahtuu tuotantovaiheessakin. Kun pelloilla ollut vilja sattuukin sääolosuhteiden vuoksi homehtumaan tai se jäänyt syystä tai toisesta keräämättä, on viljelijälle tulossa tappiota. Liha &ndash;ja maitotiloilla hävikkiä tapahtuu jatkuvasti puutteellisen säilönnän sekä huolimattomuuden vuoksi. Erityisesti juuri lypsetty maito on hyvin herkkä pilaantumaan vääränlaisen säilönnän tuloksena.</p><p>Vesistöjen jatkuva saastuminen, hupimetsästys, hupikalastaminen ja riistaeläinten lisääntyvät sairaudet ovat osana kasvavaa ongelmaa. Hupimetsästys &ndash;ja kalastus on kasvattanut vastustusta koko maassa. Sorsa tai kyyhkynen saatetaan ampua harrastusmielessä alas tai hauki nostaa huvikseen kuivalle maalle sätkimään, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä ruokaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hyllyjen loputtomat labyrintit kaupoissa</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kauppojen valikoimat ovat nykypäivänä laajoja. Samaa tuotetta saa monesti eri versioina, kuten lisäaineettomana, sokerittomana, rasvattomana, normaalina, laktoosittomana, pienessä koossa, isossa koossa, purkissa, tölkissä, maidottomana, gluteenittomana jne. Ostaja on pääpyörällä hyllysokkeloiden välissä ihmettelemässä sitä, mikä olisi se parhain vaihtoehto. Maitotiskillä ihmetellään, mitä pitäisi ostaa tällä hetkellä? Maitoa lähitilalta, laktoositonta, täysrasvaista, kevyttä, rasvatonta, soijamaitoa, kauramaitoa ja mitä merkkiä otetaan? Järkikin sanoo, ettei kaikki voi mennä millään kaupaksi, jolloin kauppias päättää laittaa houkuttimeksi suuren tarjouskyltin: &rdquo;Nyt 3 tuotetta 2 hinnalla!&rdquo;. Tällöin ostaja ei kyseenalaista omaa tarvettaan, vaan miettii asiaa lompakkonsa kannalta.&nbsp;</p><p>Ongelma on myös tuotteiden pakkauskoossa. Mitä suuremman pakkauksen ostat, sitä halvempi on tuotteen kilohinta. Tästä esimerkki ovat perunasalaatit: Mitä suuremman rasian sitä valitset ostoskoriisi, sitä halvempi on sen kilohinta. Tällöin asiakas ostaa luonnollisesti sen isomman paketin ja jättää lopun tarvittaessa käyttämättä. &nbsp;Kun kotiin on kannettu tuotteita tarjouksista ja suuremmissa paketeissa on jääkaapista muodostumassa ruoan hautuumaa, jota ei aina jakseta edes lajitella biojätteisiin ja sekajätteisiin. Pakkaukset lentävät tyhjentämättöminä taloyhtiön roskakatokseen ja toisten ongelmiksi.</p><p>Suurin ruokahävikki ruokakaupoissa aiheutuu leivästä sekä maidosta, jonka päiväykset menevät äkkiä umpeen ja pilaantuminen alkaa väistämättä. Ylijäänyttä tuotetta ei enää kyetä myymään eikä välttämättä se sovellu ruokajakeluunkaan, joten se heitetään suoraan roskiin. Tämän jälkeen hyllyt täytetään jälleen uusilla vastaavilla tuotteilla. Ei ole myöskään harvinaista, että marketeissa sattuu vahinkoja: banaani tai jogurtti laatikko saattaa kaatua, jolloin osa tuotteista on myyntikelvottomia vaurioitumisen vuoksi.</p><p>Täysin syyttömiä eivät ole asiakkaatkaan. Jokainen markettiketju on saanut kokea hylättyjen tuotteiden aiheuttaman tappion. Jogurttia tai makkarapaketti otetaan hyllystä mukaan, kunnes mieli ennen kassahihnoja muuttuu ja se jätetään karkkitiskille pilaantumaan. Myyjän on mahdotonta arvioida sitä, onko kylmäketju katkennut niin, ettei tuotetta voi enää myydä. Riskiä ei voida asiakkaiden kustannuksella ottaa, joten jogurtista tulee hetkessä myyntikelvotonta.</p><p>Laitoskeittiöissä suurtalouskokit näkevät joka päivä ruokahävikin laajuuden kantaessaan vuoallista ruokaa ulkona olevaan biojäteastiaan, joka päivän päätteeksi odottaa tyhjentämistä. Ylijäänyttä ruokaa ei haluta eikä sitä välttämättä edes saa myydä tai lahjoittaa pois. Asia on hieman surullinen kun ajattelee sitä, kuinka paljon maassamme on kodittomia, köyhiä, nälkää näkeviä ja opintotuella kituuttavia opiskelijoita. On eettinen ongelma, että Euroopassa 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä ja nälässä samalla, kun heitämme ruokaa roskiin.</p><p>Sairaaloiden ruokaa ei juuri arvosteta. Se mielletään halvaksi, laimeaksi ja huonon makuiseksi. Annos tuodaan monesti osasto/vuodepotilaiden kohdalla huoneeseen saakka, jolloin potilas syö sen minkä annoksestaan haluaa tai jaksaa. Huonokuntoisen ihmisen ruokahalu ei ole järin suuri toisin kuin hänelle tuotavat annokset. Aina henkilökunta ei jaksa perehtyä edes siihen, haluaako potilas aamukahvin maidolla vai ilman. Joillakin ihmisillä asialla on niin paljon väliä, että maidolla tuotu kahvi jää väistämättä juomatta.</p><p>Ongelmia tuottaa myös vanhusten kotipalvelu, jossa ruuat tuodaan annoksittain. Esimerkiksi eräs vanhempi rouvashenkilö valitti Tampereella, ettei hän millään muotoa haluaisi vastaanottaa kiisseleitä jälkiruuaksi, koska ne jäisivät kuitenkin syömättä. Lähetti kuitenkin vakuutti, ettei kiisseliä voida jättää pois, sillä se kuuluu jo maksettuun ateriaan ja ateriakokonaisuudet ovat nämä mitä ovat. Niinpä rouva tyytyi ottamaan kiisselin vastaan ja heittämään sen viemäriin. Häntä harmitti valtavasti, sillä sota-ajan lapsena hän tiedosti ruuan arvokkuuden ja tärkeyden.</p><p>Koko maailman mittakaavassa vuosittain tuotetusta ruuasta päätyy kolmasosa roskiin.&nbsp; Samalla lähes 800 miljoonaa ihmistä ovat aliravittuja. Joka päivä auringon noustessa aliravitsemus sekä nälkä tappavat lähes 8500 alle viisivuotiasta lasta. Neljänneksellä hävikistä ruokkisi kaikki maailman aliravitut ihmiset. Maailmanpankin mukaan ruokahävikki on jopa este köyhyyden vähentämiselle. Ruokaturva on heikentynyt jatkuvasti ja samalla hävikkiin tuhlautuu suuret määrät rahaa, energiaa ja luonnonvaroja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ruoan tasapaino hukassa</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ongelma on todella laaja ja koska se käsittää jokaista ihmistä maapallolla, sen ratkaiseminen olisi hyvinkin haastavaa ja monimutkaista. Yksitäisen ihmisen tai pienen yrityksen teot tuntuvat pieneltä, kun vastassa on koko muu maailma. Tällöin motivaatiota ruokahävikin ehkäisemiseksi voi olla haastavaa löytää. Kieltolait ja pykälät aiheuttavat ihmisissä negatiivia reaktioita. Vaadimme tuoreutta, ekologisuutta, säilyvyyttä ja edullisuutta yhtä aikaa, joka aiheuttaa haasteita ruuan valmistajalle.</p><p>Ruokahävikin ongelmana on se ongelma, että tiedostamme asian hyvin. Media nostaa asian vähän väliä esille ja tiedämme, ettei ruokahävikistä hyvää seuraa. Emme kuitenkaan sisäistä itse ongelmaa tämän enempää. Emme tiedosta sitä, mistä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys tai, että niinkin arkisella asialla kuin ostoslistalla tai jääkaapin sisällön tutkimisella ennen kauppareissua olisi merkitystä. Ongelma on myös siinä, että sanana ruokahävikki tuo mieleen nimenomaan julkiset keittiöt, kaupat ja ravintolat eikä niinkään meitä itseämme. Tällöin emme edes tule ajatelleeksi, että aamulla viemäriin kaadettu puolikas kahvikupillinenkin olisi ruokahävikkiä. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiäkin kysymystä: &rdquo;Puuttuuko juuri minulta vastuuntuntoa? Voinko tehdä asialle jotain? Paljonko hävikkiä aiheutit tänään, eilen, viikon aikana?&rdquo;</p><p>Tieto tunnetusti lisää tuskaa, mutta tiedottomuudesta vasta aiheutuukin ongelmia. Nuorisolla ja lapsilla ei ole juurikaan käsityksiä siitä, mitä ruokahävikki tarkoittaa. Se on kuin vieras käsite, jota lopulta kysytään vanhemmilta tai haetaan Googlesta. Yleinen asenne on hyvinkin ratkaisevassa vaiheessa tässä kohtaa. Iloksemme se on kuitenkin muuttunut paljolti positiivisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Tänä päivänä aiheesta on löydettävissä rutkasti tietoa, faktaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, jotka herättävät yksittäisen ihmisen mielenkiinnon aihetta kohtaan. Netflix on julkaissut parikin dokumenttia aiheesta, MTV:n sivuilta löytyy uutisia ja kolumneja hävikkiin liittyen ja vanhemmat mielellään opettajat lapsiaan siihen, ettei ruokaa sovi haaskata. Tuttu lause vanhemman kansan suusta taitaakin olla: &rdquo;Pula-ajalla ei ollut edes tuoretta leipää joka päivä. Kahvia valmistettiin korvikkeesta eikä ruokaa heitetty jätteisiin&rdquo;. Ongelmaa tarkastellessa on jopa koomista, kuinka toisen maailman sodan aikaan ruuan puute oli ongelma ja nykypäivän maailmassa liian suuret pakkaukset valikoimineen tuottavat ongelmia. Aivan kuin tasapaino ruoan suhteen olisi edelleen ihmiskunnalla hukassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten ruokahävikin on arvioitu tuottavan hiilidioksidipäästöjä yhtä paljon kuin 100 000 keskivertaista henkilöautoa. Tästä huolimatta nimenomaan autoista ja lentokoneista päästöineen puhumme eniten. Poliitikot kertovat jokaisen vaalin alla, kuinka yksityisautoiluun tulisi puuttua ja julkisilla kulkemisesta tehdä helpompaa sekä kuluttajien kannalta edullisempaa. Harva poliitikko kuitenkaan nostaa esille esimerkiksi kyläkoulun roskiksessa vallitsevaa ruokamäärää, kokouksessaan ylijäävän tarjottavien voileipien tai pullien kohtaloa ja näiden aiheuttamia asioita.

Nelihenkinen perhe heittää ruokaa roskiin keskimäärin 500 euron edestä eikä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että ruokahävikki olisi ollut ehkäistävissä oikeanlaisella säilytyksellä, suunnitelmallisuudella ja valmistuksella. Jokainen suomalainen taas heittää ruokaa vuodessa pois noin 26kg:n verran, joka on arviolta jopa kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta.

Harva meistä tulee edes tiedostaneeksi asiaa viedessämme jälleen kerran roskia ulos ja biojätteitä kompostiin. Ajattelemme olevamme kierrättäviä, moderneja ihmisiä, jotka kompostoivat biojätteet ja kasvattavat ehkäpä mullassa uutta perunaa kesäpöytään. Ostamme suuret kasat reilunkaupan tuotteita, koska alennukset olivat kerrankin marketissa kohdallaan ja tilipäivä sattui sopivasti tähän väliin. Tarvitsemmeko kuitenkaan sitä kaikkea? Ehdimmekö syödä kaikki ne jogurtit, hedelmät ja leivät, joita kannamme kotiisi varmuuden vuoksi? Onko ajatuksemme loppujen lopuksi alkeellisella tasolla? Ilmastonmuutoshan on käsite, jonka jokainen on kuullut vähintään aamutelevision ohjelmassa, mutta tiedämmekö käytännössä millaisesta ongelmasta on kysymys?

 

Ruokahävikki, sinäkin aiheutat sitä.

Maapallomme kasvavana ongelmana on ruokahävikki ja siihen liittyvät syyt sekä seuraukset. Ruokahävikkiä syntyy, kun ruokaa valmistetaan, säilötään ja ostetaan suunnittelemattomasti. Jokainen kerta kun heitämme jääkaapissa pilaantuneen ruuan pois tai vaadimme ravintolassa entistä tiuhempaan tuoretta ja vain tuoretta ruokaa – olemme mukana ilmastonmuutoksen pahenemisessa. Tänäkin talvena ilmastonmuutoksen seuraukset näki jokainen suomalainen ihminen. Talvi oli leuto, kevät oli myöhässä ja kesästä toivotaan kerrankin lämmintä. Asiat olivat toisin isovanhempiemme aikaan, jolloin talvisin paukkuivat kovat pakkaset ja kesäisin hellelukemat.

Ruokahävikkiä syntyy ruoan tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa (alkutuotanto, elintarvikejalostus, kauppa, ravitsemuspalvelut ja kotitaloudet) ja sitä syntyy yhtä paljon niin kehitys – kuin teollisuusmaissakin. Ero on lähinnä siinä, missä vaiheessa hävikkiä syntyy: Kehitysmaissa hävikki on suurinta sadonkorjuu-, varastointi- ja kuljetusvaiheessa. Teollisuusmaissa taas jälleenmyynti  – ja kuluttajaportaassa.

2000-luvulla teollisuus, valikoimat sekä laadun tärkeys ovat lisääntyneet sekä korostuneet. Ruuasta on tullut paitsi keino pitää keho elinvoimaisena, myös osa tyyliämme ja identiteettiämme. Tuoreus, terveellisyys sekä monipuolisuus ovat kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ne lisäävät hyvinvointia, toisaalta ne ovat osa hyvinkin isoa ongelmaa. Näistä johtuen ruokahävikki on kasvanut hälyttäviin lukemiin ennen kuin asiaan alettiin kiinnittää varsinaista huomiota.

Ruokajätteistä syntyvät hiilidioksidi päästöt turmelevat luontoa ollen näin osana tekijänä ilmastonlämpenemisessä. Ilmaston lämpeneminen näkyy kohonneina pintalämpötiloina, merenpinnan nousuna ja pohjoisen pallonpuoliskon hupenevina jääpeitteinä. Ilmaston jatkuvasta lämpenemisestä johtuen merenpinta on noussut, jäätiköt ovat alkaneet peräytyä ja Arktinen mannerjää uhkaa kutistua tälläkin hetkellä. Lämpenemisen alueellisina vaikutuksina taas pidetään muun muassa äärimmäisten sääilmiöiden, kuten maan järistysten ja hurrikaanien, lisääntymistä, tartuntatautien leviämistä, lajien sukupuuttoa sekä merkittäviä talousvaikeuksia.

WMO:n mukaan sään ääri-ilmiöt eivät kuitenkaan ole vielä varsinaisesti lisääntyneet voimakkuuksiltaan tai määriltään. Oikeastaan ääri-ilmiöiden vaikutukset ovat lisääntyneet muiden tekijöiden vuoksi. Ennusteena on, että trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, mikäli maapallon keskilämpötila nousisi viitisen astetta. Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän ja enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja lopulta pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmavirtauksia. Pyörremyrskyjen tuhot ovat tunnetusti mittavia, useita henkiä ja koteja vaativia katastrofeja. Ihmiskunnan yhtenä ongelman on hitaus ja ongelmien siirtäminen taholta toiselle. Yksittäinen ihminen siirtää ongelman hallitukselle sekä poliittisille päättäjille, jotka taas pallottelevat ongelman kanssa. Emme herää välttämättä tekemään asioille mitään ennen kuin alkaa olla jo myöhäistä toiminnalle. Syy tähän on usein ratkaisujen ja käytännössä toimivien ideoiden puute.

Ongelma on hyvinkin ajankohtainen juuri tällä hetkellä koskettaen jokaista ihmistä maapallolla. Se koskettaa sinua, minua, maamme presidenttiä, naapuriamme, toisen maan kansalaista, eläimiä, kasveja, ihan jokaista. Eniten asia tulee koskettamaan omia lapsiamme, tulevia sukupolvia, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme. Maapallo tulee olemaan sellainen, millaiseksi me sen haluamme heille jättää.

Vaikka kotonamme saisimme ruokahävikin kuriin suunnittelemalla kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja säilyttämisen – saattaa ongelma olla toisessa mittakaavassa vaikkapa työpaikalla, koulussa tai ravintolassa, jossa käymme syömässä lounaamme. Harvemmin puutumme itse asiaan viedessämme työpaikan roskikseen jäljelle jääneet eväämme, joita ei enää huomenna haluaisi syödä, sillä se olisi jo yön yli seissyttä.  

 

Laaja-alainen ongelma

 

Buffet ravintoloiden ruokahävikki on hälyttävän suuri. Ruokaa valmistetaan suuria määriä sen mukaan, kuinka paljon asiakkaita arvellaan olevan ja kuinka paljon heidän ajatellaan syövän. Menekkiä on vaikea arvioida tarkasti, sillä siinä missä yksi tykkää yhdestä ruokalajista, toinen sitä inhoaa. Lapsi ja fyysistä työtä tekevä mies ovat täysin erilaisia ruokailutottumuksiltaan. Lisäksi on vielä otettava huomioon erityisruokavaliot. Jokaista ruokalajia valmistetaan hieman yli arvioidun, sillä asiakkaiden tyytyväisyys menee kaiken edelle. Ruoan loppuminen aiheuttaisi tyytymättömyyttä sekä pahimmassa tapauksessa mediamylläkän. Esimerkki tästä on kuukauden takaa, kun Finnairin neljän tunnin lennolla oli loppunut ruoka kesken. Iltalehti uutisoi asiasta näyttävästi ja matkustajana ollut nainen kommentoi ruuan puutetta sanoilla ”järkyttävää, ihan kamalaa”. Jokainen voi tästä päätellä, kuinka kovassa paineessa ravintolat ja lounaspaikat ovat asiakkaiden vaatimusten suhteen.

Ravintoloissa tilaamme hienostuneesti tietyn annoksen. Perus pihviateriaan kuuluu monesti alkusalaatti ja itse ateria, johon on lisätty rutkasti lisukkeeksi perunaa. Liian pienistä aterioista ravintola saa huonoa palautetta, sillä jokainen haluaa tuntea tulevansa kylläiseksi maksettuaan useamman kympin illallisestaan. Harmittavan usein kuitenkin perunoita ja salaattia jää pöytään, josta tarjoilija noutaa ne roskakoriin. Naudan –ja häränlihaa arvostetaan hintavuuden vuoksi, joten jopa lapsille pyritään opettamaan; ”Syö edes se pihvi kokonaan”. Hävikki näkyy ensimmäisenä ruoan hinnassa, vaikkei asiakas sitä tulisi heti ajatelleeksikaan.

Yksi ongelmista on myös tuotteiden ”parasta ennen” – ja” viimeinen käyttö päivä” –merkintöjen sekaisin meneminen. Monet kuluttajat eivät enää osaa havainnoida sitä milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi, vaan päivämäärää uskotaan lähes sokeasti. Esimerkiksi omassa lapsuudessani vanhemmat monesti haistoivat ja maistoivat ruokaa tai maitoa arvioiden sen syömäkelpoisuutta. Jos se ei haissut, maistunut tai näyttänyt pilaantuneelta – söimme sitä, oli päiväys kunnossa tai ei. Nykyään omassa perheessäni heitämme ruokaa pois, jos päivämäärä on mennyt umpeen. Tuskin edes vaivaudun avaamaan eilen vanhaksi mennyttä jogurttia, saati sitten tarjoamaan sitä lapselleni.  Näin ollen heitän jopa tietämättäni vielä syömäkelpoista ruokaa surutta pois.

Onkin arvioitu, että kotitaloudet aiheuttavat suurimman ruokahävikin Suomessa. Tosin kotitalouksia on valtavat määrät enemmän kuin kauppoja, laitoksia tai muita keittiöitä. Joten periaatteessa tutkimuksen tulos on täysin mahdollinen. Eräs syy kotitalouksissa saattaa olla myös ”nirsoilu”. Jos ruoka ei ole sitä, mikä juuri nyt olisi trendikästä, se saattaa jäädä nuorelta hyvinkin lautaselle. Etenkin naisten kohdalla asia on hyvinkin yleistä. Lautaselle otetaan ruokaa, sitä närpitään ja lopulta muistetaan perunoiden hiilihydraattien määrä ja jätetään se syömättä. Litran jogurttipurkista tai limsapullosta jätetään pohjalla oleva loppu käyttämättä, koska tuote on niin sanotusti väljähtänyt eikä ”jämäosuus” maistu enää yhtä hyvältä. Maitoa saatetaan kaataa lasiin yli oman tarpeen ja jäljelle jäänyt kaadetaan viemäriin tiedottamatta, että sekin on ruokahävikkiä.

Viime aikoina dieetit ja erilaiset ruokavaliot ovat nostaneet suosiotaan. Karppaus eli hiilihydraatiton ruokavalio on monen kuluttajan huulilla. Valitettavasti edellä mainittu buumi on aiheuttanut myös turhaa ruokahävikkiä. Esimerkiksi Facebookin nimeltä mainitsemattomassa ryhmässä kyseltiin, kuinka moni syö pitsan päältä vain täytteet. Yllättävän moni vastasi tekevänsä näin, koska pitsa oli liian suuri syötäväksi pohjineen tai kalorit nousevat liian korkeiksi juuri sille päivälle. Vaikka pohja muodostuu monesti vain halvoista ainesosista: vehnäjauhosta, vedestä ja hiivasta – siihen on käytetty pitsan teossa eniten aikaa ja energiaa. Ainekset ovat sekoitettu, vaivattu, kaulittu ja paistettu huolella kuluttajan odotuksia vastaaviksi.

Kotitaloudessa kasvavat pienet lapset sekä vauvat aiheuttavat luonnollisesti suuren hävikin. Sormiruokailua tai lusikankäyttöä opetteleva taapero viskoo lattialle vähintään puolet ruuastaan ennen kuin taito ja ikävä karttuvat. Monesti vanhemmat syyllistyvät tarjoamaan taaperolleen liikaa ruokaa, vaikka varsin hyvin tiedostavat, ettei parin vuoden ikäinen vielä jaksaisi edes syödä kokonaista annosta. Ruokaa on lattialla ja jos koiraa ei satu taloudessa olemaan, se lakaistaan ja heitetään väistämättä biojätteiden joukkoon. On selvää, ettei lattialla ollutta ruokaa voi enää lapselle tai itsellekään tarjota. Kun lapsi lopulta kasvaa oppien ilmaisemaan tahtoaan, alkaa varsinainen nirsoilu. ”Minä en syö tätä enkä tätä!” tai ”En jaksa enempää, saanko viedä roskiin?”. Jälleen heitämme ylimääräisen pois, kunhan lapsi on suostunut maistamaan edes lusikan kärjellisen.

Lapsiperheet eivät ole ainoita kotitalouksia, joissa hävikkiä ilmenee. Myös yksinasuvat sortuvat esimerkiksi laittamaan turhan ison määrän jauhelihaa pastoineen eikä sitä jaksetakaan enää lämmittää seuraavana päivänä. Toisaalta eilisen päivän ruoka ei aina edes näytä houkuttelevalta jääkaapissa, jossa olisi ainesosat myös tuoreeseen, vasta tehtyyn lounaaseen. Joskus pakkasessa lojuu kuukausi sitten ostettua leipää, mutta koska pöydällä kuitenkin on tuorettakin, saa pakastettu ajansaatossa äkkilähdön biojäteastiaan.

Suomen metsissä ja puutarhoissa syntyy jokainen vuosi ruokahävikkiä, kun tuhansia marjoja, sieniä ja omenoita jää homehtumaan kasvupaikoilleen. Suomi on onnekas maa, sillä meillä kasvaa luonnonvaraisena mustikoita, suomuuraimia, karpaloita, puolukoita, metsämansikoita, pihlajanmarjoja, katajanmarjoja ja vadelmia. Puutarhoissamme on viinimarjoja, mustaherukoita, kirsikoita, omenoita, mansikoita, retiisejä, salaatteja ja paljon muuta. Luonnollista, terveellistä sekä trendikästä lähiruokaa olisi siis tarjolla rutkasti tiettyinä aikoina vuodesta. Nykypäivänä onneksi arvostus näitä kohtaan on noussut, mutta silti hälyttävän paljon jää homehtumaan ja käyttämättä. Emmekö kerää ja hyödynnä luontomme antimia tarpeeksi? Ongelmana lienee osittain kaupunki-maaseutu asetelma, jolloin maaseudulla marjat uhkaavat jäädä käyttämättä, kun taas kaupungissa niistä pyydetään kohtuuttomia hintoja. Esimerkiksi Tampereella viime kesänä mansikoiden kilohinta paukkui kahdella - kolmella eurolla yli Lappeenrannan kilohinnasta. Marjojen poimiminen on myös viitsimis-kysymys. On lähdettävä metsään, suojauduttava hyttysiltä ja poimittava jokainen marja itse. Ei ole itsestään selvää, että luonnon antimet hyödynnetään.

Ruokahävikkiä tapahtuu tuotantovaiheessakin. Kun pelloilla ollut vilja sattuukin sääolosuhteiden vuoksi homehtumaan tai se jäänyt syystä tai toisesta keräämättä, on viljelijälle tulossa tappiota. Liha –ja maitotiloilla hävikkiä tapahtuu jatkuvasti puutteellisen säilönnän sekä huolimattomuuden vuoksi. Erityisesti juuri lypsetty maito on hyvin herkkä pilaantumaan vääränlaisen säilönnän tuloksena.

Vesistöjen jatkuva saastuminen, hupimetsästys, hupikalastaminen ja riistaeläinten lisääntyvät sairaudet ovat osana kasvavaa ongelmaa. Hupimetsästys –ja kalastus on kasvattanut vastustusta koko maassa. Sorsa tai kyyhkynen saatetaan ampua harrastusmielessä alas tai hauki nostaa huvikseen kuivalle maalle sätkimään, eikä siitä ole tarkoituskaan tehdä ruokaa.

 

Hyllyjen loputtomat labyrintit kaupoissa

 

Kauppojen valikoimat ovat nykypäivänä laajoja. Samaa tuotetta saa monesti eri versioina, kuten lisäaineettomana, sokerittomana, rasvattomana, normaalina, laktoosittomana, pienessä koossa, isossa koossa, purkissa, tölkissä, maidottomana, gluteenittomana jne. Ostaja on pääpyörällä hyllysokkeloiden välissä ihmettelemässä sitä, mikä olisi se parhain vaihtoehto. Maitotiskillä ihmetellään, mitä pitäisi ostaa tällä hetkellä? Maitoa lähitilalta, laktoositonta, täysrasvaista, kevyttä, rasvatonta, soijamaitoa, kauramaitoa ja mitä merkkiä otetaan? Järkikin sanoo, ettei kaikki voi mennä millään kaupaksi, jolloin kauppias päättää laittaa houkuttimeksi suuren tarjouskyltin: ”Nyt 3 tuotetta 2 hinnalla!”. Tällöin ostaja ei kyseenalaista omaa tarvettaan, vaan miettii asiaa lompakkonsa kannalta. 

Ongelma on myös tuotteiden pakkauskoossa. Mitä suuremman pakkauksen ostat, sitä halvempi on tuotteen kilohinta. Tästä esimerkki ovat perunasalaatit: Mitä suuremman rasian sitä valitset ostoskoriisi, sitä halvempi on sen kilohinta. Tällöin asiakas ostaa luonnollisesti sen isomman paketin ja jättää lopun tarvittaessa käyttämättä.  Kun kotiin on kannettu tuotteita tarjouksista ja suuremmissa paketeissa on jääkaapista muodostumassa ruoan hautuumaa, jota ei aina jakseta edes lajitella biojätteisiin ja sekajätteisiin. Pakkaukset lentävät tyhjentämättöminä taloyhtiön roskakatokseen ja toisten ongelmiksi.

Suurin ruokahävikki ruokakaupoissa aiheutuu leivästä sekä maidosta, jonka päiväykset menevät äkkiä umpeen ja pilaantuminen alkaa väistämättä. Ylijäänyttä tuotetta ei enää kyetä myymään eikä välttämättä se sovellu ruokajakeluunkaan, joten se heitetään suoraan roskiin. Tämän jälkeen hyllyt täytetään jälleen uusilla vastaavilla tuotteilla. Ei ole myöskään harvinaista, että marketeissa sattuu vahinkoja: banaani tai jogurtti laatikko saattaa kaatua, jolloin osa tuotteista on myyntikelvottomia vaurioitumisen vuoksi.

Täysin syyttömiä eivät ole asiakkaatkaan. Jokainen markettiketju on saanut kokea hylättyjen tuotteiden aiheuttaman tappion. Jogurttia tai makkarapaketti otetaan hyllystä mukaan, kunnes mieli ennen kassahihnoja muuttuu ja se jätetään karkkitiskille pilaantumaan. Myyjän on mahdotonta arvioida sitä, onko kylmäketju katkennut niin, ettei tuotetta voi enää myydä. Riskiä ei voida asiakkaiden kustannuksella ottaa, joten jogurtista tulee hetkessä myyntikelvotonta.

Laitoskeittiöissä suurtalouskokit näkevät joka päivä ruokahävikin laajuuden kantaessaan vuoallista ruokaa ulkona olevaan biojäteastiaan, joka päivän päätteeksi odottaa tyhjentämistä. Ylijäänyttä ruokaa ei haluta eikä sitä välttämättä edes saa myydä tai lahjoittaa pois. Asia on hieman surullinen kun ajattelee sitä, kuinka paljon maassamme on kodittomia, köyhiä, nälkää näkeviä ja opintotuella kituuttavia opiskelijoita. On eettinen ongelma, että Euroopassa 21 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä ja nälässä samalla, kun heitämme ruokaa roskiin.

Sairaaloiden ruokaa ei juuri arvosteta. Se mielletään halvaksi, laimeaksi ja huonon makuiseksi. Annos tuodaan monesti osasto/vuodepotilaiden kohdalla huoneeseen saakka, jolloin potilas syö sen minkä annoksestaan haluaa tai jaksaa. Huonokuntoisen ihmisen ruokahalu ei ole järin suuri toisin kuin hänelle tuotavat annokset. Aina henkilökunta ei jaksa perehtyä edes siihen, haluaako potilas aamukahvin maidolla vai ilman. Joillakin ihmisillä asialla on niin paljon väliä, että maidolla tuotu kahvi jää väistämättä juomatta.

Ongelmia tuottaa myös vanhusten kotipalvelu, jossa ruuat tuodaan annoksittain. Esimerkiksi eräs vanhempi rouvashenkilö valitti Tampereella, ettei hän millään muotoa haluaisi vastaanottaa kiisseleitä jälkiruuaksi, koska ne jäisivät kuitenkin syömättä. Lähetti kuitenkin vakuutti, ettei kiisseliä voida jättää pois, sillä se kuuluu jo maksettuun ateriaan ja ateriakokonaisuudet ovat nämä mitä ovat. Niinpä rouva tyytyi ottamaan kiisselin vastaan ja heittämään sen viemäriin. Häntä harmitti valtavasti, sillä sota-ajan lapsena hän tiedosti ruuan arvokkuuden ja tärkeyden.

Koko maailman mittakaavassa vuosittain tuotetusta ruuasta päätyy kolmasosa roskiin.  Samalla lähes 800 miljoonaa ihmistä ovat aliravittuja. Joka päivä auringon noustessa aliravitsemus sekä nälkä tappavat lähes 8500 alle viisivuotiasta lasta. Neljänneksellä hävikistä ruokkisi kaikki maailman aliravitut ihmiset. Maailmanpankin mukaan ruokahävikki on jopa este köyhyyden vähentämiselle. Ruokaturva on heikentynyt jatkuvasti ja samalla hävikkiin tuhlautuu suuret määrät rahaa, energiaa ja luonnonvaroja.

 

Ruoan tasapaino hukassa

 

Ongelma on todella laaja ja koska se käsittää jokaista ihmistä maapallolla, sen ratkaiseminen olisi hyvinkin haastavaa ja monimutkaista. Yksitäisen ihmisen tai pienen yrityksen teot tuntuvat pieneltä, kun vastassa on koko muu maailma. Tällöin motivaatiota ruokahävikin ehkäisemiseksi voi olla haastavaa löytää. Kieltolait ja pykälät aiheuttavat ihmisissä negatiivia reaktioita. Vaadimme tuoreutta, ekologisuutta, säilyvyyttä ja edullisuutta yhtä aikaa, joka aiheuttaa haasteita ruuan valmistajalle.

Ruokahävikin ongelmana on se ongelma, että tiedostamme asian hyvin. Media nostaa asian vähän väliä esille ja tiedämme, ettei ruokahävikistä hyvää seuraa. Emme kuitenkaan sisäistä itse ongelmaa tämän enempää. Emme tiedosta sitä, mistä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys tai, että niinkin arkisella asialla kuin ostoslistalla tai jääkaapin sisällön tutkimisella ennen kauppareissua olisi merkitystä. Ongelma on myös siinä, että sanana ruokahävikki tuo mieleen nimenomaan julkiset keittiöt, kaupat ja ravintolat eikä niinkään meitä itseämme. Tällöin emme edes tule ajatelleeksi, että aamulla viemäriin kaadettu puolikas kahvikupillinenkin olisi ruokahävikkiä. Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiäkin kysymystä: ”Puuttuuko juuri minulta vastuuntuntoa? Voinko tehdä asialle jotain? Paljonko hävikkiä aiheutit tänään, eilen, viikon aikana?”

Tieto tunnetusti lisää tuskaa, mutta tiedottomuudesta vasta aiheutuukin ongelmia. Nuorisolla ja lapsilla ei ole juurikaan käsityksiä siitä, mitä ruokahävikki tarkoittaa. Se on kuin vieras käsite, jota lopulta kysytään vanhemmilta tai haetaan Googlesta. Yleinen asenne on hyvinkin ratkaisevassa vaiheessa tässä kohtaa. Iloksemme se on kuitenkin muuttunut paljolti positiivisempaan ja ekologisempaan suuntaan. Tänä päivänä aiheesta on löydettävissä rutkasti tietoa, faktaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, jotka herättävät yksittäisen ihmisen mielenkiinnon aihetta kohtaan. Netflix on julkaissut parikin dokumenttia aiheesta, MTV:n sivuilta löytyy uutisia ja kolumneja hävikkiin liittyen ja vanhemmat mielellään opettajat lapsiaan siihen, ettei ruokaa sovi haaskata. Tuttu lause vanhemman kansan suusta taitaakin olla: ”Pula-ajalla ei ollut edes tuoretta leipää joka päivä. Kahvia valmistettiin korvikkeesta eikä ruokaa heitetty jätteisiin”. Ongelmaa tarkastellessa on jopa koomista, kuinka toisen maailman sodan aikaan ruuan puute oli ongelma ja nykypäivän maailmassa liian suuret pakkaukset valikoimineen tuottavat ongelmia. Aivan kuin tasapaino ruoan suhteen olisi edelleen ihmiskunnalla hukassa.

]]>
7 http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254629-ruokahavikki-isompi-ongelma-kuin-uskommekaan#comments Ilmastonmuutos Ruokahävikki Talous Mon, 30 Apr 2018 08:34:11 +0000 Lila Rahikka http://lilarahikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254629-ruokahavikki-isompi-ongelma-kuin-uskommekaan
Miksi Suomi osallistuisi EU:n vapaaehtoiseen tukirahastoon? http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254458-miksi-suomi-osallistuisi-eun-vapaaehtoiseen-tukirahastoon <p>Talouslehti <a href="https://www.ft.com/content/302660be-48a8-11e8-8ae9-4b5ddcca99b3">Financial Times</a> on nähnyt ainakin osittain Euroopan komission 7-vuotisen budjettiehdotuksen vuosille 2021-2027. Budjettiesityksessä on mietitty erilaisia keinoja perustaa eräänlainen &quot;pahan päivän rahasto&quot;, jonka tarkoituksena on tarjota huokeaa luottoa talouskriisien iskiessä vaikka vain yksittäisiin jäsenmaihin. Komissio ei esityksessään ole lukinnut mitään tiettyä euromäärää kyseiselle rahastolle, mutta arvioiden mukaan sen koko olisi noin 200-300 miljardia euroa.</p><p>Rahasto siis kasvattaisi EU-budjettia kokoaan vastaavalla määrällä. Rahaston ajatus on tarjoamillaan luotoilla ylläpitää julkisia investointeja talouskriisin kouriin joutuneissa maissa. Luottorahojen vastineeksi ei vaadita silmitöntä leikkauspolitiikkaa, mikä johti eurokriisin tarpeettomaan pitkittymiseen ja sen vuoksi moni euromaa jäi tämän nousukauden kyydistä. Moni maa saattaa jäädä kokonaan paitsi nousukaudesta, ml. Suomi. Tämä tietysti riippuu siitä, <a href="http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234067-joko-olemme-valmiit-uuteen-taloussakkaukseen">milloin uusi taantuma alkaa</a>.</p><p>EU-budjetin kasvattaminen tällaista rahastoa varten saattaa joutua monen EU-maan hampaisiin. Komissio aikoo esittää siksi myös vaihtoehtoisia tapoja saada rahoituksen tällaiseen pahan päivän rahastoon. Vaihtoehdoilla voidaan paikata rahaston tarpeita joko kokonaan tai osittain.</p><p>Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on kerätä EU-jäsenmailta EU-budjetin ulkopuolelta vapaaehtoista rahoitusta. Äkkiseltään tällainen ajatus tuntuu umpihöhlältä: kuka hullu nyt vapaaehtoisesti lykkäisi veronmaksajiensa rahoja tällaiseen rahastoon?</p><p>On aika pukea foliohatut päihin. Nimittäin yksi tällainen vapaaehtoiseen rahoitukseen ajautuva maa voisi hyvinkin olla Suomi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eurovaaleissa jaossa komission puheenjohtajuus</strong></p><p>Ensi vuonna käytävien eurovaalien ohessa valitaan myös Euroopan komission puheenjohtajan pesti. Tälläkin kertaa valinta suoritetaan eri euroryhmien kärkiehdokkaiden kautta. Tällä kaudella suurimmaksi ryhmäksi nousi EPP, johon Suomesta tuohon aikaan kuuluivat kokoomus ja KD. Jälkimmäisen EPP-jäsenyys on sittemmin joutunut ristiaallokkoon, eikä puolueen kristillisestä puolesta johtuen puolueen EPP-kannasta ota selvää pirukaan.</p><p>EPP asetti viime vaaleissa kärkiehdokkaakseen <strong>Jean-Claude Junckerin</strong>, josta leivottiin siten komission puheenjohtaja. Tulevalle kaudelle EPP:llä on suurempia vaikeuksia nostaa riittävän federaatiointoinen kärkiehdokas. Sellainen, joka ajaisi tomerasti EU:sta tai ainakin euromaista liittovaltiota.</p><p>Hassua kyllä, piskuisella Suomella olisi kaksikin nimeä tarjottavaksi tähän kärkiehdokasrumbaan. Herrojen nimet ovat <strong>Alexander Stubb</strong> ja <strong>Jyrki Katainen</strong>. Miesten välille on turha odottaa mitään jäätävää kisaa. Oletettavasti Stubb ei asettuisi kärkiehdokasehdokkaaksi mikäli Katainen ilmoittautuu kisaan mukaan.</p><p>Stubb olisi federaatioinnostaan tuttu ja mieleinen EPP:n kärkiehdokas. Hän puhuu sujuvasti useita kieliä, joista saksan kielen taito on totta kai eduksi silloin, kun Saksan kantaa EPP:n kärkiehdokaskarsintaan kysytään. Tosin Kataisella on eräänlainen etuajo-oikeus, koska hän on nyt yksi monista varapuheenjohtajista.</p><p>Suomen asemat kärkiehdokaslobbauksessa paranisivat merkittävästi, mikäli Suomi ottaisi osaa aivan vapaaehtoisesti EU-budjetin ulkopuolelta kerättävään kriisirahastokolehtiin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Hallitukseen lehmänkauppoja</strong></p><p>Tällainen vapaaehtoinen rahoitus tulisi tietysti saada Suomen eduskunnan siunaus. Kokoomuksen voidaan tietysti ajatella tukevan EPP:n jäsenenä kolehtirahoitusta. Samalla kokoomus saisi tuupattua Suomea kohti tulonsiirtounionia.</p><p>Kokoomus tarvitsisi kuitenkin koko hallituksen (mikäli Suomessa enemmistöhallitus vain säilyy) tuen. Kauppaa tulisi käydä siten keskustan kanssa. Keskusta voisi ilahtua siitä, että EPP:n riveistä nousisi federalistinen komission puheenjohtaja. Tämä tuskin silti riittää yksin lehmänkaupan vastineeksi, vaan keskusta voisi vaatia kokoomukselta jotain takaisin. Esimerkiksi takeen siitä, jos soten valinnanvapaus kaatuisi syystä tai seitsemännestä niin kokoomus tukisi maakuntauudistusta.</p><p>Sinisten kanssa kauppaa ei jouduta käymään. Vakavaan uskottavuuskriisiin joutuneille sinisille riittäisi lupa säilyä hallituspuolueena tämän kauden loppuun, oli sinisiä jäljellä sitten mitenkä paljon tahansa. Surullista tämä on vain niille äänestäjille, jotka ovat aikanaan perussuomalaisten riveistä siniset nostaneet eduskuntaan toivoen saavansa parlamenttiimme EU-kriittistä otetta.</p><p>Sinisten eduskuntaryhmälle voidaan luvata myös turvapaikka kokoomuksen tai keskustan riveistä, jottei hallituksen enemmistöasema joudu uhatuksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tulonsiirtounioni eivälttämättä toteudu siltikään</strong></p><p>Lopuksi tietysti yritän asetella lohduttelevia sanoja myös niille kokoomuksen ja keskustan äänestäjille, jotka vastustivat tai vastustavat tulonsiirtounionia. Toivo ei ole kokonaan mennyttä. Nämä äänestäjät voivat toivoa kukin omalla hartaustasollaan sitä, ettei EPP:stä tule suurinta eurovaaliryhmää. Tai sitä, ettei kumpikaan em. suomalainen päädy EPP:n kärkiehdokkaaksi.</p><p>Silloin he voivat huokaista helpotuksesta. Ainoa hinta, minkä he joutuvat maksamaan on tämä vapaaehtoinen rahoitus vuosille 2021-2027.</p><p>Asia ei ole kuitenkaan enää heidän käsissään. He tekivät valintansa viime eduskuntavaaleissa. Suomen painoarvo on niin pieni tulevissa eurovaaleissa, ettei EPP-boikotointi voi varmuudella jättää ryhmää kärkisijan ulkopuolelle. Ja tietysti he voivat lohduttautua ajatuksella, että sinisten äänestäjät pettyvät heitäkin raskaammin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouslehti Financial Times on nähnyt ainakin osittain Euroopan komission 7-vuotisen budjettiehdotuksen vuosille 2021-2027. Budjettiesityksessä on mietitty erilaisia keinoja perustaa eräänlainen "pahan päivän rahasto", jonka tarkoituksena on tarjota huokeaa luottoa talouskriisien iskiessä vaikka vain yksittäisiin jäsenmaihin. Komissio ei esityksessään ole lukinnut mitään tiettyä euromäärää kyseiselle rahastolle, mutta arvioiden mukaan sen koko olisi noin 200-300 miljardia euroa.

Rahasto siis kasvattaisi EU-budjettia kokoaan vastaavalla määrällä. Rahaston ajatus on tarjoamillaan luotoilla ylläpitää julkisia investointeja talouskriisin kouriin joutuneissa maissa. Luottorahojen vastineeksi ei vaadita silmitöntä leikkauspolitiikkaa, mikä johti eurokriisin tarpeettomaan pitkittymiseen ja sen vuoksi moni euromaa jäi tämän nousukauden kyydistä. Moni maa saattaa jäädä kokonaan paitsi nousukaudesta, ml. Suomi. Tämä tietysti riippuu siitä, milloin uusi taantuma alkaa.

EU-budjetin kasvattaminen tällaista rahastoa varten saattaa joutua monen EU-maan hampaisiin. Komissio aikoo esittää siksi myös vaihtoehtoisia tapoja saada rahoituksen tällaiseen pahan päivän rahastoon. Vaihtoehdoilla voidaan paikata rahaston tarpeita joko kokonaan tai osittain.

Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto on kerätä EU-jäsenmailta EU-budjetin ulkopuolelta vapaaehtoista rahoitusta. Äkkiseltään tällainen ajatus tuntuu umpihöhlältä: kuka hullu nyt vapaaehtoisesti lykkäisi veronmaksajiensa rahoja tällaiseen rahastoon?

On aika pukea foliohatut päihin. Nimittäin yksi tällainen vapaaehtoiseen rahoitukseen ajautuva maa voisi hyvinkin olla Suomi.

 

Eurovaaleissa jaossa komission puheenjohtajuus

Ensi vuonna käytävien eurovaalien ohessa valitaan myös Euroopan komission puheenjohtajan pesti. Tälläkin kertaa valinta suoritetaan eri euroryhmien kärkiehdokkaiden kautta. Tällä kaudella suurimmaksi ryhmäksi nousi EPP, johon Suomesta tuohon aikaan kuuluivat kokoomus ja KD. Jälkimmäisen EPP-jäsenyys on sittemmin joutunut ristiaallokkoon, eikä puolueen kristillisestä puolesta johtuen puolueen EPP-kannasta ota selvää pirukaan.

EPP asetti viime vaaleissa kärkiehdokkaakseen Jean-Claude Junckerin, josta leivottiin siten komission puheenjohtaja. Tulevalle kaudelle EPP:llä on suurempia vaikeuksia nostaa riittävän federaatiointoinen kärkiehdokas. Sellainen, joka ajaisi tomerasti EU:sta tai ainakin euromaista liittovaltiota.

Hassua kyllä, piskuisella Suomella olisi kaksikin nimeä tarjottavaksi tähän kärkiehdokasrumbaan. Herrojen nimet ovat Alexander Stubb ja Jyrki Katainen. Miesten välille on turha odottaa mitään jäätävää kisaa. Oletettavasti Stubb ei asettuisi kärkiehdokasehdokkaaksi mikäli Katainen ilmoittautuu kisaan mukaan.

Stubb olisi federaatioinnostaan tuttu ja mieleinen EPP:n kärkiehdokas. Hän puhuu sujuvasti useita kieliä, joista saksan kielen taito on totta kai eduksi silloin, kun Saksan kantaa EPP:n kärkiehdokaskarsintaan kysytään. Tosin Kataisella on eräänlainen etuajo-oikeus, koska hän on nyt yksi monista varapuheenjohtajista.

Suomen asemat kärkiehdokaslobbauksessa paranisivat merkittävästi, mikäli Suomi ottaisi osaa aivan vapaaehtoisesti EU-budjetin ulkopuolelta kerättävään kriisirahastokolehtiin.

 

Hallitukseen lehmänkauppoja

Tällainen vapaaehtoinen rahoitus tulisi tietysti saada Suomen eduskunnan siunaus. Kokoomuksen voidaan tietysti ajatella tukevan EPP:n jäsenenä kolehtirahoitusta. Samalla kokoomus saisi tuupattua Suomea kohti tulonsiirtounionia.

Kokoomus tarvitsisi kuitenkin koko hallituksen (mikäli Suomessa enemmistöhallitus vain säilyy) tuen. Kauppaa tulisi käydä siten keskustan kanssa. Keskusta voisi ilahtua siitä, että EPP:n riveistä nousisi federalistinen komission puheenjohtaja. Tämä tuskin silti riittää yksin lehmänkaupan vastineeksi, vaan keskusta voisi vaatia kokoomukselta jotain takaisin. Esimerkiksi takeen siitä, jos soten valinnanvapaus kaatuisi syystä tai seitsemännestä niin kokoomus tukisi maakuntauudistusta.

Sinisten kanssa kauppaa ei jouduta käymään. Vakavaan uskottavuuskriisiin joutuneille sinisille riittäisi lupa säilyä hallituspuolueena tämän kauden loppuun, oli sinisiä jäljellä sitten mitenkä paljon tahansa. Surullista tämä on vain niille äänestäjille, jotka ovat aikanaan perussuomalaisten riveistä siniset nostaneet eduskuntaan toivoen saavansa parlamenttiimme EU-kriittistä otetta.

Sinisten eduskuntaryhmälle voidaan luvata myös turvapaikka kokoomuksen tai keskustan riveistä, jottei hallituksen enemmistöasema joudu uhatuksi.

 

Tulonsiirtounioni eivälttämättä toteudu siltikään

Lopuksi tietysti yritän asetella lohduttelevia sanoja myös niille kokoomuksen ja keskustan äänestäjille, jotka vastustivat tai vastustavat tulonsiirtounionia. Toivo ei ole kokonaan mennyttä. Nämä äänestäjät voivat toivoa kukin omalla hartaustasollaan sitä, ettei EPP:stä tule suurinta eurovaaliryhmää. Tai sitä, ettei kumpikaan em. suomalainen päädy EPP:n kärkiehdokkaaksi.

Silloin he voivat huokaista helpotuksesta. Ainoa hinta, minkä he joutuvat maksamaan on tämä vapaaehtoinen rahoitus vuosille 2021-2027.

Asia ei ole kuitenkaan enää heidän käsissään. He tekivät valintansa viime eduskuntavaaleissa. Suomen painoarvo on niin pieni tulevissa eurovaaleissa, ettei EPP-boikotointi voi varmuudella jättää ryhmää kärkisijan ulkopuolelle. Ja tietysti he voivat lohduttautua ajatuksella, että sinisten äänestäjät pettyvät heitäkin raskaammin.

]]>
13 http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254458-miksi-suomi-osallistuisi-eun-vapaaehtoiseen-tukirahastoon#comments EU-budjetti Eurovaalit 2019 Talous Thu, 26 Apr 2018 16:09:04 +0000 Henri Alakylä http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254458-miksi-suomi-osallistuisi-eun-vapaaehtoiseen-tukirahastoon
Suomalaiset eivät osaa rikastua http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253841-suomalaiset-eivat-osaa-rikastua <p>Suomessa on ainakin satoja tuhansia köyhiä, laskentatavasta riippuen jopa miljoona. Asunnottomien lukukin on kymmenissä tuhansissa. Kaikilla ei tietenkään henkisistä ja fyysisistä voimavaroista johtuen ole mahdollisuuttakaan vaurastumiseen. Tämä pitäisi aina muistaa kun näistä asioista puhutaan.</p><p>Onko sitten terveen ihmisen köyhyys pelkkää omaa saamattomuutta? Poliittisesti oikean laidan kulkijat ovat sitä mieltä että kyllä on. Muualla nähdään että elämä ei anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi koulutuksen tai työnsaannin osalta. Oppilaitoksiin tai työpaikkoihin haluavat eivät vain voi marssia paikalle paukkuraudan kanssa aseistautuneena ja sanoa että jos tilaa ei löydy niin alkaa luoti lentää. Jos niin tekee, niin toimeentulo on vähäksi aikaa turvattu, mutta rikastumaan sillä ei pääse.</p><p>Työpaikan saanti on tietenkin kaiken alku ja juuri. Kun saa ensimmäisen työpaikan, niin sen jälkeen on helppoa moninkertaistaa palkkansa, alkaa maksamaan vaikka 2400 euron vuokraa samalla kun sijoittaa loput rahat vuokra-asuntoihin ja osakkeisiin. Köyhät ja pienituloiset, ottakaa opiksi. Linkin takana on valmis malli siitä miten pitää toimia jos haluaa rikastua. Onko tämä viimeinen viikonloppusi parempiosaisten silmätikkuna?</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.is.fi/asuminen/art-2000005640553.html?utm_source=t.co&amp;utm_campaign=twiitti-share&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=android.iltasanomat.fi">https://www.is.fi/asuminen/art-2000005640553.html?utm_source=t.co&amp;utm_campaign=twiitti-share&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=android.iltasanomat.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on ainakin satoja tuhansia köyhiä, laskentatavasta riippuen jopa miljoona. Asunnottomien lukukin on kymmenissä tuhansissa. Kaikilla ei tietenkään henkisistä ja fyysisistä voimavaroista johtuen ole mahdollisuuttakaan vaurastumiseen. Tämä pitäisi aina muistaa kun näistä asioista puhutaan.

Onko sitten terveen ihmisen köyhyys pelkkää omaa saamattomuutta? Poliittisesti oikean laidan kulkijat ovat sitä mieltä että kyllä on. Muualla nähdään että elämä ei anna kaikille samanlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi koulutuksen tai työnsaannin osalta. Oppilaitoksiin tai työpaikkoihin haluavat eivät vain voi marssia paikalle paukkuraudan kanssa aseistautuneena ja sanoa että jos tilaa ei löydy niin alkaa luoti lentää. Jos niin tekee, niin toimeentulo on vähäksi aikaa turvattu, mutta rikastumaan sillä ei pääse.

Työpaikan saanti on tietenkin kaiken alku ja juuri. Kun saa ensimmäisen työpaikan, niin sen jälkeen on helppoa moninkertaistaa palkkansa, alkaa maksamaan vaikka 2400 euron vuokraa samalla kun sijoittaa loput rahat vuokra-asuntoihin ja osakkeisiin. Köyhät ja pienituloiset, ottakaa opiksi. Linkin takana on valmis malli siitä miten pitää toimia jos haluaa rikastua. Onko tämä viimeinen viikonloppusi parempiosaisten silmätikkuna?

 

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005640553.html?utm_source=t.co&utm_campaign=twiitti-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi

]]>
14 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253841-suomalaiset-eivat-osaa-rikastua#comments Asuminen Talous Tulot Sun, 15 Apr 2018 04:51:30 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253841-suomalaiset-eivat-osaa-rikastua
Sijoitetaan kouluihin, terveyspalveluihin ja pienituloisten palkkoihin http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253781-sijoitetaan-kouluihin-terveyspalveluihin-ja-pienituloisten-palkkoihin <p>Talousarvio 2019: Sijoitetaan kouluihin, terveyspalveluihin ja pienituloisten palkkoihin<br /><br />Usein mietin niitä ääniä, jotka jäävät valtuustosalissa kuulematta. Yritin nostaa niitä esiin talousarvion lähetekeskustelussa Helsingin valtuustossa 11.4.2018. Tässä puheeni:<br /><br />&ldquo;Arvoisa puheenjohtaja, arvon valtuutetut ja kuulijat,</p><p>Valtuustokautta on pian takana yksi vuosi. Tänä aikana ainakin on selvinnyt, että tässä salissa on paljon idearikkaita, fiksuja ihmisiä. Mutta toistuvasti mietin niitä ääniä, jotka eivät täällä kuulu. Päätöksentekijäthän ovat usein paremmin toimeen tulevia helsinkiläisiä, meitä, jotka olemme voineet käyttää energiaamme ja aikaamme vaikuttamiseen.</p><p>Joskus pelkään, että olemme sokeita. Että panostamme lähinnä jo valmiiksi hyvinvoiviin helsinkiläisiin. Moni tässä salissa on ehdottanut lisää veronalennuksia. Hyvin toimeentulevalle veronalennus voi olla iloinen asia, eikä sitä tule väheksyä. Täytyy kuitenkin muistaa, että saman rahan voi käyttää palveluihin, jotka ovat monen hengelle ja terveydelle välttämättömiä.<br /><br />Ehkä unohdamme sen lastentarhanopettajan, jolla on hädintuskin varaa vuokraan. Sen transsukupuolisen nuoren, joka ei saa tarvitsemaansa psykologista tukea. Lukiolaisen isän, jonka täytyy edelleen valita lapsensa koulukirjojen ja ruoan väliltä. Päihderiippuvaisen, joka jonottaa leipäjonossa.<br /><br />Nämä tarinat helsinkiläisten oikeaa arkea valtuustosalimme ulkopuolella. Sitä arkea voimme parantaa hyvällä taloudenpidolla, ja ihmisten hyvinvointiin investoimalla. Tässä muutamia asioita, joita tulisi mielestäni huomioida vuoden 2019 talousarvioehdotusta valmistellessa.<br />&nbsp;</p><p>Laitetaan rahaa kouluihin, terveyspalveluihin, pienituloisten palkkoihin ja ympäristöön. Sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvattajien palkkojen tasokorotukset tulisi toteuttaa. Homekoulut täytyy korjata, ja nuorisotilat rakentaa ja kunnostaa viihtyisiksi myös lähiöissä. Kaikille on varmistettava koti ja ruokaa. Myös heille, jotka eivät edes jaksa sen puolesta taistella. Siihen meillä on pakko olla rahaa.</p><p><br />Moni fyysisen terveyden ja mielenterveyden ongelma saa alkunsa jo kodissa tai kouluympäristössä. Helsingissä yhtä koulupsykologia kohden on 350 oppilasta. &nbsp;Järkyttävä määrä. Jos mitoitusta tarkistettaisiin, voisimme vähentää syrjäytymistä. Nuorten suhteen myös liikunnan on moni täällä maininnut. Siksi toivonkin, että esimerkiksi NYT-liikunta, jossa ollaan ilmeisesti asettamassa maksuja nuorille, pidettäisiin maksuttomana matalan kynnyksen palveluna.<br /><br />Perheiden täytyy saada apua ilman häpeää ja stigmaa avun tarvitsemisesta. Moni ei jaksa. Esitän neuvolapsykologien määrän lisäämistä siten, että jokaisessa neuvolassa on käytössä psykologin palveluita. Jokaisella tuoreella vanhemmalla tulisi olla helppo pääsy erillisellä vastaanotolle psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi.<br /><br />Hyvinvointivaikutuksia on monilla asioilla meluesteiden rakentamisesta kulttuurin tukemiseen. Toivon todella, että harkitsemme tätä, emmekä pelkästään verojen alentamista. Hyvin toimeentulevalle palkansaajalle pienellä rahalla voidaan saada koko yhteisön tasolla suuria vaikutuksia.&rdquo;<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talousarvio 2019: Sijoitetaan kouluihin, terveyspalveluihin ja pienituloisten palkkoihin

Usein mietin niitä ääniä, jotka jäävät valtuustosalissa kuulematta. Yritin nostaa niitä esiin talousarvion lähetekeskustelussa Helsingin valtuustossa 11.4.2018. Tässä puheeni:

“Arvoisa puheenjohtaja, arvon valtuutetut ja kuulijat,

Valtuustokautta on pian takana yksi vuosi. Tänä aikana ainakin on selvinnyt, että tässä salissa on paljon idearikkaita, fiksuja ihmisiä. Mutta toistuvasti mietin niitä ääniä, jotka eivät täällä kuulu. Päätöksentekijäthän ovat usein paremmin toimeen tulevia helsinkiläisiä, meitä, jotka olemme voineet käyttää energiaamme ja aikaamme vaikuttamiseen.

Joskus pelkään, että olemme sokeita. Että panostamme lähinnä jo valmiiksi hyvinvoiviin helsinkiläisiin. Moni tässä salissa on ehdottanut lisää veronalennuksia. Hyvin toimeentulevalle veronalennus voi olla iloinen asia, eikä sitä tule väheksyä. Täytyy kuitenkin muistaa, että saman rahan voi käyttää palveluihin, jotka ovat monen hengelle ja terveydelle välttämättömiä.

Ehkä unohdamme sen lastentarhanopettajan, jolla on hädintuskin varaa vuokraan. Sen transsukupuolisen nuoren, joka ei saa tarvitsemaansa psykologista tukea. Lukiolaisen isän, jonka täytyy edelleen valita lapsensa koulukirjojen ja ruoan väliltä. Päihderiippuvaisen, joka jonottaa leipäjonossa.

Nämä tarinat helsinkiläisten oikeaa arkea valtuustosalimme ulkopuolella. Sitä arkea voimme parantaa hyvällä taloudenpidolla, ja ihmisten hyvinvointiin investoimalla. Tässä muutamia asioita, joita tulisi mielestäni huomioida vuoden 2019 talousarvioehdotusta valmistellessa.
 

Laitetaan rahaa kouluihin, terveyspalveluihin, pienituloisten palkkoihin ja ympäristöön. Sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvattajien palkkojen tasokorotukset tulisi toteuttaa. Homekoulut täytyy korjata, ja nuorisotilat rakentaa ja kunnostaa viihtyisiksi myös lähiöissä. Kaikille on varmistettava koti ja ruokaa. Myös heille, jotka eivät edes jaksa sen puolesta taistella. Siihen meillä on pakko olla rahaa.


Moni fyysisen terveyden ja mielenterveyden ongelma saa alkunsa jo kodissa tai kouluympäristössä. Helsingissä yhtä koulupsykologia kohden on 350 oppilasta.  Järkyttävä määrä. Jos mitoitusta tarkistettaisiin, voisimme vähentää syrjäytymistä. Nuorten suhteen myös liikunnan on moni täällä maininnut. Siksi toivonkin, että esimerkiksi NYT-liikunta, jossa ollaan ilmeisesti asettamassa maksuja nuorille, pidettäisiin maksuttomana matalan kynnyksen palveluna.

Perheiden täytyy saada apua ilman häpeää ja stigmaa avun tarvitsemisesta. Moni ei jaksa. Esitän neuvolapsykologien määrän lisäämistä siten, että jokaisessa neuvolassa on käytössä psykologin palveluita. Jokaisella tuoreella vanhemmalla tulisi olla helppo pääsy erillisellä vastaanotolle psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseksi.

Hyvinvointivaikutuksia on monilla asioilla meluesteiden rakentamisesta kulttuurin tukemiseen. Toivon todella, että harkitsemme tätä, emmekä pelkästään verojen alentamista. Hyvin toimeentulevalle palkansaajalle pienellä rahalla voidaan saada koko yhteisön tasolla suuria vaikutuksia.”
 

]]>
0 http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253781-sijoitetaan-kouluihin-terveyspalveluihin-ja-pienituloisten-palkkoihin#comments Helsinki Helsinki Kuntabudjetti Koulutus Talous Varhaiskasvatus Fri, 13 Apr 2018 12:13:46 +0000 Alviina Alametsä http://alviinaalamets.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253781-sijoitetaan-kouluihin-terveyspalveluihin-ja-pienituloisten-palkkoihin
Kansalaisuuden tiukentamisella ei Suomen taloutta hoideta http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253731-kansalaisuuden-tiukentamisella-ei-suomen-taloutta-hoideta <p>Eduskunnan kehysriihen keskustelussa perussuomalainen kansanedustaja kyselee kansalaisuuden tiukentamisesta! Kansanedustajan päähuoli on se, kuinka estää turvapaikanhakijoita saamasta kansalaisuuden. Eikä tämä perussuomalainen kansanedustaja ollut ainut, joka kantoi huolta ainostaan turvapaikanhakijoista.</p><p>Eikö löytynyt mitään muuta kritisoitavaa? Onko tämä perussuomalaisten tapa pitää huolta Suomen taloudesta ja suomalaisista? Eikö ehditty lukea hallituksen päätöksiä? Kai pystytte parempaan.</p><p><a href="https://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/maahanmuuttajana-suomessa/suomen-kansalaisuus/miten-suomen-kansalaisuutta-voi-hakea">Suomen kansalaisuuden saaminen hakemuksella edellyttää, että</a></p><ul><li>voit luotettavasti selvittää henkilöllisyytesi</li><li>olet vähintään 18-vuotias tai olet avioliitossa</li><li>olet asunut Suomessa riittävän pitkään, vaadittu asumisaika riippuu tilanteestasi, tavallisesti se on vähintään 4-7 vuotta.</li><li>et ole tehnyt rikoksia</li><li>et ole jättänyt maksamatta esimerkiksi veroja, sakkoja, elatusmaksuja tai sairaalamaksuja</li><li>pystyt selvittämään, miten elätät itsesi Suomessa</li><li>osaat suomea tai ruotsia tai suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä ainakin tyydyttävästi. Lue lisää kielitaidon todistamisesta Infopankin sivulta <a href="https://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/suomen-ja-ruotsin-kieli/virallinen-todistus-kielitaidosta">Virallinen todistus kielitaidosta</a>. Suomen ja ruotsin kielen opiskelusta löydät lisää tietoa Infopankin sivulta <a href="https://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/suomen-ja-ruotsin-kieli">Suomen ja ruotsin kieli</a>.</li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan kehysriihen keskustelussa perussuomalainen kansanedustaja kyselee kansalaisuuden tiukentamisesta! Kansanedustajan päähuoli on se, kuinka estää turvapaikanhakijoita saamasta kansalaisuuden. Eikä tämä perussuomalainen kansanedustaja ollut ainut, joka kantoi huolta ainostaan turvapaikanhakijoista.

Eikö löytynyt mitään muuta kritisoitavaa? Onko tämä perussuomalaisten tapa pitää huolta Suomen taloudesta ja suomalaisista? Eikö ehditty lukea hallituksen päätöksiä? Kai pystytte parempaan.

Suomen kansalaisuuden saaminen hakemuksella edellyttää, että

  • voit luotettavasti selvittää henkilöllisyytesi
  • olet vähintään 18-vuotias tai olet avioliitossa
  • olet asunut Suomessa riittävän pitkään, vaadittu asumisaika riippuu tilanteestasi, tavallisesti se on vähintään 4-7 vuotta.
  • et ole tehnyt rikoksia
  • et ole jättänyt maksamatta esimerkiksi veroja, sakkoja, elatusmaksuja tai sairaalamaksuja
  • pystyt selvittämään, miten elätät itsesi Suomessa
  • osaat suomea tai ruotsia tai suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä ainakin tyydyttävästi. Lue lisää kielitaidon todistamisesta Infopankin sivulta Virallinen todistus kielitaidosta. Suomen ja ruotsin kielen opiskelusta löydät lisää tietoa Infopankin sivulta Suomen ja ruotsin kieli.
]]>
10 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253731-kansalaisuuden-tiukentamisella-ei-suomen-taloutta-hoideta#comments Kehysriihi Perussuomalaiset Talous Thu, 12 Apr 2018 13:46:55 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253731-kansalaisuuden-tiukentamisella-ei-suomen-taloutta-hoideta
Miksi emme antaisi kuntien aktivoida? http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253566-miksi-emme-antaisi-kuntien-aktivoida <p>Työttömyysturvan ns. &rdquo;aktiivimallin&rdquo; sato oli Lapissa karua luettavaa. Mitä syrjäisempi oli kunta, sen suurempi oli niiden osuus, jotka eivät voineet aktiivisuusehtoa täyttää. Nyt hallituksessa pähkäillään, tulisiko TE-keskuksen resursseja lisätä tai esimerkiksi kelpuuttaa vapaaehtoistyö aktiivisuusehdot täyttäväksi työksi. Köyhän miehen Leppäsenä uskon kuitenkin, että paras aktivoija olisi kunta, mikäli aktiivimallia ei peruta.</p><p>Mikäli SOTE-uudistus toteutuu, kuntien tehtävistä suuri osa karsiutuu pois. Ei tarvitse olla suurikaan profeetta arvatakseen, että kunnat ja valtuustot eivät mielellään jää pelkiksi kaavalautakunniksi, vaan haluavat keskittyä entistä ponnekkaammin sellaisiin alueisiin, jotka ovat jääneet sosiaali- ja terveyspalvelujen varjoon. Yksi näistä on työllistämispalvelut.</p><p>Suurella osalla kunnista on olemassa työllistämispalveluja joko suoraan kunnan alaisena tai esimerkiksi yhdistysten ja säätiöiden kautta. Nykyisellään nämä kunnan työllistämispalvelut tähtäävät pitkäaikaistyöttömyyden katkaisuun, jotta kunta välttäisi ns. &rdquo;sakkomaksun&rdquo;, eli pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta Kelalle maksettavan osuuden.</p><p>Koska Suomessa on ilmeisesti mahdotonta perua päätöksiä, vaikka olisivat kuinka huonoja, lienee aktiivimallia pakko sietää. Siitä voisi tehdä kuitenkin siedettävämpää antamalla resursseja työllistämiseen nimenomaan kunnille, joilla on jo olemassa työllistämistä varten konserniyhtiöitä, säätiöitä, liikelaitoksia ja työpajoja. Mikäli kunnat saisivat tarvittavia tietoja ja rahoitusta esimerkiksi palkkatukina jo aktiivimallin 3 kuukauden leikkurin katkaisuun, vähenisi myös pitkäaikaistyöttömien joukon kasvaminen.</p><p>Resursseja kunnille tulisi osoittaa korvamerkittyinä valtionosuuksina tai vaikkapa palkkatukena. Kuntien tehtävän helpottamiseksi voitaisiin myös löysätä kuntien omistamien yhtiöiden ulosmyyntirajoja, jolloin kuntien mielikuvitusta ei turhaan suitsittaisi.</p><p>Akseli Erkkilä</p><p>Kansalaispuolue</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömyysturvan ns. ”aktiivimallin” sato oli Lapissa karua luettavaa. Mitä syrjäisempi oli kunta, sen suurempi oli niiden osuus, jotka eivät voineet aktiivisuusehtoa täyttää. Nyt hallituksessa pähkäillään, tulisiko TE-keskuksen resursseja lisätä tai esimerkiksi kelpuuttaa vapaaehtoistyö aktiivisuusehdot täyttäväksi työksi. Köyhän miehen Leppäsenä uskon kuitenkin, että paras aktivoija olisi kunta, mikäli aktiivimallia ei peruta.

Mikäli SOTE-uudistus toteutuu, kuntien tehtävistä suuri osa karsiutuu pois. Ei tarvitse olla suurikaan profeetta arvatakseen, että kunnat ja valtuustot eivät mielellään jää pelkiksi kaavalautakunniksi, vaan haluavat keskittyä entistä ponnekkaammin sellaisiin alueisiin, jotka ovat jääneet sosiaali- ja terveyspalvelujen varjoon. Yksi näistä on työllistämispalvelut.

Suurella osalla kunnista on olemassa työllistämispalveluja joko suoraan kunnan alaisena tai esimerkiksi yhdistysten ja säätiöiden kautta. Nykyisellään nämä kunnan työllistämispalvelut tähtäävät pitkäaikaistyöttömyyden katkaisuun, jotta kunta välttäisi ns. ”sakkomaksun”, eli pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta Kelalle maksettavan osuuden.

Koska Suomessa on ilmeisesti mahdotonta perua päätöksiä, vaikka olisivat kuinka huonoja, lienee aktiivimallia pakko sietää. Siitä voisi tehdä kuitenkin siedettävämpää antamalla resursseja työllistämiseen nimenomaan kunnille, joilla on jo olemassa työllistämistä varten konserniyhtiöitä, säätiöitä, liikelaitoksia ja työpajoja. Mikäli kunnat saisivat tarvittavia tietoja ja rahoitusta esimerkiksi palkkatukina jo aktiivimallin 3 kuukauden leikkurin katkaisuun, vähenisi myös pitkäaikaistyöttömien joukon kasvaminen.

Resursseja kunnille tulisi osoittaa korvamerkittyinä valtionosuuksina tai vaikkapa palkkatukena. Kuntien tehtävän helpottamiseksi voitaisiin myös löysätä kuntien omistamien yhtiöiden ulosmyyntirajoja, jolloin kuntien mielikuvitusta ei turhaan suitsittaisi.

Akseli Erkkilä

Kansalaispuolue

]]>
1 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253566-miksi-emme-antaisi-kuntien-aktivoida#comments Aktiivimalli Sote Talous Työllisyys Mon, 09 Apr 2018 17:03:02 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253566-miksi-emme-antaisi-kuntien-aktivoida
Kapitalistit pelkäävät ideologista epäonnistumista, tai sen paljastumista http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253404-kapitalistit-pelkaavat-ideologista-epaonnistumista-tai-sen-paljastumista <p>Vapaa markkinatalous tarkoittaa sitä, että kaikki markkinat ovat &rdquo;täydellisesti kilpaillut&rdquo;. &rdquo;Täydellisesti kilpailtu&rdquo; on tässä tapauksessa lainausmerkeissä siksi, että sen realistinen toteutuminen käytännössä sulkisi pois markkinahintoihin lähes alalla kuin alalla vaikuttavat suuryritykset sekä erilaiset kartellit ja koska suuryritykset eivät koskaan tule katoamaan, kuten eivät kartellitkaan, ei täydellisesti kilpailtuja markkinoita koskaan pääse syntymään eikä vapaa markkinatalous siten tule koskaan toteutumaan. Kuten otsikosta saattoi ymmärtää, tämä ei kuitenkaan ole kirjoitukseni perimmäinen asia. Ajattelin että tämä voisi vain olla mukava tapa aloittaa ja tuoda esiin vääjäämätön, se, jonka kapitalisti tahtoo pitää piilossa: hänen ja eturyhmänsä ajaman ideologian epäonnistuminen.</p><p>Vapaa markkinatalous on kapitalismin kulmakiviä ja pelkästään sen toteutumatta jääminen tarkoittaa kapitalismin epäonnistumista. Vaikkakin epäonnistunut, tässä kirjoituksessa sana &rdquo;kapitalismi&rdquo; saa selkeyden vuoksi pysyä sellaisenaan. Epäonnistunut tai ei, kuitenkin kapitalistit ovat saaneet rakennettua järjestelmän, jossa he saavat työväestöstä irti massiivisen hyödyn, niin suuren, ettei siitä oikein tahdottaisi luopua. Päinvastoin, kapitalistille nykyisessäkin järjestelmässä on vielä kehittämisen varaa. Kansalla on vielä vähän rahaa ja valtiovallan työstä perimä verotus ei vielä maksimaalisesti palaudu liituraitamiehen taskuun. Myöskin yritystuissa on vielä lisättävää, jahka ensin saadaan sosiaalimenoja leikattua. Koska länsimaalaisille &rdquo;sivistysvaltioille&rdquo; ei nykyisin ole muuta talousjärjestelmän vaihtoehtoa kuin kapitalismi/vapaa markkinatalous, tullaan tätä järjestelmää kehittämään niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mieluiten sitten hieman &rdquo;vajaana&rdquo; kuin että raha olisi jonkun muun taskussa, eller hur?</p><p>Todellakin, kapitalismista on tullut valtioiden talouden dogmi, &rdquo;todistamatta päteväksi katsottu&rdquo;. Se, että kapitalistit ovat joutuneet jossakin vaiheessa tunnustamaan itselleen tuon dogmin murtumisen, ei tarkoita sitä, että epäonnistumista ja suoranaista valhetta tulisi koskaan tunnustaa kansalle. Siksi sikariporras taistelee yritystuista ja kuten Pekkarisen Mauri, kiukuttelee sitten jos joku sattuu kyseenalaistamaan lobbareiden parveilun niistä päättävien poliitikkojen ympärillä tai sikariportaan toimintaa ylipäätään. He tietävät, ettei bisnekset pyöri &rdquo;vapailla markkinoilla&rdquo; tai omin voimin muutenkaan. Tarjontaa on liikaa, jotkut ideat ovat yksinkertaisesti paskoja ja aina joku tekee halvemmalla tai paremmin mutta kaikki tahtovat vähintään yhtä suuren palan kakkua kuin mitä se viereinen vampyyri saa.</p><p>Kapitalismin näkökulmasta valtio on täydellisen turha olio. Sille valtio on parhaimmillaankin vain rahan kauttakulkulenkki joten mitäpä sillä tekisi? Olisihan heille parempi, jos he itse saisivat jakaa yritystuet ja muutenkin päättää verovarojen käytöstä. Hieman yritystukia suurempi esimerkki tästä on SoTe-uudistus, jossa vaivalloisesti joudutaan kierrättämään verorahat valtion kautta ja sitten erinäisten budjettien ynnä muiden kautta yrityksille. Se joka luulee vapaan markkinatalouden ja kapitalismin olevan hyväksi kansalle, voisi kysyä itseltään: &rdquo;mikä motivoi yksityisiä yrityksiä toimimaan kansan parhaaksi, jos kansalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää yksityisiä yrityksiä palvelun x tai tuotteen y hankkimiseksi?&rdquo;. Samalla voisi ihmetellä sitä, kuinka sanonta ja sen sisältämä opetus &rdquo;kaikkien munien laittamisesta yhteen koriin&rdquo;, ei päde nyt, kun kyse on vaikkapa terveydenhuollosta.</p><p>On nimittäin niin, ettei kansalla tahi valtiolla todella ole vaihtoehtoja sitten, kun yksityinen sektori osoittautuu sekä laadullisesti, että kustannuksiltaan kelvottomaksi ja kestämättömäksi ratkaisuksi kansan terveyden hoitamiseksi. Siis vain esimerkkinä. Sen lisäksi, että kapitalismi on jo ideana kuolleena syntynyt, se on suorastaan vaarallinen. Helpoin esimerkki löytyy omavaraisuudesta puhuttaessa. Jos Jussi Junttila viljelee perunaa, elättäen sillä itsensä ja samalla syöttäen perunallaan Matteja ja Maijoja ympäri Suomen, se olisi hyvä Jusseille, Mateille ja Maijoille. Vaan eipä syö Matit ja Maijat enää Jussin perunaa, sillä &rdquo;Oy Import Potatoes Ab&rdquo; saa perunaa helvetisti halvemmalla puolalaiselta tuottajalta. Siten, Jussilla ei ole enää työtä eikä perheellään elantoa, valtio ei saa Jussin henkilökohtaisesti maksamia, eikä Jussin yrityksen maksamia veroja mutta &rdquo;Oy Import Potatoes Ab:n&rdquo; pamput saavat melkoisesti enemmän tuloja ja todennäköisesti maksavat veronsa mystiseen veroparatiisiin kaukomailla. Taian omaisesti &rdquo;Oy Import Potatoes Ab:n&rdquo; osakkeita ilmestyy myöskin mm. suomalaisten poliitikkojen salkkuun&hellip; Jos sattuu vaikkapa syttymään sota, voi &rdquo;Oy Import Potatoes Ab&rdquo; nostaa hintoja entisestään, koska kysyntä todennäköisesti lisääntyy ja sodassa olevan valtion oma tuotanto on entistäkin mitättömämpää. Jos Oy Suomi Ab ei osta &rdquo;Oy Import Potatoes Ab:n&rdquo; perunoita, sitten ollaan ilman ja kuollaan nälkään, koska vaihtoehtoja ei ole. Sama pätee nyt ja erityisesti tulevaisuudessa kaikkeen sokerista polttoaineeseen ja kengistä ammuksiin. Kaikki muut voittavat paitsi Jussit, Matit ja Maijat.</p><p>Lopuksi perustavanlaatuinen kysymys: Jos kapitalismi vapaan markkinatalouden ihanteineen kaikkineen on niin erinomaisen ihana ja täydellinen, mihin tarvitaan yritystukia, keinottelua ja laumoittain ostettuja poliitikkoja ja virkamiehiä? Come on&hellip; Vaihtoehtoja on, mutta ensin on tunnustettava nykyisen järjestelmän epäonnistuminen.</p><p>Kirjoitus on julkaistu alunperin <a href="https://www.nykysuomi.com/2018/04/06/kolumni-kapitalistit-pelkaavat-ideologista-epaonnistumista-tai-sen-paljastumista/">Nykysuomi.com</a>-nettilehdessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vapaa markkinatalous tarkoittaa sitä, että kaikki markkinat ovat ”täydellisesti kilpaillut”. ”Täydellisesti kilpailtu” on tässä tapauksessa lainausmerkeissä siksi, että sen realistinen toteutuminen käytännössä sulkisi pois markkinahintoihin lähes alalla kuin alalla vaikuttavat suuryritykset sekä erilaiset kartellit ja koska suuryritykset eivät koskaan tule katoamaan, kuten eivät kartellitkaan, ei täydellisesti kilpailtuja markkinoita koskaan pääse syntymään eikä vapaa markkinatalous siten tule koskaan toteutumaan. Kuten otsikosta saattoi ymmärtää, tämä ei kuitenkaan ole kirjoitukseni perimmäinen asia. Ajattelin että tämä voisi vain olla mukava tapa aloittaa ja tuoda esiin vääjäämätön, se, jonka kapitalisti tahtoo pitää piilossa: hänen ja eturyhmänsä ajaman ideologian epäonnistuminen.

Vapaa markkinatalous on kapitalismin kulmakiviä ja pelkästään sen toteutumatta jääminen tarkoittaa kapitalismin epäonnistumista. Vaikkakin epäonnistunut, tässä kirjoituksessa sana ”kapitalismi” saa selkeyden vuoksi pysyä sellaisenaan. Epäonnistunut tai ei, kuitenkin kapitalistit ovat saaneet rakennettua järjestelmän, jossa he saavat työväestöstä irti massiivisen hyödyn, niin suuren, ettei siitä oikein tahdottaisi luopua. Päinvastoin, kapitalistille nykyisessäkin järjestelmässä on vielä kehittämisen varaa. Kansalla on vielä vähän rahaa ja valtiovallan työstä perimä verotus ei vielä maksimaalisesti palaudu liituraitamiehen taskuun. Myöskin yritystuissa on vielä lisättävää, jahka ensin saadaan sosiaalimenoja leikattua. Koska länsimaalaisille ”sivistysvaltioille” ei nykyisin ole muuta talousjärjestelmän vaihtoehtoa kuin kapitalismi/vapaa markkinatalous, tullaan tätä järjestelmää kehittämään niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Mieluiten sitten hieman ”vajaana” kuin että raha olisi jonkun muun taskussa, eller hur?

Todellakin, kapitalismista on tullut valtioiden talouden dogmi, ”todistamatta päteväksi katsottu”. Se, että kapitalistit ovat joutuneet jossakin vaiheessa tunnustamaan itselleen tuon dogmin murtumisen, ei tarkoita sitä, että epäonnistumista ja suoranaista valhetta tulisi koskaan tunnustaa kansalle. Siksi sikariporras taistelee yritystuista ja kuten Pekkarisen Mauri, kiukuttelee sitten jos joku sattuu kyseenalaistamaan lobbareiden parveilun niistä päättävien poliitikkojen ympärillä tai sikariportaan toimintaa ylipäätään. He tietävät, ettei bisnekset pyöri ”vapailla markkinoilla” tai omin voimin muutenkaan. Tarjontaa on liikaa, jotkut ideat ovat yksinkertaisesti paskoja ja aina joku tekee halvemmalla tai paremmin mutta kaikki tahtovat vähintään yhtä suuren palan kakkua kuin mitä se viereinen vampyyri saa.

Kapitalismin näkökulmasta valtio on täydellisen turha olio. Sille valtio on parhaimmillaankin vain rahan kauttakulkulenkki joten mitäpä sillä tekisi? Olisihan heille parempi, jos he itse saisivat jakaa yritystuet ja muutenkin päättää verovarojen käytöstä. Hieman yritystukia suurempi esimerkki tästä on SoTe-uudistus, jossa vaivalloisesti joudutaan kierrättämään verorahat valtion kautta ja sitten erinäisten budjettien ynnä muiden kautta yrityksille. Se joka luulee vapaan markkinatalouden ja kapitalismin olevan hyväksi kansalle, voisi kysyä itseltään: ”mikä motivoi yksityisiä yrityksiä toimimaan kansan parhaaksi, jos kansalla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää yksityisiä yrityksiä palvelun x tai tuotteen y hankkimiseksi?”. Samalla voisi ihmetellä sitä, kuinka sanonta ja sen sisältämä opetus ”kaikkien munien laittamisesta yhteen koriin”, ei päde nyt, kun kyse on vaikkapa terveydenhuollosta.

On nimittäin niin, ettei kansalla tahi valtiolla todella ole vaihtoehtoja sitten, kun yksityinen sektori osoittautuu sekä laadullisesti, että kustannuksiltaan kelvottomaksi ja kestämättömäksi ratkaisuksi kansan terveyden hoitamiseksi. Siis vain esimerkkinä. Sen lisäksi, että kapitalismi on jo ideana kuolleena syntynyt, se on suorastaan vaarallinen. Helpoin esimerkki löytyy omavaraisuudesta puhuttaessa. Jos Jussi Junttila viljelee perunaa, elättäen sillä itsensä ja samalla syöttäen perunallaan Matteja ja Maijoja ympäri Suomen, se olisi hyvä Jusseille, Mateille ja Maijoille. Vaan eipä syö Matit ja Maijat enää Jussin perunaa, sillä ”Oy Import Potatoes Ab” saa perunaa helvetisti halvemmalla puolalaiselta tuottajalta. Siten, Jussilla ei ole enää työtä eikä perheellään elantoa, valtio ei saa Jussin henkilökohtaisesti maksamia, eikä Jussin yrityksen maksamia veroja mutta ”Oy Import Potatoes Ab:n” pamput saavat melkoisesti enemmän tuloja ja todennäköisesti maksavat veronsa mystiseen veroparatiisiin kaukomailla. Taian omaisesti ”Oy Import Potatoes Ab:n” osakkeita ilmestyy myöskin mm. suomalaisten poliitikkojen salkkuun… Jos sattuu vaikkapa syttymään sota, voi ”Oy Import Potatoes Ab” nostaa hintoja entisestään, koska kysyntä todennäköisesti lisääntyy ja sodassa olevan valtion oma tuotanto on entistäkin mitättömämpää. Jos Oy Suomi Ab ei osta ”Oy Import Potatoes Ab:n” perunoita, sitten ollaan ilman ja kuollaan nälkään, koska vaihtoehtoja ei ole. Sama pätee nyt ja erityisesti tulevaisuudessa kaikkeen sokerista polttoaineeseen ja kengistä ammuksiin. Kaikki muut voittavat paitsi Jussit, Matit ja Maijat.

Lopuksi perustavanlaatuinen kysymys: Jos kapitalismi vapaan markkinatalouden ihanteineen kaikkineen on niin erinomaisen ihana ja täydellinen, mihin tarvitaan yritystukia, keinottelua ja laumoittain ostettuja poliitikkoja ja virkamiehiä? Come on… Vaihtoehtoja on, mutta ensin on tunnustettava nykyisen järjestelmän epäonnistuminen.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nykysuomi.com-nettilehdessä.

]]>
9 http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253404-kapitalistit-pelkaavat-ideologista-epaonnistumista-tai-sen-paljastumista#comments Kapitalismi Talous Vapaa markkinatalous Yritystuet Fri, 06 Apr 2018 07:59:04 +0000 Petri Perta http://petriperta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253404-kapitalistit-pelkaavat-ideologista-epaonnistumista-tai-sen-paljastumista
Ei, Ruotsin talous EI OLE erittäin hyvässä kunnossa http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253373-ei-ruotsin-talous-ei-ole-erittain-hyvassa-kunnossa <p>Viime vuosina ja viimeksi tänään on saanut kuulla, miten Ruotsin taloudella muka menee niin hyvin ja usein verrataan Suomeen. Tänään taas julkaistiin teollisuuden uusien tilausten indeksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen paras kuukausi teollisuuden tilauksille oli maaliskuu 2007 ja huonoin heinäkuu 2014. 2014 tilaukset olivat yhtä huonossa jamassa kuin finanssikriisin pahimpina kuukausina. Edelleen ollaan tilausmäärissä kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta, puhumattakaan, että olisi tapahtunut jotain teollistaloudellista kasvua. Uusin indeksin lukema on 104,1. Maaliskuussa 2007 oltiin lukemassa 133,80 ja heinäkuussa 2014 lukemassa 72,90. Tämä on kokonaisindeksi. Paremman kuvan Ruotsin talouden pohjan romahduksesta saa vain kestokulutustavaroita tarkastelemalla. Hain kaksi tilastoa Ruotsin tilastokeskuksen tietokannoista, käyrät on päivitetty ottamaan tämänpäiväinen julkaisukin mukaan.</p><p>Siinä on pari pysäyttävää kuvaajaa, jos on ollut vain median luomien mielikuvien varassa. Ruotsin ennen finanssikriisiä ollut suuri kauppataseen ylijäämä on pienentynyt pienentymistään tasaisesti ja nykyään ollaan jo kauppataseessa vähän vajeen puolella. Eikä suunta näytä muuttuvan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vuosina ja viimeksi tänään on saanut kuulla, miten Ruotsin taloudella muka menee niin hyvin ja usein verrataan Suomeen. Tänään taas julkaistiin teollisuuden uusien tilausten indeksi. Vuosituhannen vaihteen jälkeen paras kuukausi teollisuuden tilauksille oli maaliskuu 2007 ja huonoin heinäkuu 2014. 2014 tilaukset olivat yhtä huonossa jamassa kuin finanssikriisin pahimpina kuukausina. Edelleen ollaan tilausmäärissä kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta, puhumattakaan, että olisi tapahtunut jotain teollistaloudellista kasvua. Uusin indeksin lukema on 104,1. Maaliskuussa 2007 oltiin lukemassa 133,80 ja heinäkuussa 2014 lukemassa 72,90. Tämä on kokonaisindeksi. Paremman kuvan Ruotsin talouden pohjan romahduksesta saa vain kestokulutustavaroita tarkastelemalla. Hain kaksi tilastoa Ruotsin tilastokeskuksen tietokannoista, käyrät on päivitetty ottamaan tämänpäiväinen julkaisukin mukaan.

Siinä on pari pysäyttävää kuvaajaa, jos on ollut vain median luomien mielikuvien varassa. Ruotsin ennen finanssikriisiä ollut suuri kauppataseen ylijäämä on pienentynyt pienentymistään tasaisesti ja nykyään ollaan jo kauppataseessa vähän vajeen puolella. Eikä suunta näytä muuttuvan.

 

]]>
4 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253373-ei-ruotsin-talous-ei-ole-erittain-hyvassa-kunnossa#comments Kestokulutustavarat Romahdus Ruotsi Talous Teollisuustuotanto Thu, 05 Apr 2018 13:28:06 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253373-ei-ruotsin-talous-ei-ole-erittain-hyvassa-kunnossa